Kolmannen, neljännen jne. elokuiset odottajat

Onneksi on vielä helppo sää! Meidän aamurumbarutiinit ei anna mahdottomasti aikaa ylimääräiseen pukeutumiseen... Miten sitä millään ennättää sitten kun on rapakeli ja kylmä ja tarvitaan monta kerrosta itselle ja vauvalle(kin)? Ja kyllä tuntuu lyhyeltä tuo vanhempien lasten hoitopäivä, kun vasta 9 aikoihin päästiin tarhaan ja jo yhdeltä pitää hakea. Hoitoaika olisi 8-13, mut ihan noin aikaiseksi ei ole ehditty usein. Ja tuossa välissä pitäisi ehtiä laittaa lounas itselle ja miehelle + hoitaa mahdollisesti niitä omia asioita (tänään kävin ostamassa itselle pari imetystoppia) ja kotitöitä ja käyttää koira kunnon lenkillä. Ja tietty myös istua rinta pumpussa (mä en saa iltapäivällä enää pumpulla mitään), jos mielii illalla käydä itse liikkumassa.

Tää on jo ihan surkuhupaisaa, et kuinka hyvin sitä on unohtanut about kaiken tässä neljässä vuodessa, mikä kahden nuorimman välille tuli ikäeroa. Musta se oli ihan mahdottoman helppoa olla kotona kahden vaippaikäisen kanssa, ja hoitaa näitä samoja asioita silloin - en ymmärrä miten näin voikaan tuntua vaikealta kun kaksi vanhempaa sisarusta on sekä apuna että leikkivät keskenään... Sellaisia ajatuksia tänään ja hatunnosto teille, joilla kotona on enemmän tai nuorempia pieniä apulaisia päiväseurana!
 
Onneksi on vielä helppo sää! Meidän aamurumbarutiinit ei anna mahdottomasti aikaa ylimääräiseen pukeutumiseen... Miten sitä millään ennättää sitten kun on rapakeli ja kylmä ja tarvitaan monta kerrosta itselle ja vauvalle(kin)? Ja kyllä tuntuu lyhyeltä tuo vanhempien lasten hoitopäivä, kun vasta 9 aikoihin päästiin tarhaan ja jo yhdeltä pitää hakea. Hoitoaika olisi 8-13, mut ihan noin aikaiseksi ei ole ehditty usein. Ja tuossa välissä pitäisi ehtiä laittaa lounas itselle ja miehelle + hoitaa mahdollisesti niitä omia asioita (tänään kävin ostamassa itselle pari imetystoppia) ja kotitöitä ja käyttää koira kunnon lenkillä. Ja tietty myös istua rinta pumpussa (mä en saa iltapäivällä enää pumpulla mitään), jos mielii illalla käydä itse liikkumassa.

Tää on jo ihan surkuhupaisaa, et kuinka hyvin sitä on unohtanut about kaiken tässä neljässä vuodessa, mikä kahden nuorimman välille tuli ikäeroa. Musta se oli ihan mahdottoman helppoa olla kotona kahden vaippaikäisen kanssa, ja hoitaa näitä samoja asioita silloin - en ymmärrä miten näin voikaan tuntua vaikealta kun kaksi vanhempaa sisarusta on sekä apuna että leikkivät keskenään... Sellaisia ajatuksia tänään ja hatunnosto teille, joilla kotona on enemmän tai nuorempia pieniä apulaisia päiväseurana!
 
Meillä on mennyt hyvin :)

Ei ole päässyt unohtumaan millaista tämä vauvaelämä on, toki onhan tämä nyt toisinaan vähän haastavampaa kun on yks pieni taas lisää.

Tällä viikolla alkaa kerhot isommilla, tänään käytiin tutustumassa isompien kerhoon ja ekaa kertaa myös perhekerhossa. Jatkossa käyn kerran viikossa vauvan ja tuon 1v5kk kanssa siellä kun samaan aikaan on isompien kerho, keskiviikkoisin kaikkien kanssa perhekerhossa silloin kun jaksetaan ja to ja pe on myös isommilla kerho.

