Onnellinen, koska..

Pääsin eilen ekaa kertaa rakkaan liikuntaharrastukseni pariin, vauva oli miehen kanssa yksin kotona. Jännitti vähän, miten menee, mutta vauva oli vetäissyt poikkeuksellisen pitkät päiväunet eli ei ollut käytännössä ollut hereillä juuri yhtään sillä välin, kun olin pois (olin useamman tunnin). Teki kyllä mielelle ja kropalle hyvää, että pääsi tuttujen kavereiden pariin ja liikkumaan. :dance018
 
Riideltiin taas eilen. Saatiin kuitenkin sovittua ennen kun käytiin nukkumaan.
Kävin lukemassa vauva.fi av-palstaa (joo, ei pitäis). Siellä oli taas ihme nillitystä miehen avusta lasten hoidossa... Olen siis todella onnellinen, että minulla on mies, joka haluaa ja jaksaa auttaa yöheräämisissä ja vauvan hoidossa muutenkin. Ilman miestäni olisin aivan loppu. Kiitos, rakas!:Heartbigred
 
Saan imettää vaikka olen kortisoonikuurilla....(vaikka se kortisoonikuuri ei sinänsä ilon aihe ole)
 
Voi kunpa täälläkin alkaisi, mutta ei vaan kertakaikkiaan tapahdu mitään painon putoamisen suhteen, vaikka kuinka imetän ja herkut on minimissä. :shifty:
 
Osallistuin eilen koko päivän kestävään tapahtumaan (luentoja toisensa perään) ja stressasin jo etukäteen miten mies pärjää vauvan kanssa, ehdinkö ruokkia vauvaa välitauoilla jne. mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Vähän säätämistä, mutta muutkin paikallaolijat suhtautuivat tilanteeseen tosi hyvin toivuttuaan ensijärkytyksestä (oli ns. aikuisten tilaisuus) :)
 
Saatiin mun vanhemmilta lahjan muodossa 2päivän matka Tallinnaan joulukuussa. Ensin vähän emmin, että raaskinko laittaa tyttöä vanhemmilleni hoitoon. Tiedän, että kaikki menee varmasti hyvin, kun on aiemmin ollut muutaman kerran yökylässä mun vanhemmilla. Pari päivää mietittyäni tajusin kuinka ikävä mulla onkaan tota miestä..kyllähän me nähdään, mutta elämä on nykyään aika hektistä töiden, tytön, harrastusten yms. takia ja siksi pieni irtiotto arjesta voisi tehdä ihan hyvää. Joten nyt pienen pohdinnan jälkeen olen todella onnellinen, että päästään miehen kanssa kaksin Tallinnaan joululahjaostoksille.
 
Onks teil vauva jo yökylässä ollut? :eek: oon käsittänyt et näitä pienii ei saa jättää kellekkään hoitoon, kun tunti per ikäkuukusi ja vrk per ikävuosi. Käsittääkseni eivät pysty ylläpitämään muistikuvaa omista vanhemmistaan jolloinka vanhempi ikäänkuin kuolee omalle lapselleen. Korjatkaa jos oon väärässä.. toki lapsetkin on yksilöitä ja hyvä jos teillä on toiminut järjestely. :)
 
