Päivää!
Pitkästä aikaa tungen nokkani tännekin palstalle. Olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden jutut, mutta kirjoittaminen ei vaan ole huvittanut. Veto on ollut ihan veks. Päivät kuluvat sohvalla torkkuen, jos muilta hommiltaa ehtii. Ja nyt on ollut pidemmän aikaa sellainen olo, että onkohan siellä masussa edes ketään. Mulla on np-ultra 14.7., joten sinne on vielä hyvä tovi. Yhtä odottelua tämä odotus. [:D] Raastavaa.
Sitä vaan toivoo, että kaikki menisi hyvin, koska ei tällaista jatkuvaa wc-posliinin halailua muuten kestäis! Aina kun on pää pöntössä sitä koittaa vaan ajatella, että kaikki tuska ja kärsimys on kyllä sen arvoista. Viime viikolla alkoi sitten myös "hampaidenpesu-oksut". Ei tartte kuin työntää hammasharja suuhun ja vähän aikaa kuurata kruunuja, niin johan jo lentää! Sitten aloitetaan pesut uudestaan...
Kirsikkatomaatit. Nam! Mä olen aina inhonnut tomaattia, mutta ajan mittaan olen oppinut tykkäämään kirsikkatomaateista. Nyt kun päivisin tulee sellainen olo, että jotain tekis mieli napostella, heitän muutaman pikku tomaatin helttaan. Olen niin ylpeä itestäni! (Kapriksia ei ole tehnyt enää aikoihin mieli, onneksi se oli ohimenevää.) Yön/ aamun pahoinvointiin vetäsen aina sellaisen melkein raa'an banaanin ja aamuisin aloitan varovasti juomalla blandattua appelsiinituoremehua. Jos mehu pysyy sisällä, niin sitten syön väkipakolla kulhollisen maustamatonta jogurttia ihan sellaisenaan. Mitään ruokaa ei tee aamuisin mieli. Hyi olkoon!
Aiduska kertoi mutustelevansa rinkeleitä. Mulla oli viime raskaudessa yhdessä vaiheessa pelastus, kun sain vehnäpatonkia pelkällä margariinilla. Muutama iso patonki tuli syötyä, kun mikään muu ei uponnut. Onneksi se vaihe meni suhteellisen pian ohi, koska eipä siitä patongista muuta saanut kuin tilapäistä vatsantäytettä ja muutaman kilon painoa lisää...
Edellisessä raskaudessa paisuin kuin pullataikina, eikä neuvolan täti ottanut asiaan mitään kantaa pyynnöistäni huolimatta. Kuulemma mun paisuminen oli ihan normaalia?! En kyllä edelleenkään asiaa usko. Painoin ennen raskautta 57kg (olin normaalipainon alarajalla painoindeksin mukaan) ja siihen tuli raskausaikana 30kg lisää, joista 14kg jäi laitokselle. Loput ovat edelleen paikoillaan, koska laihduttamaan en imetettäessä tietenkään voinut alkaa ja samaan aikaan tämä uusi raskaus alkoi. Nyt olen tässä koittanut asennoitua niin, että synnytyksen jälkeen (viimeistään kesällä) mun on pakko karistaa ylimääräiset kilot pois, ettei ne jää siihen hamaan loppuun asti. Sanoin eilen miehelleni viikon mietinnän jälkeen, että mulle on sitten ihan aikuisten oikeesti hankittava personal trainer ainakin muutamaksi kuukaudeksi, jotta pääsen "jaloilleni". Mä en kestä itseäni tällaisena. Vaatekoko muuttui 36/38 -> 42/44. Vali, vali. *itkeä tihrustaa hiljaa itsekseen* Tulipas nyt ainakin julkisesti lausuttua tämä, niin sitten on pakko ryhtyä tuumasta toimeen.
Sokerirasitustesteistä: Mä jouduin sokerirasitustesteihin edellisessä raskaudessa 2 viikkoa ennen synnytystä! Järkyttävä kokemus, kun mitään ei tietenkään saanut syödä ennen sitä ja kuitenkin olin ihan viimesimmilläni paksuna. Makoilin sitten laboratorion laverilla, kun en tolpillani muutoin pysynyt. Labrassakin vähän ihmeteltiin, kun menin ison mahani kanssa paikalle. Syynä tähän myöhäiseen testailuun oli se, että mulla oli n. viikkoa vai kahta aiemmin tullut vähän sokeria virtsan mukana. Olin ihan hämmentynyt, että vielä tuossa vaiheessa tehdään rasitustesti, vaikka kaikki raskauden aikaiset pissatestit olivat olleet aina muutoin puhtaat. (Jorvi kuulemma haluaa, että kaikki testataan, joilla sokeria on virtsassa...ajankohdasta riippumatta.) Juuri ennen tuota "kohtalokasta" neuvolakäyntiä olin syönyt aamupalaksi rahkaa ja purkkiananasta. Ananaksen sokerit hulahtivat sitten sopivasti läpi ja jouduin tonne testiin. Nyt olen "viisastunut" ja syön vain "vettä ja (ruis)leipää" ennen neuvoloita.
Nyt ekalla neuvola käynnillä täti kertoi, että Espoossa nykyään kaikki joutuvat kuulemma joka raskaudessa automaattisesti noihin testeihin. Noh...jos tää pahoinvointi jatkuu tällaisena, niin tämä tyttö kyllä lykkää sitä testiä vähän eteenpäin. Eihän mulla pysy edes aamuisin vesi sisällä, saati sitten puoli litraa sokerilientä. Toteisivat kuitenkin labrassa, että palataan myöhemmin asiaan. Ho hooh. Onhan se hyvä, että noi jutut testaillaan, mutta ei huonovointisena, kiitos. Ja joo, mä meen taas kaikkiin mahdollisiin seulontoihin, mihin vaan pääsen.
Mitähän muuta? Ainakin kaikille ultrassa käyneille oikein paljon onnea siitä varmistuneesta tiedosta, että samettirasian asukkaalla on kaikki hyvin. <3
Mitenkäs Adara jakselee? Menitkö lauantaina töihin tekemään sen yövuoron?
Omanapa ja Oonuska75:Suuret onnittelut plussista! (Muille kanssa, joita en ole erikseen huomioinut.) Ihanaa, että teilläkin on nyt lykästänyt! Paljon tarrasukkia odotukseen <3
Rozien kanssa olen samoilla linjoilla: Tämä on meidän kaikkien avautumiskanava, joten hyvät uutiset, kaikki kiukkupuuskat ja valitukset tänne palstalle vaan!
Nyt poistun seurustelemaan tuon pikku miehen kanssa. Jaksamista jokaiseen tupaan!
-Possunen 9+3, mutta neuvolan tädin mukaan 9+4 (Espoon tädeillä on joku oma laskuri, joka viimeksikin heitti päivän ja ultra pisti lasketun ajan takaisin omalle paikalleen. Mä elän edelleen ton "oman laskurin" ja kalenterin mukaan...)