Olipa mukava lukea että on sitä täällä muitakin yksin odottavia.. Minulla kävi niin että tapailimme "isän" kanssa vuosia aina kun olimme molemmat sinkkuja ja nyt sitten viime tapaamisesta tulin raskaaksi. Hän tiesi etten käytä ehkäisyä, ( mahtoiko se sitten siinä unohtua kenties..) ja vaavi siis sai alkunsa.. Ilmoitin hänelle asiasta heti kun itse sen huomasin ja samaan hengenvetoon ilmoitin myös etten odota häneltä mitään, hän saa olla isä lapselle jos haluaa, mutta voi olla olemattakin, kaikki käy, aborttia en pysty kuitenkaan tekemään. Allekirjoitimme ensimmäisen neuvolan jälkeen paperin että hän on luovuttanut minulle spermaa ja ei ole missään vastuussa lapsesta mutta ei hänellä myöskään ole lapseen mitään oikeuksia, eli lapsi jää näillä näkymin isättömäksi. Molemmilla meillä oli todistajat läsnä, joten tilanne oli täysin virallinen. Kun paperit oli allekirjoitettu sanoi "isä" että mennään näillä nyt aluksi, hän tulee ensiviikola käymään niin saadaan rauhassa jutella asoista.. Joten tuli mieleeni että hän ei oikein tiedä miten tähän tilanteeseen suhtautua, ollakko sittenkin isä.. No, ehkä se tässä selvinnee lähipäivinä. Ensimmäinen ultra on 10 pvä, joten sitten näkee onko masussa kaikki hyvin. Toivottavasti!! Mutta on minulla niin paljon ystäviä ja perheen tuki myös, että en hetkeäkään epäile ettenkö yksinkin lapsen kanssa pärjäisi! Toki raskasta varmasti tulee olemaan, sitä en epäile hetkeäkään, mutta tukea ja apua siis tarpeen vaatiessa löytyy ja se on tärkeintä!! Toivottavasti teillä on mennyt asiat hyvin, tsemppiä teille vahvat naiset!!! [:)]
Raskaana ja yksin
- Ketjun aloittaja Nin4
- Aloituspäivämäärä
Hei! Kiva kuulla muidenkin samassa tilanteessa olevien ja olleiden mietteitä. Minäkin odotan yksin, 1,5 vkoa sitten tein plussa-testin. Sen verran alussa ollaan, että kaikki on vielä niin epävarmaa. Kun ei ole eka ultraakaan vielä ollut. Mutta monta asiaa on tullut silti mietittyä jo vuosiksi eteenpäin. Mulle on epävarmaa, aikooko lapsen isä osallistua elämäämme, mutta itse en sitä nyt niin kamalasti tällä hetkellä murehdi. Jos haluaa osallistua ja kykenee neuvottelemaan, niin sitten hyvä. Mutta jos aikoo olla hankala, ehkä parempi jos pysyy poissa. Siinä tapauksessa pärjäämme varmaan kaksin paremmin. Meille kävi niin, että yhdessä yritime lasta, olimme juuri kihlautuneet. Sitten tuli eka kriisi, joka kaatoi suhteen ja vähän sen jälkeen sain tietää olevani raskaana. Mies on painostanut minua takaisin, koska hänen mielestään lapselle ainoa oikea ja kunnollinen kasvualusta on kahden vanhemman perhe, mutta minusta ajatus on ihan absurdi. Jos emme tässä vaiheessa pärjää kekenämme, niin miten sitten lapsen kanssa??
En ole vielä saanut käsiini tuota kirjaa: "Minusta tulee perhe...", mutta listalla se on ollut...jospa kirjastosta löytäisin.
Valoisaa ja iloista odotusta teille muillekin! [:)]
En ole vielä saanut käsiini tuota kirjaa: "Minusta tulee perhe...", mutta listalla se on ollut...jospa kirjastosta löytäisin.
Valoisaa ja iloista odotusta teille muillekin! [:)]
Minä myös raskaana , ja tulevaisuudessa yksin.
Onneton avioliitto, onneton känninen syrjähyppy, onnellinen vahinko.
Lapsen isä tietää, mutta "hypyn" jälkeen , onnistuivat katkerat kanssaihmiset sotkemaan välimme tällä pienellä paikkakunnalla. Lupasi kantaa vastuun, mutta pikkuhiljaa paljastunut hänessä sellaisia puolia etten tiedä enää edes haluanko häntä lapseni elämään. Voinko salata isyyden?
Onneton avioliitto, onneton känninen syrjähyppy, onnellinen vahinko.
Lapsen isä tietää, mutta "hypyn" jälkeen , onnistuivat katkerat kanssaihmiset sotkemaan välimme tällä pienellä paikkakunnalla. Lupasi kantaa vastuun, mutta pikkuhiljaa paljastunut hänessä sellaisia puolia etten tiedä enää edes haluanko häntä lapseni elämään. Voinko salata isyyden?
