mammax3, rv4?

No hei!

Saara85: Oon ajatellu tota varhaisultraa, mut en tiiä oonko menossa kuitenkaan. Neuvolaakaan en oo vielä varannu, mut ehkä huomenna, jos vaan pääsen töissä jossain vaiheessa soittamaan salassa.. [:)] Toisaalta tekis mieli mennä kattomaan, et kaikki on kunnossa, mut en tiiä. Pitää miettiä vielä.

Tänään on ollu ihan älytön väsy! Johtuu kai osittain huonosti nukutusta yöstä, mut ihan on kyllä veto poissa.. Ei oo kovin mukava tällainen täysin uupunut olo. Tosin, onpahan hyvä syy vaan olla ja levätä.. [:)]
Mites sulla Bubble? Meillä on viikot melkeen samassa menossa, mietin vaan, et onko sulla ollu kovasti oireita vielä?

Mulla on elämäntilanne tällainen: Molemmat ollaan vakitöissä. Mulla on tosi iisi duuni, ei mitenkään fyysisesti rasittava, joten raskausajan luulisi olevan ainakin työn kannalta hyvinkin helppo. Asunto on tarpeeksi iso, niin muuttoakaan ei tarvii miettiä, ellei sitten vapaaehtoisesti haluta hankkia uutta jostain. Suurin osa ystävistä asuu myös täällä Helsingissä, sisko perheineen saisi kyllä muuttaa tännepäin, kun niitä näkee liian harvoin. [:(]

Meillä on nyt tulevat kesä- ja heinäkuun viikonloput buukattu niin täyteen kaiken maailman valmistujaisia ja tupareita, että tätä raskautta en varmaan kovin pitkään pysty samoilla tekosyillä salaamaan. Mutta, näitä mietitään sitten myöhemmin!

Nyt ei pysty enempään, pakko levätä taas. Ei ajatuskaan liiku ku on niin poikki.

Raskauden ihanuutta kaikille!
 
Se on sitten maanatai ja uusi viikko...

Alkuun "heit" kaikille uusille joukkoomme liittyneille!

Väsymystä! Sitä täällä on nyt ihan hirmuisesti ilmassa. Ei jaksa mitään, ei yhtään mitään. :( Muiden kirjoitukset olen sentään jaksanut lukea, mutta oma ulosanti on ollut ihan olematonta. Tänään sentään ryhdistäydyin ja sain tiskikoneen ja astianpesukoneen pyörimään, mutta siinäpä se päivän saldo sitten onkin. Tämä on nyt kolmas päivä, kun mä olen ihan vain varjo entisestäni. Edes parin tunnin päiväunet eivät saa mua virkeeksi. :/ No asiaa ei varmaankaan helpota myöskään huonosti nukutut yöt, kun poikanen veuhtaa vieressä, kuin mikäkin "karate kid". Joku aiemmin jutusteli siitä, että kuinka raskautta jaksaa pienen lapsen kanssa...vaihtelevasti, sanon minä. Mulla edellinen raskaus oli pahoinvoinnintakia todella koettelemus ja loppu raskaudessa jalat turposivat "elefanttijaloiksi". Ja väsymys piinasi mua etenkin alussa ja lopussa. Toistaiseksi tämän pitäisi vielä olla helppoa, mutta katsotaan, mitä mieltä mä olen parin päivän päästä, kun mies on ollut muutaman päivän työmatkalla ja koirakin pitää vielä jaksaa lenkittää. Niin kuin jotkut viisaat ovat todenneet: "Pakko on paras muusa". Ja ettei kaikki olis vaan niin helppoa, niin tänään mun kurkussa on ollut iso kaktus. Nyt ei vaan passais tulla kipeäksi.

Mirputin86: Paljon jaksamista etenkin sun arkeen ja odotukseen...sulla kun on muutama pienokainen jo ennestään lahkeessa roikkumassa! ;) Kyllä tuossa on mamma varmaan aika kovilla. *Kääk!*

