Kolmannen, neljännen jne. elokuiset odottajat
- Ketjun aloittaja Mukkelis
- Aloituspäivämäärä
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Onnittelut Metrsi86 ja koko perhe! :)
Täällä voidaan hyyyviin paksusti. Tänään on rv 39+0 POKS, ja olo on sen mukainen. Varsinkin viime päivien lämpimät säät (vaikkei hellerajaa liene vielä rikottukaan) aiheuttaa iltaa kohti turvotusta. Viime viikonloppuna iski iskiaskipu oikeaan pakaraan. Sen helpotettua toissapäivänä, alkoi eilen vasen jalka oireilla "levottomia jalkoja". Oli varsin skitsofreeninen olo, kun muutoin hikoilutti ja oli kuuma vaikka olin hellevaatteissa sisällä, ja toinen sääri ole paketoitu villasäärystimeen ettei kolottaisi.
Vauvakin on selkeästi vahvistunut. Potkii ja myllertää niin, että välillä alkaa jo pahaa tehdä. Ekaa kertaa tässä raskaudessa alkaa muut sisuskalut olla vaarassa, kun pieni puskee ja monottelee. Yritin miehellekin kuvailla, kuinka tämäkin liikkeiden tunteminen on niin kaksijakoista: toisaalta on epämukavaa ja paikoin kivuliastakin, mutta toisaalta on aivan ihanaa saada tuntea vauvan liikkuvan. Onneksi ainakin vielä jälkimmäinen tunne voittaa, varsinkin reilun viikon takaisen parin päivän hiljaisuuden ja säikäytyksen jälkeen. :)
Eilen tuntui aamulla epäsäännöllisiä supistuksia peräti melkein kaksi tuntia putkeen. Ehdin jo tuumia, pitäisikö lähettää miehelle töihin viestiä ennakkovaroituksena. Noh, heti kun tuommoista päästi ajatuksiinsa, niin tietenkin ne supparit loppuivat kuin seinään.
Hiljalleen on kuitenkin alkanut viritä toivo siitä, että ehkä tämä kolmas vauva ei menekään viikon verran LA:n yli (kuten molemmat edelliset) vaan saattaisi syntyä jo lasketun ajan tuntumassa tai vain parin päivän viiveellä. Saas nähdä miten käy!
Yritän silti olla toivomatta liikoja, ettei sitten tule pettymys ja päivät ala matamaan. TOSIN yhä ja edelleen ja näköjään ikuisesti viimeistelen vielä opinnäytetyötäni. Kunhan tuon saan käsistäni (toivottavasti ensi viikon alussa!!), saan siirtyä puuhailemaan vauvajuttuja: kokoamaan ja petaamaan pinnasänkyä, etsimään sitteriä ja leluja ullakolta, pesemään leluja... Ainiin, kotiutumisvaatteetkin voisi bebelle valita ja omaa sairaalakassia hiljalleen pakkailla. Kyllähän tässä itsensä kiireiseksi vielä saa niin halutessaan.
Täällä voidaan hyyyviin paksusti. Tänään on rv 39+0 POKS, ja olo on sen mukainen. Varsinkin viime päivien lämpimät säät (vaikkei hellerajaa liene vielä rikottukaan) aiheuttaa iltaa kohti turvotusta. Viime viikonloppuna iski iskiaskipu oikeaan pakaraan. Sen helpotettua toissapäivänä, alkoi eilen vasen jalka oireilla "levottomia jalkoja". Oli varsin skitsofreeninen olo, kun muutoin hikoilutti ja oli kuuma vaikka olin hellevaatteissa sisällä, ja toinen sääri ole paketoitu villasäärystimeen ettei kolottaisi.
Vauvakin on selkeästi vahvistunut. Potkii ja myllertää niin, että välillä alkaa jo pahaa tehdä. Ekaa kertaa tässä raskaudessa alkaa muut sisuskalut olla vaarassa, kun pieni puskee ja monottelee. Yritin miehellekin kuvailla, kuinka tämäkin liikkeiden tunteminen on niin kaksijakoista: toisaalta on epämukavaa ja paikoin kivuliastakin, mutta toisaalta on aivan ihanaa saada tuntea vauvan liikkuvan. Onneksi ainakin vielä jälkimmäinen tunne voittaa, varsinkin reilun viikon takaisen parin päivän hiljaisuuden ja säikäytyksen jälkeen. :)
Eilen tuntui aamulla epäsäännöllisiä supistuksia peräti melkein kaksi tuntia putkeen. Ehdin jo tuumia, pitäisikö lähettää miehelle töihin viestiä ennakkovaroituksena. Noh, heti kun tuommoista päästi ajatuksiinsa, niin tietenkin ne supparit loppuivat kuin seinään.
Hiljalleen on kuitenkin alkanut viritä toivo siitä, että ehkä tämä kolmas vauva ei menekään viikon verran LA:n yli (kuten molemmat edelliset) vaan saattaisi syntyä jo lasketun ajan tuntumassa tai vain parin päivän viiveellä. Saas nähdä miten käy! Yritän silti olla toivomatta liikoja, ettei sitten tule pettymys ja päivät ala matamaan. TOSIN yhä ja edelleen ja näköjään ikuisesti viimeistelen vielä opinnäytetyötäni.