Minun ensimmäinen ajatukseni oli plussatestin jälkeen, että takuulla en kerro. Mutta sitten hetken mietittyäni tulin toisiin ajatuksiin. Minusta tuo riippuu niin paljon tilanteesta. Mun mielestä ei ole pakko kertoa. Itse kerroin, koska olimme tarkoituksella lasta yrittäneet ja tavallaan se oli ollut meidän yhteinen "projekti" -jos saa käyttää tuollaista pöhköä termiä...kun en parempaakaan sanaa nyt keksinyt...[&:] Jotkut on sitä mieltä, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja tietoisesti ei saisi sulkea isää pois lapsen elämästä, jos hän olisi siihen halukas osallistumaan. Kuitenkaan ei ole ollenkaan itsestään selvää mikä on lapsen paras. Riippuu isästä ja hänen suhteestaan äitiin. Ja siitä, joutuisiko lapsi mahdollisesti kiistakapulaksi riitelevien aikuisten keskelle. Minusta tuo on niin herkkä asia, että vaikea on tietää mikä on "oikein". Eri ihmisille eri ratkaisu. Täytyy vaan kuunnella omaa sisintä ja miettiä mikä juuri minun/meidän kohdalla. Jos itselläni olisi kyse satunnaisesta syrjähypystä, voisi olla etten kertoisi. Onnea piiu odotukseen [:)]!!
Kaapokerttuli
Silmät suurina ihmettelijä
Heip...
Minulla sellainen tilanne että 5 vuoden yhdessäolon jälkeen erottiin viime talvena, mutta sen jälkeenkin muutaman kerran tavattiin, maaliskuussa sitten sain tietää olevani raskaana. Palattiin lopulta yhteen mutta kesä ollut todella riitaista ja mies ei ole juurikaan tukenut minua vaikka raskaus ollut todella vaikea. Mies ei ole muuttanut ollenkaan elintapojaan (alkoholi oli lähinnä se syy minkä takia alunperin erottiin) ja nyt on tullut mitta täyteen. Mies taas eilen katosi reissuilleen, jos nyt tänään ilmestyy kotiin niin saa luvan antaa avaimensa ja kävellä ulos ovesta. Menköön minne menee.
Eli yksin täälläkin vauvaa odotetaan, tällä hetkellä 33+4. Luultavasti ei kovin pitkä aika enää synnytykseen, kaksi kertaa jo osastolle otettu supistusten takia, nyt vaan lepäillään ja mihinkään ei saisi oikeastaan liikkua että tyttö pysyisi masussa tuonne 35 viikolle asti...
Minulla sellainen tilanne että 5 vuoden yhdessäolon jälkeen erottiin viime talvena, mutta sen jälkeenkin muutaman kerran tavattiin, maaliskuussa sitten sain tietää olevani raskaana. Palattiin lopulta yhteen mutta kesä ollut todella riitaista ja mies ei ole juurikaan tukenut minua vaikka raskaus ollut todella vaikea. Mies ei ole muuttanut ollenkaan elintapojaan (alkoholi oli lähinnä se syy minkä takia alunperin erottiin) ja nyt on tullut mitta täyteen. Mies taas eilen katosi reissuilleen, jos nyt tänään ilmestyy kotiin niin saa luvan antaa avaimensa ja kävellä ulos ovesta. Menköön minne menee.
Eli yksin täälläkin vauvaa odotetaan, tällä hetkellä 33+4. Luultavasti ei kovin pitkä aika enää synnytykseen, kaksi kertaa jo osastolle otettu supistusten takia, nyt vaan lepäillään ja mihinkään ei saisi oikeastaan liikkua että tyttö pysyisi masussa tuonne 35 viikolle asti...
ALKUPERÄINEN: piiu*
Minä myös raskaana , ja tulevaisuudessa yksin.
Onneton avioliitto, onneton känninen syrjähyppy, onnellinen vahinko.
Lapsen isä tietää, mutta "hypyn" jälkeen , onnistuivat katkerat kanssaihmiset sotkemaan välimme tällä pienellä paikkakunnalla. Lupasi kantaa vastuun, mutta pikkuhiljaa paljastunut hänessä sellaisia puolia etten tiedä enää edes haluanko häntä lapseni elämään. Voinko salata isyyden?
Reilu 8 viikko ja sinne lensi, tähdeksi taivaalle.... [:(] [:(] [:o]
Täällä yksi vielä 19 v. yksinodottaja, inna90 :))
Viikkoja on nyt 30+5 ja pikkuhiljaa alkaa jänskättään synnytysasiat ja muutenkin se tuleva arki sitten vaavin kanssa.
Esikoista siis odottelen ja lapsen isän kanssa seurusteltiin pari kuukauttta ennen kuin huomasin olevani raskaana. Lapsen isä on asiasta tietoinen ja siitä johtuneekin se että jänisti sitten tästä hommasta. Ei ole sen jälkeen hänestä kuulunut mitään, ja alussa koitin pitää häneen yhteyttä.
Mutta koin että häntä ei olisi vähempää voinut asia kiinnostaa asia, niin jätin asian sikseen. Ja olen ajatellut että ottakoon hän itse yhteyttä jos kiinnostaa.. Mutta mitään ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Onneksi on tukiverkosto ja siten en koekkaan että olisin YKSINodottaja :))
musicbox & masuasukki 30+5
Viikkoja on nyt 30+5 ja pikkuhiljaa alkaa jänskättään synnytysasiat ja muutenkin se tuleva arki sitten vaavin kanssa.
