Pitkän hiljaiselon jälkeen aattelin kirjoitella tänne. Nyt kun tätä aikaa tuntuu olevan, kun paluu työelämään on tapahtunut eilen [:D]. Sitä ennen viimeiset 4 viikkoa on menny niin sutjakkaasti, kun mä olin kesälomalla ja isäntä vietti isäkuukautta. Ihanaa aikaa kun saatiin olla koko perhe kotosalla ja tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneemme, joka on suloistakin suloisempi koiranpentu. Itseä hieman hirvitti toisen koiran ottaminen näin syksyaikaan, mutta mitään ongelmia ei tähän mennessä ole ollut. Sisäsiisteyskin alkaa olemaan kunnossa ja muutenkin tämä uus tapaus on rauhallisempaa sorttia kuin ensimmäinen koiravauvamme.
Mutta tosiaankin... Meikä on palannut töihin. Ja eikä ees tuntunu pahalta. Ehkä suurin syy näinkin seesteiselle fiilikselle on se, että sain tänä aamuna jättää hoitoon (ryhmikseen) hymyilevän pienen miehen. Toinen on niin onnessaan siitä kun saa touhuta lasten kanssa, vaikka perässä pysyminen tuottaa haasteita. Meillä kun mennään vieläkin tiiviisti lattiaa nuohoten, mutta vauhti on kiitettävää.
Tissistä luovuttiin viime viikolla herran omasta tahdosta. Pieni nuhan tynkä varmaan autto asiaan, kun meinas olla nokka vähän tukossa ja imeminen sitä myötä hankalaa. Äiti ei ehkä ollut ihan täysin henkisesti valmis tähän vierottumiseen, mutta ilman itkuja siitä selvittiin [:)]. Hampaita meillä on vasta 2 alhaalla, mutta ekat ylähampaat loistaa komiasti ikenien läpi. Eli ei kait siihen enää kauaa mee, kun nekin sieltä putkahtaa esille. Yöunista toivoisin vieläkin levollisempia, mutta täytyy olla tyytyväinen siihen, että ei tarttee kuin pari kertaa yössä herätä joko kääntämään toinen kyljelle tai laittamaan tuttia suuhun. Pari viikkoa sitten kun tahti oli triplasti tiheämpi...
Paljon olis kerrottavaa, mutta täytyy varmaan lueskella, että mitä täällä on oikein tapahtunut, että osaa keskustella päivän polttavista aiheista. [;)]