Kunhan tuon saan käsistäni (toivottavasti ensi viikon alussa!!), saan siirtyä puuhailemaan vauvajuttuja: kokoamaan ja petaamaan pinnasänkyä, etsimään sitteriä ja leluja ullakolta, pesemään leluja... Ainiin, kotiutumisvaatteetkin voisi bebelle valita ja omaa sairaalakassia hiljalleen pakkailla. Kyllähän tässä itsensä kiireiseksi vielä saa niin halutessaan. 
SikkeLa
Jostain jotain jo tietävä
Oli maanantaina 10.8 rv 38+0 keskussairaalassa kontrolli ja muuten kaikki hyvin oli 2,9 kg painoa,lapsivettä oli kuitenkin alle normaali raja,pistettiin käyrille puoleksi tunniksi et sydänääniä seurata mut ei mitään onneksi poikkeavaa,laitettiin vielä viikon päähän 39+1 uusi aika ,näkee sit varmuuden vuoksi vielä että kaikki Ok,mikäli en ole mennyt jo synnyttää. Alkaa kans olee paksu olo ja tarvis vielä mehustaa 4 ämpärillistä mehua ku tiedän että silloin ei kerkee ku vauva tulee ja mehua meillä menee ,myöskin on rupenut tulee reippaasti tomaattia kasvihuoneseen et pian aika käy vähin kyl täs väkisinkin kiirettä on ja niin kuuuuumaa ja vielä ku mehustaa niin tuplakuuma. Tänään 38+3 pokspoks.!
täällä myös edelleen kuljetaan maha pystössä, ensi viikon lauantaina olisi laskettu aika.
eilen kävin neuvolassa, hb oli laskenut edelleen, vaikka yleensä se vissiin tässä vaiheessa nousee "automaattisesti". nyt se oli 104, vaikka olen rautaa napsinut päivittäin. muutama mulla vielä tuosta paketista on jäljellä, en kyllä viitsisi enää uutta kyllä ostaa...
painoa neuvolan papereiden mukaan on nyt tullut noin 13kg (vuoden alusta), mutta viime syksyn matalimpaan verrattuna on tullut 15kg. odotan kyllä jo, että vauva syntyisi ja pääsisin taas juoksemaan ja jatkamaan (tai oikeastaan aloittamaan alusta...) mun painonpudotusprojektia. olin viime syksynä jo niin lähellä sitä painoa mitä olen painanut ennen poikia, niin nyt tuntuu taas pahalta kun puntari näyttää lähelle 80kg... nooh, ei tässä onneksi enää pitkästi ole.
koitan nyt nauttia viimeistä kertaa viimeiset hetket tämän mahan kanssa. kyllä tätä tulee vielä ikävä, vaikka nyt tuntuukin että pääsisipä siitä eroon...
sf-mitta oli nyt 31cm, alakäyrällä edelleen mennään. vertailin tuossa vanhoja neuvolakortteja, niin näillä viikoilla esikoisen kohdalla mitta on ollut 39cm, kakkosen kohdalla 31cm ja kolmosen kohdalla 37cm. ja muistan kyllä, että näin lähellä laskettua aikaa oli kyllä esikoisen ja kolmosen kohdalla tosi hankala istua, vauva painoi kovastikin ylämahaan, mutta nyt ei tosiaankaan ole mitään ongelmaa!
jos noita sf-mittoja ajattelee, niin tämä vauva olisi kakkosen kanssa samaa kokoa. kakkonen syntyi 41+2 ja oli 3,9kg. muut ovatkin olleet sitten isompia, esikoinen syntyi 40+0 ja oli 4kg ja kolmonen 41+5 ja oli 4,3kg. toivottavasti tuo pieni sf-mitta tarkoittaisi tuommoista kakkosen kokoista vauvaa tai jopa pienempää.
vauva kuulemma on jo aika alhaalla, pää ei juurikaan enää heilu.
mitään vaivoja, supistuksia, kipuja tms ei edelleenkään ole, sanoinkin neuvolan tätille että olen päässyt niin helpolla kaikissa raskauksissa, että en ole päässyt valittamaan mistään...
mulla onkin nyt perjantaina se käynnistysarvio, jossa siis katsotaan vielä vauvan kokoa tuon rd:n takia. jos vauva on tarpeeksi suuri, niin silloin käynnistettäisiin. toivon kyllä niin tuota käynnistämistä ja aion kyllä esittää hartaasti toiveeni, kun mua niin stressaa lastenhoito ja kaikki, varsinkin kun esikoisella alkaa maanantaina eskari, kuka hänet hoitaa sitten eskaritaksiin yms. ensi viikon anoppi on lomalla ja on luvannut pojat hoitaa, joten toivon mukaan viimeistään ensi viikolla vauva syntyisi...
mutta tiedän kyllä, että perjantaina minut sieltä kotiin laitetaan. ja tuskin tässä asiassa paljon äidin toivetta kuunnellaan...
