Lokakuun Lörpät


Cruise kirjoitti:
Heips!

Sen verran pakko sanoa, että itse en kyllä suosittele ketään repimään koiraa korvasta tai mistään muustakaan kohtaa! Kyllähän sen tietää jos koiraa satuttaa että se ei siitä tykkää? Vai pitäisikö koiraa totuttaa kipuun? En ymmärrä tätä asiaa ollenkaan.

Oma koirani on kiltti lapsia kohtaan, koska on tottunut lapsiin ja osaa väistyä tilanteesta jos ei tykkää. En ole koskaan repinyt sitä kokeillakseni mitä se tekee, enkä siis missään nimessä suosittele kenenkään tekevän niin. Koira ei missään nimessä saa purra tai edes näytellä lapselle hampaitaan. Enkä koskaan ole antanut koirani tehdä niin. En päästä koiraani turhautumaan. 

Ihmisillä on eri mielipiteitä asioista, niin myös koiran kouluttamisesta. Tämä on minun mielipiteeni. 

Kaikille mukavaa syksyn jatkoa! :) 


-Cruise
Mä tummensin tuon mikä on aika olennaista. Se jos koira/kissa ei ole tottunut pieniin lapsiin,jotka saattaa yllättäin repiä korvista,hännästä ym saattaa tulla tottumattomalle koiralle/kissalle yllätyksenä. Mun kirjotuksesta sai varmaan sen käsityksen,että täällä on rääkätty koiraa,mutta siitä ei toki ole kyse. :)
Tässä varmasti mielipiteitä on paljon,mutta mä ainakin koin hyväksi sen,että tuli vedettyä korvista ja hännästä. Etenkin,kun nyt katsoo kuinka vähemmän hellästi tuo lapsi välillä koiraa kohtelee ja se vaan kellahtaa kyljelleen rapsuteltavaksi. :)
Mä en todellakaan hyväksyisi sitä jos koira yrittäisi purra.Mun mielestä kuitenkin on ihan hyvä,että koira ilmoittaa murisemalla,että ei jostain tykkää.Muuta ei tuo koira teekkään vaan jos ei lapsi lopeta lähtee itse paikalta pois.

Mä olen aina ollut huono kirjoittamaan ajatuksiani kirjallisesti ja nytkin huomaa,että kirjotan  mitä kirjotan niin aina menee päin honkia. :)
 
Martha, Noh, ehkä jollain tasolla ymmärrän mitä ajat takaa teoillasi, mutta mielestäni koirasta saa lapsiystävällisen ilman minkäänlaista väkivaltaa. En vain koskaan tule ymmärtämään minkäänlaista eläinten satuttamista. 

Vaikka koira/kissa ei olisi tottunut lapsiin, ei eläimestä saa ystävällistä satuttamalla sitä. Ja onhan se selvää että eläin ei tykkää kun sitä ärsytetään tai satutetaan? Pyrkimys on että eläimestä saadaan lapsiystävällinen totuttamalla se lapsiin, ei totuttamalla lasten käsittelyyn. 


 
Lemmikeistä: Onneksi tuo meidän koira on tottunut lapsiin ja valitettavasti myös repimiseen koska voitte kuvitella miten pitkäkarvaisen koiran rakkaustarina takiaispuskien kanssa päättyy joka kerta. Ei mene jakeluun miten se eläin ei opi. Sääliksi käy kun lenkkien jälkeen sitä varovasti yrittää harjata mutta välillä silti kuuluu vinkaisuja kun ei nuo oikein paksun turkin seasta lähde ilman kyyneliä. Tahallaan sitä ei tosiaankaan satuteta lainkaan.
 
Me vähän jännitetään miten tuo meidän haukku ottaa tulokaan. on se niin huomion ja hellyydenkipeä seurakoira kun vaan voi. Vielä pikkunen mahtuu syliin nukkumaan, mut varmasti tulee huomaamana, etten enää päsätä syliini kun ei mahdu.
Muutenkin raukka alkaa olee niin vanha, ettei kuule mtn. Noihin vanhempiin lapsiin suhtautuu aika varovasti. Johtunene kyllä, että naapurin lapset ovat turhankin riehakkaita koiran nähdessään.
Mut huomannut kyllä, että haukku oppinut aistimaan jos hänestä tykätään ja jos ei tykätä. Ei se mee pelokasta lasta lähelle, toisinkuin ilosta se saattaa mennä tervehtimään :)
 
Iltaa mammat!

