Joulukuun mammat 2015

Äitiys on välillä kyllä niin perseestä, kun pakko olla se kuri ja auktoriteetti, vaikka monesti tekis mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa pentujen hillua miten tykkää :D Kyllä, menetän hermoni melko usein, samoista asioista saa sanoa TODELLA monta kertaa ja ei siltikään mene jakeluun... Meillä ilmeisesti tiukempi kuri kuin kavereilla, joten asioista joutuu tosissaan vääntämään isompien kanssa.

Poodle, ootko karkailuun kokeillut uhata valjailla ja hihnalla? Niitähän on nykyään lapsillekin ja varmuudella kukaan lapsi ei niistä tykkää :D Jos lapselle(isommalle) selittää miten vaarallista on karata ja ilman lupaa ei lähdetä mihinkään, jos se ei toimi, niin valjaat laitetaan. Mun ei oo tarvinnut ostaa valjaita kun uhkailu on ollut riittävää. Mä myös teen niin, että jos ei kertakäskyllä lähde muksut matkaan niin vaikka kannan sit mukanani tai ”raahaan” kädestä pitäen, vaihtoehtoja en anna.

Muokkasin kirjoitusvirheitä pois :D
 
Muokattu viimeksi:
Ihan varmasti kaikilla menee välillä hermot, ellei nyt ihan yli-ihmisiä ole :) Meillä miehellä menee musta vähän liiankin nopeasti ja just tolleen ”no älä sitten laita kenkiä, mä lähden yksin” -tyylisesti ja mä yritän ainakin monta kertaa opastaa lasta kärsivällisesti. Huom. yritän. Jos saa yrittää päivän aikana 100 kertaa niin kyllä jossain kohtaa palaa käämi :D Ja teen kanssa tota, että jos ei ulkona muutamasta pyynnöstä tai neuvotellen tule mukaan mihin käsketään, niin raahaan. Se inhoo sitä ja varmaan näyttää ulkopuolelle välillä aika hurjalta, mutta en mä nyt voi lapsen tahtoonkaan taipua (tilanteesta riippuen).
 
Voi surkeus :sad001 On se niin kurjaa jättää lapsi päiväkotiin, kun sen koko olemuksesta katoaa kaikki ilo ja pää painuu, kun päästään pihaan. Ja sitten se tarrautuu mun syliin niin, että pitää väkisin irrottaa kädet :sad001 Sen kaverit siellä tulee aina aivan innolla poikaa vastaan ja jutteleen, mutta meidän poika vain on murheissaan :sad001
 
Juu, kyllä palaa käämit ja monta kertaa päivässä... siitä tarvii morkkiksia ottaa:wink
Tytsy eiköhän pieni mies oo ihan sujut asian suhteen kun sä meet pois näkökentästä:wink
 
Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta :Heartred Onneks tuo isompi ei oikeesti noita karkausuhkailujaan toteuta, mutta kyrsäsee jo valmiiksi kun tietää, et perään lähteäkseen joutuis ottaan pienemmän kainaloon >.< Ei tää uhma tosiaan tunnu kunnolla loppuvan temperamenttiselta lapselta milloinkaan, mut muuttuu vaan sanallisemmaksi... Meilläkin on meinaan tyhmä äiti jo ajat sitten löydetty sanavarastoon :D

Tsemppiä Tytsy hoidonaloitukseen! Jos lapsi on kuitenkin ihan hyvillä mielin iltapäivällä, eikä hoitajat raportoi mistään ihmeemmästä, ei varmasti oo syytä huoleen :Heartred Vaikka pahaltahan se tuntuu lapsi jättää surkeana sinne. Meilläkin on joulukuinen asunut koko kesän kirjaimellisesti mun jalan ympärillä ja hameen alla, ja hirvittää jo valmiiksi yksin kerhoon jättäminen :O Nyt kun ei oo enää ees sisko samassa kerhossa mukana...
 
