Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

Sama juttu täällä ton kertomisen suhteen! En ymmärrä itekkään, et mikä tässä taustalla oikein on... ehkä se on just se pelko, että kun on kertonut raskaudesta, niin jotain käy... :-/ oon ajatellut etten edes faceen laittais mitään. Et ne kenen kanssa oon tekemissä niin saa kuitenkin tietää....
 
Me kerrottiin np ultran jälkeen molempien vanhemmille ja sisaruksille. Oli todella hankalaa peitellä asiaa kun tiedettiin itse 2 viikkoa että kaksoset on tulossa ja oltiin tästä itse ihan sekaisin. Itsellä oli hassu marssijärjestys kertomisen kanssa koska olen juuri vaihtamassa työpaikkaa ja halusin kertoa raskaudesta tulevalle työnantajalleni ennen kuin he tekivät valinnan palkkaamisestani. En voinut kuvitella eläväni niin että joutuisin ajattelemaan joka päivä töissä että olisikohan päässyt tänne ollenkaan jos olisin kertonut. Sain kuitenkin paikan, joka on minulle tämän hetken unelmien työ. En kuitenkaan varmaan ehdi edes kunnolla perehtyä kun jo jään äitiyslomalle Kerroin myös nykyiselle työnantajalleni koska tilanteessani työpaikan vaihtoa pystyin perustelemaan myös raskauden takia. Oli vain hieman hassu olo kun kukaan läheinen ei tiennyt mutta sekä nykyiset että tulevat esimiehet tiesivät raskaudesta
 
Me ei olla kerrottu ku isovanhemmille ja omille sisaruksille. Ukko tuli ultraan nii hänen työpaikalla sit juoru kiersi joten sielä tietää kaikki. Minä en taija tässäkään raskaudessa sanoa mitään kellekään jos ei kysytä suoraan. Faceen sit ilmotan ku oon sairaalaan menossa jos sillonkaan :D
 
En olis kolmen lapsen jälkeen uskonu, että voi olla näin vaikea kertoa. Kerron lähinnä "pakon edessä". Ihan siitä syystä, etten vieläkään vkolla 17. meinaa uskoa itsekään. Ihan muutamille kerroin jo alkumetreillä joiden kanssa on sitten yhdessä jännätty ja kärsitty oloja. Tuleville isoveljille kerrottiin np-ultran jälkeen. Lopuille tilanteen niin sanellessa. On tympeää olla kuin ei olisikaan miettien josko toinen ei kehtaa kysyäkään. Saatikka, että luuleeko ihan vaan lihoneen (vaikka laihdutuskuurista tämä mulla on mennyt)! :-)
 
Meillä siskontyttö 5v. ei aivan ymmärtänyt ultrakuvaa. Ensimmäisenä oli äidilleen sanonut että Uuno(meidän kissa) saa poikasen. Sit kun kävi meillä ja näki saman kuvan tuumas edelleen et uunon poikanen. Siinä sitten korjasin ett eikun se on mun mahassa. Tyttö mietti hetken ja tuumas et sulle tulee kissan poikanen :hilarious: lopulta saatiin ymmärtää et on kyse ihan ihmis vauvasta, oli ihmeissään. Autossa lähtiessä oli täysin ymmärtänyt ja ollut ihan innoissaan että sitten voin pitää sitä sylissä jne. :happy:

Tuleva vauva on vasta toinen lapsenlapsi mun vanhemmille joten siskontyttö voi olla ihmeissään kun tulee toinen huomion keskipisteeksi! :p
 
Lorii sanoi:
Meillä siskontyttö 5v. ei aivan ymmärtänyt ultrakuvaa. Ensimmäisenä oli äidilleen sanonut että Uuno(meidän kissa) saa poikasen. Sit kun kävi meillä ja näki saman kuvan tuumas edelleen et uunon poikanen. Siinä sitten korjasin ett eikun se on mun mahassa. Tyttö mietti hetken ja tuumas et sulle tulee kissan poikanen :hilarious: lopulta saatiin ymmärtää et on kyse ihan ihmis vauvasta, oli ihmeissään. Autossa lähtiessä oli täysin ymmärtänyt ja ollut ihan innoissaan että sitten voin pitää sitä sylissä jne. :happy:

