Meidän pikkuneiti täyttää ensi viikon lauantaina vuoden ja kaverisynttärit onkin jo lauantaina.
Kulunut vuosi on ollut yllättävän helppo, jotenkin olin valmistaunut paljon raskaampaan vauvavuoteen. Nopeasti tämä aika on mennyt ja innolla odotetaan tytön kasvua ja kehitystä taaperoksi.
Tyttö nukkuu lähestulkoon yönsä heräämättä, joskus tarvitsee tuttia antaa asentoa korjata. Nukkuu omassa huoneessa paitsi nyt kellojen siirron jälkeen on viikon nukunut vanhempien makkarissa, jotta ollaan saatu aamuheräämisiä pidemmäksi. Se onkin tuottanut tulosta ja viiden heräämisien sijaan herätään seiskalta. Yksillä päikkäreillä ollaan reilu kuukausi menty ja nopeasti siihen rytmiin tottui. Päikkärit nukutaan parvekkeella ja kestoltaan ovat 2-3h, yleensä sen 3h. Itsekseen nukahtaa päikkäreille, mutta kolme viikkoa sitten tyttö ei enää yöunilleen suostu nukahtamaan, vaan vieressä pitää olla. Seuraavaksi aletaan siitä taas totuttautumaan pois.
Tyttö liikkuu kontaten ja taaperokärryllä. Ilman tukea ei seiso eikä kävele, mutta kärryn kanssa ottaa melkein juoksuaskelia, sen verran nopeasti liikkuu. Rakastaa tanssia ja ruokaa. Kaikki maistuu ja äidin/isän tekemä ruoka on nami nami. Ainoastaan lehmän maito ei miellytä tytön makunystyröitä. Äidinmaito on herkkua eikä vieroitus ottanut tulosta, vaan alkoi heräämään viideltä vaatien maitoa. Nyt viidesti päivässä ruokailujen yhteydessä imetän. Tavuja höpöttelee paljon, äiti, mamma, pappa ja isi ovat ne sanat, jotka saattaa silloin tällöin tulla. Ei-sanaa hän myös viljelee, muttei itse sitä kovin usein tahdo noudattaa.
Tämän vauvavuoden aikana meidän vanhempien parisuhde on vahvistunut ja jopa makuuhuoneen puolella on puhaltanut uudet tuulet. Kerrat eivät ole lisääntyneet, mutta laatu on parantunut paljon. Yhtäkään riitaa ei ole ollut ja sanaharkkojakin todella vähän. Nekin yleensä väsymykseen liittyneitä. Toivottavasti seuraava vuosi toisi tytölle pikkusisaruksen ja paljon ihania hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Että hän oppisi taas paljon uutta ja päästäisi oman valloittavan persoonansa valloilleen.
Kulunut vuosi on ollut yllättävän helppo, jotenkin olin valmistaunut paljon raskaampaan vauvavuoteen. Nopeasti tämä aika on mennyt ja innolla odotetaan tytön kasvua ja kehitystä taaperoksi.
Tyttö nukkuu lähestulkoon yönsä heräämättä, joskus tarvitsee tuttia antaa asentoa korjata. Nukkuu omassa huoneessa paitsi nyt kellojen siirron jälkeen on viikon nukunut vanhempien makkarissa, jotta ollaan saatu aamuheräämisiä pidemmäksi. Se onkin tuottanut tulosta ja viiden heräämisien sijaan herätään seiskalta. Yksillä päikkäreillä ollaan reilu kuukausi menty ja nopeasti siihen rytmiin tottui. Päikkärit nukutaan parvekkeella ja kestoltaan ovat 2-3h, yleensä sen 3h. Itsekseen nukahtaa päikkäreille, mutta kolme viikkoa sitten tyttö ei enää yöunilleen suostu nukahtamaan, vaan vieressä pitää olla. Seuraavaksi aletaan siitä taas totuttautumaan pois.
Tyttö liikkuu kontaten ja taaperokärryllä. Ilman tukea ei seiso eikä kävele, mutta kärryn kanssa ottaa melkein juoksuaskelia, sen verran nopeasti liikkuu. Rakastaa tanssia ja ruokaa. Kaikki maistuu ja äidin/isän tekemä ruoka on nami nami. Ainoastaan lehmän maito ei miellytä tytön makunystyröitä. Äidinmaito on herkkua eikä vieroitus ottanut tulosta, vaan alkoi heräämään viideltä vaatien maitoa. Nyt viidesti päivässä ruokailujen yhteydessä imetän. Tavuja höpöttelee paljon, äiti, mamma, pappa ja isi ovat ne sanat, jotka saattaa silloin tällöin tulla. Ei-sanaa hän myös viljelee, muttei itse sitä kovin usein tahdo noudattaa.
Tämän vauvavuoden aikana meidän vanhempien parisuhde on vahvistunut ja jopa makuuhuoneen puolella on puhaltanut uudet tuulet. Kerrat eivät ole lisääntyneet, mutta laatu on parantunut paljon. Yhtäkään riitaa ei ole ollut ja sanaharkkojakin todella vähän. Nekin yleensä väsymykseen liittyneitä. Toivottavasti seuraava vuosi toisi tytölle pikkusisaruksen ja paljon ihania hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Että hän oppisi taas paljon uutta ja päästäisi oman valloittavan persoonansa valloilleen.