Minulla on tunteet rauhoittunut aika paljon, en enää ole yhtään niin kärttyisä enkä valita niin paljon kuin alkuraskaudesta. Mies on varmasti helpottunut. Tässä yksi päivä sain kuitenkin yhtäkkiä tosi vahvasti huonon omatunnon siitä, että olisin laiska töissä ja huono vaimo. Mieheni rauhoitteli, että johtuu varmaan taas hormoneista. Siinä tilanteessa ne tunteet olivat vain niin vahvat että itketti. Sitten ajattelin aivan muuta ja yhtäkkiä tunsin aivan uskomattoman vahvaa onnen tunnetta. Katsoin sohvalla lukemassa makaavaa miestäni ja olin haljeta siihen onnen tunteeseen. Tässä oli mennyt ehkä puoli tuntia siitä "olen maailman huonoin ihminen" -itkusta. Joten luulen voivani pistää aivan täysin hormonien piikkiin nämä mielialojen vaihtelut.
Itkuherkkyys on kyllä tullut jäädäkseen. Olen aina ollut tosi herkkä itkemään, mutta nyt olen kyllä aivan uudella tasolla. Usein itkut kuitenkin ovat ihan onnesta. Kerran aloin itkemään liikutuksesta, kun mies ehdotti, että illalla syötäisiin daim-kakkua ja katsottais Downton abbeyta.
Itkuherkkyys on kyllä tullut jäädäkseen. Olen aina ollut tosi herkkä itkemään, mutta nyt olen kyllä aivan uudella tasolla. Usein itkut kuitenkin ovat ihan onnesta. Kerran aloin itkemään liikutuksesta, kun mies ehdotti, että illalla syötäisiin daim-kakkua ja katsottais Downton abbeyta.