Mä en ole vielä kertonut raskaudestani (mieheni lisäksi) kuin yhdelle mun kaverille, joka on tällä hetkellä myöskin raskaana (la joulukuussa). Ajattelin, että koska sillä ei ole muita tuttuja tällä hetkellä raskaana, niin voipahan sitten saada musta "odotuskaverin". Edellisessä raskaudesta kerroin heti plussattuani äidille, mutta nyt sekään ei ole tuntunut hyvältä. Äiti totesi mulle tylysti jo pari kuukautta sitten (kun väläyttelin toivetta sisarusten pienestä ikäerosta): "Ootko sä ihan hullu...kyllä kannattaa muutama vuosi ainakin pitää väliä!". Tästä johtuen (ja eräästä toisestakin ajankohtaisesta asiasta johtuen, jota en ole äidilleni puinut), haluan pitää asian salassa vielä monta viikkoa. Sinänsä harmi, koska jotenkin vaan kaipaisin sitä oman äidin olkapäätä. Veljeni vaimo on nyt myöskin raskaana ja odottaa pikku kakkosta melkein yhtä pienellä pienellä ikäerolla. Äitini sitten fiksuna pui tätäkin asiaa minulle, kysellen, että olikohan tämä uusi raskaus vahinko, kun noin nopeasti raskaus on laitettu aluilleen. Tässä vaiheessa mulla meinasi mennä hermot, kun tiedän, ettei veljenkään perheeseen se ensimmäinen ihan sormia napsauttamalla tullut. Mä kanssa ajattelen niin, että lapsia saadaan, ei tehdä. Ja koska mulla tulee mittariin tänä vuonna 31v ja miehellä 38v, niin enpä nyt ihan hirveän montaa vuotta ajatellut tässä odotella. Mä olen kyllä ollut siinä mielessä onnekas, että mulla raskaudet ovat alkaneet helposti. Ensimmäinen raskaus käynnistyi ekalla yrityksellä, toinen toisella ja tämä kolmas ensimmäisellä. Todella kiitollinen kyllä saan olla.

Mitähän vielä? Mun eka neuvola meni ens kuun puoliväliin ja mulla on silloin viikkoja 7+1. Silloin ei mitään ihmeitä tapahdu, joten odotukset kohdistuvat siihen ekaan ultraan. Varhaisultraa en ajatellut mennä.

Possu kyseli noista kosmetiikka-asioista. Wii vastasi mun mielestä hyvin.
Kampaajaltakin selvittelin aiemmin mielipidettä hiusten värjäämiseen ja hän sanoi, että raidat (joita mulle laitetaan muutaman kuukauden välein) laitetaan sillai, ettei väriaine joudu kosketuksiin päänahan kanssa. Näin ollen mä olen käynyt kampaajalla ihan normaalisti. Meikkiä käytän myös ihan normaalisti eli meikkivoide, puuteri, luomiväri, silmien rajaus ja ripsiväri. Poikkeuksena tähän on kyllä nää kotipäivät, jolloin lenkitän vain hauvaa, enkä lähde sen kummemmin "julkisille paikoille".

Ruoka-ainerajoituksista: Mä olen suhteellisen tarkka noudattamaan noita suosituksia, vaikka listalla onkin paljon sellaisia asioita, mistä mä tykkään. Välillä on tullut lipsuttua noissa juustoissa (tuorejuustot, feta), mutta koitan kyllä niitäkin "parhaani mukaan" vältellä. Eipä sitten ainakaan jälkikäteen tarvitse miettiä, että olisin voinut toimia raskauden suhteen "paremmin".

Kjeev: Vai oot sä käynyt vaklailemassa mua. ;) Vähän oon viime aikoina nihkeesti kirjoitellut tonne joulukuisiin. Meilläkin on muuten melkein sama la. Hauskaa! Missä päin maailmaa sä vaikutat? (Ei tarvii kertoa, jos ei halua...)

Adara: Täällä yksi pahoista migreeneistä kärsivä ilmoittautuu. Toivottavasti sun olo pian normalisoituu! Mulla on pahimmillaan ollut kolmen ja puolen vuorokauden pituinen kohtaus, johon hain apua (sen jälkeen, kun mun lääkekoktail ei auttanut) ensin Mehiläisen päivystyksestä ja sen jälkeen Meikun neuron päivystyksestä. Mulla on pahimmillaan ollut särkypäiviä reilu 20/30vrk, joten aikamoista jyskytystä on täällä saatu kestää. Edellisen raskauden aikana kohtauksia ei onneksi tullut kuin muutama. Migreenilääkkeitähän ei sais ottaa lainkaan raskauden aikana. Onneksi noista kohtauksista selvisin säikähdyksellä. Ja nyt imetysen aikana mulla on ollut vain kaksi kunnollista kohtausta ja ne on sitten "taltutettu/ kärsitty" myös pelkällä parasetamolilla. Toivottavasti kohtaukset oli tässä ja nyt saadaan migreenivapaata elämää.

Nyt täytyy huoltaa poikanen ja viedä hauva lenkille ennen kuin miehellä menee hermot. ;) Palataan taas myöhemmin!
 
Väsymyksestä, hoksasin just ettei mua väsytä ihan niin paljon kuin viime- ja toissaviikoilla, edistystä siis [:)].

