Toi meidän esikoinen ei ollut tyytyväinen vaikka viihdytti, kanteli, heijasi, syötti, röyhtäytti, nukutti tai mitä vaan. Siksi koen tän toisen helpoksi vaikka vaatiikin melko paljon mun välitöntä läheisyyttä ja viihdytystä. Ajoittain tykkää kyllä ihan vaan köllötellä jos on leluja, joita katsella. Tämä tyyppi siis rauhoittuu syliin ottamalla tai lelua näyttämällä.
Nukkumaan rauhoittuminen ja isommassa porukassa tai vieraassa paikassa rauhoittuminen ovat tämän(kin) tapauksen kulmakiviä, joita treenaillaan melkein päivittäin.
Äitiys tuntuu nyt jotenkin luonnollisemmalta ja ihanammalta kuin vuosi sitten. Vaikkakin arki on ihan tosi paljon raskaampaa kun on kaksi vaippapöksyä kiukkuineen ja puhinoineen.