Esikoista siis odottelen ja lapsen isän kanssa seurusteltiin pari kuukauttta ennen kuin huomasin olevani raskaana. Lapsen isä on asiasta tietoinen ja siitä johtuneekin se että jänisti sitten tästä hommasta. Ei ole sen jälkeen hänestä kuulunut mitään, ja alussa koitin pitää häneen yhteyttä.
Mutta koin että häntä ei olisi vähempää voinut asia kiinnostaa asia, niin jätin asian sikseen. Ja olen ajatellut että ottakoon hän itse yhteyttä jos kiinnostaa.. Mutta mitään ei ole tähän päivään mennessä kuulunut.
Onneksi on tukiverkosto ja siten en koekkaan että olisin YKSINodottaja :))
musicbox & masuasukki 30+5
inna90
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei musicbox !
Voih olet jo noin pitkällä, ei pitkä kun saat pienokaisen syliin. :) Itselläni tuo ticker ei pidä paikkaansa, varhaisultra oli viikko sitten mutta oli vielä niin kovin pieni ettei paljoa näkynyt, viikon päästä uusi ultra ja toivotaan että siellä näkyisi missä mennään. :)
Tuntuu noita typeriä eksiä olevan liikkeellä ! HUH !!
Täällä tilanne siis se, että lapsen isä kanssa seurustelin vain vähän aikaa, jonka jälkeen hän löysi uuden, unohti kertoa siitä minulle ja näin heidän nuoleksivan eräänä viikonloppuna. Erottiin tietysti tämän jälkeen ja pari viikkoa siitä tein positiivisen raskaustestin. En kauaa miettinyt mitä teen kun päädyin pitämään lapsen :) Innolla odotan tulokasta saapuvaksi !
Eksä on yhden kerran ottanut yhteyttä raskausuutisen jälkeen, kysyi että joko olen tehnyt abortin. Sanoin että en enkä aio. Mies piti hirveän saarnan siitä miten lapsen kanssa on yksin rankkaa ja olen vastuuton kun ryhdyn tähän ja lapsesta tulee onneton ilman isää.
Itse olen ihan täysin eri mieltä ja olen äärettömän onnellinen tästä vauvasta ja toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti ! :)
Ainiin piti tuohon sanoa vielä että minulla myös iso tukiverkko, kaikki läheiset ei vielä vauvasta tiedä mutta heidät tuntien ovat onnellisia puolestani kunhan alkujärkytyksestä toipuu ;D Joten en minäkään koe olevani yksin. :)
Voih olet jo noin pitkällä, ei pitkä kun saat pienokaisen syliin. :) Itselläni tuo ticker ei pidä paikkaansa, varhaisultra oli viikko sitten mutta oli vielä niin kovin pieni ettei paljoa näkynyt, viikon päästä uusi ultra ja toivotaan että siellä näkyisi missä mennään. :)
Tuntuu noita typeriä eksiä olevan liikkeellä ! HUH !!
Täällä tilanne siis se, että lapsen isä kanssa seurustelin vain vähän aikaa, jonka jälkeen hän löysi uuden, unohti kertoa siitä minulle ja näin heidän nuoleksivan eräänä viikonloppuna. Erottiin tietysti tämän jälkeen ja pari viikkoa siitä tein positiivisen raskaustestin. En kauaa miettinyt mitä teen kun päädyin pitämään lapsen :) Innolla odotan tulokasta saapuvaksi !
Eksä on yhden kerran ottanut yhteyttä raskausuutisen jälkeen, kysyi että joko olen tehnyt abortin. Sanoin että en enkä aio. Mies piti hirveän saarnan siitä miten lapsen kanssa on yksin rankkaa ja olen vastuuton kun ryhdyn tähän ja lapsesta tulee onneton ilman isää.
Itse olen ihan täysin eri mieltä ja olen äärettömän onnellinen tästä vauvasta ja toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti ! :)
Ainiin piti tuohon sanoa vielä että minulla myös iso tukiverkko, kaikki läheiset ei vielä vauvasta tiedä mutta heidät tuntien ovat onnellisia puolestani kunhan alkujärkytyksestä toipuu ;D Joten en minäkään koe olevani yksin. :)
Milläs viikoilla siis oot, inna90? : ))
Onpas typerää että jätkä otti yhteyttä vain kysyäkseen että ootk tehnyt abortin !! HUHHUH!
Itse erottuamme sanoin ja korostin sitä että minä EN ole tekemässä aborttia.
Ja olen todella tyytyväinen päätökseeni, täytyy sanoa että en ei kyllä mielessä käynytkään abortti.
Odotan kans innolla tätä pientä ihmettä tänne maailmaan :) Tottakai hieman kauhunsekaisin fiiliksin, kun alkaa nää viimeset viikot olla käsillä. Mutta uskon ja toivon että saan lapsenhoidossa apua tarvittaessa ja tulen pärjäämään. Välillä toki on niitäkin päiviä kun tuntuu ettei musta varmaan ookkaan tähän ja iskee pieni paniikki.
