Huhtikuun höpinät

Tuntuu pimeeltä nyt, että esikoisen raskaudesta kertonu jo rv 7 ihan avoimesti. Kuopuksesta kerroin töissäki vasta lähemmäs puoliväliä :hilarious: Mut toisaalta ihanaa, että on edes yhden suht huolettoman raskauden saanu kokea. Taisin sillon km.n ja kkm.n jälkeen plussatessa heittää miestä sil testillä sanoen, että kohti kolmatta keskenmenoa sit vaan :wacky:
 
Tuntuu pimeeltä nyt, että esikoisen raskaudesta kertonu jo rv 7 ihan avoimesti. Kuopuksesta kerroin töissäki vasta lähemmäs puoliväliä :hilarious: Mut toisaalta ihanaa, että on edes yhden suht huolettoman raskauden saanu kokea. Taisin sillon km.n ja kkm.n jälkeen plussatessa heittää miestä sil testillä sanoen, että kohti kolmatta keskenmenoa sit vaan :wacky:

Meillä on siis samat taustat, km ja kkm. Mulla ei tosin sitä yhtäkään onnistunutta raskautta. Saako kysyä, milloin ja millä viikoilla sulla nää surut tulleet vastaan? Mulla oli tosi varhainen km 4/19 ja kkm 12/19. Se huomattiin viikolla 10+4, sikiö vastasi 8+5. Tyhjennys oli kamala kokemus. Tehtiin sairaalassa, henkilökunta oli töykeää ja ajattelematonta. En saanut mitään tietoa itselleni vaatimatta sitä (mut olikin esim. kaavittu kolme kertaa yhden sijaan, siltikään kaikkea raskausmateriaalia ei oltu saatu pois, olin menettänyt paljon verta, eikä verentuloa meinattu saada loppumaan ja kaavinnassa heräsi epäily tuosta kohdun anomaliastakin... Mikään näistä ei näy edelleenkään Kannasta, eikä näistä olisi minulle edes kerrottu :finger:). Ja kaavintaan jouduin, kun lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut JA sain lääkkeistä allergisen reaktion. Nyt taas kkm pelätessäni mun pahin pelko on ollut vauvan menettämisen ohella tuon p*skan kokeminen ilman miestä! Se oli mun kaikki turva tuolla :sorry:
 
Voi Sammie oon pahoillaan sun kokemuksista :Heartred Mun km tuli joskus 6+5 ja alkoi ruskealla pienellä vuodolla. Seuraava raskaus tärppäsi heri seuraavaan kiertoon. Tein plussatestin ja mut laitettiin sairaalaan tutkimuksiin, jos kohtuun jäänyt jotain. Löytyikin syke ja uusi alkanut raskaus. Rv 10+0 tuli vain sellainen olo ettei kaikki hyvin ja pääsin neuvolassa ultraan. Selvisi kkm, n. 8+0 mennyt kesken. Mulla riitti lääkkeellinen tyhjennys. Ja mun osalle osui hyvää empaattista kohtelua. Harmi kun se ei toteudu kaikkialla :sad001
 
Ja siis 2017 lopulla km ja alkuvuodesta 2018 kkm. Sit onneks alkukesästä plussa, jossa onnellinen lopputulos. Oli kyl rajua tulla 8kk sisällä 3 krt raskaaksi :confused: Hirveät pelot sai aikaseks. Suurin osa kuopuksen odotuksesta meni surullisia lauluja kuunnellessa ja itkien jo etukäteen tulevaa menetystä.
 
Ja siis 2017 lopulla km ja alkuvuodesta 2018 kkm. Sit onneks alkukesästä plussa, jossa onnellinen lopputulos. Oli kyl rajua tulla 8kk sisällä 3 krt raskaaksi :confused: Hirveät pelot sai aikaseks. Suurin osa kuopuksen odotuksesta meni surullisia lauluja kuunnellessa ja itkien jo etukäteen tulevaa menetystä.

No varmasti! Rankkaa jo fyysisesti saati henkisesti. Mut ihana kuulla, että sua on kohdeltu hyvin :Heartred
 
Joo, ymmärrän :confused: Mä oon ollut itse jotenkin hetkittäin aika kateellinenkin niille, jotka saa odottaa lasta ilman synkkiä muistoja keskenmenoista. Luulen, että tää olisi tosi erilaista... Tai no, tiedän, kun odotinhan mäkin joskus ilman km ja kkm historiaa.
Synkät muistot kyllä tehokkaasti varjostaa sitä odotuksen onnea.... ei uskalla juuri lainkaan antaa itsensä haaveilla tai kunnolla iloita odotuksesta. Ite tunnistan ainakin, et työnnän niitä innostuksen ja ilon fiiliksiä taustalle, kuvitellen, et ei sattuisi niin kovasti, jos päättyykin taas huonosti.
 
