Vaikeaa ymmärtää näitä reaktioita, mitä monet teistä olette saaneet - harmillista. Onko niin vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta? Varsinkin jos kyseessä ovat omat vanhemmat. Halauksia teille kaikille, jotka eivät saaneet niin positiivista palautetta asiasta kerrottuanne. Varsinkin Mir84, ihan harmittaa puolestasi.
Meillä molempien vanhemmat olivat jo tottuneet ajatukseen, ettemme aio tehdä lapsia (olimme molemmat sitä mieltä pitkään). Kun joulunaikaan kerroimme miehen vanhemmille (maatuska-nuken kera jossa sisällä oli tietysti pikkuruinen vauveli), eivät he edes sitä ensin älynneet, katsoivat vain kummissaan nukkea ja kiittelivät omaperäisestä lahjasta, hah. Anoppi sitten huusi "Ei voi olla totta!!! Oletko raskaana!!!???" Sitten se päivittely ja itku alkoi, eli suhtautuivat kivasti. Omat vanhempani ovat tietysti Suomessa joten en nähnyt reaktiota itse, mutta veljeni kertoi että sielläkin olivat onnen ja järkytyksenkyyneleet virranneet.
Meillä molempien vanhemmat olivat jo tottuneet ajatukseen, ettemme aio tehdä lapsia (olimme molemmat sitä mieltä pitkään). Kun joulunaikaan kerroimme miehen vanhemmille (maatuska-nuken kera jossa sisällä oli tietysti pikkuruinen vauveli), eivät he edes sitä ensin älynneet, katsoivat vain kummissaan nukkea ja kiittelivät omaperäisestä lahjasta, hah. Anoppi sitten huusi "Ei voi olla totta!!! Oletko raskaana!!!???" Sitten se päivittely ja itku alkoi, eli suhtautuivat kivasti. Omat vanhempani ovat tietysti Suomessa joten en nähnyt reaktiota itse, mutta veljeni kertoi että sielläkin olivat onnen ja järkytyksenkyyneleet virranneet.