Ja sekin vielä että selviänkö synnytyksestä, kääks :DDD meikäläisellä melko alhainen kipukynnyskin, mutta onneksi nykyään on hyvät kivunlievitykset.
Meitsi menee huomenna töihin pitkästä aikaa, oon nyt kuukauden ollu saikulla selän ja supistuksien takia, mutta huomenna pitäs mennä töitä paiskimaan. Ei onneksi ole enää kauaa äippälomaankaan, mutta täytyy myöntää ettei ole minkäänlaista intoa mennä töihin ! :D
Onpas typerää että jätkä otti yhteyttä vain kysyäkseen että ootk tehnyt abortin !! HUHHUH!
Itse erottuamme sanoin ja korostin sitä että minä EN ole tekemässä aborttia.
Ja olen todella tyytyväinen päätökseeni, täytyy sanoa että en ei kyllä mielessä käynytkään abortti.
Odotan kans innolla tätä pientä ihmettä tänne maailmaan :) Tottakai hieman kauhunsekaisin fiiliksin, kun alkaa nää viimeset viikot olla käsillä. Mutta uskon ja toivon että saan lapsenhoidossa apua tarvittaessa ja tulen pärjäämään. Välillä toki on niitäkin päiviä kun tuntuu ettei musta varmaan ookkaan tähän ja iskee pieni paniikki.
Ja sekin vielä että selviänkö synnytyksestä, kääks :DDD meikäläisellä melko alhainen kipukynnyskin, mutta onneksi nykyään on hyvät kivunlievitykset.
Meitsi menee huomenna töihin pitkästä aikaa, oon nyt kuukauden ollu saikulla selän ja supistuksien takia, mutta huomenna pitäs mennä töitä paiskimaan. Ei onneksi ole enää kauaa äippälomaankaan, mutta täytyy myöntää ettei ole minkäänlaista intoa mennä töihin ! :D
inna90
Vauhtiin päässyt keskustelija
On hiukan epäselvää tuo viikkojen määrä kun ei siellä ultrassa paljoa näkynyt, menkkojen mukaan olisi tuo 7+6 :o Mutta se selviää varmaksi sitten viikon päästä maanantaina. Todella toivon että kaikki on hyvin !
En minäkään oikeastaan tuota aborttia miettinyt, tuntuu että "mietin" sen takia kun oli pakko.. Tai ei pakko mutta tilanne oli mikä oli. Mutta en siis tosiaankaan mitään aborttia tee vaikka ex siitä niin kovasti kyselee.
Mulla suurin pelko on, että löytyykö tuolta varhaisultrasta sitten mitään. Oireita kyllä on sitä mallia että joku tuolla majaa pitäisi, mutta kun nyt malttaisi odottaa sinne ensi viikon maanantaille.. Sitten kun/jos ultrasta mini löytyy niin varmasti minä myös rupean panikoimaan kaikkea muutakin. :D
Minulla taas on huomenna pitkästä aikaa vapaa, tänään toki päättyi kahdeksan päivän työputki ! Olen ihan puhki, töitä piti olla vielä ensi viikko, mutta en vain jaksa enää ilman lepoa. Olen niin väsynyt nykyään että :D Vetelen kymppituntisia öitä ja silti työpäivän jälkeen olen ihan kuolemanväsynyt. Teen kahta työtä ja toinen on fyysisesti aika rankkaa (ambulanssissa olen) ja tänään soitin työnantajalle ja selitin tilanteen ja pyysin huomista ja tiistaita vapaaksi, hän onneksi ymmärsi ja oli sitä mieltä että en saa tehdä niin paljoa töitä ja käski minun levätä kunnolla. :D Ihanaa. :)
Mutta hirrrmuisesti tsemppiä sinne töiden loppurutistukseen, tosiaan ei ole enää pitkä aika mammalomaan !
En minäkään oikeastaan tuota aborttia miettinyt, tuntuu että "mietin" sen takia kun oli pakko.. Tai ei pakko mutta tilanne oli mikä oli. Mutta en siis tosiaankaan mitään aborttia tee vaikka ex siitä niin kovasti kyselee.
Mulla suurin pelko on, että löytyykö tuolta varhaisultrasta sitten mitään. Oireita kyllä on sitä mallia että joku tuolla majaa pitäisi, mutta kun nyt malttaisi odottaa sinne ensi viikon maanantaille.. Sitten kun/jos ultrasta mini löytyy niin varmasti minä myös rupean panikoimaan kaikkea muutakin. :D
Minulla taas on huomenna pitkästä aikaa vapaa, tänään toki päättyi kahdeksan päivän työputki ! Olen ihan puhki, töitä piti olla vielä ensi viikko, mutta en vain jaksa enää ilman lepoa. Olen niin väsynyt nykyään että :D Vetelen kymppituntisia öitä ja silti työpäivän jälkeen olen ihan kuolemanväsynyt. Teen kahta työtä ja toinen on fyysisesti aika rankkaa (ambulanssissa olen) ja tänään soitin työnantajalle ja selitin tilanteen ja pyysin huomista ja tiistaita vapaaksi, hän onneksi ymmärsi ja oli sitä mieltä että en saa tehdä niin paljoa töitä ja käski minun levätä kunnolla. :D Ihanaa. :)
Mutta hirrrmuisesti tsemppiä sinne töiden loppurutistukseen, tosiaan ei ole enää pitkä aika mammalomaan !