Olen kanssa kuullut tästä "säännöstä". Mutta enemmän yökyläilyn alottaminen riippuu lapsen stressiherkyydestä. Jos meillä tyttö selkeästi stressais vanhempieni luona, en tietenkään yökylään veisi. Tyttö vierastaa toista mummuaan, mutta on nähnyt niin paljon mun äitiä, että on kyllä tosi hyvin tottunut häneen. Ei vierasta siis ollenkaan..kun taas toista mummua vierastaa niin paljon, että porautuu ihan kainaloon kiinni, jos mummu tätä pyytää syliin. Toki kun hetken saa itse rauhassa ihmetellä niin sitten loppuu mummun vierastaminen. Mutta tosta säännöstä on kyllä kirjotettu tosi paljon, mutta niin on monet psykologit ottanut kantaa tohon väitteeseen, että lapsi unohtaisi vanhempansa. Mikä on tietty vähän ristiriitaista, kun varmaan joku psykologi on tuon "säännön" julki tuonut. Että tiedä sitten, mikä on ns.oikea ohjeistus..tosin eipä näytä asioita tehdä nenä kiinni kirjoissa vaan mietitään asioita, että mikä sopii lapselle ja perheelle parhaiten. Lapsikohtaista ja lapsen tahdissa mentävä nämä jutut..jotkut lapset, kun stressaavat herkemmin.
 
Totta! :) nää on kaikki niin yksilöitä, ettei yks kirjotus vaan voi pätee kaikkiin, vaikka johonkuhun päteekib. :D
 
rosmarinaa sanoi:
Onks teil vauva jo yökylässä ollut? :eek: oon käsittänyt et näitä pienii ei saa jättää kellekkään hoitoon, kun tunti per ikäkuukusi ja vrk per ikävuosi. Käsittääkseni eivät pysty ylläpitämään muistikuvaa omista vanhemmistaan jolloinka vanhempi ikäänkuin kuolee omalle lapselleen. Korjatkaa jos oon väärässä.. toki lapsetkin on yksilöitä ja hyvä jos teillä on toiminut järjestely. :)
Click to expand...

Mulla oli tyttö ekan kerran 4kk ikäisenä yökylässä mummollaan, jota näkee päivittäin muutenkin. Nyt viikonloppuna (5,5kk) oli mun siskolla yötä.
 
En kyllä millään voi uskoo tohon vanhempien unohtamis juttuun :hilarious:. Mutta kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee. Mä varmaan olisin jo jättänyt meidän typyn yöhoitoon mut ei suostu syömään pullosta joten ei oo kyl toivookaan...
 
Mäkin jättäisin mielelläni edes yhdeks yöks että sais ite nukkua :D mut eihän tuota kehtaa ku valvottaa koko yön. Ei varmaan mummu haluis toisten :D ja ei huoli sitä pulloakaan. Ja ei asu mummu edes lähellä. Että nää jää ihan ajatuksen tasolle, mutta siis VOISIN jättää yökylään.
 
Mä taas en pystyis viemään yökylään! Ihan vaan koska en jotenkin kestäis ajatusta olla yötä erossa. :woot: (Tämä siis vaan kommenttina ilman kannanottoa siihen mikä on oikein tai väärin.)
 
Samaa mieltä Stiffien kanssa. Nämä on niin henkilökohtaisia juttuja ja kukin tietenkin tekee niin kuin parhaaksi näkee. :) Tosin esikoinen oli ekaa kertaa yökylässä vasta kesällä, kun olin vauvan kanssa sairaalassa, et kyllä nyt vähän aiemmin vois opettaa... :D
 
Meillä tyttö oli ekaa kertaa 4kk iässä viikonlopun erossa meistä ja silleen tehtiin että minun äiti ja hänen miehensä ja mun pikku veli tuli meille kotiin hoitamaan ja hyvin heillä oli menny ja ko kotiin tultiin ja kyssyin neidiltä että oliko ikävä ni samaten alako itku ja ko otin syliin niin ei ennää mummi kelvannu :D et tuskin laps unohtaa ihan parin päivän aikana mut mää oon kuullu et alle 1.v. "unohtaa" viikossa.. mut tiijjä sit miten asia on.
Nyt oisi loppukuusta tarkotus yheksi yöksi jättää hoitoon mut vähä näyttää siltä ettei onnistu ko neiti on ruvennu vierastaan kaikkia ja kelpaa ainoastaan mami tai isi :D jos häviän näköpiiristä ja hän jää vaikka mummin kansa ni heti alkaa kaamee huuto.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top