Eevi^, niinhän se on, että valintoja on tehtävä ja joskus tosi vaikeitakin. Mukava että näät Jadea ja teidän kania vielä, etkä joutunut antamaan niitä kellekään vieraille ihmisille .

Mellu, onnea uuteen kotiin! Meille oli yks ehto asuntoa ostaessa, että koirien kanssa pääsee asunnosta suoraan ulos kulkematta portaiden kautta kun toinen pelkää portaita kamalasti. Ja nyt kun meillä on tuo esikoinen, niin kyllä se on kummasti auttanu kun ei tarttee portaissa taiteilla lapsen ja kahden koiran kanssa.

heidh, eihän sulla vaan oo virtsatulehdusta tai jotain muuta vaivaa jos noin usein joudut käymään pissalla? 

Ikuisuus, mä olen kärsinyt täällä kolme päivää päänsärystä (tiedän, pientä krooniseen kipuun verrattuna). Paracetamoliahan saa syödä, mutta ibuprofeiinia ei suositella. Noh, ihan ku se paracetamoli auttas migreeniin, joten kyllä mä oon joutunu muutaman buranan napsimaan. Soitin neuvolan tädille tänään kysyäkseni paljonko sitä buranaa sitten saa syödä päivässä ja se sano ettei buranaa saa syödä, vaan että pitäis levätä ja olla stressaamatta. Noh, hetken päästä asian tarkistettuaan sano että raskauden viimeisellä kolmanneksella ei saa buranaa ottaa ja päiväkaupalla sitä ei muutenkaan raskaana ollessaan saa syödä. Mitään vastausta en siis saanut määrille. Mutta ompa kiva ilmottaa työnantajalle että hei, mä oon nyt taas muutaman päivän kotona kun päähän sattuu ja mun täytyy nyt vaan levätä ja odottaa kun ei oo lääkettä joka tähän auttas .

Galadriel, mua kans ahistaa kun pitäis vaihtaa jo talvitakkiin, mutta kun se on malliltaan aika napakka niin ei se kohta enää kunnolla päälle mahu. Pitääkö sitä uus talvitakki ostaa? Ja housuja pidän kotona auki, olis varmaan syytä ruveta hommaamaan niitäkin suuremmassa koossa jostain.

eemi0806, ihanat reaktiot lapsilla .

Koirista ja lapsista, kuten cruisekin sanoi, en minäkään suosittele tuota "koiran sopeuttamismallia" eli että karvoista ja korvista nyppis jne. totuttaakseen koiran lapsen käsittelyyn, hui!  Mun mielestä on parempi puuttua tilanteeseen ennenkuin tilanne edes syntyy. Eli kyllähän omaa koiraansa osaa lukea milloin se on stressaantunut, sillon käsketään koira väistämään lasta ennen kuin mitään ikävämpää pääsee sattumaan. Lasta opetetaan koiran sietokyky huomioiden miten koirien läheisyydessä ollaan eli sitä karvojen kiskomista ja päälle kiipeämistä ei tarttee vierestä katsoa niin kauan että koira tekee oman päätöksensä. Sitten kun lapsi keksii ruveta ajamaan koiraa takaa tai muuten tahallisesti kiusaamaan niin sitten tulee puuttua ehdottomasti tuohon lapsen toimintaan. Koiralla on oltava paikka lapsen käsien ulottumattomissa jossa se tuntee olevansa turvassa lapsilta ja muulta häiriöltä. Tulipahan taas ilmastua oma mielipide, mutta mun mielestä eläimen kurittaminen etenkin ilman mitään syytä on käsittämätöntä. Ei se koira tajua mistä sitä rangaistaan ja saattaa yhdistää se nyppimisen johonkin sellaiseen asiaan, johon ei sitä haluttaisi yhdistää. Mutta hyvä on totuttaa koira normaaliin käsittelyyn (silitykset, rapsuttelut, turkin hoito, hierominen jne.) sillon koiran on ehkä helpompi kestää lapsen kosketusta kun ei ole niin tarkka karvoistaan. Valitettavasti lapset ovat koiran silmin melko arvaamattomia ja siksi ne voivat saada koiran puolustuskannalle. Luulisin siis että suurin ongelma on juuri se, että lapsi äkkiarvaamatta nappaa turrea karvoista, eikä se ettei turre sitä karvoista nappaamista kestäisi. Martha, aina on parempi että koira murisee tai näyttää hampaitaan varoitukseksi ennen kuin puree, mutta tilanteen voi välttää mielestäni jo etukäteen.

