Nimipähkäilyjä

Oon menni samassa tilanteessa, teen töitä lasten parissa ja jotkut nimet vaan muistuttaa niin vahvasti jostain haastavasta tyypistä ettei sitä halua omalle lapselleen antaa.
 
Mulla kans muutama nimi lähti listalta kun omien uimavalmennettavien joukosta löyty vähän kinkkisempi lapsi samalla nimellä :D
 
Mä ajattelen puhe "vikaa" paljon siksi että mulla esikoisesta on diagnosoitu kielen kehityksen erityisvaikeus. Meillä siis opeteltu kirjaimet L, N, T, D, vielä opeteltavana S ja R. Tyttö itse kuitenkin menee jo 3 luokalle. Kurjaa oli alussa myös lapselle kun ei ihmiset saaneet selvää kun oman nimen sanoi, aiheutti lapselle paljon murhetta. No 6 vuotta kovaa työtä ja "perus" kirjaimet löytyy, S ja R vielä. Niitäkin harjoiteltu jo toista vuotta.
 
Mutta onneks nykysin on puheopetukset! Eiköhän noi kirjaimet tuu viimestään koululaisina.
 
Mullakin on kaikissa nimissä ärrä paitsi kohta se lähtee sukunimestä pois. Kummallakaan siskolla ei taas oo ärrää etunimessä. Ja jos kattelee kastettujen nimiä vaikka lehdestä niin paljonhan niissä on ärrää ja ässää.
 
Mä ainakin luotan nykyajan puheopetukseen, että jos lapsella on joku ongelma et se saadaan aika pitkälti korjattua.
 
Jeps ja jos minä lähtisin karsimaan nimiä kirjainten perusteella, ei lapselle vois antaa meidän sukunimeä. Siinä menee varmaan pitkään ennen kuin oppii sen sanomaan.
 
Puheopetuksesta sen verran ettei sen huomaan kauheesti kannata tuudittautua. Itse pitää useimmiten olla aloitteellinen ja homma hoitaa ennen kouluikää jos aikoo päästä koulutetulle puheterapeutille. Koulussa hommaa hoitaa erityisopettaja joka on toki saanut aiheesta koulutusta, mutta ei ole puheterapeutti. Useimmat kunnat tarjoavat puheopetusta säästösyistä vain ekaluokkalaisille, enintään kakkosluokkalaisille ja silloinkin kerran viikossa muutaman minuutin ajan. Puheen harjoittelu ja oppiminen on siis käytännössä täysin kodin vastuulla. Poikkeuksena tietysti ne lapset joilla on diagnosoitu jokin kielellinen erityisvaikeus, mutta heilläkin harjoittelu tapahtuu ensisijaisesti kotona.
 
Mä rohkenen olla tosta eri mieltä. Veljenpoikani passitettiin puheopetukseen muistaakseni 5-vuotisneuvolan jälkeen, vaikka vanhemmat olis halunneet antaa lapselle vielä aikaa opetella niitä kirjaimia.
 
Mä uskoisin myös tässä asiassa siihen, että riippuu taas niin paikkakunnasta ja neuvolasta.
 
Meillä on tytölle melko varmasti nimi tiedossa. Yksi nimi tulee harrastukseni kautta, yksi tv-sarjasta mistä molemmat pidämme ja yksi miehen suvusta. Sukunimeksi tulee minun sukunimi. Miehelläni ja minulla on siis eri sukunimet sillä mennessämme naimisiin kumpikaan ei keksinyt yhtäkään järkevää syytä miksi kumpikaan luopuisi omasta sukunimestään tai ottaisi yhdistelmänimen. Omien nimen säilyttämisen puolesta taas keksittiin monta hyvää perustelua :D.

Jos tuleekin poika niin pojan nimeä täytyy vielä vähän miettiä, mutta sekin on suunnilleen tiedossa.
 