ihmettelin kun neuvolan täti ei varannut mulle enää uutta aikaa, kerta tuo käynnistysarvio on perjantaina... mietein siinä, että jos vauva on normaalin kokoinen ja synnytys käynnistetään sitten normaalisti 1,5vk yli lasketun, niin pakkohan mun on neuvolassa siinä välissä käydä.
muuten vauvaa varten on aikalailla kaikki valmiina, sain viikko sitten aikaiseksi tilata vauvalle pinnasängynkin, valinnaksi päätyi mustan ruskean Ikean Sundvik pinnasänky. haaveilin siitä mustasta, mutta kun sellaista ei uutena tai käytettynä tästä läheltä löytynyt ja jos olisin käytetyn sängyn ostanut + maalit ja tarvikkeet, siitä olisi tullut lähes uuden hintainen. joten päätin sitten tilata tuon Ikean sängyn. :) ajattelin että vaikka se ei täysin musta olekaan, niin se tumman ruskea voi tehdä siitä vähän pehmeämmän näköisen. tänään tulikin sähköpostia, että sänky on lähetetty matkaan.
ja tilasin ne pari Boobin imetyspaitaakin, mistä Mukkeliksen kanssa keskusteltiinkin tuolla toisessa ketjussa. ne odottaa tuolla kaapissa. :)
pojille pitäisi vielä pakata lähtöreput yllätyslähtöä varten, vaikka tuskin tässä mitään yllättävää tulee... mutta onhan tosiaan tuo perjantaikin kyllä ihan kohta, joten muutenkin saisin laittaa reput valmiiksi JOS saankin jäädä sairaalaan.
tänään käytiinkin kirjastossa kävellen, isommat pojat ajoivat pyörällä ja minä lykäsin nuorinta rattaissa. matkaa tuli yhteensä 8km ja ei mulla mitään ongelmaa ollut kävellä tuota. :)
nuorinkin äsken nukahti päikkäreille, joten taidan mennä jatkamaan ruohonleikkuuta. meidän pihassa menee 2,5h kun sen lykää ja eilen mulla se jäi kesken, kun kävin laittamassa pyykkejä kuivaamaan yms "joutavaa" ennen kuin aloitin leikkaamaan ja pian sitten poika heräsikin päikkäreiltä.
eilen kävin neuvolassa, hb oli laskenut edelleen, vaikka yleensä se vissiin tässä vaiheessa nousee "automaattisesti". nyt se oli 104, vaikka olen rautaa napsinut päivittäin. muutama mulla vielä tuosta paketista on jäljellä, en kyllä viitsisi enää uutta kyllä ostaa...
painoa neuvolan papereiden mukaan on nyt tullut noin 13kg (vuoden alusta), mutta viime syksyn matalimpaan verrattuna on tullut 15kg. odotan kyllä jo, että vauva syntyisi ja pääsisin taas juoksemaan ja jatkamaan (tai oikeastaan aloittamaan alusta...) mun painonpudotusprojektia. olin viime syksynä jo niin lähellä sitä painoa mitä olen painanut ennen poikia, niin nyt tuntuu taas pahalta kun puntari näyttää lähelle 80kg... nooh, ei tässä onneksi enää pitkästi ole.
koitan nyt nauttia viimeistä kertaa viimeiset hetket tämän mahan kanssa.
kyllä tätä tulee vielä ikävä, vaikka nyt tuntuukin että pääsisipä siitä eroon...sf-mitta oli nyt 31cm, alakäyrällä edelleen mennään. vertailin tuossa vanhoja neuvolakortteja, niin näillä viikoilla esikoisen kohdalla mitta on ollut 39cm, kakkosen kohdalla 31cm ja kolmosen kohdalla 37cm. ja muistan kyllä, että näin lähellä laskettua aikaa oli kyllä esikoisen ja kolmosen kohdalla tosi hankala istua, vauva painoi kovastikin ylämahaan, mutta nyt ei tosiaankaan ole mitään ongelmaa!
jos noita sf-mittoja ajattelee, niin tämä vauva olisi kakkosen kanssa samaa kokoa. kakkonen syntyi 41+2 ja oli 3,9kg. muut ovatkin olleet sitten isompia, esikoinen syntyi 40+0 ja oli 4kg ja kolmonen 41+5 ja oli 4,3kg. toivottavasti tuo pieni sf-mitta tarkoittaisi tuommoista kakkosen kokoista vauvaa tai jopa pienempää.
vauva kuulemma on jo aika alhaalla, pää ei juurikaan enää heilu.
mitään vaivoja, supistuksia, kipuja tms ei edelleenkään ole, sanoinkin neuvolan tätille että olen päässyt niin helpolla kaikissa raskauksissa, että en ole päässyt valittamaan mistään...
mulla onkin nyt perjantaina se käynnistysarvio, jossa siis katsotaan vielä vauvan kokoa tuon rd:n takia. jos vauva on tarpeeksi suuri, niin silloin käynnistettäisiin. toivon kyllä niin tuota käynnistämistä ja aion kyllä esittää hartaasti toiveeni, kun mua niin stressaa lastenhoito ja kaikki, varsinkin kun esikoisella alkaa maanantaina eskari, kuka hänet hoitaa sitten eskaritaksiin yms. ensi viikon anoppi on lomalla ja on luvannut pojat hoitaa, joten toivon mukaan viimeistään ensi viikolla vauva syntyisi...
