Raskaudesta kertominen

Ihanaa että täällä on muitakin samalla lailla ajattelevia! Mä oon aatellut, et oon hirvee lörppä, kun oon mennyt puhumaan asiasta jo aika monelle ystävälle. :bag: Omille vanhemmille en tosin ole vielä halunnut kertoa, kun jotenkin tuntuu, että he innostuisivat asiasta vielä enemmän kuin ystävät. Heille haluan kertoa heti kun on jotakin konkreettisempaa kuin se tuplaviiva tikussa. Eli varhaisultran jälkeen sitten. :happy:

Ja aivan ihanasti sanottu tuo ”ilot tuplaantuu, surut puolittuu”. ❤️ Juuri niinhän siinä käy.
 
Mä toisaalta haluaisin kertoa jo kaikille. Mutta en halua, että kaikki tietää ennen kahta vanhinta lasta(6ja 7)ja haluan heille kertoa vasta Nt-ultran jälkeen. Koska keskenmeno kuitenkin yleisempää tässä alussa niin haluan heitä suojella siltä surulta. Vaikka kuuluu elämään, mutta mielestäni näin helpompaa.

Mutta tosiaan pari ystävää on oltava kenelle puhua ja äiti tietää. Mies ei vielä ole kenellekään kertonut kuulemma.

Ja koen, että helpompaa kun ei liian moni tiedä kun pitää muistaa kaikki infota jos kesken menee. Toki oon myös sellainen hölösuu, että voi olla että vielä joillekkin ystäville paljastan.
Somessa en viime raskaudesta infonnut suoraan mitään. Mutta mun osteluista näki ja en muista päivitinkö jotain mistä arvasi. Sitten vasta laitoin kun syntyi. Tällä kertaa en tiedä miten toimin somen kohdalla, mutta ei ainakaan ennen rakenneultraa mitään.
 
Mun oli pakko kertoa kunnan työntekijälle joka suunnittelee mulle työharjoittelua ja sitä kautta syksyksi töitä että jäö 8kk pesti vähän vajaaksi. Ihanasti otti raskauteni huomioon ja soitti vielä ns. tulevalle esimiehelle että lyhyt pesti kun vauva tulossa. Jotenkin tuntuu että kaikki palat elämässä uppoaa oikeille paikoilleen!

Vihdoinkin tää elämä lähti nousukiitoon.
- 1,5vuotta yritystä ja nyt plussa
- pitkä työttömyys takana
- masennus päihitetty
 
Miehelle soitin heti testin tehtyäni. Muille ei olla kerrottu, sovittiin että ekan neuvolan jälkeen omille vanhemmille ja sisaruksille sanotaan mutta muille vasta myöhemmin.
Yhdelle kaverille saatan kertoa aikaisemmin:)
 
Äitille oon kertonut, yhdelle siskolle ja yhdelle kaverille. Kerron varmaan iso siskolle kun nähdään seuraavan kerran. Muille kerrotaan varmaan vasta np ultran jälkeen vaikka varhaisultrassa ois kaikki hyvin.
 
Me ei olla kerrottu vielä kellekään, toissapäivänä haamu ja eilen plussa. Eikä ole mun puolesta kiire kertoa vielä pitkään aikaan.
 
Mies on kertonut muutamalle hyvälle kaverille jotka tiesi meidän pitkästä yrityksestä ja isälleen, mä oon kertonut yhdelle kaverille. Mun vanhemmille kerrotaan varmaankin vasta joskus nt-ultran jälkeen kun ollaan turvallisemmilla vesillä ja tietää onko tuolla ylipäätään ketään.
 