Meillä on siis samat taustat, km ja kkm. Mulla ei tosin sitä yhtäkään onnistunutta raskautta. Saako kysyä, milloin ja millä viikoilla sulla nää surut tulleet vastaan? Mulla oli tosi varhainen km 4/19 ja kkm 12/19. Se huomattiin viikolla 10+4, sikiö vastasi 8+5. Tyhjennys oli kamala kokemus. Tehtiin sairaalassa, henkilökunta oli töykeää ja ajattelematonta. En saanut mitään tietoa itselleni vaatimatta sitä (mut olikin esim. kaavittu kolme kertaa yhden sijaan, siltikään kaikkea raskausmateriaalia ei oltu saatu pois, olin menettänyt paljon verta, eikä verentuloa meinattu saada loppumaan ja kaavinnassa heräsi epäily tuosta kohdun anomaliastakin... Mikään näistä ei näy edelleenkään Kannasta, eikä näistä olisi minulle edes kerrottu :finger:). Ja kaavintaan jouduin, kun lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut JA sain lääkkeistä allergisen reaktion. Nyt taas kkm pelätessäni mun pahin pelko on ollut vauvan menettämisen ohella tuon p*skan kokeminen ilman miestä! Se oli mun kaikki turva tuolla :sorry:
Mulla kkm meni kans päin seiniä. Henkilökunta oli kyllä ihan ok, mut muuten sitten ei homma toiminutkaan. Tyhjennys ei meinannu millään käynnistyä, vuosin tosi rajusti ja silti laitettiin kotiin, siel meinas lähtee taju, takas sairaalaan, veritankkaus, takas kotiin, kuume nousi, takas sairaalaan, kun olin viikonlopun väitellyt, et mun olo on todella huono ja kovia kipuja, kohtu tulehtui, sairaalas meni sit pari päivää, nukutukses pestiin kohtu ja sain rautainfuusioita. Olin henkisesti ja fyysisesti niin loppu, itkin vaan, enkä pysyny ees pystys. Toivon todella, ettei tarttis sitä paskaa käydä enää läpi uudelleen :depressed:
 
Onpa teillä rajuja kokemuksia takana. Toki sen ymmärtää ettei suoraan laiteta kaavintaan, mutta sit taas sammie sulla ollu senki kaa ongelmia :hungover:
 
Nää on niin raskaita kokemuksia! Toi sunkin tarina, HippuToivoa :Heartred:sad001 Mulle henkilökunta ihmetteli, kun itkin, että mitä oikein itken, kun ei mitään pahaa ole tapahtunut :finger: Ei toki, paitsi menetin paljon toivotun lapsen ja keho ja mieli joutui käymään läpi kamalia kokemuksia. Ja samalla osastolla ovat vastasyntyneet ja onnelliset vanhemmat... Mieskin kysyi kohtelua vierestä seuranneena, et luuliko hoitajat, että oon aborttia tekemässä (kyl ne puhui kkm, eli tiesivät kyllä). Mut nää kaikki kokemukset lisää kauhua myös siitä, että jos ja kun kaikki menee hyvin ja joudun tonne synnyttämään ilman miestä :sad015 Mut jospa tää pahin korona hässäkkä ois jo silloin ohi.
 
Apua miten voi kysyä mitä itket, ku on saanu keskenmenon?!?? :eek: Laitoitko mitään valitusta jälkikäteen?
 