Noniin, ilmoittelet sitten täällä kun tiedät viikkojas ja miten muuten kaikki vaavilla on : )
Joo mulla kans alkuraskaudessa oli tosi kovaa väsymystä ja alusta lähtien sai yöllä kulkea vessareissuilla hirmu monta kertaa ja se on sit jatkunu tähän päivään saakka :D
Ja raskauspahoinvointia oli 6-16 viikot. olin sit osa-aikasairaslomalla melkein tuon koko ajan. yök.
Mistä päin muutes oot, jos saa udella :))
Mulla kans fyysisesti raskas työ kun pienkodilla oon lähihoitajana :)
Joo mulla kans alkuraskaudessa oli tosi kovaa väsymystä ja alusta lähtien sai yöllä kulkea vessareissuilla hirmu monta kertaa ja se on sit jatkunu tähän päivään saakka :D
Ja raskauspahoinvointia oli 6-16 viikot. olin sit osa-aikasairaslomalla melkein tuon koko ajan. yök.
Mistä päin muutes oot, jos saa udella :))
Mulla kans fyysisesti raskas työ kun pienkodilla oon lähihoitajana :)
inna90
Vauhtiin päässyt keskustelija
Moi. Nää mun Vau:n sivut on ihan totaalisen seonnut. En pääse kirjoittamaan sulle yksityisviestiä enkä oo tähän asti päässyt kirjoittamaan näihin ketjuihinkaan :o
Mutta Valkeakoski on n. 40km Tampereelta etelään päin :) Maailma tuntuu olevan pieni, itse oon Ilmajoelta kotoisin ja sinne suuntaan muutan takaisin jos pikkuinen vain kasvaa ja kehittyy masussa loppuun asti ! :)
Mutta Valkeakoski on n. 40km Tampereelta etelään päin :) Maailma tuntuu olevan pieni, itse oon Ilmajoelta kotoisin ja sinne suuntaan muutan takaisin jos pikkuinen vain kasvaa ja kehittyy masussa loppuun asti ! :)
caro89
Silmät suurina ihmettelijä
En tiedä lukeekokan tätä kukaan. Tai onko täällä muita joilla lähelläkään samanlaista kokemusta kuin minulla tilanteessani. Toivottavasti. Eli siis olen nyt raskaana viikkoja 10+1 eli ihan alussa mennään. Raskaus tuli yllättäen ja isästäkään en ole täysin varma. Kaksi vaihtoehtoa kun on. Eli kummatkin siis olivat sellaisia yhden illan juttuja. Toisen kanssa heistä olen väleissä, mutten tekemisissä sen enempää. Itselläni on 3 isoa koiraa ja asun kerrostalossa niiden kanssa. Isäni on minun tukena asian suhteen, mutta äitini ja äitini äiti (mammani) ovat asiaa todella vastaan. Välit ovat menneet melkein kokonaan poikki. Viimeinen viesti heiltä minulle oli, koitahan pärjäillä yksin. En voi ymmärtää mikseivät he ole tukenani, tosin ei tämä ensimmäinen asia ole missä minua ei tueta. Raskasta aikaa tämä on, kun yksin raskaana ja kaveritkaan eivät liiemmin tue minua. Onko muilla kokemusta tälläisestä tilanteesta, että yksin raskaana ja kukaan ei ole tukemassa? Ja miten jatkossa tulen pärjäämään.. Sen olen päättänyt, että lapsen pidän sillä itselläni alla 3 aborttia (ovat olleet tilanteiden pakosta) ja enää en halua sitä tehdä.. Olen aivan avuton ja yksin tilanteeni kanssa. Kaipaisin neuvoja, kannustusta ja muiden mielipiteitä asiasta että jaksaisin uskoa itseeni.. Sinnikkyyttä kyllä löytyy, sen todistaa moni asia joista olen jo selvinnyt (:
Hannae91
Silmät suurina ihmettelijä
Hei!
Itse odotan tätä lasta yksin, ainakin suurimman osan ajasta olen odottanut. En ole parisuhteessa lapsen isän kanssa, koska lapsen isä on ollut minua kohtaan väkivaltainen. Maaliskuussa oltiin jopa käräjöimässäki ja ehdollinen vankeustuomio hänelle tuli pahoinpitelyistä ja laittomasta uhkauksesta, jolloin hän uhkasi minua ja silloista yhteistä koiraamme, josta pitovaikeuksien takia jouduin luopumaan. Mä en odottanut että olisin tullut raskaaksi, varsinkaan tälle mun ex-kihlatulle. Minun ja lapsen isän välit ovat lämmenneet, mutta olen sanonut hänelle että yhteishuoltajuutta hänen kanssaan en suostu hakemaan ja olen ottamassa sosiaaliviranomaisiin yhteyttä kun lapsemme on syntynyt ja sovittaisiin tapaamisoikeuksista. Lapsen isä kuitenkin on luvannut auttaa minua hankinnoissa ja kaikessa muussakin tarvittavissa asioissa. Ultrissa olen käynyt yksin ja nyt olemme sopineet lapsen isän kanssa että hän voi tulla neuvoloihin mukaan kanssani jos vain tahtoo. Laskettu aika on lokakuun 30. päivä.