Miehelle kerroin ensin. Menkat siis myöhässä, mut en olettanu olevani raskaana. Päätin kumminki testin tehdä ja noh, plussahan se oli. Mies oli kaupassa ja kun tuli kotiin kerroin heti. Oli yllättäny mutta onnellinen ☺ yritetty siis n. Vuoden verran. Nyt vaan piti pitää taukoa. Sit kerroin heti hyvälle kaverille, jotka yrittää myös vauvaa. Äidille tekis mieli kertoo mut en tiiä kaks keskenmenoo takana ja meidän molempien vanhemmat on tietosia niistä. En haluais tavallaan niitä innostaa vielä ku ei tiiä miten tässä käy..
 
Mä soitin miehelle ulkomaille plussauspäivänä videopuhelun. Kukaan muu ei vielä tiedä. Tekis niin mieli jo kertoo koko maailmalle mut oon jotenkin tosi paljon varovaisempi kun esikoista odottaessa. Nyt haluttais päästä ainakin sinne ekaan ultraan asti. Meidän vauvahaaveet varmaan tulee osalle vähän yllätyksenä tässä kohtaa. Haluisin kyllä keksiä jotain kivoja tapoja kertoo läheisille :) ei nyt mitään suureellisia jenkkityylisiä mut jotain ihanaa kun on jouluvauva tulossa, onhan se vähän spessua. Ihan riittäis sekin jos saatais varhaisultrasta ees joku kuva pienestä pipanasta :Heartred vois esitellä sitä jollain velmulla tavalla. Esikoinen on nyt vasta 2,5v niin sille kerrotaan varmaan vasta nt-ultran jälkeen. Somessa en oo kovin aktiivinen levittelemään omia tietojani eli varmaan samalla tyylillä kun viimeks. Eli ehkä vaihdan profiilikuvaks jos joku sattuu nappaamaan musta onnistuneen masukuvan, ja sit vauvan synnyttyä teen kyllä jonkun julistuksen.
 
Minä oon miettiny, et taidan ostaa tytölle paidan, missä lukee jotain tyyliin "Isosisko 2018", tms. Ja sit vois napata tytöstä siinä paidassa ultra-kuvan kaa kuvan ja lähettää perheelle. Tai jotain.. täytyy miettiä! :)
Somessa tuskin tulee tämänkään kohdalla huudeltua ennen kuin syntyy. En ole muutenkaan kovin kova somettelija, niin en tykkää siellä huudella asioistani.
Mutta ihan älyttömästi tekis mieli kertoo jo perheelle, mutta koetan malttaa mielen, ja vasta ultran jälkeen asiasta kerrotaan. :)
 
Tänään vietän aikaa äitini kanssa ja pitäis jotenki pitää mölyt mahassa. Ihan kauheen vaikeeta ku haluis jo puida sen kanssa KAIKEN odotukseen ja raskauteen liittyvän mikä mielessä pyörii.
 
Minä olen kertonut ainoastaan (tietty miehen lisäksi) yhdelle entiselle työkaverille, jolla on itsellään pieniä lapsia. Hänen kanssaan tihrusteltiin jo edellisen, kesken menneen, raskauden alussa haamuplussia r-testien kuvista. Hän ei varsinaisesti kuulu edes lähipiirini, mutta näistä jutuista on vaan jotenkin helpompi jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka on samojen toiveiden kanssa paininut lähimenneisyydessä.

Siskolleni ja muutamalle läheisimmälle ystävälleni kerron ehkä jo sen jälkeen kun olen käynyt ar-ultrassa. Mikäli siis ultrassa näkyy eloa. Muut saavat odottaa sitten nt-ultran jälkeiseen aikaan.
 
Minä olen kertonut ainoastaan (tietty miehen lisäksi) yhdelle entiselle työkaverille, jolla on itsellään pieniä lapsia. Hänen kanssaan tihrusteltiin jo edellisen, kesken menneen, raskauden alussa haamuplussia r-testien kuvista. Hän ei varsinaisesti kuulu edes lähipiirini, mutta näistä jutuista on vaan jotenkin helpompi jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka on samojen toiveiden kanssa paininut lähimenneisyydessä.

