Joulukuun mammat 2015

Asiasta kukkaruukkuun, liikkumiseen! Käytiin just pikkutyttöjen (Sanni ja Siiri, 3 isointa mummolassa) kaupassa ja puistossa, päätin sit päästää sannin kävelemään ku pitäis koht puoleen saada yks makuu paikka lisää rattaisiin ja voi juma millä vauhdilla toi tyttö huitoo menemään:eek: hienosti kuunteli ohjeita, reippaasti käveli n1,5km ja seisomalaudalle tuli hienosti kertapyynnöstä ja pysykin siinä kunnes sai luvan lähtee pois! Olen hiukan yllättynyt miten hienosti se meni :D kaipa Sanni on valmis poistumaan rattaista jahka poju syntyy:wink
 
Kiitos, äippä!

Meillä on mennyt suht huonosti about vuosi. Liikaa omia juttuja, eikä aikaa tai kiinnostusta puhua. Mistään. Sit vaan asiat patoutuu ja lopulta tullaan siihen piateeseen, ettei oo mitään syytä jatkaa. "Kasvettiin erilleen".

Rehellisesti tää on iso helpotus, kun ei tartte jatkuvasti vääntää asioista vaan voi itse päättää, kuinka arki rullaa. Tietty surullista lasten kannalta, mutta onhan se lapsillekin parempi ku ilmapiiri kotona ei oo jatkuvasti negatiivinen.

Kohti uutta! Täytyy toivoo, et pystytään hoitaa tää ero niin ku aikuiset :)

Tytsylle tsempit oman ukon kanssa. Jotenkin tuntuu, et painitte vähän samassa sarjas missä itse/me. Mä en vaan enää jaksanut... tavallaan ku tiedän pärjääväni yksin. Paljon paremmin.
 
Ccix hienoa että oot positiivisella mielellä:) toivotaan että eroprosessi menee asiallisissa merkeissä lasten etu mielessä:)
 
Ccix, tsemppiä tähän muutosvaiheeseen ja voimia pitää homma hallussa niin, että saatte asiat lasten kannalta sovittua parhaiten. Ja itsenne.

Mullakin aiempia pitkiä suhteita, mutta tää on jotenkin niin erilaista. Kun alussa tuntui, että tää on just se oikea ja sitten tietenkin, kun aikaa kuluu ja tulee vaikeita elämäntilanteita, jää se parisuhde vähemmälle huomiolle. Aiemmin muu elämä on ollut silti aika stabiilia kuitenkin ja tiennyt että ongelma on nimeomaan se parisuhde ja jotenkin niistä ei saa tähän nyt mitään apua. Ja onhan tuo mieskin niin erilainen kuin aiemmat :) Nyt ehkä jaksaa vielä uskoa, että saadaan hommat kuntoon, ku muu elämä on tasaantumassa. Mut tosiaan, kyllästyttää olla joka kerta se, joka tulee vastaan. Pitää tehdä varmaan uus sopimus, että ei erota ennenku tuleva vauva on ainakin 2 :)

Luin jostain, että mitä onnettomampi pikkulapsiaika, sitä onnellisempi parisuhde myöhemmin. Pidetään siitä toivosta kiinni :)
 
Meidän poika jaksaa kävellä kanssa aika pitkiä matkoja ja nyt se on innostunut potkupyöräilystä. Välillä joutuu loppumatkan kantaan lasta tai pyörää tai molempia (+vetää koiraa), mut on se yhdessä kävelyllä käyminen ja luonnon ihmettely silti hauskaa :)
 
Meillä kans kävellään pitkiä matkoja ja osa matkasta menee potkupyörällä, ihan kunnon lenkkejä voi jo halutessaan heittää :) Varmaan jotain 3-4km ne yleisimmät lenkit, sit lähipuistoon yms aina kävellen ja kotiin sit rimpuillen kainalossa :D
 
Repivätkö teidän muksut toisiaan hiuksista? Tai purevatko?
Toi Siiri osaa kyllä olla niin mahdoton ja repii sannilta (toiseksi nuorin) hiukset päästä... siis oikeesti, sillä on takaraivolla kärsineitä ja katkenneita hiuksia jopa yks kaljukohta:sad001 tänään käytiin sit kampaajalla ja se sai sannin hiukset näyttämään ihan hyviltä mut sillä oo noin lyhyitä hiuksia ollut sitten syntymän...sit se puree kaikkia ihan tosissaan... kun kieltää se vaan nauraa! Apua! ImageUploadedByVau Foorumi1533551100.166561.jpg :sad001
 
Meillä nuorin nipistelee, puree ja repii tukasta... Ollaan napakasti otettu neiti irti ja siirretty muihin toimiin, joskus joutuu useamman kerran tekemään, mutta mahdollisimman neutraalisti hoidetaan tilanne, ettei tosissaan ala hakemaan huomiota moisella perseilyllä :/ Yritetty nuo isommat muksut kans opettaa siihen, että mahdollisimman vähin elein hoitaa tilanteen, kun sehän tuntuu olevan paras leikki kun toinen huutaa...
 