Ihan hassua olla sitten vaan kahden lapsen kanssa kun isommat on kerhossa :grin Kun meillä ei juuri lapset ole hoidossa, korkeintaan silloin hetken jos on itsellä joku tosi tärkeä meno.

Kiva kyllä kun kerhot alkaa mutta tuohan se haastetta taas tähän elämään kun neljä lasta täytyy olla ruokittuna ja puettuna ja just tiettyyn aikaan mennessä ehtiä kävellä vielä kerhoon. Ja tosiaan sitten kun ilmat vielä kylmenee ja tarvii fleecetkin pukujen alle... Kyllähän nuo 4v ja kohta 3v pukee itse mutta tietenkin välillä tarvii hiukan auttaa. Ei siinä jää kyllä aikaa itselle kuin tosi vähän ja ihan johonkin pikapikameikkiin, ei jouda turhan päiväsiä kaunistautumaan kyllä :hilarious:

No eiköhän sitä ala taas oppimaan rutiinit, kestää vaan hetken. Pitäis kyllä olla tuoreessa muistissa ainakin tuo vauvan hoito :grin

poitsu huutelee ruokaa niin eipä ehdi enempää nyt,

tilda&ukkeli 3vkoa
 
No yks asia mikä ei suju, imetys. On ollut alusta asti vaikeaa, niinkuin kaikkien muidenkin kans, mun rinnoista hankala saada otetta ja ei oikein tahdo pysyä ote joten rintaraivareita on alusta asti ollut mutta tämä poitsu on niiiiin nälkäinen ettei jaksa enää kuin syödä ihan hetken rintaa ja sitten raivoaa niin että on loppujen lopuksi pakko antaa pullosta joka kerta maitoa kun yhtään mikään ei auta. Että se siitä, sama mitä tuon toisenkin pojan kanssa. Tytöt on jaksaneet paremmin yrittää ja vaikka ovat saaneet pullostakin, ovat silti jatkaneet rinnan syöntiä, noiden raivareiden kera mutta kuitenkin vähäsen. Toki arvasin tämän ettei imetys onnistu vaan joudun osittain antamaan pullosta kun en jaksa noita raivareita ja ei poika tunnu saavan aina maitoa vaikka imee ja imee, ei nielaise. Mutta ajattelin että jos osittainimetys edes sujuis mutta ei kun on nyt muutaman päivän aikana alkanut kieltäytymään rinnan syömisestä kokonaan. Tai syö raivareiden kera ehkä 5min ennen kuin menettää totaalisesti hermonsa. Voihan kiukku-kille :grin
 
Mä luin tänään eräästä ohjeistuksesta että osittaisimetystä kannattaisi tukea niin, että ensin annetaan pieni määrä pullosta ja vasta sen jälkeen rintaa. Näin vauva jaksaisi sinnikkäämmin imeä rintaakin, kun ei ole valtava nälkä. Tämä oli jokin Pullonpyörittäjän opas, tms nimeltään. Löytynee googlettamalla, vilkuilin sen juuri läpi itse netistä. Vinkkejä niin täys- kuin osittaisimetykseen sekä pulloruokintaan (korvikkeella ja äidinmaidollakin).
 
Mitenkäs muilla on lähtenyt vauva-arki rullaamaan? Olis kiva täällä ketjussa jutella varsinkin niistä, kun on jo monta lasta, vaikka elokuisilla oma yhteinen vauva-arki keskusteluketjukin on. :)

Täällä kolmas tyttö on perustyytyväinen mutta kiukustuessaan ylivoimaisesti kovaäänisin vauva. :D Imetys on aiheuttanut hieman haasteita, kun maitoa heruu ehkä liikaakin. Tästä on aiheutunut imuotteen kaventumista ja ilman nielemistä. Olenkin ottanut yhteyttä imetystukiäitiin ja ollaan miehen kanssa nettivideon avulla harjoiteltu vauvan masuhierontaa ilmavaivoihin. Muutoin vauva voi hyvin, viihtyy parhaiten sylissö ja onkin kantoliinassa usein jotta saan kädet vapaiksi.