mutta tiedän kyllä, että perjantaina minut sieltä kotiin laitetaan. ja tuskin tässä asiassa paljon äidin toivetta kuunnellaan...
ihmettelin kun neuvolan täti ei varannut mulle enää uutta aikaa, kerta tuo käynnistysarvio on perjantaina... mietein siinä, että jos vauva on normaalin kokoinen ja synnytys käynnistetään sitten normaalisti 1,5vk yli lasketun, niin pakkohan mun on neuvolassa siinä välissä käydä.
muuten vauvaa varten on aikalailla kaikki valmiina, sain viikko sitten aikaiseksi tilata vauvalle pinnasängynkin, valinnaksi päätyi mustan ruskean Ikean Sundvik pinnasänky. haaveilin siitä mustasta, mutta kun sellaista ei uutena tai käytettynä tästä läheltä löytynyt ja jos olisin käytetyn sängyn ostanut + maalit ja tarvikkeet, siitä olisi tullut lähes uuden hintainen. joten päätin sitten tilata tuon Ikean sängyn. :) ajattelin että vaikka se ei täysin musta olekaan, niin se tumman ruskea voi tehdä siitä vähän pehmeämmän näköisen. tänään tulikin sähköpostia, että sänky on lähetetty matkaan.
ja tilasin ne pari Boobin imetyspaitaakin, mistä Mukkeliksen kanssa keskusteltiinkin tuolla toisessa ketjussa. ne odottaa tuolla kaapissa. :)
pojille pitäisi vielä pakata lähtöreput yllätyslähtöä varten, vaikka tuskin tässä mitään yllättävää tulee... mutta onhan tosiaan tuo perjantaikin kyllä ihan kohta, joten muutenkin saisin laittaa reput valmiiksi JOS saankin jäädä sairaalaan.
tänään käytiinkin kirjastossa kävellen, isommat pojat ajoivat pyörällä ja minä lykäsin nuorinta rattaissa. matkaa tuli yhteensä 8km ja ei mulla mitään ongelmaa ollut kävellä tuota. :)
nuorinkin äsken nukahti päikkäreille, joten taidan mennä jatkamaan ruohonleikkuuta. meidän pihassa menee 2,5h kun sen lykää ja eilen mulla se jäi kesken, kun kävin laittamassa pyykkejä kuivaamaan yms "joutavaa" ennen kuin aloitin leikkaamaan ja pian sitten poika heräsikin päikkäreiltä.
Voi ninetsu, mikä supermama sinä oletkaan! Mulla on 1v3kk vanha poika ja mie olen ihan loppu hänen kanssaan. Ei vielä kävele, joten kantaa ja nostella saa. Olin jo aamupäivällä ihan sippi hänen kanssaan. Meidän ulkoilut rajoittuvat n. 15neliön takapihalle. Sielläkin saa häntä vahtia silmä tarkkana ettei syö kuoriketta tai karkaa aidan alta. Ei puhettakaan et jaksaisin lähteä rattailla hänen kanssa mihinkään, autolla pakolliset kauppareissut, tuntuu vaan jo ajaminenkin vähän riskaabeliltä kun ei taivu (onneksi on sähköpenkit). Mulla 38+6 ja toivon myös käynnistystä jos nyt joku sitä ejdottaisi. Äpoli mulla vasta 40+1, ehkä sitten... ja ei mitään merkkiä synnytyksestä vielä. Tsemppiä loppuodotukseen!:)
meillä Stella on sitten saman ikäiset nuo pojat, kun tuo meidän tämän hetken nuorin kossi on myös tuon 1v 3kk. :) meillä kyllä kävellään, juostaan ja kiipeillään joka paikkaan...
me käydään edelleen lähes päivittäin jos vain keli sallii, niin pyörällä tai kävellen leikkipuistossa, kaupassa, kirjastossa yms ja matkaa tulee se 6,5-8km. :) sitten tuo ruohonleikkuu päälle. meillä kyllä olisi miehellä yrityksensä puolesta ajettavat leikkurit ja kaikki, mutta tykkään lykätä ja olen tosi tarkka ruohosta, että se kyllä leikataan se pari kertaa viikossa. jos se jää kesken, niin jatkan seuraavana päivänä. sitten onkin yksi päivä väliä ja saan aloittaa taas alusta.... välillä tuntuu, että leikkaan sitä joka päivä! onneksi meillä ei ole naapureita, niin eipä tuo haittaa.
me käydään edelleen lähes päivittäin jos vain keli sallii, niin pyörällä tai kävellen leikkipuistossa, kaupassa, kirjastossa yms ja matkaa tulee se 6,5-8km. :) sitten tuo ruohonleikkuu päälle. meillä kyllä olisi miehellä yrityksensä puolesta ajettavat leikkurit ja kaikki, mutta tykkään lykätä ja olen tosi tarkka ruohosta, että se kyllä leikataan se pari kertaa viikossa. jos se jää kesken, niin jatkan seuraavana päivänä. sitten onkin yksi päivä väliä ja saan aloittaa taas alusta....
