Raskaudesta kertominen

Papuska

Piirimestaruustason postaaja
Helmikuunmammat 2016
Kenelle kerroit ensin? Oliko puoliso mukana testaamassa? Panttaatko kertomista yli 12 viikon? Miten raskausuutiseen suhtauduttiin? Jännittääkö kertominen?
 
Itse tein testin eilen iltasella. Mulla takana on tammikuussa ollut kemiallinen raskaus joka sekoitti täysin suht säännöllisen (23-25) kierron ja edelliset kp:t ovat näppärästi olleet 41 ja 13. Nyt mentiin kp29:ssä. Eilen jotenkin niin kiukutti kaikki ja ajattelin negatiivisen tuloksen menevän näppärästi samaan kiukkupiikkiin. Kun tulos sitten (vähän yllättäenkin) oli positiivinen, hävisi meikämandoliinin kiukku sen siliän tien.

Napsaisin tikusta kännyllä kuvan ja heitin testin surutta roskiin. Vessasta tullessa änkesin ihan miehen kylkeen ja näytin hälle ottamaani kuvaa. ”Mitä tää tarkoittaa” ja ”Oh lord! Apua!” oli miehen kommentit. :grin Nyt ihan selkeyden vuoksi täytyy varmaan mainita, että tää raskaus on suunniteltu, toivottu ja haluttu, ja oikeasti tyyppi oli ihan mielissään. :happy:
 
Mies oli töissä ensimmäisten testien aikaan. Varovasti laitoin viestiä, kun ei tosiaan oltu suunniteltu, mutta tiedostettiin että voi tulla. Mies toivotti vauvan tervetulleeksi ja onnellinen myös :Heartred Lisäksi oon kertonut yhdelle ystävälle, koska pakko olla joku kenelle purkaa. Myös toiselle ystävälle ajattelin kertoa ja varmaan äidille. Muille toivon mukaan vasta nt-ultran jälkeen. Meille tosiaan tulee neljäs enkä usko, että kukaan meille enää lapsia odottaa. Jännittää aika paljon reaktiot ja kauhistelut. Toki miehen puolella luulen et menee niin ettei ne meille paljoa kauhistele vaan keskenään sitten puhuvat.
Mutta meidön elämä ja päätös eipä se muille kuulu :)
 
Mä olin työreissussa ja majailin vanhemmillani silloin kun tein ekan raskaustestin. Olin vähän järkyttynyt ja heti puolisolle viestin laitettuani herätin äidin (Santso iso tyttö 28-vee :hilarious::happy:), että mitäs ihmettä nyt kun juuri alkanut uudet duunit! Ensimmäistä siis odotetaan, ja niin toivottua :p

Vanhemmat ja sisarukset tietää, samoin puoliso ja paras ystävä ja yksi työkaveri. Muille sitten ripotellen ja fiiliksen mukaan. :cat:
 
Me oltiin lomalla ja mies kyseli milloin menkkojen pitäisi alkaa(mahdollisesta alkamis päivästä oli mennyt jo päiviä yli) mies päätti että etsitään apteekki ja haetaan testi. Heti hotellihuoneeseen palattua oli pakko se tehdä ja yhdessä jännättiin tulosta.

Yhteis tuumin päätettiin ettei kerrota vielä kenellekään ennen kuin on täysi varmistus että sielä joku oikeasti on ja voi hyvin. Joulukuussa takana keskeytynyt keskenmeno joka todettiin nt-ultrassa sekä ennen esikoista tuulimunaraskaus. Yhdelle ystävälle oli kuitenkin eri pakko kertoa kun molemmat yrittänyt lasta (hän paljon pidempään ja oltu puolin jos toisin toistemme tukena).