Tuosta naamakirjailusta, mä halusin kertoa tästä raskaudesta ihan kasvotusten. Läheisimmille ihmisille ollaan raskaudesta jo kerrottukin. Lähinnä mietin sitä, että jos jotain sitten tapahtuisi raskauden aikana tai synnytyksessä, se olis kuitenkin itelle niin kova paikka etten varmaankaan osais käsitellä sitä avoimesti ja siitä seurais se, että saisin onnitteluita LA:n jälkeen enkä osais niihinkään vastata mitään. Sitten jos/kun pikkuinen terveenä syntyy, laitan varmasti päivityksen ja kuvia uudesta tulokkaasta lähimmille ihmisille näkymään. Mutta jokainen tekee kuten on itselle luontevinta emoticon. Raskaus ja uusi vauva on iso asia, ymmärrän hyvin halun kertoa siitä lähes koko maailmalle. Mulla ainakin oli esikoista odottaessa sellanen olo että oisin halunnu juosta ulos ja huutaa uutiseni ulos tai ainakin kertoa jokaiselle ohikulkijalle olevani vihdoin raskaana . Noh, maltoin kuitenkin mieleni ja kerroin sitten vaan läheisilleni ja työkavereille.

Isyyspakkaus, meidän isukki sai isyyspakkauksen kuukausi ennen esikoisen LA synttärilahjaksi. Se sisälsi miehen työhön liittyen maastokuvioista vauvatavaraa, pilttejä, tuttelia, hengityssuojaimen, vaippoja, kertakäyttöhanskat, paidan ja bodyn, sisällysluettelon hauskoine käyttöohjeineen jne. Oli kovin otettu lahjastaan etenkin noiden maastokuvioisten tavaroiden puolesta .


Sitten vähän omaa napaa: Meillä on kyllä nyt epäonnen lokakuu. Meidän Luna joutui keisarinleikkaukseen kun synnytys ei ottanut alkaakseen. Kohdusta löytyi kolme kuollutta pentua, joten astutus rumba alkaa varmaankin alusta taas vuoden(?) päästä. Taas saa miettiä että miksi minun pitikään ottaa sijoituskoira kun se tuottaa niin paljon tuskaa . Mistään pentutehdasemästä ei ole kyse, vaan yhdestä pentueesta. Ja yksi elävä pentu tulee syntyä että sopimuksemme raukeaa ja Lunan omistus siirtyy minulle. Tämä on vaan lähes se pahin mahdollinen vaihtoehto mitä sijoituskoiran ottaja voi kohdata. Nyt täytyy vaan olla onnellinen että Luna selvisi leikkauksesta ja voi olosuhteisiin nähden erittäin hyvin.

Omassa voinnissa ei ole paljon muutosta. Välillä pitää käydä kurkkaamassa pönttöön (harvemmin kuin kerran päivässä) ja olen yhistänyt sen päänsärkyyn. En kyllä muista että mulla ois ollu migreeniä esikoisen aikaan, mutta tälläpä viikolla oli eikä siihen muu auttanut kuin burana. Paracetamolia oli ihan turha napsia kun ei helpottanut oloa yhtään. Vähän on flunssaa edelleen sekä mulla että esikoisella, ja tosi huonosti ollaan nukuttu viimeaikoina öitä.
 