Isommat lapset on ottaneet vauvan tosi hyvin vastaan. Halivat, ihastelevat ja sanovat rakastavansa. :Heartred Ovat ylpeitä vauvasta ja saadessaan olla isosiskoja. Kuitenkin hieman enemmän on ollut kiukkua ja itkua heilläkin. Eivät ole vielä varsinaisesti mustasukkaisia mutta oirehtivat vähän kun ei äidin kädet ja aika aina riitäkään. Sopeutumista puolin ja toisin...

On kyllä itselläkin sopeutumista. Kun joutuu yhä useammin sanomaan joka lapselle "odota". Hormonitkin hyrrää, mielialat vie vuoristorataa ja nollasta sataan nanosekunnissa. Ensin voi olla onnen kukkuloilla ja seuraavassa hetkessä itkun tai raivon partaalla. Ja selitäpä näitä sitten noille 4- ja alle 3-vuotiaille. :/

Joka päivä on erilainen, mutts onneksi joka päivässä on vuoristoradassa myös niitä hyviä hetkiä. Ja enemmän niitä kuin alamäkiä. :)
 
Täällä sujuu arki ihan mukavasti. Päiviin tuo vaihtelevuutta sekin millä porukalla ollaan kotona. Välillä vain koululainen poissa ja välillä molemmat pojat. Kauheasti vaan jo menoja ja kuljettamista neljässä lapsessa. Kalenteri täynnä merkintöjä ja menoja. Onneksi mies pystyy paljon kuljettamaan..

Vauvan kanssa sinänsä sujuu nyt ihan ok. Jokatoinen päivä nukkuu vaan pienissä pätkissä päiväunia ja jokatoinen on puolenpäivää tainnoksissa. Ja yöt menee sit päinvastoin :). Tuleehan tässä riittämättömyyden tunnetta jo neljän kanssa kun vauva tarvitsee niin paljon syliä. Hiukan alkanut lattiallakin kyllä viihtyä, mutta pitää melkein vieressä olla. Toivottavasti pikkuhiljaa lisääntyisi..

Isoin ongelma ehkä on tuo ulkoilu kun ei vauva viihdy vaunussa. Liinassa joskus siellä nukkuu. 2-vuotias kuitenkin jo kaipaa paljon sitä ulkoilua, mutta ei voi yksinkään päästää edes isompien kanssa. Tänään jätin vauvan sisälle isän kanssa ja vein isommat puistoon sillä välin. Mitenkä muut hoitaa ulkoilut?

Imetys sujuu hyvin. Vähän kans hermostumista jos aluksi tulee liikaa maitoa. Päästää kyllä aina irti ja jatkaa sitten uudelleen. Sotkuista puuhaa kyllä :) Tänään onkin 6vko täynnä. Neuvola loppuviikosta ja tulee Rota rokote. Painoa nyt 5.8kg kun kotona aamulla punnittiin.
 
Täällä menee kans tosi mukavasti! :) Meillä tytsi tosi tyytyväinen kun saa vaan ruokaa ajallaan..muuten menee hermot! :) Lapset on ottanut vauvelin tosi hyvin mitä nyt neljävuotias selkeästi kaipaisi enemmän äitin syliä ja siksi varmaan äiti on tyhmä ainakin kerran päivässä! :) Mäkin koen välillä paniikkia aamulla että kuinka saada koko konkkaronkka ulos ovesta..isommat kouluun ja neljävuotias kerhoon! Itse täytyy lähteä vauvan kanssa kerhon ajaksi kauppareissuun yms..kun kerhoon on matkaa yli 20km! Ei kannata välillä ajaa kotiin! Kai tää alkaa mennä rutiinilla! :)
On tää erikoista että kuinka paljon enemmän sitä nauttii lapsista mitä enemmän niitä on.. :Heartred osaa ottaa rennosti eikä stressaa kaikkea!
Meillä vauva tänään 7 viikkoa ja ma käytiin neuvolassa: 57.5cm pitkä ja 5.3kg! Hyvin kasvaa..jo ihana kaksoisleuka tullut! :) Heijasteet ei kovin selvästi tullut..onko kokemuksia muilla? Enteileekö jotain?
 