Tuleva vauva on vasta toinen lapsenlapsi mun vanhemmille joten siskontyttö voi olla ihmeissään kun tulee toinen huomion keskipisteeksi! :p
Click to expand...
Voi ihana! ❤ lapset on kyllä niin mahtavia noissa toteamuksissaan ettei tosikaan. :-) hyvä, et selvis ettei sulla nyt sentään kissanpentua oo mahassa. :-D
 
Meillä esikoisen ultrakuvasta serkkupoika (silloin neljänvanha) katsoi ja kysyi mikä tää on. Kun kerrottiin, rypisti palloksi ja heitti pois :D Mustasukkaisuus iski heti :D No nyt ihan tyytväinen ja sinut serkkuasian kanssa :wink
 
Nytpä sit tietää ne joiden tarttee tietää (paitsi miehen veli perheineen, eivät päässeet synttäreille, kun oli miehen veljen vaimon isä kuollu, niin eivät tulleet synttäreille ja mies ei haluu puhelimessa tuommoista kertoa) Muut saa älytä mahasta, jos ovat älytäkseen.
Töihin käyn kertoo sit lokakuussa, kun on pakko ilmottaa äitiyslomalle jäämisestä.
 
Mä tajusin just, etten ole kertonut vielä yhdelle ystävälleni. Ei ole nähty kesäkuun alun jälkeen (silloin en vielä halunnut puhua). Vaikean tästä tekee se, että hän kärsii lapsettomuudesta. Näille ystäville asiasta puhuminen on vaikeaa. tunnen syyllisyyttä omasta ilosta ja tilasta ja surua toisen puolesta. :grumpy:
 
Sufi. Mulla on yks ystävä joka kanssa nyt menossa tutkimuksiin lapsettomuudesta ja hän totes mulle suoraan että tuntuu pahalta. Kyl ymmärrän sen mut silti ois kiva ku osais olla onnellinen mun puolesta mut yhteydenpito on lähes nollassa nytte ja kommentit tosi ikäviä sieltä suunnalta :/
 
Mun mielestä vaikka kuinka kovasti itselleen lasta toivoo ja jos ei voi saada niin se ei silti kenenkään "lapsellisen" vika ole eikä mun mielestä ole näiltä lapsettomilta pois iloita toisen onnesta ja mun mielestä ylipäätänsä pitää osata iloita toisen onnesta vaikka tuntuukin epäreilulta ettei itselle tätä onnea suoda. Mulla onnekseni on tahattomasti lapsettomat osanneet suhtautua erittäin iloisesti meidän vauvauutiseen ja nyt rankkojen hoitojen jälkeen mä oon erittäin iloinen erään heistä puolesta että he saavat vihdoin kokea tän ihanan vauvaonnen :)
 
Kun itellä oli tuulimuna just osunu kohdalle ja oli kaikinpuolin tosi paska fiilis, varsinkin kun ties että pitää taas laskea ovista ja juosta klinikalla jne. nii oli tasan yks ihminen kenen puolesta olin onnellinen. Mun parasystävä tuli 2,5 vuoden yrityksen jälkeen yllättäen raskaaks! Siitä olin vilpittömön ilonen! Muitten raskaudet olis ehkä jopa vähä vituttaneet. Kyllähän sen itekki tajuaa että ei se niiden vika ole mutta ei sille sillä hetkellä vaan mitään voi:sad001
 
Meillä on ystäväpiirissä kaksi pariskuntaa, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Toisilla oli hoidot käynnissä jo kun me alettin odottaa esikoista. Silloin mieheni soitti pariskunnan miehelle (he ovat alunperin hyviä nuoruuden ajan ystäviä) ja kertoi - sovittiin asia niin, että mahdolliset surut saavat käydä yksityisesti läpi. En myöskään odottanut heiltä mitään, totesimme vain, että annamme heille aikaa. He kiittivät kovasti meitä hienotunteisuudesta. Heille mies hoiti nytkin kertomisen pariskunnan miehen kautta. Kerran olemme nähneet, vähän me asiasta puhuttiinkin, muta tämä on vaikea asia.

Tämä toinen ystäväni on taas nimenomaan minun ystävä, joka on vasta lyhyemmän aikaa asian kanssa kamppaillut. Tiedän kuitenkin, että asia on hyvin kipeä ja vaikea. Luulen, että pitänee asia kertoa hänelle jotenkin kirjallisessa muodossa, en ainakaan julkisella paikalla tai meillä kotona asiaa halua kertoa.