Unelma-Anelma: No joo, mulla on kans hyvä ja ihana talvitakki kaapissa, mut on tuo maha sen verran kuitenki jo nyt kasvanut, että tuskin päälle menee, tai jos menee niin tuskin kauhene mukava on!
Muuten mulla kyl vaatteita on aika hyvin koko raskauden ajaksi, ehkä housut joutaa vielä ostaa ja vanhoja toppahousuja muokkaamaan, jotta säästyn uusien ostolta.
Mut takki itseäni ahdistaa kun ei tahdo löytyy.
Onneks mies vähän keventänyt mun taakaa, kun sen talvitakit on aika teltoja, niin varastan siltä sit takkia kun alkaa olee tarpeeks kylmä jossen omaa ole vielä löytänyt :D
 
Mmmhhh..Mitenköhän mä selittäisin tätä asiaa ilman,että mua nyt lisää leimataan joksikin koiran rääkkääjäksi..
Tuo meitin koira on ollut aikas jästipää aina.Koiran ollessa nuorempi ei meinannut millään lopettaa käsiin ja jalkoihin puremista. Ihan kasvattajan neuvo oli,että pure takasin ja niinhän me tehtiin ja lopulta ymmärsi tuo koirakin lopettaa puremisen. (Älkää huoliko en ala tuota poikaa puremaan takaisin,vaikka se kovasti nyt jokapaikkaan pureekin.. ;) )
Mä en todellakaan hyväksy koiriin tai mihinkään eläimeen kohdistuvaa rääkkäystä/väkivaltaa,mutta en kyllä pidä omaa toimintaani sellaisena. Ei koiraa ole riepoteltu hännästä tai korvista,vaan pikemminkin nippailtu. No joidenkin mielestä sekin on varmasti väärin.
Onhan se hienoa jos koirasta saa lapsiystävällisen ihan vaan hengailemalla lasten seurassa. Mä haluan antaa kuitenkin lapselle myös mahdollisuuden koskea koiraan ja mun mielestä koiran täytyy kestää vähän kovempaakin käsittelyä,kun vaan pelkkä silittely.
Tottakai tarkoitus on koko ajan opettaa tuolla kohta vuoden ikäiselle lapselle mistä koira tykkää jne,mutta vielä ei ihan valitettavasti kaikkea ymmärrä ja sen johdosta käsittely vähän liian voimakasta välillä. En koskaan jätä koiraa ja lasta kahden mihinkään,koska koira on koira kuitenkin. On se kuitenkin omanlainen helpotus jos pystyy sen verran luottamaan koiraan,että tietää ettei hermostu ihan heti jos toinen vetää vähän korvasta.
Niin ja se,että koira murisee..No joo tottakai sen voisi ennakoida sillä,että koira olisi portin/oven takana kokoajan,jotta ei lapsi pääse koskemaan. Se on vaan toisaalta juurikin hyvä tapa koittaa tuolle lapselle selittää,että koira ei tykkää,kun tuollaista ääntä pitää.
Niin ja siis kyllä mä välillä koiran pistäkin ihan toiseen huoneeseen omaan rauhaan.

Mutta joo kenekään ei tarvitse tehdä tuota jos tuntuu hirveältä ajatukselta. :)

Unelma-Anelma Onko sulla minkärotunen koira? Todella harmillista ja ikävää,että kävi tuollalailla. emoticon

Mä luin jo viime raskaudessa tuosta isyyspakkaus ideasta,mutta ei tullut silloin tehtyä,eikä varmaan nytkään.
Mä yritän miettiä jotai isänpäivä lahjaa ja olisi vaaria ja ukkia kanssa jotenkin kiva muistaa.Mitään ideoita???
 
