Ensikertalaiset/esikoista odottavat
- Ketjun aloittaja Merelda
- Aloituspäivämäärä
Usealla sivulla mitä oon löytäny, niin sanotaan parhaan ajan olevan rv 8-9. Itellä on 8+0 enkä aatellu että oisin liian myöhässä. :)
Nyt tais mun sisälukutaito pettää.. Aavan sivuilla ainakin sanotaan, että aikaisintaan rv6, mutta jotta esim. syke kuuluu varmasti kannattaa lykätä rv 7-8 jos ei oo mitään erikoista syytä mennä aiemmin. Ja jos ennen kunnallista sikiöseulaa haluaa, niin rv8-9 on ihan hyvä.
https://www.aava.fi/palvelu/varhaisraskauden-ultraaanitutkimus
https://www.aava.fi/palvelu/varhaisraskauden-ultraaanitutkimus
AprilB
Oman äänensä löytänyt
Paljon ajatuksia pyörii mielessä kun raskaus alkaa tuntua enempi todelliselta. Hirvittääkö teitä yhtään että miten tämä kaikki vaikuttaa niin pysyvästi tulevaisuuteen? Ei enää kaksistaan miehen kans, ei reissuja noin vain milloin huvittaa, miltä kroppa näyttää tämän jälkeen jne. Pakko myöntää että vähän kauhistuttaa onko tähän sittenkään valmis. 
Oma perhe ollut aina unelma kyllä. Mutta kai nämä kysymykset/mietinnät kuuluu asiaan?
Oma perhe ollut aina unelma kyllä. Mutta kai nämä kysymykset/mietinnät kuuluu asiaan?Varmasti kuuluu asiaan :) onhan se iso elämänmuutos, eikä siihen tarvitse suhtautua kevyesti. Mutta kuitenkin mua helpottaa miettiä, että ei ole sellasta asiaa mistä ei pystyis perheenlisäyksen vuoksi luopumaan. On miehen kanssa puhuttu, että koetetaan pitää huolta, että sitä yhteistä aikaa on jatkossakin.
Tosin nyt ei oo kerennyt miettiä muuta kuin tätä kauheeta oloa
// ja jos olis jäänyt odottamaan sitä, että on täysin valmis ja hetki on oikea, niin se hetki olisi äkkiä jäänyt tulematta. Itse tiedostin vahvasti, että jos useamman lapsen haluan, niin ikäkin alkaa tulla vastaan.
Tosin nyt ei oo kerennyt miettiä muuta kuin tätä kauheeta oloa
// ja jos olis jäänyt odottamaan sitä, että on täysin valmis ja hetki on oikea, niin se hetki olisi äkkiä jäänyt tulematta. Itse tiedostin vahvasti, että jos useamman lapsen haluan, niin ikäkin alkaa tulla vastaan.
Onko teistä kukaan vielä käynyt varhaisultrassa? Itsellä vielä laskettuaika hieman epäselvä kun pillereiden jälkeen ei ehtinyt yhtään kiertoa tulemaan ennen kun jo tein plussatestin. Viimeisistä menkoista neuvolantäti puhelimessa jo laski että ois vko7 menossa mutta ite en jotenkin usko kun viikollinen testikin näytti vasta 2-3vk hedelmöittymisestä (eli 4-5vk menossa?) Menossa kuitenkin jo ensi viikolla ekaan neuvolaan ja sanoi olevan mahdollista tehdä varhaisultra mutta voipi olla ettei siellä vielä mitään näy. Oletteko te millo viikoilla ja onko raskausoireita? :-)
AprilB
Oman äänensä löytänyt
Tuo on kyllä totta. Jos jää odotteleen että on täysin valmis, tuskin sellasta hetkeä edes tuleeVarmasti kuuluu asiaan :) onhan se iso elämänmuutos, eikä siihen tarvitse suhtautua kevyesti. Mutta kuitenkin mua helpottaa miettiä, että ei ole sellasta asiaa mistä ei pystyis perheenlisäyksen vuoksi luopumaan. On miehen kanssa puhuttu, että koetetaan pitää huolta, että sitä yhteistä aikaa on jatkossakin.
Tosin nyt ei oo kerennyt miettiä muuta kuin tätä kauheeta oloa
// ja jos olis jäänyt odottamaan sitä, että on täysin valmis ja hetki on oikea, niin se hetki olisi äkkiä jäänyt tulematta. Itse tiedostin vahvasti, että jos useamman lapsen haluan, niin ikäkin alkaa tulla vastaan.
kiitos rauhoittavista sanoista. Kyl se tästä 
intopiukeena
Vasta-alkaja
Täälläkin jännän äärellä ollaan, kiva että on vähän vertaistukea vaikka en tällaisia foorumeita normaalisti harrastakaan.
