Moi! Voisin kertoa oman tarinan...elikkäs, viime syksynä sain paljon tukea silloiselta parhaalta ystävältä (mies), päivittäin oltiin tekemisis ja nähtiin. Marraskuun pimeänä iltana sitten päädyttiin punkan puolelle. (pillereitä syöny jo vuosia!!) Viikko tais mennä suht normisti, ajatukset sekasin tapahtuneesta, kunnes sitten sanoi ettei pysty olemaan mun kans "läheinen" ja "soitellaan!". OK!! Ei soiteltu. Joulukuun lopulla kävi mielessä että ei oo muuten menkat alkanu vaikka pilleri satsi oli loppunu...en suostunu edes ajatteleen mitään raskaus juttuja, ehkä siksi etten ole edes koskaan halunnut omia lapsia. Äitini kuitenkin kerrottuani tilanteen käski tekemään testin...ja ne pinkit viivat hyökkäs heti näyttöön!! Pikkuinen oli shokki :D En kuitenkaan 5min pitempään pohtinu vaan päätin pitää murusen YKSIN!
Mä en voinu kertoo asiasta lapsen isälle, mua niin oksetti koko tyyppi! Näin tilanteesta unta missä kerroin asiasta "tyypille" ja tiesin että mun pitää kyllä kertoo...Tammikuussa asia oli kuitenkin kantautunu tyypin korviin ja onnitteli mua äidiks tulemisesta ja sivulauseessa kyseli kuka oli isä? Soitin ja kerroin miten asia on, shokista selvittyään oli ihan ok mielellä ja kyseli koska olis ultra yms...no kaks viikkoo ekaan ultraan asti pakonomasesti oltiin väleissä, ultrassakin olis halunnu vaan tietäää onko tyttö vai poika, ja sitähän ei nää vielä rv 12 :) Ultran jälkeen jaettiin kuvat ja molemmat lähti eri suuntiin. Taas oli hiljasta...kunnes facebookkiin tuli inbox viesti, hoh hoh, naurettavaa ja epäaikuismaista tekstiä, "faktaa" siitä kuinka ei olla perhe niin sen ei tartte miettiä mun kuulumisia eikä tarvii olla muuten kiinnostunu, kunhan vaan hänelle tiedotan neuvolan jälkeen onko vauvalla kaikki hyvin! :D naurettavaa, tärkeinhän on että äiti voi hyvin ja sitähän neuvolassa lähinnä seurataan, vauvaan ei oikeastaan liity muutaku sydänäänet. Ja lopuks vielä kerto kuinka kyllä vaatii omat oikeutensa lapseen ku syntyy!
Rakenneultra lähesty, tarkisti multa onko edelleen sama pv minkä viime ultras sai...tässä kohtaa sanoin "sulla ei oo sinne asiaa, ei oo muutenkaan kiinnostanu ni ei tarvii tulla tutkaileen mun kroppaa ja ihmisyyttä!" niin muttaku hänen täytyis tietää onko tyttö vai poika ku sisko lähtee jenkkeihin ni tietäis tuoko tytölle vai pojalle vaatetta :O Voin kertoo että mulla kilahti!! Ja kaiken lisäks tyypin äiti lähesty mua että kyllä hänen pojallaankin on oikeus nähdä vauva. Pidin pääni ja menin yksin ultraan. Pikku linnulla oli kaikki hyvin, 10 varvasta ja 10 sormea, sydän sykki ja kaikki oli niinkuin piti. Tyyppi ilmotti että kuva pitäis saada...lähetin, ja sit tää tulee linjoja pitkin ku on niin epätarkka! Mun veri kuohu aina näissä tilanteissa! Sanoin sitten vaan että "no, parempaa ei oo, livenä näkee ku syntyy" Sen jälkeen en oo kuullu mitään. Tää tapahtu maaliskuus..
Nyt mennään rv 37+5...synnytykseen tulee mukaan mun äiti. Kaikki on menny hyvin mulla ja vauvalla :) Helppoo ei oo aina ollu mutta en päättäis toisin jos uudestaan kysyttäis! Mulla on ollu ainoo tukihenkilö mun äiti, kaverit ei ilmeisesti osaa suhtautua muhun koska oon raskaana enkä voi lähtee baariin juomaan märkää :)
Kaikesta selviää, ei ehkä helpoimman kautta mutta varmasti! :)
Kauhee stoori, kiva jos joku jakso lukee loppuun :) Huh!