Meillä on siis samat taustat, km ja kkm. Mulla ei tosin sitä yhtäkään onnistunutta raskautta. Saako kysyä, milloin ja millä viikoilla sulla nää surut tulleet vastaan? Mulla oli tosi varhainen km 4/19 ja kkm 12/19. Se huomattiin viikolla 10+4, sikiö vastasi 8+5. Tyhjennys oli kamala kokemus. Tehtiin sairaalassa, henkilökunta oli töykeää ja ajattelematonta. En saanut mitään tietoa itselleni vaatimatta sitä (mut olikin esim. kaavittu kolme kertaa yhden sijaan, siltikään kaikkea raskausmateriaalia ei oltu saatu pois, olin menettänyt paljon verta, eikä verentuloa meinattu saada loppumaan ja kaavinnassa heräsi epäily tuosta kohdun anomaliastakin... Mikään näistä ei näy edelleenkään Kannasta, eikä näistä olisi minulle edes kerrottu :finger:). Ja kaavintaan jouduin, kun lääkkeellinen tyhjennys ei toiminut JA sain lääkkeistä allergisen reaktion. Nyt taas kkm pelätessäni mun pahin pelko on ollut vauvan menettämisen ohella tuon p*skan kokeminen ilman miestä! Se oli mun kaikki turva tuolla :sorry:

Ihan kamalia kokemuksia sulla. Mullakin on ollut yksi kkm ja samoja fiiliksiä siitä, miten hirveää se oli. Mulla lopulta onnistui lääkkeellinen (kai sieltä jotain pientä vielä kaavittiinkin), mutta kesti kauan ja kivut oli kuin synnytyksessä. Lisäksi hirveä pahoinvointi lääkkeistä. :yuck:

Nyt pelkään että on taas kkm, kun mitään kunnon raskausoireita ei ole. Ens viikkoon pitää odottaa verikokeen tuloksia ja odottavan aika on tosiaan pitkä!
 
Mulla on myös takana kaksi varhaista keskenmenoa, yksi kkm ja yksi tuulimuna. Keskiviikkona ultrassa lääkäri kovasti vakuutteli, että kun sykkeet on nähty ja alkio vastaa viikkoja, niin on hyvät mahdollisuudet, että kaikki menee hyvin, mutta tällä taustalla on vaikea luottaa vaikka haluaisikin. Ajattelee vaan, että olihan sillä 12. viikolla keskenmenneeksi todetulla alkiolla myös syke jossain vaiheessa, mutta en toki tiedä, oliko jäljessä viikkoja (kehitys loppunut joskus 10. viikolla). Päivä kerrallaan mennään ja yritän olla suunnittelematta liikaa tulevaa. Jopa vähän taikauskoisesti pelkään innostua tai miettiä esim. miten kertoisin raskaudesta läheisille.
 
Mulla on myös takana kaksi varhaista keskenmenoa, yksi kkm ja yksi tuulimuna. Keskiviikkona ultrassa lääkäri kovasti vakuutteli, että kun sykkeet on nähty ja alkio vastaa viikkoja, niin on hyvät mahdollisuudet, että kaikki menee hyvin, mutta tällä taustalla on vaikea luottaa vaikka haluaisikin. Ajattelee vaan, että olihan sillä 12. viikolla keskenmenneeksi todetulla alkiolla myös syke jossain vaiheessa, mutta en toki tiedä, oliko jäljessä viikkoja (kehitys loppunut joskus 10. viikolla). Päivä kerrallaan mennään ja yritän olla suunnittelematta liikaa tulevaa. Jopa vähän taikauskoisesti pelkään innostua tai miettiä esim. miten kertoisin raskaudesta läheisille.

No tämä just. Ihan samat mietteet tuostakin, että olihan sillä keskenmenneelläkin syke ym. Ja silti. Selvästi arkailen tähän lapseen "rakastumista" :sad001 Pakko vain yrittää uskoa ja luottaa, ei muukaan auta. Mulla vielä tuo anomalia, minkä vuoksi toisen kolmanneksen km riski kasvanut, niin tuntuu, ettei pääse yhtään rentoutumaan, vaikka nt-ultrassa kaikki hyvin olisikin. Tsemppiä :Heartred
 
Ihan kamalia kokemuksia sulla. Mullakin on ollut yksi kkm ja samoja fiiliksiä siitä, miten hirveää se oli. Mulla lopulta onnistui lääkkeellinen (kai sieltä jotain pientä vielä kaavittiinkin), mutta kesti kauan ja kivut oli kuin synnytyksessä. Lisäksi hirveä pahoinvointi lääkkeistä. :yuck:

Nyt pelkään että on taas kkm, kun mitään kunnon raskausoireita ei ole. Ens viikkoon pitää odottaa verikokeen tuloksia ja odottavan aika on tosiaan pitkä!

Toivottavasti pelko osittautuu vääräksi :Heartred Ei ne oireet tai oireettomuuskaan valitettavasti tai onneksi mitään kerro. Olikos sulla jo onnistuneita raskauksia?
 