Minun mielestä tässä tilanteessa pitää antaa aikaa sille, joka kärsii lapsettomuudesta. Eihän tilanne kenenkään vika ole, mutta on se kohtuutonta odottaa toiselta suunnatonta iloa tämmmöisessä tilanteessa.
 
Tuo on totta et pitää antaa aikaa sille joka kärsii siitä lapsettomuudesta, eihän se kenenkään vika ole, mutta en mie ainakaan vois olettaa et sellainen ihminen joka ei lasta saa, niin voisi olla 100% onnellinen sellaisen puolesta joka sen lapsen saa. Vaikea aihe, josta jokaisella varmasti on mielipiteensä.
En missään nimessä haluaisi loukata sellaista henkilöä, jolla on vaikeuksia saada lapsia, voihan olla et tietämättäni puheillani olen loukannut, mutta tietoisesti kuitenkin tälläisen haluan välttää. Lapsen saaminen on kuitenkin jokaisen oikeus, toisille se tulee helpommin ja toiset joutuvat käymään läpi lapsettomuuden ennenkuin/jos saavat kokea kokea lapsen saamisen ilon, valitettavasti.
 
Mä olen nyt rv15 ja jäin jo viikinloppuna mahastani kiinni ystävilleni...peitä tätä nyt sitten, kun on kauhee turvotus koko ajan. Painoakin oli tullut 2kg jo nyt vaikka esikoisen raskaudessa sain hädin tuskin yhteensä 10kg kokoon koko raskauden aikana. Oli kuitenkin lähes sama lähtöpaino...
 
Kyl mäki ymmärrän et on vaikeeta itellänihän meni 6 vuotta niin etten tullut raskaaksi ja nyt tämän kanssa vajaa vuosi. Mut en mä vaikka olisin kuinka kateellinen vois alkaa haukkumaan tai yrittämään pilata kenenkään onnea. Mut nää on näitä jokanen tyylillään. Ite en edes enää viitti yrittää ottaa yhteyttä tähän ystävään koska kommentit on aina niin törkeitä, enkä vois kyllä enää itekkään iloita heidän puolestaan jos onnistuvat lapsen saamaan ku käytös on tota luokkaa. Heillä on kuitenkin tää lapsettomuus asia vasta tosi alkumetreillä kun vasta viime kesänä alkaneet yrittämään ja nyt vasta selvitellään että onko jtn vialla.
Ja ehkä sekin vaikuttaa ku hän ei omalla kohdallaan suostu muuttamaan elämäntapojaan niin että ois paremmat mahdollisuudet raskautua ni jotenki tuntuue et aattelee pääseväs helpommalla ku menee vaa suoraa hoitoihin kun lopettais jokapäiväisen juomisen polttamisen tai liikkuis tms. Musta on seki hassua et pääsee hoitoihin vaikka he kumpikin polttaa ja elämäntavat on mitä on..
Mutta ihan ku meitä kaikkia ihmisiä nii myös lapsettomuudesta kärsiviä on niiin eri luokkaa että ei voi kaikkia laittaa samaan kastiin :)
 
No joo tuolla tavalla jos on käyttäytynyt, niin ei ehkä hirveesti ymmärrystä tarvii... Pakko ihmetellä, et jos lasta haluu eikä tuu raskaaksi niin ei silti ole valmis lopettamaan juomista ja polttamista tai muuttamaan elintapojaan ylipäätään? Kuulostaa vähän erikoiselta?
 
Huli nii mustaki, siks toi kateusjuttu on vähä outo jos ei oo valmis kuitenkaa tekemään mitään sen etee et tulis raskaaks. En osa oikee ottaa sitä heidän yrittämistä todesta. Ja just jos koitan neuvoja antaa et miten itellä tärppäs ni on vaan et "meillä on lääkäri ni näkee sitte"
Onko vaan nii laiska että aattelee et käy helposti ku lääkärit tekee kaiken työn tjn. Itekku koitin kaikki poppaskonstit ku nii tätä halusin ni en käsitä häntä yhtään. Sanoin siitäki että kannattaa ostaa odotusajan vitamiinit että mulla ne autto tärppiin ni sano että ne on niin kalliita ku maksaa 18e.. ja hoidotko ei sitte oo? Huhhuh :D
 
Sano sille, että niitä raskausvitamiineja (ainakin foolihappo) pitäisi joka tapauksessa alkaa syödä 3 kk ennen plussaa. Muuten kasvaa riski kehitysvammaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top