Meillä siis ennestään kesäkuinen 2016:)
 
Meillä tietää mies ja mun äiti. Muille varmaan kerrotaan nt-ultran jälkeen. :)

Miehelle en kertonut heti vaan jätin raskaustestin vessaan, lavuaarin viereen ja menihän siinä vuorokausi ennen kun sen huomasi :D Tuntui kyllä pidemmältä tuo aika! :D

Oli todella onnellinen raskaudesta ja koko ajan halaili.[emoji173]️
 
Mä seurailin useamman päivän viivojen vahvistumista ennen kuin kerroin miehelle (aloitin siis jo dpo 10). Jännitti kertoa, koska juuri vähän aiemmin mies oli toivonut, että tän kierron jälkeen pistettäis vauvan yritys tauolle pariksi kuukaudeksi kun hällä ollut niin paljon kaikkea muuta mielen päällä. Tuntui että mies vähän järkyttyi, vaikka yrittikin olla näyttämättä sitä. Mutta kyllä se sit jo myöhemmin höpötteli esikoiselle, että mitäs tuumaisit jos susta joskus tulisi isosisko. :)

Miehen lisäksi olen kertonut yhdelle ystävälle jonka kanssa aina jaetaan nää kaikki vauvajutut. Muuten yritän pitää salassa lähiperheen osalta varhaisultraan asti, muiden osalta nt-ultraan asti.
 
Mä seurailin useamman päivän viivojen vahvistumista ennen kuin kerroin miehelle (aloitin siis jo dpo 10). Jännitti kertoa, koska juuri vähän aiemmin mies oli toivonut, että tän kierron jälkeen pistettäis vauvan yritys tauolle pariksi kuukaudeksi kun hällä ollut niin paljon kaikkea muuta mielen päällä. Tuntui että mies vähän järkyttyi, vaikka yrittikin olla näyttämättä sitä. Mutta kyllä se sit jo myöhemmin höpötteli esikoiselle, että mitäs tuumaisit jos susta joskus tulisi isosisko. :)

Miehen lisäksi olen kertonut yhdelle ystävälle jonka kanssa aina jaetaan nää kaikki vauvajutut. Muuten yritän pitää salassa lähiperheen osalta varhaisultraan asti, muiden osalta nt-ultraan asti.

Meillä sama, että mies selittää tohkeissaan esikoiselle että mitä tuumais jos tulis isosiskoks jne. :)
 
Me ollaan vähän vältelty lapsen kuullen selkeitä ”isosisko-viittauksia”, kun meidän taapero on 2v1kk ja puhuu PALJON. Vähän mietityttää, josko tyyppi vahingossa alkaa aiheesta puhumaan väärään aikaan tai väärässä paikassa.

Heti miehelle kerrottuani laitoin viestiä meidän ystävällemme, jonka kautta olemme miehen kanssa tutustuneet. Hän on vanha lukiokaverini, miehen vanha työkaveri ja tyttäremme kummitäti. Jotenkin kuului asiaan ottaa hänet mukaan tähänkin perhetapahtumaan, sillä ilman häntä ei olisi meitä. ❤️

Tänään veimme muutaman tutun mammakaverin kanssa taaperomme pulkkamäkeen. Toinen näistä äideistä on raskaana (yli puolivälin) ja hän rupesi meille ihmettelemään joitain oireitaan. Totesin että itsellänikin oli ollut joitain yllättäviä oireita tammikuisen kemiallisen raskauden aikaan. Toinen äideistä ei tainnut kuulla koko keskustelua pulkkamäen tiimellyksessä, ja kysyi: ”Ai, ootko säkin raskaana?”. Olin tosi vaikeena, kun en osaa yhtään valehdella. Siispä paljastin mammakamuille tilanteen.:bag:

Tavallaan paljastus ei haittaa, koska mukavia tyyppejähän nuo ovat ja toisesta vielä voi saada vertaistukea, mutta silti vähän jännittää. Entäs jos raskaus ei edistytään tai jotain menee vikaan. En ole varma onko silloin kiva muistella, että kenelleköhän kaikille sitä olikaan tullut kerrottua...
 