välillä tuntuu, että leikkaan sitä joka päivä! onneksi meillä ei ole naapureita, niin eipä tuo haittaa. Mä makailen taas osastolla...Mulla alko ti iltana kamala alavatsa- ja alaselkäkivut ja soittelin synnärille.Passitus aamulla lääkäriin.Tulehdusarvot 100 ja ultralla näkivät että kohdussa hyytymää.Noo,passitettiin mut sit päivystykseen gynekologille ja sieltä synnyttäjien osastolle tyty mukana.Antibioottia suoraan suoneen saan nyt.Tänään oli tulehdusarvo 111 eli pientä nousua,leukosyyttien määrä onnex pienentynyt eli antibioptin pitäs purra.Diagnoosi on kohtutulehdus.Tytykin kyllä reagoi lääkkeeseen,tänään oksenti kaaressa ja mulla maha sekaisin.Onnex saatiin maitohappobakteerit molemmille päälle.
tänään käyty siellä käynnistysarviossa äitipolilla. aluksi hoitaja pisti minut käyrille ja remmejä ja antureita laittaessa hän sanoi, että vauva ei ainakaan mahan päältä kovin suurelta vaikuta, kun ylämahassa on tyhjääkin, mutta saa nähdä minkä kokoiseksi lääkäri saa ultralla vauvasta. vauva liikkui kovasti ja sykkeet pyöri 160-180 välillä, ja muistelin että neuvolassa vauvan sykkeet ovat aina olleet jotain 140-150 välillä, silloin vauva ei ole kyllä paljoa liikuskellut.
siinä hoitaja sanoi, että lääkärille onkin nyt sitten vähän reilummasti jonoa, kun heillä on nyt vain yksi lääkäri ja he ovat koittaneet saada toista lääkäriä. kuulemma viime yönä on syntynyt monta vauvaa, edelleen on salit täynnä, osasto on aivan täynnä, yhtään vuodepaikkaa ei ole enää vapaana ja siellä koitetaan nakata vähänkään kynnelle kykeneviä äitejä kotiin... sitten lääkärin pitäisi lisäksi katsoa yliaikaiskontrolliin/käynnistykseen tulleet äidit ja äitipolin asiakkaat...
mietein siinä, että tuskin mua sinne nyt otetaan käynnistykseen...
kun käyrä oli otettu, niin hoitaja sanoi, että kävästä vaikka kanttiinissa kahvilla, että lääkärille pääsyä joutuu odottamaan. kävin hakemassa juomapullon, pissalla ja laitoin miehelle viestin, että tuskin käynnistetään kun joka paikka on taas täynnä...
noh, odottelin tunnin ja 10min ennen kuin pääsin lääkärille... lääkäri kysyi, minkälainen olo mulla on vauvan koosta ja sanoin, että mun mielestä se ei mitenkään mahdottoman isolta tunnu.
lääkärin ultratessa vauva myllersi taas kovasti ja hänen oli vaikea saada vauvasta kokoarviota, mutta jotain 3,6 - 3,9kg oli arvio. lääkäri miettikin miten tuon käynnistämisen kanssa tehdään, kun vauva on kuitenkin jo tuonkin kokoinen ja laskettuun aikaan on vielä viikko, että monilla käynnistettäisiin jo tässä vaiheessa, mutta kun mulla on 3 edellistäkin mahtunut niin hyvin tulemaan ulos (4-4,3kg) ja mulla on jäänyt hyvä mieli synnytyksistä, niin siinä mielessä ei käynnistämisellä ole niin kiirettä.
vähän lääkäri kuitenkin pelkäsi, että tämäkin menisi yli, kun kaksi edellistäkin on mennyt.
paikat oli pari senttiä auki ja lääkäri teki vähän ronskimman sisätutkimuksen. venytteli ja pyöritteli tosi ilkeästi ja kertoi hyvin paikkojen venyvänkin ja toivoi sen käynnistävän synnytyksen itsestään.
kerroin mun stressistä esikoisen eskarin ja poikien hoitopaikan suhteen, että toivon synnytystä/käynnistystä ensi viikolle, kun anoppi on silloin lomalla ja luvannut hoitaa lapset. ja kerroin, että edellisen kanssa mua hyppyytettiin siellä edes takaisin moneen kertaan käynnistyksessä, kun oli salit täynnä tai osasto täynnä ja aina annettiin uusi aika parin päivän päähän, että sellaista en nyt halua...
lääkäri oli kyllä tosi ihana ja ymmärtäväinen ja hän varasi mulle ensi torstaiksi synnärille ajan, jossa katsotaan uudestaan vauvankokoa, ja ehkä käynnistetään, ehkä ei... kuulemma alku viikko on yleensä kiireinen, niin hän ei sinne mulle aikaa anna, että silloin just tulee herkästi tuota hyyppyytystä, että torstai on parempi päivä. tosin olihan nytkin perjantai ja silti oli sairaalassa joka paikka täynnä...
sitten kun lääkäri sanoi ääneen tuon torstain päivämäärän, 20.8, niin hoksasin että sehän on sorsanpyynnin aloituspäivä ja sanoinkin naureskellen, että isäntä varmaan tykkää kun silloin on sorsanpyynnin aloituspäivä ja mulla on silloin aika käynnistysarvioon.