Siskolleni ja muutamalle läheisimmälle ystävälleni kerron ehkä jo sen jälkeen kun olen käynyt ar-ultrassa. Mikäli siis ultrassa näkyy eloa. Muut saavat odottaa sitten nt-ultran jälkeiseen aikaan.
 
tiitu^ sanoi:
Minä oon miettiny, et taidan ostaa tytölle paidan, missä lukee jotain tyyliin "Isosisko 2018", tms. Ja sit vois napata tytöstä siinä paidassa ultra-kuvan kaa kuvan ja lähettää perheelle. Tai jotain.. täytyy miettiä! :)
Somessa tuskin tulee tämänkään kohdalla huudeltua ennen kuin syntyy. En ole muutenkaan kovin kova somettelija, niin en tykkää siellä huudella asioistani.
Mutta ihan älyttömästi tekis mieli kertoo jo perheelle, mutta koetan malttaa mielen, ja vasta ultran jälkeen asiasta kerrotaan. :)
Click to expand...

Haha, mäki mietin tuota paitaideaa :grin Vielä en oo kertonu kenellekkään muulle ku miehelle, äidiltä salaaminen on kaikista vaikeinta! Haaveilen edelleen siitä äitienpäivänä kertomisesta mutta noinkohan tuota jaksaa sinne asti..
 
Taikapilvi, mäkin suunnittelen että äitienpäivänä kerrottaisiin mun ja miehen äideille. Silloin olis 7+1 eli juuri edeltävästi olis ehtinyt ultrassa käydä. :)
 
Olen ihan uusi tällä foorumilla. Olen näitä seurannut edellisten lasten aikaan (t5/13 ja t 1/16) mutta en ole koskaan kirjottanut tänne. Nyt minulla on dilemma liittyen juurikin tähän raskauden kertomiseen ja tuntui että johonkin olisi saatava puhua. Ongelman nimi on että en saa kerrottua asiaa miehelleni. Sain syksyllä km:n joka oli minulle raskas. Ukkohan ei tunteitaan näyttänyt, mutta selvästi häntäkin harmitti. Tämän jälkeen mies on tehnyt selväksi että ei halua enään lapsia. Nyt kuitenkin plussasin ja la olisi joskus joulukuussa. En kuitenkaan uskalla kertoa asiasta. Pelkään kai että tämäkin menee kesken ja turhaan vaivaan miestä asialla jota hän ei edes halua. Lienen kummallinen, enkä todellakaan tiedä mitä teen.
 
Täällä kanssa mietitty äitienpäivänä kertomista meidän vanhemmille. Siis sikäli kun ensi viikon ar ultrassa kaikki hyvin. Kovasti myös mieli tekisi hyvälle ystävälle kertoa, mut katsotaan.
Miehen lisäksi asiasta tällä hetkellä tietää vaan mun työkaveri. Helpompi kun voi jonkun kanssa jutella, jos esim. pahoinvointi ja väsymys kovasti töissä vaivaa.
 
Kyfi, helppo varmaan täältä päin neuvoa, kun en tunne teitä kumpaakaan.. Onko teillä ollut jokin ehkäisy käytössä, ettei raskauden olisi pitänyt olla mahdollista?

Mikäli ei ole, niin eiköhän miehelläsi ole yhtä lailla ollut selvää, että plussa saattaa vielä tulla. Kyllä minä sinuna rohkeasti kertoisin miehelle, että näin on nyt käynyt ja suunnittelette rauhassa yhdessä, miten asiassa etenette. Ratkaisua on turha yrittää heti saada tai edes miehen lopullista mielipidettä asiaan, ennenku hän on rauhassa saanut asiaa miettiä. Voihan hänen päänsä kääntyä vielä (?). Mun mies ainakin tarvii aikaa sulatellakseen uusia asioita, minkä jälkeen hänen kanssaan voi vasta käydä järkevää keskustelua yhtään mistään..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top