Mä vähän luulen että tuo koiran tai muiden eläinten "opetus" lapsiin ymmärrettiin hiukan väärin.. Mä en kyl usko et kukaan alkais repii elukkaansa sen takia että se oppis lasten käsittelyyn. No tuskinpa se niin oppis vaan siitä vois tulla entistä vihasempi ja arvaamattomampi ja sen jälkeen se ei usko ketään tai mitään mihin on opetettu alkujaan. Kyllähän koiraa voi totuttaa lapsiin ja niiden älämölöön ilman että tarvii repiä ja lastahan pitää opettaa myös miten sitä kuuluu silitellä ja rapsutella. Kyllä mä luulen että ne eläimet sopeutuu hyvin lapsiin ellei ne oo jo valmiiks epämääräsiä elukoita jotka valmiiks vihaa kaikkia muita kuin omistajaansa. Silloin kannattaa miettiä jo varmaan että luopuin kokonaan eläimestään. Meillä on kaks kissaa jotka on supervillejä kun sille päälle sattuu ja ravaa ja riehuu ympäri kämmppä, silti ne tykkää kaikista ihmisistä ja lapsista. Ja jotenkin ollaan huomattu että ne ite tajuaa jos on pienempi lapsi joka koittaa silitellä ja tottakai kissa haluaa silllon leikkiä, niin nää ei käytä ollenkaan kynsiä sillon. Mutta jos ne jotain tekis ilman että niitä on tahallaan ärsytetty ni sais kyl lähteä.
 
Unelma-Anelma: Kävin toissaviikonloppuna päivystyksessä ja he ottivat sen pissakokeenkin ja sanoivat että soittavat jos tuloksissa on häikkää. No ei soittaneet eli pitäs olla kunnossa. Tosin siitä oli tunti kun olin edellisen kerran käynyt pissalla kun meinas rakko haljeta.. Ens viikon ma on neuvola ni meinasin kyllä sinne pantata sitä ja sanoa että laittaa kuitenkin labraan lähetteen että otettais muitakin. Mut nyt tosin tuo jatkuva pissalla käynti helpottanu :)
 
Heh, mikäköhän tuossakin oli, mä jouduin itse käymään pissanäyteen antamassa kahdesti näytteenottokeskuksessa kun eka ei ollut ilmeisesti onnistunut kuin osittain. Vähänkö pissitti molemmilla kerroilla ja vihdoinki ku pääsi pissille, ni se meni jotenkin niin säätämiseks niite purkien kanssa, et piti käydä tyyliin heti uudestaan kaupungilla pissillä.
Ja kun rakenneultassa oltiin, ni ku lapussa luki et pitäs olla jonkinverran virtsaa elimistössä joten pantasin n.2 tuntia ennen aikaa. Silti kätilö sano, et on aika vähän pissiä, vaikka mua pissitti ihan hirveesti eikä se auttanut  kyl yhtään et se paineli sen laiteensa kanssa.
Meillä tuo koira on kuuro, ni sinäälläs vähän jännittää, ku mokoma ei kuule mtn, joten ku se on sitkeessä unessa ja sitä koskee ni se säpsähtää välil aika pahasti ja saattaa kääntyy aika äkisti kahtomaan. Saa nähdä miten vanhus jaksaa moista.
 
Heipähei kaikille!

Olen seurannut teidän kuulumisia valtameren takaa, sillä olin pitkällä työmatkalla Jenkeissä. En kuitenkaan saanut koskaan aikaiseksi kirjoitella mitään, vähän matkaväsymystä oli ilmassa... Työmatka meni hyvin, mutta toki pitkät lennot ja raskauden aiheuttama veritulppariski hieman pelotti. Kyselin asiaa neuvolasta ja tuumasivat, ettei mitään estolääkitystä tarvita, joten lentosukilla, runsaalla juomisella ja jumpalla mentiin... Eikä ainakaan toistaiseksi ole tullut mitään.

Minulla on vatsa alkanut kasvaa nyt niin, että edelleen ehkä hieman saattaisi ajatella vain, että onkohan rouva lihonut. Mutta toki kaikki, jotka asiasta tietävät, huomaavat aivan selkeän vauvamasun :) Minulla on kohtu todella voimakkaasti taaksepäin kallistunut eikä se vielä juurikaan muuten tunnu selkeästi käteen kuin yön jälkeen kovassa pissahädässä virtsarakon ollessa täysi kohtu tulee aivan eteen ja pystyn käytännössä tuntemaan, miten vauva on siellä. Liikkeitähän olen tuntenut jo pitkään, mutta nyt toki tuntuvat vain entistä selvemmin :)