Meillä pitää kans olla tosi tiukkana, muuten lähtee koko homma lapasesta.
Aamulla jaksan vielä monta kertaa sanoa rauhallisesti asioista mutta iltaa kohden hermo menee pikkusen herkemmin :sorry:
 
Ai kamala, mua ihan hymyilytti lukea että muillakin on uhmia, meillä olis teiniuhmaa lisäksi tarjolla. Meillä kans mies saa heti raivarit ja sanoo ei sitte ja sit mä yritän selittää mut se suututtaa ja kyrpii ku yksin joutuu säätämään. Mitään en jaksais tehdä enkä tosiaan oo valmis lähtemään töihin joulukuun jälkeen. Ei siis oo työpaikkaa että hakea pitäis mut en suostu viemään tota jässikkää mihinkään hoitoon ku edellisestäkin tuli siellä yks jästi! Kun keksisin jotain mitä voisin kotona tehdä.
 
Musta töissä on eri kivaa (varsinkin jos tekee vajaata viikkoa) ja oikein ihana poika meidän päiväkodista tulee iltaisin kotiin :) Ainakin ne väittää että päivät menee siellä ok ja nopeasti toipuu mun lähdöstä aamulla. Tosin tänään oli yrittänyt purra muutamaa kaveria. Ihan hirveesti riippuu että ketä hoitajia sattuu saamaan lapsen ryhmään. Kevään meillä oli ihan perseestä, nyt tuntuu paremmalta kun 2/3 hoitajista vaihtui. Nää uudet jopa puhuukin jotain :eek:
 
Mulla ei ole kyllä mitään haluja laittaa hoitoon tota meidän nuorinta! On aivan persettä tänä arki jo nyt jos vahingossa saa jotain väärää ruokaa, niin en vois millään luottaa hoitopaikassa ruokailuiden onnistuvan ja minähän se sit oon joka valvoo kivusta huutavan lapsen kanssa yöllä :sad001 Eipä mulla kyllä oo mikään kiire tässä, pitäs vähän omatoimisesti opiskella pääsykokeita varten jos ravitsemustiedettä meinasin lukemaan, mut luultavasti ei olla Kuopioon muuttamassa, niin saattaapi se haave jäädä ihan jo siksi. Pitäs keksiä jotain mitä oikeasti haluaisin tehdä ja missä ei vaikuta mun rajoitteet niin kovin.
 
En minäkään näitä halua laittaa hoitoon vasta kun sit 3v... tovin saa siis haaveilla töihin/kouluun lähdöstä :wink
Esikoisen eka koulupäivä on taputeltu, että jännitti sekä äitiä että lasta:p yksin liikkumisen harjoittelu aloitettu ja toiveissa että koulupolku sujuu yksin viimeistään sitten kun vauva syntyy! ImageUploadedByVau Foorumi1534243985.021902.jpg
 
Ihan kauhee päiväkotiahdistus iski. Uuden kodin lähipäiväkodeista kaikki täynnä ja muutenkin homeessa tai jossain vaiheessa remontoitu homeesta. Ja niin kaukana että ei kävellen pysty kulkeen :/ Ja noi julkisten paikkojen saaminen on muutenkin ihan herran haltuun, et miten ne niitä arpoo. Yksityisiä olis pari, mut pian kahden lapsen kanssa kyllä liian kallista. Nykyinen pk liian kaukana ja syrjässä meidän kulkureiteiltä. Tosi ahdistavaa!

En uskalla ottaa poikaa kokonauan kotiinkaan, koska se tarvitsee enemmän virikkeitä, mitä mä voin tarjota ja jos loppuraskaus onkin raskasta ja vauva onkin sitten kovin vaativa. Jos ottaa pk pois, minimiaika on 4 kk eli ei voi vaan kokeillakaan.
 
Helou, eksyinpä tänne pitkästä aikaa ja täällä vielä juttua riittää. :)

Kaikille ketkä painii parisuhdeongelmien ja erotilanteiden kanssa tsemppiä & voimia!

Meillä S tulee selkeesti, mut nyt on joku vaihe että poika haluaa sen ässän sönköttää eikä selkeästi sitä sano niin kuin ennen. R ei taas selkeesti tule, enempi kuulostaa l:ltä.