lääkäri kuitenkin halusi minut vielä parin tunnin päästä uudestaan käyrälle, kun vauvan syke oli ollut niin korkea ja vauva niin liikkuvainen. hän halusi varmistaa, ettei vauvalla vain olisi mitään hätää. kävin sitten prismassa ostoksilla ja ihanasti kyllä lääkärin ronklaus tuntui ostosreissulla... ja aavistuksen tuli vaalean punaista limaa...
toinen käyrä olikin sitten kunnossa, vauva liikkui edelleen kovastikin, mutta nyt syke oli selvästi maltillisempi ja sain lähteä kotiin. nyt sitten odotellaan tuota torstaita, mitä silloin sanotaan... nyt edelleen juilii alamahaa, toivon mukaan siellä tapahtuisi jotain...
siinä hoitaja sanoi, että lääkärille onkin nyt sitten vähän reilummasti jonoa, kun heillä on nyt vain yksi lääkäri ja he ovat koittaneet saada toista lääkäriä. kuulemma viime yönä on syntynyt monta vauvaa, edelleen on salit täynnä, osasto on aivan täynnä, yhtään vuodepaikkaa ei ole enää vapaana ja siellä koitetaan nakata vähänkään kynnelle kykeneviä äitejä kotiin... sitten lääkärin pitäisi lisäksi katsoa yliaikaiskontrolliin/käynnistykseen tulleet äidit ja äitipolin asiakkaat...
mietein siinä, että tuskin mua sinne nyt otetaan käynnistykseen...
kun käyrä oli otettu, niin hoitaja sanoi, että kävästä vaikka kanttiinissa kahvilla, että lääkärille pääsyä joutuu odottamaan. kävin hakemassa juomapullon, pissalla ja laitoin miehelle viestin, että tuskin käynnistetään kun joka paikka on taas täynnä...
noh, odottelin tunnin ja 10min ennen kuin pääsin lääkärille... lääkäri kysyi, minkälainen olo mulla on vauvan koosta ja sanoin, että mun mielestä se ei mitenkään mahdottoman isolta tunnu.
lääkärin ultratessa vauva myllersi taas kovasti ja hänen oli vaikea saada vauvasta kokoarviota, mutta jotain 3,6 - 3,9kg oli arvio. lääkäri miettikin miten tuon käynnistämisen kanssa tehdään, kun vauva on kuitenkin jo tuonkin kokoinen ja laskettuun aikaan on vielä viikko, että monilla käynnistettäisiin jo tässä vaiheessa, mutta kun mulla on 3 edellistäkin mahtunut niin hyvin tulemaan ulos (4-4,3kg) ja mulla on jäänyt hyvä mieli synnytyksistä, niin siinä mielessä ei käynnistämisellä ole niin kiirettä.
vähän lääkäri kuitenkin pelkäsi, että tämäkin menisi yli, kun kaksi edellistäkin on mennyt.
paikat oli pari senttiä auki ja lääkäri teki vähän ronskimman sisätutkimuksen. venytteli ja pyöritteli tosi ilkeästi ja kertoi hyvin paikkojen venyvänkin ja toivoi sen käynnistävän synnytyksen itsestään.
kerroin mun stressistä esikoisen eskarin ja poikien hoitopaikan suhteen, että toivon synnytystä/käynnistystä ensi viikolle, kun anoppi on silloin lomalla ja luvannut hoitaa lapset. ja kerroin, että edellisen kanssa mua hyppyytettiin siellä edes takaisin moneen kertaan käynnistyksessä, kun oli salit täynnä tai osasto täynnä ja aina annettiin uusi aika parin päivän päähän, että sellaista en nyt halua...
lääkäri oli kyllä tosi ihana ja ymmärtäväinen ja hän varasi mulle ensi torstaiksi synnärille ajan, jossa katsotaan uudestaan vauvankokoa, ja ehkä käynnistetään, ehkä ei... kuulemma alku viikko on yleensä kiireinen, niin hän ei sinne mulle aikaa anna, että silloin just tulee herkästi tuota hyyppyytystä, että torstai on parempi päivä. tosin olihan nytkin perjantai ja silti oli sairaalassa joka paikka täynnä...
sitten kun lääkäri sanoi ääneen tuon torstain päivämäärän, 20.8, niin hoksasin että sehän on sorsanpyynnin aloituspäivä ja sanoinkin naureskellen, että isäntä varmaan tykkää kun silloin on sorsanpyynnin aloituspäivä ja mulla on silloin aika käynnistysarvioon.
lääkäri kuitenkin halusi minut vielä parin tunnin päästä uudestaan käyrälle, kun vauvan syke oli ollut niin korkea ja vauva niin liikkuvainen. hän halusi varmistaa, ettei vauvalla vain olisi mitään hätää. kävin sitten prismassa ostoksilla ja ihanasti kyllä lääkärin ronklaus tuntui ostosreissulla...
ja aavistuksen tuli vaalean punaista limaa...toinen käyrä olikin sitten kunnossa, vauva liikkui edelleen kovastikin, mutta nyt syke oli selvästi maltillisempi ja sain lähteä kotiin. nyt sitten odotellaan tuota torstaita, mitä silloin sanotaan... nyt edelleen juilii alamahaa, toivon mukaan siellä tapahtuisi jotain...