Täällä on ollut paljon puhetta koirista ja heidän sopeutumisestaan. Meillä on 2 koiraa ja homma hoidettiin niin, että synnäriltä jo tuotiin koirille vauvantuoksuisia vaatteita minun ja vauvan ollessa vielä sairaalassa. Sitten kotiin tullessa koirat saivat rauhassa haistella uutta tulokasta vauvan nukkuessa turvaistuimessa. Toinen koira on kaikkia rakastava cavalier, joten sen kanssa ei ole tullut minkäänlaisia ongelmia. Toisessa on puolet terrieriä ja hänen oli vaikea oppia, että hänen on väistettävä, jos ei halua lapsen olevan lähellä. Toki koirilla on oma koppansa, jossa saavat olla rauhassa. Minä itse kiinnittäisin erityishuomiota lähinnä siihen, että vauvan saapuessa kotiin koirat saavat "osallistua" hommaan ja oppivat lapsen kasvaessa, että lapsi on heidän yläpuolellaan laumassa. Se perusasia kun on kunnossa, ja koirilla on paikka, johon voivat mennä pötköttämään halutessaan ilman pelkoa lapsen tulemisesta häiritsemään, pitäisi homma mennä ihan ok. Ja toki lapselle on vain opetettava selvästi, miten koirien ja eläinten kanssa ollaan. Karvoista ei saa kiskoa eikä muutenkaan kohdella kaltoin. Tokihan vahinkoja sattuu lapsen ollessa pieni, mutta asiasta on kyllä hyvin selkeästi toruttava.

Jossakin vaiheessa täällä keskusteltiin myös vauvan tuleville sisaruksille kertomisesta. Meillä on otettu se linjaus, että esikoiselle (3.5 v) kerrotaan rakenneultran jälkeen. Lähinnä halusin suojella esikoista esim siltä mahdollisuudelta, että tulisi myöhäinen keskenmeno tai vauvalla olisi jokin vaikea kehityshäiriö ja raskaus keskeytettäisiin. Eli jos kaikki on kunnossa rakenneuä:ssä (joka taitaa olla vajaan kuukauden kuluttua), tuleva isovelikin saa tietää vauvasta :)

Tänään pääsen katsomaan siskon vauvaa, joka syntyi pari viikkoa sitten :) Olin matkalle lähtiessä vähän flunssainen, enkä voinut mennä katsomaan. Onneksi nyt koko perhe on terveenä, päästään paijaamaan vauvaa :) Poikakin tuumasi eilen, että hän voi hoitaa vauvaa silittämällä ja suukottamalla päästä, oijoi <3

Meillä on ensi viikolla seuraava neuvola. Hieman pelottaa, kuinka paljon on kertynyt painoa. Työmatkalla pääasiallinen ruokajuoma oli Coca-Cola, kuinkas muutenkaan :( Nyt on sitten juotu sitä koko raskauden edestä varastoon... Hieman jännittää, onko hemoglobiini lähtenyt ollenkaan nousuun, kun viimeksi piti aloittaa raudan syöminen. Ostin sitä Obsidania ja vatsa on kestänyt sen tosi hyvin! Nyt neuvolaan pitää minun sekä miehen täyttää omat voimavara-kaavakkeet ja siellä sitten käydään meidän vastauksia läpi. Ihan hauskaa :) Minusta on mukava pohtia meidän parisuhdetta ulkopuolisen kanssa. 
 
Heippa vaan kaikille, täällä 18-vuotias naisenalku odottelee esikoistaan :) Ja nyt on tullut hieman rohkeutta kirjoitella tänne..
  Tosiaan 19-vuotiaan mieheni kanssa asustellaan kaksisteen Vantaalla ja yhdessäoloa on sellaiset 9 kk ja puolisen vuotta ollaan asusteltu yhdessä, joten aika äkkiä kaikki on tapahtunut, vaikka lapsi oli ihan odotettu ja toivottu ja nyt rv tasan 15.
  Alussa oli pieni epäilys onnistuuko raskaaksi tuleminen, koska lääkäri oli epäillyt munasarjoissa olevan kasvaimia jostain kumman syystä ja kävin sitten tietysti varaamassa aikaa erilaisiin kokeisiin ja lääkäriin, jonka jälkeen plussa ilmestyikin viikkoja myöhemmin todella haaleana tikkuun. :) Kaikki on myöskin kunnossa kaikin puolin.
  Itse opiskelen vielä lähihoitajaksi niin pitkälle kun vaan raskaus antaa periksi, mutta helpottavaa on se, että miehellä on vakituinen työpaikka niin kaikki on ihan kunnossa siinä osin. Armeijaanhan menee sitten kesällä -13 ihan normaalisti vaikka lapsi on tulossa. Siitä teimme sopimuksen kun vielä asia oli tuore, että jos siellä kaksi on niin sitten lykkäys, mutta kun yksi on niin käy sen ihan normaalisti :D
  Siinä oli lyhykäisyydessään meistä ja kaikille oikein mukavaa odotusta ja kaikkea hyvää !
 