Ihan sama täällä. Siis tämän joulukuisen kanssa. Lyö ja puree ja välillä potkii milloin ketäkin ja jos kieltää, nauraa vaan vahingoniloisesti perään. Ei kiva. Onneks jo vähän vähentynyt, mut vaikee kitkeä pois :/ vähän on yritetty et saa ylipaljon pusuja jne jos sen sijaan silittää, mut saattaa sen jälkeen silti lyödäkin. Saas nähdä miten pk:ssa lomien jälkeen.
 
Warheart meillä tehdään aikalailla samallalailla kun teillä ja sanotaan ei saa, sattuu! Mut hyökkää uudestaan räkäisesti nauraen :/ aivan kamalaa! Ja Sanni saa suurimman kurituksen, tietysti kun on aikalailla samalla korkeudella/aaltopituudella ja nää leikkii keskenään aikalailla:sad001
Tytsy meillä Sanni kans hakkaa jos/kun suuttuu... mut se sentään uskoo kun sanoo että ei saa lyödä, äitiin/isiin sattuu!
Se ei sentään juurikaan kurita siskojaan... jotain plussaa!
Toi siirin käytös kyl pitäis jollain saada loppumaan enneku Sanni on täysin kalju ja purtu verelle:sad001
Mun pikku nanneno...
 
Meillä ei kielletä, eikä sanota mitään, viedään vaan pois touhuamaan muuta. Kaikkien isompien kohdalla tämä tyyli on toiminut kaikkeen kiellettyyn kiinnostavaan, kuten keittiön laatikot, pistorasiat, telkkarin taputtelu, lp-soitin, dvd- ja cd-hyllyt jne. Väkivaltaa ei meillä muut ole harrastaneet, paitsi tämä nuorin, mutta on jo vähenemään päin selkeästi kun tosiaan joutuu tylsästi aina pois tilanteesta :D
 
En tiedä toimiiko noin pieneen, mut monet muksut hakee negatiivisella käytöksellä huomiota, niin tällöin voi toimia, että se pahantekijä jätetään huomiotta ja sylitellään, pusutellaan ja halaillaan tätä ketä on satutettu ja mennään vaikka kauemmaksi korostamaan, että perseilyllä ei huomiota tipu.
 
Pitääpä kokeilla tota että ei sanota mitään siirretään vaan muualle... ollaan kyllä sannia ( ja muitakin) lohdutettu ja sylitelty kun on satutettu! Kun Siiri siis puree tosisaan...
Ihossa pitkään hampaan jäljet ja mustelmat:sad001
Tulee sit hakkaamaan, yleensä ylttää vaan muhun kun bloggaan sen lyönnit, kun toista lohdutetaan... ja siitä lohdutus sylistä ei oo mitään kiirettä pois vaan saa olla niin kauan kun tarvii!
 
Joo, siis meillä kans tuo puree todella kovaa, jää ihan kunnolla puremajäljet :sad001 Pureminen on jäänyt lähes kokonaan, aina kun vähänkin näyttää, että sovittelee hampaitaan puraisua varten niin nostan pois. Nipistely tuntuu olevan nyt se juttu, mut alkanut nipistelemään myös itseään jos harmistuu jostain.
 
Meillä joulukuinen puree 5v isosiskoaan, jos ei muuten pärjää leikeissä... Ja kun 5v on vielä siinä kuoleva joutsen -iässä, jossa kaikki on äärimmäisen draamalla kyllästettyä, on noitten kans vaikia välillä tietää, mitä pitäis tehdä. Onneks jäähylle laitto on vähän ehkä auttanut, ja uskon et alkavat kerhot ja päikyt auttaa myös, kun ei tartte koko ajan siskoa katella :D

Mä kans veikkaisin, että vähän pienempään vois toi Warheartin ehdottama siirtäminen tehota, varsinkin jos isoimmat sisaruksetkin sitä osais toteuttaa. Toivottavasti saatte Äippä jotenkin tilanteen ratkeamaan!

Osaisko täällä muuten joku vinkata 5-vuotiaalle sopivia, vähän pelottavia kirjoja/leffoja/pelejä tms. Meillä on isommalla selvästi joku turvallisen jännityksen haku meneillään ja se pitäis kanavoida johonkin muuhun ku pienemmän pelotteluun o.O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top