Itse odotan tätä lasta yksin, ainakin suurimman osan ajasta olen odottanut. En ole parisuhteessa lapsen isän kanssa, koska lapsen isä on ollut minua kohtaan väkivaltainen. Maaliskuussa oltiin jopa käräjöimässäki ja ehdollinen vankeustuomio hänelle tuli pahoinpitelyistä ja laittomasta uhkauksesta, jolloin hän uhkasi minua ja silloista yhteistä koiraamme, josta pitovaikeuksien takia jouduin luopumaan. Mä en odottanut että olisin tullut raskaaksi, varsinkaan tälle mun ex-kihlatulle. Minun ja lapsen isän välit ovat lämmenneet, mutta olen sanonut hänelle että yhteishuoltajuutta hänen kanssaan en suostu hakemaan ja olen ottamassa sosiaaliviranomaisiin yhteyttä kun lapsemme on syntynyt ja sovittaisiin tapaamisoikeuksista. Lapsen isä kuitenkin on luvannut auttaa minua hankinnoissa ja kaikessa muussakin tarvittavissa asioissa. Ultrissa olen käynyt yksin ja nyt olemme sopineet lapsen isän kanssa että hän voi tulla neuvoloihin mukaan kanssani jos vain tahtoo. Laskettu aika on lokakuun 30. päivä.
Hei vaan!
Täälläkin yksin mennään rv 12+3.
Meillä tulevan lapsen isukki lasta halusi ja toivoi ja oli kovin onnessan kun vihdoin tulin raskaaksi. Yhtäkkiä alkoikin kaupungilla pyöriminen ja ryyppääminen menemään kaiken muun ohi ja ero tuli. Aluksi tuntui siltä, kun matto olisi vedetty jalkojen alta - ja vauhdilla, sillä isä oli niin innoissaan ja onnellinen aluksi, lupaili kaikenlaista jne. Niihin aikoihin oltiin oltu jo pitkään parisuhteessa / kihloissa.
Myöhemmin eron jälkeen isä lupasi tulla ultriin yms. mukaan, mutta ykskaks olikin uusi nainen pyörityksissä ja tuleva lapsi pyyhkästy kokonaan maton alle.
En voi muuta sanoa kun että olen onnellinen että tämä tapahtui nyt, eikä sitten kun on vauva jo käsivarsilla, sillä voi valmistautua rauhassa yksin olemiseen eikä kuvittele että voi lapsen synnyttyä turvata toiseen osapuoleen. Muutan myös lähemmäs omaa perhettäni jotta saan lapsen kanssa tarvittavan tuen ja avun. En oikein pysty kuvittelemaan, miten olisi ntilanteen hallinnut jos olisi tapahtunut vasta lapsen synnyttyä. Nyt sitä polkee eteenpäin jollain suomalaisen naisen raivolla ;)
Vaikka olenkin äärettömän pettynyt tulevan lapsen isään, olen onnellinen raskaudesta. Ei se lapsen vika ole jos isä paljastuu kelvottomaksi :)
Tsemppiä meille kaikille yksin oleville!
Täälläkin yksin mennään rv 12+3.
Meillä tulevan lapsen isukki lasta halusi ja toivoi ja oli kovin onnessan kun vihdoin tulin raskaaksi. Yhtäkkiä alkoikin kaupungilla pyöriminen ja ryyppääminen menemään kaiken muun ohi ja ero tuli. Aluksi tuntui siltä, kun matto olisi vedetty jalkojen alta - ja vauhdilla, sillä isä oli niin innoissaan ja onnellinen aluksi, lupaili kaikenlaista jne. Niihin aikoihin oltiin oltu jo pitkään parisuhteessa / kihloissa.
Myöhemmin eron jälkeen isä lupasi tulla ultriin yms. mukaan, mutta ykskaks olikin uusi nainen pyörityksissä ja tuleva lapsi pyyhkästy kokonaan maton alle.
En voi muuta sanoa kun että olen onnellinen että tämä tapahtui nyt, eikä sitten kun on vauva jo käsivarsilla, sillä voi valmistautua rauhassa yksin olemiseen eikä kuvittele että voi lapsen synnyttyä turvata toiseen osapuoleen. Muutan myös lähemmäs omaa perhettäni jotta saan lapsen kanssa tarvittavan tuen ja avun. En oikein pysty kuvittelemaan, miten olisi ntilanteen hallinnut jos olisi tapahtunut vasta lapsen synnyttyä. Nyt sitä polkee eteenpäin jollain suomalaisen naisen raivolla ;)
Vaikka olenkin äärettömän pettynyt tulevan lapsen isään, olen onnellinen raskaudesta. Ei se lapsen vika ole jos isä paljastuu kelvottomaksi :)
Tsemppiä meille kaikille yksin oleville!