Oon tässä viime päivinä todennut, että äitiyshousujen hankkiminen alkaa olla käsillä. Mulle mahtuu enää yhet housut, ja nekin alkaneet "pudota" jalasta sillai että tippuu tohon mahan alapuolelle. Ei se muuten haittais mutku tulee kylmä kun tuolla on niin kova viima!
Siitä tuli mieleen, että talvitakkikin pitää pian hommata - mahtuu kyllä nykyinen takki, ja mahtuis vielä hetken mutta kun se on lyhyt malli niin nyt jo tuulee sieltä mahan kohalta sisään :D kylymä!

Viime viikolla vähän säikähdin, kun vedin kunnon ilmalennon juostessani bussiin. Talvi yllätti autoilijat, mutta niin myös itseni vaikka oli jo talvikengätkin jalassa, jotka viime vuonna olivat pelastaneet useammalta kaatumiselta.. Noh, ei muuta kun yksityisen lääkärin kautta töihin, selkä oli tärähtänyt aika pahasti mutta masu ok (mitä nyt oli hitosti ilmaa...), ja viikonloppuna kivut paranivatkin.

Viikonloppuna kerrottiin myös vihdoin omille vanhemmilleni, ja voi apua sitä äitini hössötystä. Jossain vaiheessa jo ärsyynnyin kovasti, koska sanoin että en halua että hän hössöttää. Iskä nyt miesmäiseen tapaansa onnitteli vain rauhallisesti ja se oli siinä :D Puolisoni taas naureskeli, että anna äitis hössöttää, kun on ensimmäinen lapsenlapsi (ja äiti oli jo luopunut toiveista, ilmeisesti ei sittenkään tajunnut viime kertaisesta käynnistä, että oon raskaana enkä antibioottikuurilla, jota hän luuli alkoholittomuuden syyksi).. Noh, tänään hän oli sitten jo käynyt ostamassa lankoja ja alkanut varmaankin kutoa jo kaikkea pienokaiselle. Aika herttaista loppujen lopuksi.

Nyt mulla on siis viikko 14, jee! Seuraava neuvola on marraskuun lopulla. Sitä ennen käydään ihanasti Aasian lämmössä <3

Kuinka moni teistä muuten aikoo ottaa syntyvälle lapselle sairaskuluvakuutuksen jo odotusaikana? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itse olen aina pitänyt huolta vakuutuksista, ja en malttaisi edes odottaa että tulisi viikko 16, jolloin vakuutusta voi jo hakea :D

 
Huuhkaja Hyvä ettei käynyt kuinkaan!Onneksi tuon kohdun pitäisi aikas hyvin suojata,mutta onhan se varmasti oman mielenrauhan vuoksi hyvä käydä tarkastaa tuollaisesta tilanteessa.
Mä kanssa sain melkeinpä luistella tuossa paripäivää sitten pitkin katuja,kun oli lumet aurattu ja kivassa jäässä vaan kaikki. Viime talvena,kun esikoista odotin niin mulla oli kengän pohjissa ne sellaitteet irrotettavat nastat.Tosi näppärät kuitenkin laittaa/ottaa pois ja vähän varmemmin uskalsi kulkea.Nyt pitäis vaan käydä ostaa uudesta,kun kerennyt sen verran kuluu viime talven käytössä.