Tuon selän kanssa kun ei joka tapauksessa saa jäädä makaamaan, olen tänään saanut jopa kaikenlaista aikaiseksi; leikkasin nurmikon, kävin lopultakin ostamassa kesäkukkia ja multaa mutta pitää odottaa että mies nostaa multasäkit autosta että pääsen huomenna istuttelemaan. Ja sain jopa jonkin ihmeellisen tarmonpuuskan ja kitkin kukkapenkkejä! Vihaan sitä hommaa ihan yli kaiken kun se on niin loputon suo eikä selkä tykkää vaikka missä asennossa sitä tekisi. Viime viikolla pelkkä ulos vilkaisu uuvutti täysin joten lupaavalta vaikuttaa [:D].

Närästää, närästää... Huh, Samarinista on tullut lempidrinkkini ja renniet on aina laukussa mukana. Tämä tilahan se tietysti närästää mutta poden lisäksi refluksitautia ja poltteet on välillä melkoiset. Normaalisti siihen vaivaan on lääkitys mutta tietenkin se on kielletty raskauden aikana. No, onneksi on noita käsiapteekkituotteita jotka auttaa [:)]

Välillä tuntuu yhä ettei tämä ole tottakaan, välillä taas pelkään kovasti että menee kesken. Sitten tulee oivallus että, hei, nyt ollaan ihan oikeasti raskaana eikä keskenmenoa ole lupa ajatella, jos niin on tarkoitettu niin sitten on, ei se etukäteen murehtimalla siitä kummene.  Jotenkin on vaan välillä niiiiin vaikea uskoa todeksi. [:)] Kaikistapa se taitaa tuntua enemmän tai vähemmän tältä?

Tässäpä ajatuksia näin viikon aluksi, happamien röyhtäyksien ja pahoinvoinnin keskelta [;)][;)]
 
Hei vaan! Minäkin uskallan vihdoin liittyä joukkoon. Kävin tänään varhaisultrassa (7+2) ja siellä pieni sydän sykki [:)]. Viikonloppuna alkoi pelottamaan, kun reilun viikon verran kestänyt etova olo, päänsärky ja rintojen jomotus yhtäkkiä helpottivat, ja pakko oli päästä heti ultraan. Mutta ei hätää siis, kaikki oli kunnossa [:)]. Ja kyllä se etova olokin on jo taas tänään tehnyt paluutaan, tosin aikaisempaa lievempänä.

Minulla siis esikoinen tulossa, jota yritettiin liki vuosi ja lopulta vaavi sai alkunsa Femar-tablettien avulla. Sen vuoksi on hieman vainoharhainen, että voiko tämä onni olla totta.

Totta se on! Sydämelliset onnittelut kaikille tulevien tammivauvojen äideille!
 
Halipossu Joo mulla ei ees tällä hetkellä ollu migreenilääkkeitä (en oo nitä tosiaan paljoo tarvinnu), niin ihan panadolin voimin yritin päänsärkyä lannistaa. Ei tosiaan auttanu lääkkeet, mut sit helpotti kun nukuin pari tuntia. Oikeestaan mulla koko ajan vähän päähän koskee, on koskenut jo viikon ajan. Voi johtua jo väsymyksestäkin ja kun on hartiat ihan mieletön jumissa.

Tosta omasta elämäntilanteestani kerron vielä. Itsellä on vakipaikka, mutta se on todella p-aska (sori) paikka. Olen siis hoitoalalla, joten työ on muutenkin erittäin raskasta, mutta sitten vielä tuossa meidän paikassa pomo osaa tehdä siitä miljoona kertaa raskaampaa (meillä mm. liian vähän työntekijöitä ja liikaa töitä). Minusta tuntuu, että joudun raskauden aikana ottamaan paljon saikkua, kun ei oikein normaalistikaan jaksa noita töitä, saati sitten kaikkien näiden oireiden kanssa.
Mies sai nyt taas kesäksi töitä, mutta aika todennäköisesti talven on taas työttömänä. Hänelle ei tässä pikkukaupungissa löydy oman alansa töitä. Muutenkin kun tahtoo nuo työpaikat olla vähän kiven alla.
Ollaan muuttamassa omakotitaloon tossa loppukesästä. Saatiin vuokralle vielä kesken oleva talo, valmis tosiaan aikasintaan heinäkuun lopussa. Ja aivan mahtava talo onkin! Tilaa on vaikka useammalle lapselle. [:D]
Meidän perheeseen kuuluu jo kaksi kissaa ja haaveena olis englanninbulldoggi, mutta se koira saa nyt sit jäädä, ne kun on melkosen kalliita ja tuota rahanmenoa on vauvan myötä varmastio tarpeeksi tulossa. [:)]
 