Saa ja pitääkin olla erimieltä :) ja ihana se on kuulla että jossain hommat hoituu! halusin vaan tuoda pointin esiin ettei pidä liikaa tuudittautua siihen että joku ulkopuolinen hoitaa. Se neuvolantäti näkee lapsen kerran vuodessa hetken ajan. He ovat tietenkin koulutettuja ja pitävät tuntosarvet pystyssä, mutta oma vanhempi on kuitenkin aina lapsensa paras tuntija ja jos joku huolettaa niin asia pitää nostaa esiin.
 
Tänään päätettiin lopullisesti meidän poitsun nimi! :Heartred

Meillä on ollut aika vaikeeta tuo nimen päättäminen kun ollaan yritetty löytää eurooppalainen nimi, joka kääntyy helposti suomen kielessä ja jota on myös helppo käyttää ulkomailla.. ja nimi ei tosiaan saa olla mikään perus suomalainen nimi jotta sitä on helppo käyttää myös tuolla toisessa kotimaassa :) tämän lisäksi miehen lemppari nimivaihtoehdot on olleet aivan erilaisia kuin mistä itse tykkään..

Tällä viikolla nyt sitten päädytty kahteen vaihtoehtoon. Ensimmäinen yksi miehen suosikki nimistä ja toinen oli ehdottomasti mun suosikki. Tänään nyt sitten sanoin miehelle että hän saa näistä kahdesta nyt sitten valita ja hän valkkas sen mun suosikin! :love7
 
Meillä on ensimmäinen ja kolmas nimi valmiina. Toista nimeä mietitään vielä. Voi olla että toiseen nimeen otetaan ehdotuksia lapsilta ja että se tulee vasta syntymän jälkeen. :)
 
Meidän esikoinen ei osaa R-ää sanoa mutta onkin "vasta" 4,5v. Itse opin vasta ala-asteen loppupuolella sanomaan R-n, toivottavasti poitsu paljon ennen... En tiedä onko se osaltaan vaikuttanut siihen että mua on ilkuttu/kiusattu aika paljon läpi kouluvuosien, eritoten ala-asteella ja tahdon minimoida sen mahdollisuuden että poika joutuisi kokemaan samaa. Neuvolassa sanottiin että jos ei 5v mennessä osaa niin sitten puheterapiaa. Aika jännä että itse pääsin vasta ala-asteen loppupuolella vaikka selkeä "ärrävika" oli, hyvä että alkavat korjaamaan jo aiemmin :)

Lapset kyllä keksii kiusaamisen aihetta vaikka mistä jos kiusaamaan ryhtyvät...

Karsitaan varmaan nimet joissa R-kirjain, tosin miehen ehdottamasta nimestä löytyy se r ja mahdollisesta toisesta nimestä. Ei olla tultu yksimielisyyteen nimestä mutta onhan tässä vielä aikaa :) Jos siis poikaveikkaus menee nappiin, tytölle on jo nimi valmiina :D
Esikoisenkin nimi päätettiin vasta muutama viikko ennen ristiäisiä, ei vaan mikään tuntunut oikealta ennen sitä mikä lopulta annettiin. Pojalle jotenkin paljon vaikeampi keksiä (tai keksiä sellainen mistä molemmat tykkää yhtä paljon).
 
Hei sanokaas mielipiteenne kumpi parempi: Nea vai Neea? :) Mä tykkään tosta Neasta, mutta kuitenkin Neea parempi omasta mielestä kun nimi kirjoitetaan kuten lausutaan eikä ole niin yleinen kuin Nea.
 
Sanoisin Nea, koska jos kuulisin nimen Neea, intuitio sanoisi että yhdellä E:llä. Toisaalta tuon tyylisissä nimissä saa olla aina sanomassa "Neea yhdellä eellä" jne, oli kumpi tahansa. Kaverini Pia oli "Piia yhdellä iillä ja kolmella jiillä" :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top