Mielialojen vaihtelut

Voi itku ja harmi tuon ylimääräisen stressin vuoksi, mutta hatunnosto ja suuri halaus rohkeudestasi!!!! Olet supernainen! Oletkin ollut välillä ajatuksissa ja toiveissa että asiat ovat järjestyneet. Voit aina tulla tänne hakemaan tsemppiä mikäli tarvitset. Turvallista synnytystä ja iloa uuteen elämänvaiheeseen! Ehkä hän herää jossain kohtaa todellisuuteen mutta se ei ole sinun ja lasten tarpeen pohtia. Tarvitsette energiaa normaaliin elämään ja iloa läheisistänne!
 
Tsemppiä yökukkuja! Mun raskaus omasta mielestä ei oo ollu mittää ruusuilla tanssimista myöskään miehen kanssa. Se on sellanen yöeläin ja menee mieluusti. Alku raskauden töissä olin heräsin viiden aikaan ja se tuli nukkumaan, pääsin kotiin se heräs ja lähti kavereiden kanssa liikenteeseen. Sama rata jatkunu tänään laskettuaika ja nytkin yksin.. Pillitän yksinäni, miettien miten huudan ja karjun sille ku kotio tulee. Pakko se on myöntää että oon liian kiltti, koska en ikinä sano mtn pahasti en halua pahaa mieltä kellekkään vaikka itsellä on harteilla paljon pahaa mieltä ja paskaa. Ja jos herra kotona on kökötetään hissukseen suurin osa ja sit jomman kumman pärstä on perseellään :D onni on rakastaa, mut piyääks sen raastaa niin pahasti ettei saa mielenrauhaa..
 
Kyfi.. sori vaan, mutta kuvailit mielestäni juuri tulevan isän irvikuvan! Mitä helvettiä se miettii kun suhaa menemään vielä tässä vaiheessa raskautta? Täällä jos olis tuommoiset temput, niin herra olis kulkenut päätä lyhempänä jo hyvän aikaa. Sun pitäs saada joku palkinto jos tuollaista olet sietänyt koko odotusajan.
Älä tyydy, ansaitset parempaa, tukevan ja läsnäolevan kumppanin. Ei kuulosta kovin molemminpuoliselta rakkaudelta jos toinen menee oma napa edellä. Pistähän jätkä mäelle! Veikkaan, että huuto ei auta mitään. Tietää, että napinaa tulee muttei ota sitä minään, sulkee vaan korvansa ja ehkä menee tyytyväisenä nukkumaan..ja sama jatkuu.
Ai hitto kun mua alko nyppimään sun puolesta :)
 
Mua alkoi nyppimään myös.
Ulkoruokintaan laittaisin moisen luuskan.
 
Any dick can make a baby, but it takes a man to be a dad.

Voimia ja rohkeutta naiset! Ootte upeita ja jos miehenne ei sitä tajua nii se on niien häviö!


Ja gartsu sori painoin pari kertaa väärät arvostelut sun viestiin :) nakkisormet ja puhelimen näyttö...
 
Jenska, en mä ehtinyt huomata. :grin Puhelimella tulee heitettyä milloin mitäkin arvioo. Liekö aina ees ite huomannut, jos laittanut jotain hiukan väärää arvostelua..
 
Kiitos teille ihanat! ja Kyfi, miehes ei todellakaan ansaitse sua!!! Jos sama meno jatkuu kun vauva on syntynyt niin sinuna harkitsisin vakavasti eroa miehestä! Mäkin oon sen tajunnut että käyttäytymällä miten mun mies on käyttäytynyt,hän ei tosiaan ansaitse tätä perhettä. Minä pyöritän tätä perhettä ja otan vastuun meidän yksivuotiaasta,ja miehellä on omien sanojensa mukaan täysi oikeus ryypätä vapaa-aikansa! Pah! Oon niin väsynyt tollaseen! Toivoa sopii että menee hoitoon ja raitistuu mutta sitä ei kukaan tiedä mitä hän päättää.
 
Ja ajattele, kuinka paljon on mailmassa miehiä, jotka tekisivät mitä vain saadakseen perheen. Mun esikoisen kumisetä on sinkku monetta monetta vuotta ja hokee vaan kun haluaisi niin vaimon ja heti lapsia ja ei tunnu hänellä nuo suhdekuviot onnistuvan oikeen. Kaveri pian nelkyt ja ihan tosissaan panikoi ettei saa perhettä. Joten...asshoulit, jotka ei tajua pieniä lapsiaan ja upeaa vaimoaan voi mun puolesta painua sinne jonnekin. Tota käytöstä ei voi edes kasvukivuilla selittää.
 