Onnitteluja tulin vain huikkaamaan uusille, tuleville tammimammoille!! Ihanaa odotusta teille kaikille! [:)]
 
Tervetuloa uusille ja onnea paljon! :D

Mulla on alkanut tämä oksentelu jo häiritä ihan normaalia elämää. On vaikeaa lähteä mihinkään, kun koskaan ei tiedä, milloin tarvitsee moikata pönttöä. Ja minä kun naivina tyttönä kuvittelin, että säästyn tältä tällä kertaa. [:D]

Kosmetiikasta: en tiedä muista odottajista, mutta minä ainakin näytän ihan petolinnun perältä nyt väsyneenä ja vessanpyttyä päivät pitkät halailleena. Iho kukkii ja silmien alla on mustat rinkulat, joten olen käyttänyt jopa enemmän meikkiä kuin yleensä. Muuten kyllä yritän välttää ylimääräisiä kemikaaleja, eli mieluusti en syö makeutusaineita, lämmitä ruokia muoviastioissa (koska muovista irtoaa jotain kemikaaleja ja siksi maitoa ei pitäisi lämmittää pullossa vauvallekaan) ja suosin luomua, jos vaan mahdollista. Olen oikeasti aika kauhuissani kaikista myrkyistä, mitä ruoan mukana syömme ja miten se vaikuttaa meidän lapsiimme. Mistä esimerkiksi johtuu se, että lapsettomuus tuntuu olevan lisääntyvä ilmiö? Tai allergiat? Itse epäilen osasyylliseksi kaikkia noita kemikaaleja, joita tungemme suuhumme. Mutta sen verran olen kyllä turhamainen akka, että meikkiä on käytettävä. En ole kuullut niiden olevan vaaraallisia tai imetyvän verenkiertoon.

Mulla oli varmaan jotain muutakin asiaa, mutta unohdin jo. Tätä tämä väsymys teettää.
 
Heipsan kaikille!

Oon käynyt lukemassa paljon myös muita palstoja ja kuinka paljon meitä onkaan!
Ja kaikkialla samat kysymykset ja pohdinnat.

Miten pärjäisin ilman nettiä tässä tilanteessa!
Etenkin kun kellekkään emme ole vielä kertoneet.
 
Onnea kaikille plussaneille!
Eka neuvola takana ja ottaa innolla ultraa parin viikon sisään..lääkäri aika olis loppukuusta.
Kuinka moni on harkinnut noita sikiöseulontoja? esikoisen aikaa kävin ja hälytti maksavikaa mutta en uskaltanut lapsivesipunktioon, mutta ei sitten ollutkaan mitään vikaa onnex.
tokan ja kolmannen raksun kohdalla en oo käynyt niissä enkä tiiä käynkö nytkään.
kissanhiekat olen ennen vaihtanut kyllä mutta nykyään annan miehen vapaasti vaihtaa piilee siinä riski kuitenkin. Juu ja meikkailut jääneet vähemälle kun on tuota pönttöä tullut täälläkin halailtua joka päivä..hassua että vasta neljännen odotuksen aikana on tuo oksentelu noin kovaa! noh eipä ainakaan liho vielä :D
on meinaa tulluna joka kerta 20-25kg lisää! jotka olen n.vuodessa tiputtanut onnex. nyt jäi tuo 5-6kg ylimääräistä kuopus on 1v1kk kaippa tuo kroppa ei enää palaudu nii nopeaan tai koskaan! :D
väsyttää mut onnex on iiihana kesä ja mukulat hyvä unisia ja mikä tärkeintä mulle nukkuvat samaan aikaan päikkäreitä jopa 5v esikko:D henkähdys tauko paikallaan. kaikille ihanaa odotusta sit tämän karun alun jälkeenkin:DD
 
No heips kaikille.. :)

Neuvolassa on käyty verikokeet annettu ja sydänäänet kuuneltu.. Sielä se puskuttaa vaa menemään.. :) la 3.7.10 olis ultra Väsymystä ei oo enää niin paljon ku ennen ja huono-oloa ei oo lainkaan enää.. Nyt on rv 11+1(2)
 
 Hienoa Kaidi että olet huonosta olosta jo päässyt![:)] Mutta tuu tuonne kesäkuun keskusteluihin meiän kans porisemaan, se on nyt aktiivinen kuukausiketju [:)][:)][:)]
 
Kaidi: Kirjottelepa tuonne kesäkuun keskustelut -pinoon. Tammikuiset mammat kirjoittelevat siellä... :)

Edit: Kas vain...Sadepilvi olikin jo ennättänyt vastailla sulle. :)))
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top