Meille syntyi poika ma 10.8. rv 40+6 :) Olin jo ihan stressissä painosta että painais jo 4,5-4,7kg mutta onneksi olikin vaan 4285g (eli sen verran mitä oli lasketun painoarvio) ja pituutta 50cm, päänympärys 36cm ja neljännellä ponnistuksella tuli koosta huolimatta maailmaan :) Toisen asteen repeämätkin tuli vain, samoin kuten edellisistäkin vaan ei kuitenkaan niin pahat kun ei juuri kipeät paikat ja kävely ja istuminenkin käy normaalisti.
Synnytys lähti aika yllättäen ja supistukset oli nopeasti tosi kipeitä, parissa tunnissa avauduin 7cm mutta sitten vauvan laskeutuminen tuotti ongelmia ja sektiostakin puhuttiin, lähti sitten kuitenkin laskeutumaan ja pääsin ponnistamaan. Tällä kertaa en pärjännytkään ilokaasulla ja kohdunkaulapuudutteella, supistukset oli niin kestämättömiä että otin epiduraalin ja ei sekään sitten kyllä vienyt kipua pois. Mutta ihan hyvät fiilikset jäi synnytyksestä kuitenkin :) Mutta kuitenkin, luojan kiitos se on nyt ohi
Hassusti mulla nuo synnytykset menneet, kakkonen syntyi 39+1 ja siitä 6pv myöhemmin 40+0 syntyi kolmonen ja siitä 6pv myöhemmin 40+6 syntyi sitten tämä neljäs, eli samaa kaavaa meni Toivottavasti seuraava ei veny sitten vastaavasti kuitenkaan 41+5...
2pv sairaalassa, tulehdusarvot vähän kohosi ja niitä seurattiin streptokokin takia mutta eivät onneksi nousseet liikaa kuitenkaan. Arki alkoikin sitten heti seuraavana päivänä vauvan ja lasten kera miehen ollessa töissä Mutta niistäkin ensimmäisistä päivistä selvittiin ja huomennahan arki taas jatkuu helpomman viikonlopun jälkeen mutta eiköhän se siitä :)
Apua, meillä on 0v, 1v, 2v (ja 4v tietysti myös) Kuulostaa niin hurjalle ihmisten kauhistelemana, oikeasti ovat kuitenkin huomenna 1vkon, 1v4kk, 2v10kk ja 4v6kk, reippaat isosisarukset 
Ja jes, painoa tuli raskausaikana 7kg ja synnärille jäi 12kg :) Sitten oliskin nuo 10kg mitä kerrytin ennen lapsia, josko niistä nyt ehtis päästä eroon kun ei aiemmin ole "ehtinyt" kun vauvoja on tullut joka vuosi, no melkein
Tilda&pikku-ukko 6pv
Synnytys lähti aika yllättäen ja supistukset oli nopeasti tosi kipeitä, parissa tunnissa avauduin 7cm mutta sitten vauvan laskeutuminen tuotti ongelmia ja sektiostakin puhuttiin, lähti sitten kuitenkin laskeutumaan ja pääsin ponnistamaan. Tällä kertaa en pärjännytkään ilokaasulla ja kohdunkaulapuudutteella, supistukset oli niin kestämättömiä että otin epiduraalin ja ei sekään sitten kyllä vienyt kipua pois. Mutta ihan hyvät fiilikset jäi synnytyksestä kuitenkin :) Mutta kuitenkin, luojan kiitos se on nyt ohi
Hassusti mulla nuo synnytykset menneet, kakkonen syntyi 39+1 ja siitä 6pv myöhemmin 40+0 syntyi kolmonen ja siitä 6pv myöhemmin 40+6 syntyi sitten tämä neljäs, eli samaa kaavaa meni
Toivottavasti seuraava ei veny sitten vastaavasti kuitenkaan 41+5...2pv sairaalassa, tulehdusarvot vähän kohosi ja niitä seurattiin streptokokin takia mutta eivät onneksi nousseet liikaa kuitenkaan. Arki alkoikin sitten heti seuraavana päivänä vauvan ja lasten kera miehen ollessa töissä
Mutta niistäkin ensimmäisistä päivistä selvittiin ja huomennahan arki taas jatkuu helpomman viikonlopun jälkeen mutta eiköhän se siitä :)Apua, meillä on 0v, 1v, 2v (ja 4v tietysti myös)
Kuulostaa niin hurjalle ihmisten kauhistelemana, oikeasti ovat kuitenkin huomenna 1vkon, 1v4kk, 2v10kk ja 4v6kk, reippaat isosisarukset Ja jes, painoa tuli raskausaikana 7kg ja synnärille jäi 12kg :) Sitten oliskin nuo 10kg mitä kerrytin ennen lapsia, josko niistä nyt ehtis päästä eroon kun ei aiemmin ole "ehtinyt" kun vauvoja on tullut joka vuosi, no melkein
Tilda&pikku-ukko 6pv
Ihanaa Tilda! Sä oot kyllä aivan tosi hyvässä kunnossa kun jaksoit jo arkiviikon yksin katraan kans! Multa ei lähtisi, on apujoukot paikalla nytkin, vaikka isommat sisarukset menee päiväkotiin 5 tunniksi huomenna.