Carkki12
Vasta-alkaja
Moi! Voisin kertoa oman tarinan...elikkäs, viime syksynä sain paljon tukea silloiselta parhaalta ystävältä (mies), päivittäin oltiin tekemisis ja nähtiin. Marraskuun pimeänä iltana sitten päädyttiin punkan puolelle. (pillereitä syöny jo vuosia!!) Viikko tais mennä suht normisti, ajatukset sekasin tapahtuneesta, kunnes sitten sanoi ettei pysty olemaan mun kans "läheinen" ja "soitellaan!". OK!! Ei soiteltu. Joulukuun lopulla kävi mielessä että ei oo muuten menkat alkanu vaikka pilleri satsi oli loppunu...en suostunu edes ajatteleen mitään raskaus juttuja, ehkä siksi etten ole edes koskaan halunnut omia lapsia. Äitini kuitenkin kerrottuani tilanteen käski tekemään testin...ja ne pinkit viivat hyökkäs heti näyttöön!! Pikkuinen oli shokki :D En kuitenkaan 5min pitempään pohtinu vaan päätin pitää murusen YKSIN!
Mä en voinu kertoo asiasta lapsen isälle, mua niin oksetti koko tyyppi! Näin tilanteesta unta missä kerroin asiasta "tyypille" ja tiesin että mun pitää kyllä kertoo...Tammikuussa asia oli kuitenkin kantautunu tyypin korviin ja onnitteli mua äidiks tulemisesta ja sivulauseessa kyseli kuka oli isä? Soitin ja kerroin miten asia on, shokista selvittyään oli ihan ok mielellä ja kyseli koska olis ultra yms...no kaks viikkoo ekaan ultraan asti pakonomasesti oltiin väleissä, ultrassakin olis halunnu vaan tietäää onko tyttö vai poika, ja sitähän ei nää vielä rv 12 :) Ultran jälkeen jaettiin kuvat ja molemmat lähti eri suuntiin. Taas oli hiljasta...kunnes facebookkiin tuli inbox viesti, hoh hoh, naurettavaa ja epäaikuismaista tekstiä, "faktaa" siitä kuinka ei olla perhe niin sen ei tartte miettiä mun kuulumisia eikä tarvii olla muuten kiinnostunu, kunhan vaan hänelle tiedotan neuvolan jälkeen onko vauvalla kaikki hyvin! :D naurettavaa, tärkeinhän on että äiti voi hyvin ja sitähän neuvolassa lähinnä seurataan, vauvaan ei oikeastaan liity muutaku sydänäänet. Ja lopuks vielä kerto kuinka kyllä vaatii omat oikeutensa lapseen ku syntyy!
Rakenneultra lähesty, tarkisti multa onko edelleen sama pv minkä viime ultras sai...tässä kohtaa sanoin "sulla ei oo sinne asiaa, ei oo muutenkaan kiinnostanu ni ei tarvii tulla tutkaileen mun kroppaa ja ihmisyyttä!" niin muttaku hänen täytyis tietää onko tyttö vai poika ku sisko lähtee jenkkeihin ni tietäis tuoko tytölle vai pojalle vaatetta :O Voin kertoo että mulla kilahti!! Ja kaiken lisäks tyypin äiti lähesty mua että kyllä hänen pojallaankin on oikeus nähdä vauva. Pidin pääni ja menin yksin ultraan. Pikku linnulla oli kaikki hyvin, 10 varvasta ja 10 sormea, sydän sykki ja kaikki oli niinkuin piti. Tyyppi ilmotti että kuva pitäis saada...lähetin, ja sit tää tulee linjoja pitkin ku on niin epätarkka! Mun veri kuohu aina näissä tilanteissa! Sanoin sitten vaan että "no, parempaa ei oo, livenä näkee ku syntyy" Sen jälkeen en oo kuullu mitään. Tää tapahtu maaliskuus..
Nyt mennään rv 37+5...synnytykseen tulee mukaan mun äiti. Kaikki on menny hyvin mulla ja vauvalla :) Helppoo ei oo aina ollu mutta en päättäis toisin jos uudestaan kysyttäis! Mulla on ollu ainoo tukihenkilö mun äiti, kaverit ei ilmeisesti osaa suhtautua muhun koska oon raskaana enkä voi lähtee baariin juomaan märkää :)
Kaikesta selviää, ei ehkä helpoimman kautta mutta varmasti! :)
Kauhee stoori, kiva jos joku jakso lukee loppuun :) Huh!
