Mielialojen vaihtelut

Jooh kyllähän se nyt nähtiin,minkä kyllä arvasinkin että näin käy. Nimittäin mies aloitti juomisen kun vauva syntyi. Mä en vaan hyväksy tollasta juomista lasten nähden,en todella. Ahdistaa suunnattomasti kun hän juo kaljaa ja meidän yksivuotias näkee sen. Vaikka ei toivonmukaan sitä vielä ymmärrä. En mä vaan voi olla tälläses suhtees missä säännöllisesti ahdistun aina kun mies juo eli usein. Ja mies ei vaan ymmärrä ongelmaa. Eli kyllä mulla on nyt muutto edessä,katsotaan havahduttaako asumusero miestä. Onneksi mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa joiden vuoksi jaksan vaikka ilman miestä jäisin.
 
Teet nyt varmasti oikean ratkasun vaikka rankka sellainen onkin. Tsemppiä ja voimia sinne!
 
Niinpä,se on hänen häpeä. Surullista jos tajuaa liian myöhään mitä on menettänyt. Mä oon kotiutunut uuteen asuntoon tosi hyvin lasten kanssa. Ihanaa kun tuntuu et heti on henkisesti paljon helpompaa,mun ei enää ikinä tarvii kattella sitä ryyppäämistä! Eikä lasten. Voitteko kuvitella että mies juhli viikonloppuna varpajaisia! Vaikka vaimo ja lapset lähtivät torstaina. Kuka tuollaisessa tilanteessa haluaa juhlia varpajaisia?? Huh..
 
Oho. Just.
Mut hienoa, että nyt on helpompi hengittää :) You can do it! Pärjäät aivan varmasti. Tsemppiä ja onnea uuteen kotiin :)
 
Se sun mies ei elä ihan tätä todellisuutta. Luulis että kaverinsakin vähän kattoo, et mitä ihmettä...? Mutta meitä on näköjään moneen lähtöön...:-( tsempit sinulle! Sinä olet voimanainen ja hyvä esimerkki lapsillesi!!!
 
Jep hänen kaikki kaverit ei ees menny sinne varpajaisiin ja hyvä vaan ku eivät menneet! Kyllähän ne kaikki ihmettelee ja ovat koittanu puhua järkeä mun miehelle. Vaan eipä oo kenenkään puheilla vaikutusta. Mut kiitos teille! :-) mä pärjään kyllä :-)
 
Moikka! Ajattelin tulla kertomaan pitkästä aikaa kuulumisia. Mä asuin poikien kanssa kuukauden eri asunnossa. Vauvan kastejuhla oli meidän yhteisessä kodissa toukokuun vika päivä ja silloin jäin sitten miehen luo,päätettiin vielä yrittää ja jatkaa yhdessä. Vaikka mies ei täyttä raittiutta luvannut. Mun ajatukset on taas mennyt siihen että olis vaan paras erota kun ei miehen juominen ole loppunut. Takaraivossani kyllä tiesin sen kun takaisin tulin,että virhe tulla takaisin jos mies ei kerran lupaa kokonaan lopettaa ryyppäämistä. Mulla on vielä se toinen asunto olemassa,en ole kaikkia tavaroitani tuonut sieltä pois. Mutta kun sitä kamalasti toivois että toinen raitistuu. Vaan eipä sellaista ihmettä taida tapahtua.. Huoh. Kiitti kun sain tulla taas teille avautumaan.
 
Nyt mä sanon oikein inhorealistisesti, että samaan paskaan ei kannata montaa kertaa polkea! Mä oon penskana ite eläny tuon luvataan lopettaa ja kaikkea paskaa-kierteen. Ei se siitä miksikään muutu. Oikeasti se on lapsille hemmetin rankkaa pettyä niihin lupauksiin ja katsoa sitä juopottelua. Se on lapsille parempi, kun isä on raitis silloin kun siellä ovat ja he voivat suhteensa luoda vaikka eivät saman katon alla asukaan.
 
Toi on ihan totta! He voivat keskinäisen suhteen luoda vaikka ei saman katon alla oltaiskaan. Jotenkin oon syyllisyyttä siitä potenu ku oon "vieny lapset isältään" Esikoinen varsinkin hirveesti ikävöiny isäänsä. Mut varmasti niin paljon parempi lapsille etteivät sitä juomista joudu kattelee.
 
Lapset ei osaa vielä ajatella isompaa kuvaa. Tietenkin poikasi ikävöi isäänsä, mutta vastuu lapsesta on sinulla. On tosiaan parempi, että isä ja lapset rakentavat suhdettaan kun mies on selvin päin. Ja tosiaan, niitä lupauksia tulee ja tulee ja tulee ja niihin pääsee aina pettymään. Jos mies ei pysty todistetusti pysymään selvänä, ennen kuin asut hänen kanssaan, niin ei hän siihen pysty silloinkaan kun olet paikan päällä. Isän juopottelu ja alituinen muuttaminen tuo lapsille turvattomuuden tunnetta, vaikka sitä ei suoraan näkisi. Se voi sitten ilmetä kiukutteluna, syrjään vetäytymisenä tms. Pojat oppivat myös isältään millainen miehen tulisi olla. Jo senkin takia on parempi, etteivät he näe isäänsä humalassa. Nyt vaan tsemppiä ihan kauheesti! Varmasti on todella vaikeaa, mutta sinä olet tässä nyt se ainut terve aikuinen, joten sinun on mietittävä kaikkien parasta! Pyydä apua perheeltäsi, ystäviltäsi, neuvolasta ja on olemassa alkoholistejen läheisten tukiryhmiä. Heiltä saat apua ja tukea pysyä päätösessäsi:)
 
Totta. Kiitos Pookkana! Oonkin käynyt siellä Al-anonissa, mahtavaa et alkoholistien läheisille on sellainen perhetukiryhmä olemassa! Mies toisinaan ihmettelee miksi siellä käyn. No itseni takia tietenkin.
 