Muokattu viimeksi:
Mä tein testin aamulla ennen miehen töihinlähtöä, ja hyvillään hän tottakai oli kun plussa tuli. Ite olin ollut niin epäuskoinen tuon kierron suhteen, ettei ollut toiveet kovin korkealla. Mies vaan totesi, että hän tiesi kyllä että tästä kierrosta tärppää. :hilarious: Omalle äidille olen kertonut myös, ja kahdelle parhaalle ystävälle. Oon ajatellut asian niin, että tässä vaiheessa voin kertoa niille, kenelle kertoisin myös jos jotain tapahtuisi. Meillä oli tavoitteena odotella rakenneultraan asti ennenkuin tehdään tästä julkista, mutta tuskin onnistuu. :grin Lähisuku saa varmaan tietää sitten nt-ultran jälkeen, muut sitten joskus jos tässä nyt jaksaa mitään edes tiedottaa. :p
 
Me lähdettiin pari viikkoa sitten reissuun ja reissun alussa tajusin, että nehän pitäis alkaa menkatki kohta. No ei näkyny ja käytiin sitten yhteistuumin ostamassa testi, joka näytti erittäin haaleaa viivaa. Parin päivän päästä tein toisen ja aamulla miehen herättyä kerroin, että kyllä se viiva nyt oli niin vahva, että uskottava tämä on. Ollaan vielä vajaa viikko reissussa.
Ei olla ajateltu kertoa vielä muille, kun eräälle thai-pariskunnalle, joiden majatalossa ollaan yövytty viimeisen neljän vuoden ajan joka reissulla. Kerrotaan heille, että ei nyt taideta tulla vähään aikaan ja kun seuraavan kerran tullaan, meitä taitaa olla kolme.

Nyt ollaan viikolla 5+4 jos en ihan ole laksenu päin mettää. Ja tietty hieman jännittää seki, että kinka luotettavia oli ne testit jotka tein. Heti kotiin päästyä pitää kyllä tehdä vielä yksi testi ja soitella neuvolaan.

Meille tämä on ihan tervetullut uutinen. Jätettiin ehkäisy pois vuodenvaihteessa sillä ajatuksella, että tulee jos on tullakseen.
 
Sanoin miehelle, kun kuukautiset oli muutaman päivän myöhässä ja oli niitä tuntemuksia kehossa, että käyn ostaa testin ja testaan - varmuuden vuoks. Tein testin kun mies oli jo ehtinyt lähteä töihin ja sit innoissani soittelin, että plussaa se näyttää!! :) Ja heti kuvaa lähettämään!! :D
Meidän raskaudesta ei siis tiedä kuin minä ja mies ja no tyttö, mutta ei vielä ymmärrä asiasta mitään. Ja vaikka haluaisin kertoa KAIKILLE, no okei - ihan vaan jos perheille ja parille ystävälle, niin taidetaan odottaa siihen nt-ultraan ja sit sen jälkeen kerrotaan mikä tilanne on.
Joudutaan esikoiselle pyytää hoitajaa sitä ultraa varten, että päästään molemmat sinne, niin tuntuu sit fiksulta siinä yhteydessä asiasta kertoa.
Töissä yritän viimeiseen asti pitää tiedon salassa, tai aikaisintaan töihinkin kerron vasta ultran jälkeen. Mieluummin vieläkin myöhemmin.
 
Musta tuntuu, että mä oon tosi paljon hövelimpi tän kakkosen kanssa näissä kertomisasioissa kuin mitä oli ensimmäisen kohdalla. Tietyille ystäville on kiva päästä purkamaan asiaa, mutta esim. mun ja miehen vanhemmille haluan pantata asiaa sinne jonnekin viikolle 12. Katsotaan miten käy. :p Onneksi mun porukat lähtee tänään yli kuukauden lomareissulle, niin ei tuu kiusausta möläyttää tästä äidille. :hilarious:
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001

Ketjun ulkopuolelta, kohtuuttoman pitkään lapsettomuudesta kärsineenä, huutelen, että ymmärrän molemmat puolet. Eihän siinä auta, kun kertoa vaan. Reaktio voi olla teiltä molemmilta mikä vaan. Me lapsettomat saatetaan suhtautua hyvin vaihtelevasti eri henkilöiden uutisiin, ei pysty tietämään, ennenku tilanne päällä :) Kun tulin 10 vuoden jälkeen raskaaksi, pelkäsin samoin, että en vaan loukkaa ketään tai aiheuta lisää surua, mutta minunkin esikkooni on jo totuttu :)
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001