Meillä on kyllä lapset ottaneet vauvan hyvin, ei isommilla yhtään mustasukkaisuutta, kilpailevat vaan kumpi saa syöttää välillä pullosta maitoa :grin Ovat tottuneet jo odottamiseenkin, ainakin isommat kun yks 1v löytyy talosta.

Pienimmäinenkin 1v5kk on nyt ollut ihan ok, alussa halus kovasti syliin kun vauvaa syöttelin mutta nykyään tulee aina käymään silloin kun vauva ei ole sylissä, tosin ei viihdy kauaa vaan sitten jo päästä jatkamaan leikkejä. Meillä nukkuu vauva vieläkin aika paljon, yöllä ja päivällä.

Meillähän oli muuttokin viikko sitten, tai se jatkuu vielä kun mies on työreissulla tämän viikon, tärkeimmät tavarat jo tuotiin että pääsee asustelemaan ja täytyy jatkaa kun mies kotiutuu. Ettei kävis vaan liian helpoksi tämä elämä neljän 0-4v kanssa :grin

Nyt meillä on kerhoon kilometrin verran, ihanaa kun kävellen liikutaan, pienemmät kärryssä ja isommat ajaa pyörällä.

Mä oon ulkoillut tuossa samalla aamuisin kun 4 aamuna täytyy lähteä kerhoon, 3 päivänä isommilla kerho ja yhtenä päivänä vielä kaikkien kans perhekerhoon. Ei tule tylsää aamuisin :grin Meillä vauva on toistaiseksi nukkunut hyvin vaunuissa puistossa, iltapäivisin ollaan käyty siellä. Kun mies ei tällä viikolla tosiaan kotona niin pakko vaan yksin toimia. Iltapäivisin muuten ollaan käyty yhdessäkin ulkoilemassa jos mies kotona.

Tänään kyllä voi olla että mun äiti tulee käymään lasten kans puistossa ja mä jään vauvan kans kotiin, oispa ihan luksusta! Ollaan tänään jo käyty ulkoilemassa kun oli kerhopäivä.

Unta ois kiva saada enemmän. Tämä olo unen puutteesta yllättää aina, olen niin hyväuninen että tarvisin 9h unta... Mutta muuten ihanaa tosiaan kun osaa ottaa paljon rennommin kun on jo kokenut tämän niin monesti ja tietää että helpottaa kun vauva alkaa enemmän viihtymään lattialla touhuilemassa ja syöntivälitkin säännöllistyy. Ja unetkin ehkä, meillä on kaikki kolme alkaneet nukkua n8h yöunia 6-8vk iässä, saa nähdä miten tämä. Nyt kun sitä toivois niin ei varmaan ala nukkumaan :grin

Mutta riittämättömyyttä koen tosi harvoin vaikka 4 pientä onkin, lapset on olleet niin tyytyväisiä.

Vauvakin on ihan tyytyväinen, rintaa ei juuri suostu enää edes ottamaan mutta paino on alkanut nousta paremmin nyt kun saa korviketta, nousi niin hitaasti alkuun.
Pieniä hymyjäkin on jo tullut ja kovasti tapittaa silmiin kun juttelee ja joskus äännähteleekin vähäsen. Ja tänään tuli täyteen 1kk :Heartred
 