Sit kaikista idioottimaisinta varmaan on huutaa lapsille että "älä huuda, ole hiljaa". Vähän niin kun "älä tee niinkun minä teen, tee niinkun minä käsken" :hilarious:

Been there, done that. :grin Kyllä täälläkin hermot menee enempi vähempi joka päivä, toisinaan kestän hyvinkin etten jaksa edes ääntä korottaa, toisena päivänä mitta on täynnä jo heti aamusta että tekis mieli räjähtää. Toisten silmiin voin vaikuttaa joltain natsimutsilta kun en anna lapsille periks ja käyn kaappaamassa kiukuttelevan ja huutavan lapsen syliin, ja siitäkös vedetään kunnon itkupotkuraivarit sylissä. Mut rajat & säännöt on rakkautta, kyllä noi pienetkin lapset osaa olla pirun fiksuja ja käyttää sitä hyödyks jos periksi annetaan. Siitäkös sit noidankehä alkaa.

En tiedä mistä tuli mieleen, mutta mua niin ärsyttää äidit ketkä ulkoillessa kiinnittää enempi huomiota siihen puhelimen räpläämiseen kuin lapseensa. On ollu paljon tilanteita joissa mä oon joutunu vähän rauhoittelemaan ja ”käskemään” toisten lapsia kun äiti ei huomaa mitään. Ei siis muuten haittaa, mutta siinä vaiheessa kun mun lapset on ’vaaravyöhykkeellä’ on pakko puuttua tilanteeseen ettei vaan satu kellekään mitään. Tänään mä menin auttamaan erästä pientä tyttöä joka jäi jalastaan jumiin eräässä laitteessa, huusi kyllä äitiään mutta tää mamma oli niin keskittyny puhelimeensa ettei huomannu... En sitä väitä ettenkö mä ikinä leikkipuistossa ollessa näpräis puhelinta, mut se on sitä että vilkuilen poikia vähän väliä, oon skarppina ja se puhelin menee kyllä hyvin nopeasti taskuun takaisin.

Huh tulipahan tekstiä. :smiley-angelic006
 
Teillä joilla on esikoinen ollut päiväkodissa kun on syntynyt toinen (kolmas, neljäs...) lapsi, niin mitä ootte tehneet esikoisen päiväkodin kanssa? Osa-aikainen hoito, montako päivää, kokonaan kotiin, heti mammaloman alusta vai myöhemmin, jne.?
 
Kun me odotettiin meidän tokaa ja esikoinen oli päiväkodissa niin kun mä jäin äitiyslomalle niin esikoinen otettiin pois hoidosta ja siitä asti mukelot on ollu kotihoidossa :)
 
Meillä kun odotettiin kolmatta niin isommat jäi päiväkotiin, haettiin kyllä aikaisemmin kotiin. Sitten esikoinen menikin eskariin niin keskimmäinen oli puolipäivää päiväkodissa.
 
Tytsy, mä miettisin ihan omaa jaksamista, että miten jaksaa kuljetukset jne. Onkos se laki muuten nykyään millainen, että saako edes kokopäiväiseksi, että puolipäiväinen ainut vaihtoehto? Ja toki miettii sitä, että haluaako lapsi olla päiväkodissa vai kotona :)
 
Meillä jatkoi kuopuksen syntyessä esikoinen hoidossa, koska tiesin, ettei apukäsiä ja turvaverkkoja ole muuten tarjolla. Ja vaikka olis ollutkin niin varmaan olis pidetty jollakin tuntimäärällä hoidossa, isompi kun on luonteeltaan paljon aktivointia kaipaava. Pidettiin kyllä paljon kotivapaitakin tilanteiden mukaan ja päivät sai hyvin muokattua niin, ettei aamulla tarvinnu kukonlaulun aikaan kenenkään herätä tai iltapäivällä lapsen olla pitkään :) Ota Tytsy ihan oman jaksamisen kannalta tuo pohdinta :) Lähtökohtaisesti helpomminhan sen lapsen saa sieltä hoidosta pois ku takasin hoitoon.
 
Mun mielestä se oli hetken aikaa niin että jos toinen vanhemmista on kotona niin sai pitää sen tietyn tuntimäärän hoidossa, mut se on tainnu muuttua takasin siihen että saa pitää vaikka sen koko päivän.
Meillä esikoinen aloitti eskarin juuri ja nyt olen hakenut joulukuiselle eskarin ajaks hoitopaikkaa siihen samaan päiväkotiin. Meillä ei ole ollut lapset kun kerhossa aikasemmin.
 
Kerhossa on nää nää meidänkin muksut ollu ja ovat vaikka oon kotona... eipä sitä kerhoa oo kun 2xvko 3h päivässä :)
 
Takaisin
Top