Onnellinen, koska..

Onnellinen siitä, että mies on niin mukana tässä vauva-arjessa, vaikka töihin onkin jo palannut pari viikkoa sitten. Eilen passitti mut taas kauppaan..ehkä yhden-kaks kertaa viikossa käyn yksinäni kaupassa, kun mies töistä päästyään haluaa olla vauvan kanssa kotona ja tänään kävi ekaa kertaa koiran ja vauvan kanssa vaunulenkillä ja mä sain ns. "omaa aikaa". Kyllä oli luxusta olla yksinään kotona, vaikka se oma aika kulutettiinki siivoomalla koko kämppä. :D
 
Koska eilinen oli niin onnistunut päivä! Oon pelänny lähtee vauvan kaa oikein mihkään, kun tuntuu et huutaa ja huutaa jos ei saa tissiä. Ja nukkuminenki vähän mitä on. Autossa ei ole viihtynyt ja huutaa vaan. No, päätin rohkaistua ja lähteä omien vanhempien mukaan kaupunkiin (matkaa 40km) vauvan kanssa. Huusi kun laitoin turvakaukaloon, mutta nukahti heti kun lähdin kantamaan. Nukkui autossa koko matkan. Kerran heräsi ja katseli ympärilleen, nukahti taas. Kauppareissulla nukkui, sitten heräsi nälkäänsä. Mentiin isotädin luo kahville jossa sitten syötin häntä. Poitsu ois omaan tapaansa syönyt ties kuinka kauan, mut oli pakko lähteä, joten huutava pikkuinen kaukaloon ja menoks. Auto kun lähti liikkeelle niin silmät suurina vaan tuijotteli ja lopulta nukahti! Nukkui taas koko matkan.

Illalla piti lähteä vielä ajamaan 250km kotiin koska tänään on lääkärineuvola. Voitte arvata kuinka mua pelotti ja jännitti, et päästäänkö ikinä perille. :D vanhemmilla ollessa kuitenkin syötin sit n. 2h (välillä seurusteltiin ja käytiin ulkona pyörähtämässä) ja lähettiin matkaan. Nukahti taas kaukaloon, nukkui 2h, pysähdyttiin syöttämään (15min) ja laitoin takas kaukaloon, kun oli hereillä. Nukkui koko loppu matkan! :) voiko näin pienestä tulla näin onnelliseks? :D nyt ku sitte hehkutan, niin tän päivän matka tulee oleekkin tuskaa. :D lähdetään takasi vanhempien luokse maalle, kun en itse oikein tästä kaupunkielämästä välitä, ellei oo ihan pakko olla. :wink
 
Takaisin
Top