Mites, vieläkö mielialat heittelee? Ite en tiiä mistä tää johtuu ja onko enää ees ihan normaalia, mutta mieliala muuttuu kokoajan. Välillä on elämää niin ihanaa ja parin sekunnin päästä vituttaa kaikki! Ärsyttävää. Mies ärsyttää niiin hitosti, vaikka se onkin avulias ja auttaa lasten kanssa todella paljon! Mut silti.. en kohta enää kestä itteeni, eikä varmaan mieskään kauaa kestä mua :D

Onko tää ihan normaalii vai ei :D onneks kuitenkin suurin osa ajasta menee ihan hymyssä suin, mut siihen ei kyllä paljoo tarvita kun tän äipän saa pahalle tuulelle :sour:
 
Moikka! Tulin pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia. Oon nyt hakenut avioeroa. Otin myös yhteyttä lastensuojeluun ja mies jopa lähti sinne tapaamiseen mukaan vaikka se ensin sanoi ettei tule. Mies sitten siellä itse otti puheeksi Minnesota hoidon! (tämä siis tämän viikon keskiviikkona) Mutta kun hän oli loppuviikon juomatta, niin tietysti hän oli kiukkuinen ja pinna kireällä koska kaljahammasta kolotti. Tänään hän nyt sitten juo. Sanoi kyllä että ei jatka huomenna juomista. Mutta minä oon päätökseni tehnyt, avioeropaperit olen lähettänyt. Jos mies ei mene hoitoon ja raitistu niin meillä ei ole tulevaisuutta. Hän ei osaa kuvitella elämää ilman alkoholia. Niin monta vuotta hän on juonut ja se on hänelle normaalia,niin hän ei vaan kestä sitä ajatusta että enää koskaan ei saisi juoda. Mutta enpä kestä minäkään elämää alkoholistin kanssa,vaikka miestäni rakastankin. Kunpa hän nyt mahdollisimman pian menisi sinne hoitoon,ja jos se hoito hänen kohdallaan toimii ja hän raitistuisi,niin voisimme jatkaa yhdessä ja perheenä. Oon niin väsynyt tähän. Raskasta elää saman katon alla jos tilanteeseen ei tule ratkaisua pian. Siellä lastensuojelussakin puhuttiin että jos miehen on aivan pakko ryypätä niin tehkööt sen sitten jossain muualla kuin meidän yhteisessä kodissa ja lasten nähden. No,nyt toki lapset ovat nukkumassa. On tuo alkoholismi kyllä niin surullinen sairaus ja monet perheet se hajottaa.
 
Moi yökukkuja, kiva kun tulit kertomaan kuulumisia. Aika radikaaleja päätöksiä olet joutunut tekemään, hyvä,olet saanu asian etenemään. Ja jos mies ei tajua avioeron jälkeen lopettaa juomista niin tosi harmillista. Hyvä että olette saanut ulkopuolista apua. Tekstistäsi kuulee että todella rakastat miestäsi, tosi perseestä jos alkoholi saa teidän rakkauden tuhottua. Tsemppiä jatkoon.

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
Yökukkuja, on kyllä tympeä tilanne kaikin puolin. Tuo viina on kyllä niin kauhea sairaus, että siitä on hankala päästä. Toivotaan, että hoito onnistuisi joku päivä. Hirveästi lähetän täältä voimia ja tsemppiä!! Kaikella on joku tarkoitus.
 
Kiitos tsempeistä! Isoja juttuja tässä on tapahtumassa jos mies ei raitistu,talo myyntiin ym. Hän on nyt sanonut jotta menee hoitoon heti tammikuussa. Se on ehdoton takaraja. Jos hän silloin yrittää lykätä hoitoon menoa,niin sitten on myöhäistä,en suostu. Toivotaan että hän todella menee,sillä hoitopaikkakin on jo tiedossa.. Tavallaan ymmärrän miestäni,sillä tottakai hän pelkää raitistumista, hän pelkää että elämä loppuu jos raitistuu. Oon yrittänyt sille puhua että siitä se elämä vasta alkaa,se oppis nauttimaan tavallisista asioista mistä normaalit,terveet ihmiset nauttii. Itse harrastan liikuntaa aika paljon ja olis ihanaa saada miehestä seuraa esim lenkille tai kuntosalille. Oon myös sanonut sille että tottakai oon sen tukena kaikin tavoin, voin myös lopettaa oman alkoholin käytön kokonaan jos siitä on mun miehelle apua. Vaikka todella harvoin itse edes käytän alkoholia. On se ajatus kyllä kamala,jos päädytään avioeroon. Rakastan häntä kuitenkin paljon ja hän minua,mutta tuo viina ei vaan sovi tähän kuvioon. No,tammikuussa nähdään mitä tapahtuu!
 
Kiva että tulit kertomaan kuulumisia. Voimia kovasti, olet suurien päätösten ja elämänmuutosten äärellä. Toivottavasti sinulla on tukijoukot joihin turvautua, ettet vaan jää yksin kaiken tämän kanssa. Virtuaalinen voimahali täältä!
 
Takaisin
Top