Mä en voinu kertoo asiasta lapsen isälle, mua niin oksetti koko tyyppi! Näin tilanteesta unta missä kerroin asiasta "tyypille" ja tiesin että mun pitää kyllä kertoo...Tammikuussa asia oli kuitenkin kantautunu tyypin korviin ja onnitteli mua äidiks tulemisesta ja sivulauseessa kyseli kuka oli isä? Soitin ja kerroin miten asia on, shokista selvittyään oli ihan ok mielellä ja kyseli koska olis ultra yms...no kaks viikkoo ekaan ultraan asti pakonomasesti oltiin väleissä, ultrassakin olis halunnu vaan tietäää onko tyttö vai poika, ja sitähän ei nää vielä rv 12 :) Ultran jälkeen jaettiin kuvat ja molemmat lähti eri suuntiin. Taas oli hiljasta...kunnes facebookkiin tuli inbox viesti, hoh hoh, naurettavaa ja epäaikuismaista tekstiä, "faktaa" siitä kuinka ei olla perhe niin sen ei tartte miettiä mun kuulumisia eikä tarvii olla muuten kiinnostunu, kunhan vaan hänelle tiedotan neuvolan jälkeen onko vauvalla kaikki hyvin! :D naurettavaa, tärkeinhän on että äiti voi hyvin ja sitähän neuvolassa lähinnä seurataan, vauvaan ei oikeastaan liity muutaku sydänäänet. Ja lopuks vielä kerto kuinka kyllä vaatii omat oikeutensa lapseen ku syntyy!
Rakenneultra lähesty, tarkisti multa onko edelleen sama pv minkä viime ultras sai...tässä kohtaa sanoin "sulla ei oo sinne asiaa, ei oo muutenkaan kiinnostanu ni ei tarvii tulla tutkaileen mun kroppaa ja ihmisyyttä!" niin muttaku hänen täytyis tietää onko tyttö vai poika ku sisko lähtee jenkkeihin ni tietäis tuoko tytölle vai pojalle vaatetta :O Voin kertoo että mulla kilahti!! Ja kaiken lisäks tyypin äiti lähesty mua että kyllä hänen pojallaankin on oikeus nähdä vauva. Pidin pääni ja menin yksin ultraan. Pikku linnulla oli kaikki hyvin, 10 varvasta ja 10 sormea, sydän sykki ja kaikki oli niinkuin piti. Tyyppi ilmotti että kuva pitäis saada...lähetin, ja sit tää tulee linjoja pitkin ku on niin epätarkka! Mun veri kuohu aina näissä tilanteissa! Sanoin sitten vaan että "no, parempaa ei oo, livenä näkee ku syntyy" Sen jälkeen en oo kuullu mitään. Tää tapahtu maaliskuus..
Nyt mennään rv 37+5...synnytykseen tulee mukaan mun äiti. Kaikki on menny hyvin mulla ja vauvalla :) Helppoo ei oo aina ollu mutta en päättäis toisin jos uudestaan kysyttäis! Mulla on ollu ainoo tukihenkilö mun äiti, kaverit ei ilmeisesti osaa suhtautua muhun koska oon raskaana enkä voi lähtee baariin juomaan märkää :)
Kaikesta selviää, ei ehkä helpoimman kautta mutta varmasti! :)
Kauhee stoori, kiva jos joku jakso lukee loppuun :) Huh!
Santa_Ines
Oman äänensä löytänyt
Moikka! :)
Mä odottelen kanssa lasta yksin ja viikkoja kasassa tällä hetkellä 16+5. Tosi hyvin mennyt tähän asti ja varmasti menee jatkossakin. Toivon ja uskon vahvasti, että niin teillä muillakin tulee menemään. :) Pidetään mielessä, että elämä kantaa! :) Olisi tosiaan kiva jutella enmpikin samassa tilanteessa olevien kanssa, mulle saa laittaa mailia osoitteeseen baby_mama@luukku.com. :)
Malla007
Jostain jotain jo tietävä
Moi,
minäkin odottelen vauvaa ihan itsekseni, rv tasan 10. Eli alussa mennään. Lapsen isän kanssa tapailimme muutaman kuukauden kun tämä pikku ninja päätti ilmoittaa tulostaan. Lapsen isä ei halua koskaan lapsia, joten jouduin valitsemaan suhteen tai lapsen, luonnollinen valinta oli lapsi. Minulla on aiemmasta suhteesta 13-vuotias poika. En olisi koskaan pystynyt valitsemaan toisin, kun tiedän kuinka paljon sitä lasta rakastaa, vaikka se kuinka vahingossa livahtaisikin elämään :) Olemme kuitenkin lapsen isän kanssa vielä "väleissä", juttelemme ja tapaamme silloin tällöin. Odotukseen ja lapseen hän ei kuitenkaan halua olla missään tekemisissä. Minulla ei oikein tukiverkostoa ole olemassa joten olisi kiva olla yhteyksissä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.
minäkin odottelen vauvaa ihan itsekseni, rv tasan 10. Eli alussa mennään. Lapsen isän kanssa tapailimme muutaman kuukauden kun tämä pikku ninja päätti ilmoittaa tulostaan. Lapsen isä ei halua koskaan lapsia, joten jouduin valitsemaan suhteen tai lapsen, luonnollinen valinta oli lapsi. Minulla on aiemmasta suhteesta 13-vuotias poika. En olisi koskaan pystynyt valitsemaan toisin, kun tiedän kuinka paljon sitä lasta rakastaa, vaikka se kuinka vahingossa livahtaisikin elämään :) Olemme kuitenkin lapsen isän kanssa vielä "väleissä", juttelemme ja tapaamme silloin tällöin. Odotukseen ja lapseen hän ei kuitenkaan halua olla missään tekemisissä. Minulla ei oikein tukiverkostoa ole olemassa joten olisi kiva olla yhteyksissä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.