Yökukkuja harmi kun ootte lopulta ajautunut tohon tilanteeseen. Kauheesti tsemppiä ja voimia. Kyllä kaikki menee hyvin. :)

Sent from my Lumia 800 using Tapatalk
 
Kyllä jokin asia on jäänyt mieheltä hoksaamatta jos ajattelee että "omalla" vapaa-ajalla on täysi oikeus dokata eikä olekaan se hankittu perhe siinä elämän keskiössä.. Ekaa lasta odottaessa siinä on vielä mun mielestä mahis,että ukko tajuaa lapsen syntymän ja hetken olemassa olon jälkeen miten kuvion pitää muuttua,mutta jos ei tyyliin puolessa vuodessa tapahdu muutosta niin itse ainakin luovuttaisin. Meillä isäntä ei tod ollu paha menemään,mut muuten sain sille puhuttua järjen päähän niin,että esikoinen oli ehkä 3-4kk vanha kun yhtäkkiä asiat alko rullaamaan. Enkä siis vaatinut mahdottomuuksia,vaan ihan vaan että jos esim. vauvalla oli nälkä ja mulle oli luvattu että saisin nukkua,niin se ei tarkottanu sitä että valvon ensin vauvan kanssa että toinen saa aamukahvinsa ja röökinsä, ja vasta sen jälkeen alkaa lämmittämään maitoa nälkäiselle pikkuiselle. Pari maailmanlopunriitaa, paljon nättiä keskustelua ja empatiakyvyn kaivamista, niin sit tapahtu valaistuminen :D meni nyt vähän ehkä ohi aiheen toi loppu, anteeksi. Isännän kaveri muuten tajus just jossain 6kk jälkeen että dokaamisen on loputtava, sillä vauva ja emäntä oli lähössä pois kun juhliminen oli ykkössijalla
 
Ja voi niitä k...päitä olla ilman viinaakin. Miehen tuttava "harrastaa" laskettelua. On kaikki lomansa Alpeilla YKSIN omien laskukavereiden kanssa ja toinen hoitaa himassa lasta ja oottaa nyt toista. Kelatkaa paljonko perheen yhteistä rahaakin tohon menee, mikä on musta niin väärin, koska niillä rahoilla voisi tehdä yhdessäkin jotain. Meillä ainakin yhteinen malli siitä että perheenä tehdään juttuja, koska sillä tavalla yhteys lapsiinkin säilyy pienestä asti ja tiedät missä ne myöhemminki menee. On turhaa alkaa murrosikäiselle sit sanomaan yhtäkkiä tai komentamaan jos pienestä asti ei olla oltu läsnä. Tuossa miehen kaverin tapauksessa mielestäni nainen itse mahdollistaa tuota käytöstä suostumalla tuohon ja toinen ei edes tunne omia lapsiaan. Kukin tyylillään... Mut kukaan ei ole lapsilta kysyny onko se ok ja onko isää ikävä. Ja kaikki mieheni muut ystävät ihmettelevät tuota touhua ja siltikään se laskettelijatyyppi ei edes tajua hävetä...typerys.
 
Kyfi, voi olla, että miestäsi pelottaa tuleva ja hummaa nyt sen takia tai hummaa, kun ei kohta pääse. Tosin sehän ei sua varmasti lohduta, ei lohduttais minuakaan, eikä se tee siitä jatkuvasta hummailusta yhtään sen hyväksyttävämpää. Toiveita kuitenkin on vielä, että mies ottaa sen päänsä pois perseestään. Jos ei ota, niin sä ja lapsi ansaitsette parempaa.

Yökukkuja, ratkaisusi on rankka, mutta ehdottomasti oikea!

Alkoholistin lapsena voin sanoa, että ainoa oikea ratkaisu lapsia kohtaan on lähteä, jos vanhemmalla ei ole mielenkiintoa ottaa tilannetta haltuun ja raitistua. Alkoholi tuo mukanaan riitoja, epävarmuutta, ne tyyliin viimeisetkin ruokarahat menee viinaan, häpeää, väkivaltaa... Lapsi voi jopa luulla, että hän on jotenkin huono, kun isä/äiti juo. Millaisen kuvan lapsi saa elämästä?
 
Tsemppiä yökukkuja! Alkoholi ja lapsuus on kyllä sellainen yhdistelmä, että teit minun mielestä kans ihan oikean ratkaisun.
 
Muokattu viimeksi:
Yökukkuja: olen aina silloin tällöin miettinyt, että mitenköhän sinulla menee. Surullista kuulla tilanteesta, mutta on tosiaankin hyvä, että pystyt rohkeasti tekemään oikean ratkaisun. Ainakin lapsillasi on paras mahdollinen äiti, joka ajattelee niiden parasta. Voimia sinulle ja yritä myöskin nauttia pikkuisen odotuksesta, kaikesta huolimatta.
 