Voi Tilda, kuullostat kyllä supernaiselta!!! Meillä 1,5viikkoa harjoiteltu vauvan ja 1v4kk kanssa ja täyttä härdelliä koko ajan. Kaipa tähän tottuu, mut tiukilla olen. Ärsyttää imetyskin kun tuntuu, ettei ole aikaa istua. Samaan aikaan esikoinen on opetellut kiipeämään sohvalle ja sängylle ja samalla yritän varjella häntä toisen ollessa tissi suussa.
 
hei vaan!
vihdoin meillekin vauva syntyi 2.9. käynnistyksellä rv 41+4, meidän neljäs poika oli 4060g ja 52,5cm, samaa kokoluokkaa kuin isoveljensäkin. synnytys oli nopea, helppo ja ihana, kunhan se vain saatiin käyntiin! synnytyksen kesto oli 2h, vaikka itse koin että synnytys kesti vain puoli tuntia...
ensin tuli 1,5h supistuksia alle 10min välein, mutta niiden aikana pystyin puhua, eivätkä ne olleet edes kipeitä. haettiin miehen kanssa mulle ruoka osastolta saliin tippalaitteen kanssa, söin ja sen jälkeen alkoi supistukset jo tuntua. minut laitettiin käyrille ja supistuksia tuli parin minuutin välein ja nyt ne oli oikeasti kipeitä. vartin päästä mies sanoi, kun puristin tämän kättä, että pitäisikö mun soittaa kelloa ja tahtoa jotain puudutusta tai ilokaasua. mutta kun seuraava supistus tuli, mun teki mieli ponnistaa ja olin ihan ihmeissäni, että eihän vauva nyt vielä voi syntyä! mua on supistellut kunnolla vasta 15-20min ja mun tekee nyt jo mieli ponnistaa. mies soitti kelloa, kätilö tuli ja katsoi tilanteen ja antoi luvan ruveta ponnistamaan. vauva syntyi 4min myöhemmin. kätilö koitti toppuutella ponnistamisen kanssa, kun vauva oli kuitenkin isohko ja napanuora meni vartalon ympäri. puudutuksia en siis kerennyt saamaan, enkä revennyt tms, joten säästyin tikeittä. :)

vauva on nyt 1,5 viikon ikäinen, illat syö tiheästi tissiä useamman tunnin ja yöllä sitten nukkuukin 5-6 tuntia putkeen, joten yöt menee 1-2 syötöllä. :)
nännit rikkoutuivat jo laitoksella ja imetys sattuu kamalasti edelleen. rintakumit ovat käytössä, olen kokeillut pestäviä ja kertakäyttöisiä liivinsuojia, kulkenut tissit paljaana, Lansinohia ja Bepanthenia läträän niihin, sain sairaalastakin keittosuolaliuos-hauteitakin mukaan kotiin ja niitäkin olen kokeillut liiveihin laittaa.
sairalassa kyllä sanottiin, että naisilla joilla on punapigmenttiä (kuten minulla), niin on herkempi iho ja nännit rikkoutuvat huomattavasti herkemmin. joten sain nyt vihdoin kuulla ammattilaisen suusta sen, että mun iho ei vain kestä imetystä.

ulkona ollaan muutaman kerran käyty, kerhot olisivat viime viikolla alkaneet, mutta jotenkin en kehdannut/uskaltanut alle viikon ikäisen vauvan kanssa lähteä kerhoilemaan. mutta ensi viikolla olisi tarkoitus näiden kolmen pienemmän kanssa mennä perhekerhoon ja perhekahvilaan. :)
esikoinenhan aloitti eskarin ja aamupäivät ollaan täällä sitten 4 vuotiaan, 1v 4kk ikäisen ja vauvan kanssa. viikon verran olen nyt kotona ollut ja mies on joutunut joka päivä olla töissä kellon ympäri, mutta hyvin me ollaan täällä pärjätty. :) tuntuu vain, että jos en tissitä, niin siivoan/teen kotitöitä ja silti meillä on aivan järkyttävä siivo koko ajan...
 
