Yhtenä kappaleena täällä yhä, vaikka vkonloppu meni käynnistyksessä. Lauantaina ja sunnuntaina tuli molempina iltoina kuutisen tuntia supistuksia, sit hellitti eikä mitään. Maanantaina mut lähetettiin kotiin odotteleen, eräpäivä on 26.2., jos ei sitä ennen mitään tapahdu. Mua yritettiin lohduttaa sillä, ettei se vauva enää paljoa kasva "mahtuu varmaan tulemaan".
No, en voi sanoin kuvailla, kuinka turhauttavaa tämä kaikki oli. Kivuissa kuitenkin kärvistelin kahtena päivänä, mutta synnytys ei alkanut. Huonekaverikin oli espanjalainen nainen, alle 20 raskausviikkoa, jonkun tulehduksen takia siellä ja valitti kipua koko ajan. Hermot siis meni.
Ja sit maanantaina kun kotiin piti mennä, mies soitti, että oli ripuloinut koko yön ja tauti [:@]jatkui. Meikäläinen porukoille "karanteeniin", etten vaan sitä sais. Ja sit tuli poika kipeeks. Valtteri oksensi 12 tunnin aikana 10 kertaa voimalla! Mies joutui siis huolehtimaan kipeenä ollessaan sairaasta pojastakin, joka just ennen vatsatautia oli kuumeessa ja nuhassa...
Tänään tulin kotiin, ekana siivosin paikat desinfiointiaineen kanssa, jonka äitini toi sairaalasta - pitäisi tappaa kaikki pöpöt. Ja tietty käsidesiä hieron käsiini koko ajan. Nyt oon ihan puhki ja yritän vaan selviytyä päivästä toiseen. Supistuksia odotan kuin kuuta nousevaa. Olo on jotenkin niin masentunut, enkä jaksa enempää kirjoittaakaan, ettette te muut vallan masennu. [:@]