Mielialojen vaihtelut

Aattelin aloittaa tämmöisen ketjun, en ainenkaan toista samanlaista löytänyt. Miulla on pelottavan pahat mielialanvaihtelut ja kaipaisin tukea joltain kanssaihmiseltä! :sad001 viime yönäkin sanoin miehelle että jätän hänet koska katseli koko yön alastonkuvia jostain silikonirintaisista naisista..:angry1 tuntuu että mä en riitä sille, vaikka väittääkin muuta. Tiedän että olen naurettava mutta en voi näille tuntemuksille mitään. Voin olla hetken aivan onneni kukkuloilla ja minuutin päästä raivosta tai surusta täynnä..kenelläkään samanlaista heittelemistä?

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Kyllä mullakin heittelee aika paljon :) Olen muutenkin melko tempperamenttinen luonne ollut aina ja nyt mies "pelkää tosissaan" mitä tästä oikeen seuraa :)
 
Pakko kommentoida sulle inkahoo, että et todellakaan ole naurettava tuntemuksinesi.

Mä oon ainakin sen verran tiukkapipo, etten todellakaan sallis oman mieheni mitään alastonkuvia katella. Mun mielestä se on loukkaavaa... mutta ollaan täällä foorumilla jokainen arvoiltamme erilaisia, että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle (you know what I mean :wink). Eli tarkoitus ei ollut haukkua miestäsi, vaan todeta, että sinun tunteet on sallittuja!
 
Liityn joukkoonne! Täälläkin erittäin temperamenttisen luonteen omaava odottaja. Mulla raskausaika kyllä vie mielialan "kiukuttelusta" enemmän ajoittaiseen melankoliaan. Tosin raivareita ja kummaa tunnetta hylätyksi tulemisesta on myös.

Onko teillä inkahoo ollut puhetta noista asioista ennen raskautta? Jos se on aiemmin ollut ok teidän suhteessa, kannattaa miettiä kuinka asioista kimpoilu vaikuttaa. Kuitenkin avoimuus on ensiarvoisen tärkeää, meillä se kärsi esikoista odottaessa samankaltaisista asioista. Mulla lihominen, raskausarvet ja muuttuva keho heikensi jo valmiiksi surkeaa itsetuntoa. siihen liitettynä mustasukkaisuus ja seksin väheneminen, pam! Syyttelyn kehä oli valmis. :sad001 Onneksi se itsetunto parani sitten synnytyksen jälkeen ja nyt oma kehonkuva on kovin erilainen. Meni aika ot, mutta ih:Dan varoittavana esimerkkinä.
 
MaijaMehiläinen ollaan noin puoli vuotta sitten jos sovittu että ei katselisi semmoisia, varsinkaan pornoa. Oli ihan ok hänelle vaikka välillä repsahtaakin kattelemaan. Se on ihan ok jos välillä katsoo mutta jos se menee muun elämän edelle niin silloin on liikaa. Tänään räjähdin kun telkkarista tuli estejuoksua ja oli niin täydellisiä pimuja siellä :D itsetunto vaan aika nollassa kun oon niin turvoksissa..

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
täältä löytyy myös ailahteleva luonne. Kiukkuillu oon miehelle paljon, vedän herneitä nenää joka asiasta, itken... Enkä mäkään tykkäis inkahoo, jos mies kattois tollasia juttuja.. tulis itelle samat fiilikset ku sulle. Aikamoinen turvotus täälläkin päällä, mut ehkä se vauvamasukin jossain vaiheessa putkahtaa- toivotaan.
 
inkahoo:
Suosittelen puhumaan miehes kanssa, mä en ainakaan sallis kotonani tollasta käytöstä.
En raskaana, en muutenkaan!

Pornoa katsokoon jos hän siitä tykkää, mutta mielummin mun seurassa. :D
No joo jotain yksityisyyttäkin pitää olla parisuhteessa,
mutta ite ainaki kokisin sen tosi alentavana,
jos mies kotona kattois pornoo ja pornokuvia ko olis mun kanssa.!!

ps... raskaana olevan tissithän on itessään jo... :wink
 
Mä oon myös muutaman viikon saanut ihan järkyttäviä kilareita..Oon jättämässä miestä vähän väliä ja kilareiden aikana tuntuu että ihan tosissani vihaan sitä :D Sitten taas 10 min päästä rakastan ja olo on ihan naurettava.. Riittää, että mies sanoo jotain väärällä äänensävyllä. Oon kyllä tosi kiivas ja temperamenttinen muutenkin, että en tiedä johtuuko edes raskaudesta tämä.. Edellisen raskauden aikaan taas olo oli normaalia seesteisempi..Oli ihan outoa kun ei vituttanut koskaan :D

Pornon katseluun sanoisin, että miltei kaikki normaalit miehet sitä tekee.. Halut ei meilläkään enää nykyään ihan aina kohtaa, joten musta on ihan ok että mies katselee pornoa. Sillä vaan on ärsyttävä tapa välillä kommentoida naisten kuvia tyyliin "tossa on täydellinen perse" tms., mikä tuntuu vähän kurjalta (vähentynyt huomattavasti kun avasin suuni asiasta), mutta muutenhan masturbointi on mun mielestä vaan tervettä eikä varmasti tarkoita etten riittäisi sille. Mäkin katson monesti yksin ollessani pornoa jos mulla on tylsää :D Yhdessä se ei oikein toimi kun meillä on niin erilainen maku poken suhteen :wink Jos se häiritsee, ei kannata ainakaan mennä selaamaan sivuhistoriaa, vaan olla niinkuin ei asiasta tietäisikään. Ne tekee sitä jokatapauksessa. Vaikka salaa.
 