Niin ja ilmeisesti pitäisi kaivaa laatikosta jo noi kestoliivinsuojat..Näemmä jo alkaa vähäsen rinnoista maitoa aina välillä tulemaan. Esikoista odottaessa myös alkoi aika aikasin,mutta ei kyllä ihan näin aikaseen.Ei muuten,mutta julkisilla paikoilla käydessä alkaa vähän hävettää jos paitaan ilmestyy märät täplät. :)
Esikoistaan odottaville vinkiksi,että kannattaa noita kestoliivinsuojia ostaa useempi pari sitten kerralla.Ne on kätsyjä,kun voi sitten heittää koneeseen pesuun ja ne kuivaakin tosi nopsasti. On mulla kertakäyttösiäkin vissiin melkein käyttämätön paketti säästössä,mutta ei niitä tullut ihan hirveesti käytettyä.

Tervetuloa Unki keskustelemaan! :)
 
Mä oon kanssa miettinyt sitä vakuutuksta.. Esikoisesta en kerinnyt ottamaan kun en tajunnu/muistanu sitä viikkorajaa ja olin aina töissä. Pitäis miehen kanssa puhua ja soitella vakuutusyhtiöön ja kysellä siitä vähäsen.
 
Meilläkin on koira. Se on myös sellainen melko omistavainen ja huomion kipeä.
Mutta uskon kyllä, että ajan kanssa sekin tottuu. Eikä me aijota vauvan myötä jättää
koiraa huomiotta, mitä olen nähnyt useassakin perheessä.
Koira kuuluu meidän perheeseen ja kohtelemme häntä sen mukaisesti. Rakas hän on meille!

Mä niiin haluaisin jo vauvan syliini. Mä en tykkää kovasti tästä raskaana olosta.
Joka paikka on koko ajan niin kipeä ja liikkuminenkin sattuu :(

Mä ajattelin väsätä isyyspakkauksen, en vielä, mutta joskus vuoden vaihteen jälkeen
sitten. Täytyy vielä poimia hyviä ideoita netistä :)
 
Martha: Osaatko sanoa, mistä noita sais ostettua? Ku täällä ei oikeen myy äitiysvaateita yms juttuja kuin H&M ja tuntuu, ettei sieltä löydy ikinä mtn.

Oon kans miettinyt sen vakuutuksen ottamista. Pitäs varmaan neuvolassa käynin jälkeen miettiä tuon miehen kanssa et miten on. Onneks nuo lasten vakuutukset ei paljon maksa :)

Heh, mie otin just eilen ja aloitin (luultavasti en vaan saa sitä valmiiksi) kutomaan kastemekkoa. Meni vaa jo eilen mokomaa kutoessa kahdesti hermot. Ja oon aika kärsimätön ihminen, et saa nähdä kui siis käy =D

Ens kuussa neuvola vihdoin, tuntuu ettei oo käynyt aikoihin. Ja tarkotus olis osalle kertoa neuvolakäynnin jälkeen asiasta.. Kuten äidilleni ja miehen sisarille jotka selvästi jo epäilevät asiaa. Noh, 16rv et ehkä alkaa olee aika osalle kertoakin. Mut suurin osa kuulee vasta jouluna ^^
 
Lasten vakuutukset nimenomaa maksaa! :D meillä on esikoisen vakuutus kaikista kallein vakuutus. 
 
Eihän ne vakuutukset nyt ihan hirveitä maksa mitä mä oon kaatellu eri yhtiöiden hintoja :o Ite oon kans ajatellut ottaa jo ennen lapsen syntymää.
 
Minkä hintaisia nuo vakuutukset sitten ovat suunnilleen? Pohjolasta katselin, niin hintaa tuli vuodelle lähes 600€. Eihän se kuukautta kohti kovin suuri summa ole, ja varmasti on hyvä jos lapsi sattuu sairastamaan paljon. Me emme varmaankaan ota toisellekaan vakuutusta. Esikoisella on tapaturmavakuutus Pohjolassa, se maksaa n. 20€/vuosi. Siihen ei tosin tietenkään sisälly hoitokulut. Me olemme ne muutamat kerrat käyttäneet terveyskeskuksen palveluita. Jotka tosin ovat todella huonot..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top