Yökukkuja, ainakin annoit miehellesi mahdollisuuden, ikävää ettei hän käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Nyt vain rohkeasti kohti tulevaisuutta, jossa sinulla ja lapsilla on hyvä olla!
 
Tässä nyt tapahtui viimehetkellä käänne,kun olin jo muuttamassa, mies oli sitä mieltä ettei mun ole järkeä muuttaa (just..) niin mies meni AA-ryhmään mukaan ja lupasi olla juomatta kunnes vauva syntyy että pääsee mua viemään sairaalaan sit synnyttämään. Tein selväksi että vauvan syntymän jälkeen ei tartte juoda myöskään, eihän siitä mitään tuu jos sit jatkaa juomistaan vanhaan tyyliin. Eli kunpa kävisi AA:ssa jatkossakin! Ja hän tosiaan on ollut nyt juomatta. JA MEILLE SYNTYI EILEN POIKA:Heartred oon niin onnellinen tästä tuhisijasta,pitkälti yli nelikiloinen rakkauspakkaus makoilee mun vieressä nyt :)
 
Hienoa yökukkuja jos mies pysyy vakaasti päätöksessään. Muista kumminkin, että alkoholismi on sairaus, josta ei parannuta. Se on loppu elämän kestävä joka päiväinen kamppailu viinanhimoa vastaan. Alkoholisteilla ei ole myöskään mitään ''tervettä määrää'' juomisen suhteen. Heillä yksi sainakalja ei ole vaihtoehto. Ja vaikka miehesi kuinka haluaisi pysyä kuivilla, voi hän repsahtaa ja selitellä kaiken maailman tekosyillä repsahdustaan, että se hyväksyttäisiin. Alkoholisteilla on monia selityksiä ja aina siinä kriittisessä vaiheessa lupaavat tehdä parannuksen, jossa eivät sitten pysy. Se on se sairaus silloin joka puhuu eikä se ihminen. Toivon kumminkin kaikkea hyvää teille ja tosiaan toivon miehen pysyvän kuivilla, sillä tiedän Lillukan tavoin millaista on elää ryyppäävän alkoholistin kanssa lapsuudessa. Ei kivaa.

Paljon onnea isosta pojasta!:)
 
Voi onnea tosi paljon pojasta yökukkuja! Ja toivottavasti asiat ratkeavat miehesi juomisen suhteen, kuulostaa ainakin, että hän tosissaan olisi yrittämässä.
 
Kurja lukea tommoisista miehen retaleista, jotka ei osaa tarpeeksi arvostaa naistaan ja lapsiaan! Eipä meistä kukaan täydellinen ole, mutta aika sikamaista toimintaa on ollut joidenkin teistä miehillä

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta miehen välinpitämättömyydestä tai kaltoin kohtelusta tms. (mulla on ihana ja välittävä murunen). Jokainen teistä ansaitsee kunnon miehen rinnalleen

Isäni oli kuulemma ollut aikamoinen menijä silloin, kun olin vauva. Ei kuunnellut, tukenut tai ollut läsnä. Äiti koki olevansa todella yksin ja onneton. Heillä oli siitä lähtien aika kylmä parisuhde, vaikka sain useamman sisaruksen myöhemmin. He olivat yhdessä lasten takia, ja perhe oli kyllä yhtenäinen. Se vaan, että vanhemmilla ei ollut keskinäistä lämpöä eikä ymmärrystä toisiaan kohtaan KOSKAAN ei jäänyt meiltä lapsilta huomaamatta. Riitelyä kyllä oli... Pitkäaikaiset ongelmat päättyivät todella rankkaan eroon vasta kun mä olin jo teini! Niin kauan äiti oli varoitellut isää, että suhde loppuu kohta ja että ei enää jaksa miehensä toimintaa.

Yritän sanoa, että kannattaa ryhtyä tositoimiin, tehdä ratkaisuja silloin kun mitta tulee täyteen. Tuollainen vuosien "varoittelu" ilman mitään konkreettista toimintaa johtaa siihen, että sanoilla ei ole enää merkitystä. Mies ei ota niitä todesta ja uskoo naisen antavan aina vaan anteeksi... Lapsen näkökulmasta voin sanoa, että ei se ehjä perhe ole kaiken a ja o, vaan se että kotona on hyvä olla ja ihmiset välittävät toisistaan!

Tsemppiä teidän ihmissuhteisiin ja kaikkien ongelmien läpi käymiseen!
 
Takaisin
Top