Mulla ei oo ollu mitään mielialanvaihteluita :eek: oon muutenki tosi rauhallinen luonne.... jokainen on oma yksilönsä :) toivotaan et tää loppuraskauskin menis yhtä vaivattomasti :)

Sent from my GT-P5220 using Vau Foorumi mobile app
 
Ja oonhan sentää 7+4 viikolla :)

Sent from my GT-P5220 using Vau Foorumi mobile app
 
Käytiin palvelutalolla moikkaamassa tulevaa tulevaa isomummua (miehen mummu). Kun sitten tehtiin lähtöä, niin ensin mummulla kyynelet silmissä ja sitten jo itkettiin yhdessä. Enpä olis itsestäni moista uskonut, vaikka ihana herttainen mummu onkin, ikää yli 100 vuotta jo. :Heartred
 
Itse olen melko tyyni. Ainoastaan liikutun superherkästi, kun ennen raskautta en saanut tirautettua minkäänlaista itkua mistään. Nyt saisi kantaa nessuja hihassa koko ajan. Onneksi lähinnä ihanat asiat liikutusten syynä.


Mä voisin toisen alastonkuvien takia tehdä samat samoin, komeita kolleja tiiraamaan muka salaa tai kehumaan heidän hottiuttaan ukon kuullen. :wink
 
Mulla kans mielialat heittelehtii nollasta sataa . Välillä vaan itken koko ajan.

Sent from my HTC One_M8 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla kans mielialanvaihtelut on välillä tosi rajuja.. Viikonloppu oli nyt tosi rankka, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Lauantai-iltana aloin itkeen ihan yllättäen, väsynyt kyllä olin. Välillä oli ihan ilonenkin jo mutta sitten yöllä repes taas ja oikeen VOLLOTIN! En muista millon viimeks oisin vollottanut menemään niin pitkään ja hartaasti, mieskin oli jo ihan tuskissaan että mitä mulle pitäis tehä. :D ja sunnuntaina kans olin ihan superväsynyt ja tirautin kyyneleen jos toisenkin. Huopoh aika rankkaa tää tunteilu!
 
Miten onki ukko käyny hermoon viimeset kolome viikkoa! Tuntuu ettei se ossaa tehä mittää oikein.Siltikää en vaihtais:Heartred
Ennen ei o tällästä ärsytystä ollu ja luulen vahvasti että tää kuuluu "taudin kuvaan". Jos ei meillä naisilla tuu oleen helppoo niin ei tuu oleen miehilläkään :wink
 
Heippa. Minulla on tullut voimakkaana inho omaa miestäni kohtaan. En halua että hän koskee minua, en voi kuvitellakaan harrastavani seksiä hänen kanssaan. En halua olla edes kotona, vaan olen siskoni luona. Onhan tämä ohimenevää, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Vai onko ero edessä? Rv 7+5​
 
Ite oon ollut ihmeen tyyni ja rauhallinen, vaikka oonkin viimeset 4 viikkoa ollut yksin pojan ja elikoitten kanssa.
Muutama päivä sitten oli hirmuinen kaipuu saada mies takaisin kotiin pian.
Nyt taas tuntuu etten kaipaa häntä muuhun kuin pojan kanssa leikkimään,
ja ulkoiluttamaan pitkiä lenkkejä koiran kanssa!! :D
Tänään ollaan juteltu monia puheluilta, mut empähän oo ees viittinyt sanoo et voisit painuun.. vit.... mun elämästä.
Koska huomenna hän alkaa järjestämään hoitokuvioitaan uudelleen..

ja oikeasti tää raskaus vie välillä voimia todella todella paljon, ja tarvisin välillä apua.
Viime viikolla olin ihan loppu ja nyt vaan ärsyttää koko äijä!!
ARGH!!

Seksiin kyllä kelpais. no tietäähän mitä taas tekee ko tulee kotona käymään.
 
Meillä on kanssa kotona hyvin haasteellista ja riitaisaa tällä hetkellä. Minä valitan miehelleni kaikesta, koska mielestäni hän käyttäytyy niin tyhmästi eikä tee mitään :P Haluaisin vähän edes jotain erityishuomiota tai saati sit vaan tavallisesti huomiota, kun kannan yhteistä lastamme ja "kärsin" siitä sekä henkisesti että fyysisesti (keskiraskaus tule jo!) Mutta hän ei näytä ymmärtävän sitä alkuunkaan, mikä tekee mulle tosi pahan mielen - jolloin hän ei edes osaa enää lohduttaa ja tukea.

Tää on ihan kamalaa, ja mieli tekis oikeesti jatkaa vaan ilman häntä kun en hänestä mitään irti edes saa! Päinvastoin; pahaa mieltä ja stressiä! Enpä vaan taida jaksaa yksin 2-vuotiaan ja massun kanssa :sad001
 
Mä taas en halua koko miestä lähelleni. Hänen naamansa ärsyttää välillä ihan super paljon. Ei oo kivaa ei.

Koitetaan sisaret kestää, ne on ne kuuluisat hormonit jotka meitä hallitsee! Tsemppiä. :thumleft
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top