Moi, näköjään vähän aikaa kun olette viimeksi kirjoitelleet tähän ketjuun, mutta nyt osui aihe niin lähelle, että haluan niin sanotusti kantaa korteni kekoon.
Mun tyttö täyttää ens kuun alussa 9 kuukautta. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä osaan joinain päivinä jopa nauttia arjesta. Mutta aluksi koin hyvin samanlaisia tunteita, kuin moni teistä on täällä kirjoittanut kokeneensa. Tuntui, että vauva tuli elämääni vaan taakaksi ja ylimääräiseksi velvollisuudeksi. Tuli aina kauhean huono omatunto, kun ajattelin näin.
Meillä on ollut pääsääntöisesti hyväntuulinen vauva tämän 9kk ajan, ei koliikkia, todella vähän vatsavaivoja jne.. Silti mulla tuntuu olevan todella lyhyt pinna siihen, kun vauva itkee. En vaan jaksa kuunnella sitä ääntä. Välillä mietin, onko mulla oikeutta menettää hermoni, kun joidenkin vauvoilla on esim. se koliikki ja ne huutaa paljon enemmän kuin mun vauva. Ja silti ne äidit jaksaa (totuuttahan en voi tietää että kuinka ne jaksaa vai jaksaako edes).
En malta odottaa, että tämä vauvavuosi olisi ohi. Palaan itse syksyllä takaisin opintojen pariin ja mies jää hoitovapaalle tytön kanssa. Odotan tätä myös siksi, että ehkä mies silloin viimein ymmärtää millaista mun arki on ollut viimeiset 8 kuukautta. Mies kiukuttelee, kun hänellä on väsy tai jos hän on kipeä ja tällöin menee makaamaan sänkyyn ja lepäämään. Minä kun olen ollut kipeä, niin se on ollut vauvanhoitoa samalla tavalla koko päivä, ei levosta puhettakaan. Tunnin nukuin sohvalla sen aikaa, kun mies oli tytön kanssa neuvolassa. Tämän 8,5 kuukauden aikana en ole kertaakaan saanut nukkua aamuani hiljaisuuden keskellä niin pitkään kuin haluan. Tästä seurauksena viimeisen viikon kestänyt jatkuva päänsärky vaikeuttaa jo elämää.
Sitten niitä hetkiä, joiden voimalla jaksan arkea paremmin. Ne hetket, kun tyttö ryömii jalkojeni juureen ja katsoo minua silmiin, ikään kuin sanoakseen "ota syliin". Ne hetket, kun tyttö nukahtaa syliin ilman kiukuttelua. Ne hetket, kun nauramme yhdessä vaippaa vaihtaessa tai jännällä lelulla leikkiessä. Jostain kummasta sitä aina saa kerättyä voimia huonompiin hetkiin..
Tälläistä tällä kertaa.