Ymmärtäähän sen aidan kielen turvaamiseksi, mutta jotenkin tuntuu silt todella hurjalle.
Mutta se osoittaa kyllä hyvin selvästi, kuinka tärkeää ihmiselle on kielellinen- ja kulttuurillinen identiteetti ja niiden säilyttäminen. Ja todella, varmasti suomea tulee saamenkielisille 'joka tuutista'.
Oma famuni oli syvästi ruotsinkielisestä perheestä. Hän oppi suomea vasta myöhäisteini-iällä, jotta saattoi opiskella kirjekurssilla itselleen ammatin. Fafani taas oli perheestä, joka oli syystä tai toisesta jossain vaiheessa hylännyt ruotsinkielen, joka siis oli suvun 'alkuperäinen' kotikieli. Kun famu ja fafa menivät naimisiin ja saivat lapsia famuani kiellettiin tiukasti puhumasta lapsilleen ruotsia, uhkailivat, että lapset otetaan häneltä (sukulaisten toimesta) pois, mikäli puhuu lapsilleen ruotsia. Voitte uskoa, että moinen on aiheuttanut suvussa hyvin suuria ristiriitoja, joita korjaillaan vieläkin.
Famuni sisko, kummitätini, oli sotalapsena ruotsissa. Voisi kuvitella, että kielellinen sopeutuminen on ruotsinkieliselle lapselle helpompaa? No, ruotsissa kummitätiäni kiusattiin suomalaisesta tyylistä puhua ja suomeen palatessaan hänen tyylinsä oli liian ruotsalainen.
Kyllä sitä ihminen osaa olla julma.
No juu, itselläni on siis aivan selkeästi ruotsinkielinen nimi (sukunimihän tosin avioliiitossa vaihtui) ja sekin vaikuttaa välillä kiusaannuttavasti, kun minun oletetaan olevan ruotsinkielinen, enkä todellakaan osaa sen paremmin, kuin keskiverto lukion käynyt muutenkaan.