Paljon onnea ninetsu! :) ihana kuulla että sun synnytys oli noin nopea ja "helppo"! :) kyllä mä ihailen kun pystytte vauvan ja taaperon kanssa jaksamaan....itsellä tuntuu että vaikka on niinkin vanhat :) lapset niin jaksaminen on kovilla..puhumattakaan siitä että pinna venyis tarpeeksi... :|
Just kun oot saanut vauvan nukkumaan kaksi nuorempaa tulee huutamaan siihen viereen ja aloitat taas alusta.. Kyllä koulut ja kerhot on toisaalta aika ihania laitoksia ainakin välillä! :)
 
Onnea ninetsu!! Ihan huikean kuuloinen synnytys!

Mäkin ihailen muiden jaksamista. Meidän lapsista 4- ja 3-vuotiaat jatkaa yhä päivähoidossa 2-3pv/vko. Pidetään tosin vähän lyhyempää päivää, mut silti reilusti enemmän kuin kerhoa olisi. Yritän olla syyllistymättä tästä, koska toimii meillä (lapset tykkää hoidosta ja mun hermot kestää paremmin muinakin päivinä) mutta oon kyllä vähän kade heille/teille, jotka kykenee olemaan kaikkien lasten kanssa kotona. Äitiyden ristiriitaisia tunteita...

Tällä hetkellä arjessa hankalinta on illat. Isompien iltapala ja -puuhat osuu pahasti päällekkäin vauvan iltaimetysmaratonin kanssa. Mies on aiemmin hoitanut isompien iltapuuhat oikeestaan aina, mut nyt se joutuu olemaan enempi öitä poissa eli ei oo illalla kotona. Huomenna on eka tällainen koitos, ja jännittää miten pärjään ja miten lasten kanssa yksin sujuu...
 
Kaukana olen kyllä supernaisesta, meillä on vaan sen verran helpot lapset kuitenkin että pärjää, toki huutaa saa joskus näillekin kun eivät tottele. Ja tytöt on kilttejä, tuo kohta 3v poika on eniten änkyrä, uhmaa varmaan mutta myös aina ollut luonteeltaan todella änkyrä ja itsepäinen. Mutta villi ei ole kuitenkaan vaan aika rauhallinen. Erilaisten lasten kans olisin varmasti pulassa :grin vaikka kyllä saa välillä näidenkin kanssa harkita postimerkin lyömistä pyllyyn ja lähettämistä timbuktuun :wacky:

Vauvakin on aika helppo, niinku kaikki meillä olleet. Itkee vaan kun on nälissään ja varsinkin tosi nälissään ja ruoka ei tule HETI. Yhdellä syönnillä ollaan menty yö alusta asti kotona, valvoo kyllä siinä 1-1,5h. Ja ei sais opettaa yöllä seurustelemaan mutta kun yöllä tulee makeimmat hymyt :Heartred

Tosiaan se helppous kun kaikki pieniä että esikoista myöten nukkuvat vielä päiväunia ja nuo isommatkin nukkuu kerhopäivinä 2h.

Omaa aikaa ei paljoa ole, ihan hetkiä silloin tällöin. Mutta jospa sitä joskus. Ja yöllähän saa katsella telkkaria ihan rauhassa vauvaa syöttäessä, se hyöty yösyömisistä.
 
Mulla alkaa kai ne äithormonit ehtyä, kun oon ihan mahdottoman väsynyt näin arkiviikon päätteeksi. ToDo listalla on asioita, jotka pitäisi tehdä mielummin eilen kuin tulevaisuudessa, mut ei jaksa tai osaa tarttua oikein mihinkään. Ihan harmittaa kuinka nopeaa nämä viikot menee, ja kuinka saamaton sitä on. Esim eteisen laatikossa on kamera joka pitäisi ladata jotta saisi otettua kuvia - edelliset kuvat on napsittu synnärillä... Mä poden jo nyt aika ajoin huonoa omaatuntoa, kun lasten kasvua ja kehitystä ja juttuja tulee dokumentoitua niin huonosti vauvakirjaan (sekin vielä hankkimatta babylle) tai kuvina.