Meillä esikoisen kummit ovat raskaat hedelmöityshoidot läpikäyneet eikä oman lapsen saaminen ole onnistunut. He ovat tosi läheisiä ystäviä ja kertominen todellakin jännittää. Mutta toisaalta olemme ystäväni kanssa jutelleet kuinka hieno juttu on, että voimme antaa heille lainalapsia. Olemme myös keskustelleet kertomisen vaikeudesta, sillä he tietävät meidän yrittävän pikku kakkosta. Vielä en ole heille tästä plussasta kertonut, mutta luultavasti teen sen heti kun tilaisuus luonnikkaasti tulee.
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001

Mulla just kaverille kenelle kerroin heti on yrittänyt toista vuotta lasta ja hyvin onneton sen takia. Huomasin jo kun viimevuoden puolella olin raskaana ettei jaksanu olla mun tukena ja surullinen kun meillä onnistui niin helposti. Se kun päättyi keskenmenon pahoitteli kamalasti ettei ollut tukena jne. Sen jälkeen lähennyttiin entisestään ja molemmat kerrottu lähes kaikki yrittämiset ja murheet testaukset sun muut toiselle ja melkeinpä tiedetään toistemme kierrotkin. Hänelle oli nyt helppo kertoa heti testin tehtyä että mitä näytti kun tiesi jo muutenkin että menkat myöhässä ja painosti osittain tekemään testiä [emoji4] hänellä nyt tutkittu lapsettomuutta ja minä ollut hänelle niissä murheissa tukena.

Hän on ainakin omien sanojensa mukaan todella onnellinen puolestani [emoji173]️ ja minä tuen häntä jatkossakin parhaani mukaan
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001

Esikoista odottaessani jouduin tähän tilanteeseen. Kerroin ystävälle sähköpostitse, koska ei ollut tuolloin mahdollisuutta nähdä. Lisäksi ajattelin, että sähköposti sallii hänelle vapaasti kaikenlaiset ensireaktiot, kun ei heti tarvitse kohdata minua kasvotusten. Kirjoitin myös, että ymmärrän hyvin, jos uutisesta tulee hänelle kurja olo. En oikein osaa sanoa, miten suhtautui oikeasti, minua toki onnitteli kovin vilpittömän oloisesti ja jaksoi kysellä raskauskuulumisia. Kerroin myös hänelle ennen kuin kellekään muulle, jo heti rv6. Onneksi heillä kävi onni, ja ystävä raskautui 4kk minun jälkeeni 3 vuoden yrityksen jälkeen.
 
Uskon että ystävä osaa olla vilpittömästi onnellinen ja on joskus sanonukki, että toivoo mun lapsihaaveiden toteutuvan mahollisimman pian. Ollaan onneksi jonku verran keskusteltu asiasta.
Harmittaa kaikkein eniten, että en pysty kertomaan sitä kasvotusten, koska ystävä asuu ulkomailla. Täytyy siis vain rohkeasti laittaa viestiä, kun sen aika on. Toisaaltahan se toki voi olla hyväki kertoa viestillä, niin saa rauhassa sulatella asiaa.
 
Onko joku teistä kertonu vauvauutisia hyvälle ystävälle, joka kärsii lapsettomuudesta ja on sen vuoksi ollu todella onneton?
Tuntuu niin valtavan pahalta toisen puolesta. Ja se kertominen tulee olemaan vaikeaa :sad001


Mäki täällä mietin kertomista tällaiselle hyvälle ystävälle :/ Niin supersurullista jotenkin, mutta hän on aina niin ihanasti tän ystäväporukan muiden lasten kanssa. On varmasti kuitenkin onnellinen meidän puolesta - tosin eihän meistäkään tiedä. Voihan tässä tapahtua vielä vaikka ja mitä...
 
Takaisin
Top