Kiitos Sammie, toivotaan!
Kaksi lasta on saatu syliin asti. Vuonna 2014 ja 2017 syntyneet. Kkm oli siinä välissä. Esikoista yritettiin pitkään. Energisiä tapauksia nämä meidän lapset on ja pitkään olin sitä mieltä, että kaksi riittää meille, kun tuntuu, että ne työllistää ainakin neljän rauhallisen lapsen verran. :grin
 
Apua miten voi kysyä mitä itket, ku on saanu keskenmenon?!?? :eek: Laitoitko mitään valitusta jälkikäteen?

Olin varma, että laitan, mutta en saanut aikaan. Kai se meni vähän niin, että kun suurin vihaisuus oli, se oli liian kipeä asia ja sitten halusi vain unohtaa. Mutta eihän sitä unohda.
 
No tämä just. Ihan samat mietteet tuostakin, että olihan sillä keskenmenneelläkin syke ym. Ja silti. Selvästi arkailen tähän lapseen "rakastumista" :sad001 Pakko vain yrittää uskoa ja luottaa, ei muukaan auta. Mulla vielä tuo anomalia, minkä vuoksi toisen kolmanneksen km riski kasvanut, niin tuntuu, ettei pääse yhtään rentoutumaan, vaikka nt-ultrassa kaikki hyvin olisikin. Tsemppiä :Heartred

Kiitos ja paljon voimia myös sinulle. :Heartred Kurjaa, että joudut jännittämään vielä anomalian vuoksi. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. Meillä vaihtui km tutkimukset varhaisultraan, joten eniten huolestuttaa, että jos keskenmenoille onkin jokin syy, niin toistuuko sama uudestaan.
 
Olin varma, että laitan, mutta en saanut aikaan. Kai se meni vähän niin, että kun suurin vihaisuus oli, se oli liian kipeä asia ja sitten halusi vain unohtaa. Mutta eihän sitä unohda.

Ymmärrän :Heartred
 
Uskaltaako tänne tulla nyt lainkaan iloitsemaan ensimmäisestä ultrasta, kun näyttää olevan vähän surulliset keskustelut käynnissä :sorry: Pahoittelut kaikille, joilla on näitä kokemuksia ollut.

Meillä oli ensimmäinen ultra neuvola lääkärin luona torstaina ja kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin tässä vaiheessa. Kylläpä helpotti ja olipa hassua nähdä se pieni tyyppi ruudulla ja saada viimein varmistus, että siellä jotain on :woot: Minulla on ensimmäinen raskaus eikä keskenmenoja, mutta en silti osaa oikein nauttia. Mietin edelleen koska uskaltaa kertoa läheisille ja vaikka olen ollut suht rennosti niin sellainen ilo ja kepeys ehkä puuttuu. Mielessä on koko ajan, että eihän tässä nyt vielä tiedä. Se on hieman harmi, koska olisi varmasti hyvä myös iloita raskaudesta jo ihan tässä alkuvaiheessakin :)
 
Uskaltaako tänne tulla nyt lainkaan iloitsemaan ensimmäisestä ultrasta, kun näyttää olevan vähän surulliset keskustelut käynnissä :sorry: Pahoittelut kaikille, joilla on näitä kokemuksia ollut.

Meillä oli ensimmäinen ultra neuvola lääkärin luona torstaina ja kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin tässä vaiheessa. Kylläpä helpotti ja olipa hassua nähdä se pieni tyyppi ruudulla ja saada viimein varmistus, että siellä jotain on :woot: Minulla on ensimmäinen raskaus eikä keskenmenoja, mutta en silti osaa oikein nauttia. Mietin edelleen koska uskaltaa kertoa läheisille ja vaikka olen ollut suht rennosti niin sellainen ilo ja kepeys ehkä puuttuu. Mielessä on koko ajan, että eihän tässä nyt vielä tiedä. Se on hieman harmi, koska olisi varmasti hyvä myös iloita raskaudesta jo ihan tässä alkuvaiheessakin :)

Hienoja uutisia! Tottakai saa iloita. :HeartredToivottavasti kukaan ei pelästy näitä km keskusteluja. Suurimmalla osalla kaikki kuitenkin menee hyvin, mutta jos on rankkoja kokemuksia taustalla, niin niitä on hyvä jakaa kohtalotovereiden kanssa.
 
Takaisin
Top