Puhumattakaan pojan syntämäpäiväjuhlien järjestelystä (ensi lauantaina), ristiäisten valmistelusta, matkan suunnittelusta (lähtö on ensi viikon sunnuntaina), ja sit olisi vielä ihan tätä perus kodinhoitoa ja tavaroiden purkamista. Öisin välillä imetyksen päätteeksi valvon tunnin tai toista ja mietin näitä tekemättömiä hommia. Tai surffailen nettikaupassa etsien hoitolaukkua, joka sekin on vielä hankkimatta, kun en osaa tehdä päätöstä. Ja sillä saa tän väsymyksen sitten päivään hommattua :/
 
Granger, tsemppiä. Mä taas mietin, että onneksi on ne hormonit. 4h unilla mennyt koko viikko, mut kuitenkin pärjään jotenkin.

Tunnen myös syyllisyyttä tuosta vauva-ajan tallentamisesta. Puhelimen muisti on täynnä, ei mahdu kuvia, en ehdi tyhjentää. Ehkä nyt??? Mulla on vauvakirja, mutta missä se on, en tiedä. En ehdi pitämään vauvaa sylissä, en esikoista. Liukuhihnalla ruokaa ja vaipanvaihtoa esikoiselle ja vauvalle. Ei ehditty taas tänäänkään aamulla ulos kun imetin ja pesin vauvaa - esikoinen jo väsähti ja laitoin nukkumaan.

Kummit kysymättä, järjestelyt tekemättä. Imetyspaidoista olen haaveillut, missä välissä mietin niitä...koti kaaoksessa, nälkäkin on.

Puuh.
 
Ihanaa (ja kai kamalaakin?) Stella et löytyy joku toinenkin jolla on hieman hakusessa tämä tehokas ajankäyttö :) Mä en neljän tunnin unilla pärjäisi millään... Onneksi baby on ottanut tavaksi nyt parin viikon ajan nukkua joka toisena yönä 6-7 tunnin unet putkeen. Mut isommat toki herättää kesken kaiken kun vaeltavat meidän sänkyyn 2-3 aikaan JOKA yö.

Tsemppiä sinnekin!
 
Kyllä kyllä aivan samaa täälläkin. Aika, sitä ei ole yhtään ylimääräistä. Jokaiselle tullut oma valokuvakansiokin laitettua heti järjestykseen ja nyt sellaista ei edes oo ostettu. Valokuvia hiukan räpsästys..

Sunnuntaina ristiäiset. Pitkän tuskailun jälkeen sellaiset saatiin hankittua :). Melkein niinku lehti-ilmoituksella. No ei aivan.. on miehen vanha kaveri mut tapasin avovaimon vasta muutama viikko sitten :) Onneksi ei pidetä kotona, ois paljon isompi stressi.

Ehkä ensviikolla rauhottuu sitten... ai niin pojalla on koulun syysmyyjäiset ja lupasin sinne leipoa... kuulostaa pieneltä hommalta mut kun aikaa ei just oo niin kyl se on, puuuh.

Vauva on nyt nukkunu senverran paremmin ettei ole syönnin yhteydessä jäänyt valvoskelemaan. Syö kyllä 4-5 kertaakin yössä mut on vieressä ja mä jossain puolihorroksessa et ei niin haittaa. Oli pari päivää tosi äkäinen iltasin. Juuri siinä kun rotasta tuli melkein se viikko.

Noh aika kuluu sitä vauhtia et seuraavaks pian jo huomaa kaiken olevan hiukan taas helpompaa :)
 
Rotasta? Me just saatiin resepti ja sellaiset ohjeet et eka annos vasta 2kk ikäiselle. Tää piti siis itse ostaa, ei kuulu Ruosissa ohjelmaan, mut lääkäri katsoi et olisi sama rokote kuin Suomesa.
 
Takaisin
Top