Ällövaroitus:
Illasta kävin suihkussa ja nykyisin alapäästä ulos aika reilunkokoisen kalvon palasen, noin 30cm pitkän ja 5-7cm leveän. Aamulla siteessä oli vain sellainen katkarapu, mut tällä jo kokoa niin et soitin synnärille. Ei kuulema tarvitse tulla paikalle jos ei nouse kuume tai kipeydy alavatsa. Toivottavasti oli kuitenki tässä nämä loput kalvon repaleet, että kohtu pääsisi supistamaan normaalisti eikä tulisi mitään tulehdusta. Luin netistä, että nämä palaset voisi estää maidon tulemisen, mut hyvä vain jos edes hieman hidastaa sitä. Rinnat on pinkeät ja sellaista "unelmakokoa", että babyä pitää herätellä helpottamaan mun pakotusta jo nyt...
Ällövaroitus:
Illasta kävin suihkussa ja nykyisin alapäästä ulos aika reilunkokoisen kalvon palasen, noin 30cm pitkän ja 5-7cm leveän. Aamulla siteessä oli vain sellainen katkarapu, mut tällä jo kokoa niin et soitin synnärille. Ei kuulema tarvitse tulla paikalle jos ei nouse kuume tai kipeydy alavatsa. Toivottavasti oli kuitenki tässä nämä loput kalvon repaleet, että kohtu pääsisi supistamaan normaalisti eikä tulisi mitään tulehdusta. Luin netistä, että nämä palaset voisi estää maidon tulemisen, mut hyvä vain jos edes hieman hidastaa sitä. Rinnat on pinkeät ja sellaista "unelmakokoa", että babyä pitää herätellä helpottamaan mun pakotusta jo nyt...
Onnea Tilda hurjasti. Olet sä aikamoinen äiti kun heti synnytyksen jälkeen jäit yksin hoitamaan neljää ja vielä kuitenkin noin pieniä. Ja mitäs vielä siittä, mutta jo väläyttelit tuonkin jälkeen viidettä, huh :). Kyllä mä vielä synnyttää voisin, mutta yhdellekkään enempää en aikaa saisi jaettua enää :)
täällä myös ollaan edelleen yhtenä kappaleena! lääkärin ronklauksen tuloksena seuraavana yönä tuli vissiin jotain limatulpan tapaista, myös seuraavana päivänä tuli reilusti limaa. mutta nyt limat on limailtu ja mitään synnytykseen viittaavaa ei ole ollut.
esikoinen aloitti maanantaina eskarin ja ollaan nyt käyty aamupäivällä ensin kärryttelemässä kahden nuorimman kanssa 6-7km lenkki (tai siis nuorin on istunut kärryissä ja keskimmäinen ajanut omalla pyörällään). ja iltapäivällä nuorimmaisen päikkäreitten jälkeen pyöräilemässä noin 7km, esikoinen on ajanut omallaan ja kaksi nuorinta mulla on ollut pyöräkärryssä.
ja maanantaina vielä käytiin mustikassakin ja peittoakin ollaan heiluteltu, mutta eipä ole ollut vaikutusta.
vointi on siis edelleen tosi hyvä, mitään kipuiluja ei ole missään ja liikkuminen onnistuu (paitsi sängyssä liikkuminen on tosi hankalaa), että siinä mielessä voisin olla raskaana vielä pitkäänkin, mutta kuitenkin alan toivoa että tämä syntyisi pian.
huomenna mulla on käynnistysARVIO ja toivon siis, että synnytys käynnistettäisiin. anopin pitää ensi viikon keskiviikkona töihin, niin toivon että kerkeän käydä synnytysreissulla ennen hänen töihin paluutaan...
esikoinen aloitti maanantaina eskarin ja ollaan nyt käyty aamupäivällä ensin kärryttelemässä kahden nuorimman kanssa 6-7km lenkki (tai siis nuorin on istunut kärryissä ja keskimmäinen ajanut omalla pyörällään). ja iltapäivällä nuorimmaisen päikkäreitten jälkeen pyöräilemässä noin 7km, esikoinen on ajanut omallaan ja kaksi nuorinta mulla on ollut pyöräkärryssä.
ja maanantaina vielä käytiin mustikassakin ja peittoakin ollaan heiluteltu, mutta eipä ole ollut vaikutusta.
vointi on siis edelleen tosi hyvä, mitään kipuiluja ei ole missään ja liikkuminen onnistuu (paitsi sängyssä liikkuminen on tosi hankalaa), että siinä mielessä voisin olla raskaana vielä pitkäänkin, mutta kuitenkin alan toivoa että tämä syntyisi pian.
huomenna mulla on käynnistysARVIO ja toivon siis, että synnytys käynnistettäisiin. anopin pitää ensi viikon keskiviikkona töihin, niin toivon että kerkeän käydä synnytysreissulla ennen hänen töihin paluutaan...