Ensimmäinen raskaus meillä myös, ja täytyy sanoa, että tuli kyllä vähän puskista! Ehkäisy siis jätettiin tietoisesti pois heinäkuun lopulla ja jos oikein laskin niin ensimmäisestä kerrasta tai viimeistään toisesta heti tärppäsi. Tuntuu ihan uskomattomalta, eikä tätä meinaa uskoa todeksi vieläkään. :)
Oltiin jotenkin henkisesti valmistauduttu siihen, että kun ehkäisyn jättää pois niin menee helposti vuosi tai puolitoista, ennen kuin alkaa näkymään. Lähipiirissä on niin paljon tällaisia tapauksia, että kai sitä vaan oletti, vaikka toki toivomus ja ajatus olikin taustalla silti, että mitä jos.. :angelic: Tuli siis lievänä yllätyksenä, kun näyttikin plussaa heti ensimmäisessä kierrossa. Nyt oikeastaan vasta sulatellaan tätä kaikkea. Tänään soitin neuvolaan ja saatiin aika 5.9., se ehkä jotenkin konkretisoi tilannetta!
Kiva huomata, että muillakin on samanlaisia murheita ja kysymyksiä ja ajatuksia, eikä ole yhtään huono ihminen jos vähän välillä hirvittääkin omalla tavallaan!
Eniten tällä hetkellä juuri pelottaa keskenmeno tai vauvan terveys muuten, ehkä sitä on liikaa lukenut ja kuullut kauhutarinoita, että huolestuttaa. Silti haluaisi kuitenkin jo haaveilla lastenhuoneesta ja vauvanvaatteista ja siitä ihanasta vauvan tuoksusta :) Mutta uskaltaako sitä? Toisaalta toki hirvittää myös elämänmuutos, pärjätäänhän me ja ollaanhan nyt valmiita ja tuleehan meistä hyviä vanhempia?
Tekisi myös hirveästi mieli kertoa ja kailottaa jo kaikille, etenkin kun on omille vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsikin kyseessä! Miten sitä malttaa!
Ensimmäinen raskaus meillä myös, ja täytyy sanoa, että tuli kyllä vähän puskista! Ehkäisy siis jätettiin tietoisesti pois heinäkuun lopulla ja jos oikein laskin niin ensimmäisestä kerrasta tai viimeistään toisesta heti tärppäsi. Tuntuu ihan uskomattomalta, eikä tätä meinaa uskoa todeksi vieläkään. :)
Oltiin jotenkin henkisesti valmistauduttu siihen, että kun ehkäisyn jättää pois niin menee helposti vuosi tai puolitoista, ennen kuin alkaa näkymään. Lähipiirissä on niin paljon tällaisia tapauksia, että kai sitä vaan oletti, vaikka toki toivomus ja ajatus olikin taustalla silti, että mitä jos.. :angelic: Tuli siis lievänä yllätyksenä, kun näyttikin plussaa heti ensimmäisessä kierrossa. Nyt oikeastaan vasta sulatellaan tätä kaikkea. Tänään soitin neuvolaan ja saatiin aika 5.9., se ehkä jotenkin konkretisoi tilannetta!
Kiva huomata, että muillakin on samanlaisia murheita ja kysymyksiä ja ajatuksia, eikä ole yhtään huono ihminen jos vähän välillä hirvittääkin omalla tavallaan!
Eniten tällä hetkellä juuri pelottaa keskenmeno tai vauvan terveys muuten, ehkä sitä on liikaa lukenut ja kuullut kauhutarinoita, että huolestuttaa. Silti haluaisi kuitenkin jo haaveilla lastenhuoneesta ja vauvanvaatteista ja siitä ihanasta vauvan tuoksusta :) Mutta uskaltaako sitä? Toisaalta toki hirvittää myös elämänmuutos, pärjätäänhän me ja ollaanhan nyt valmiita ja tuleehan meistä hyviä vanhempia?
Tekisi myös hirveästi mieli kertoa ja kailottaa jo kaikille, etenkin kun on omille vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsikin kyseessä! Miten sitä malttaa!
Mä en malttanu olla kertomatta perheelleni, tämä on vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi ja äiti on jo tässä vaiheessa ihan täpinässä miettimässä ostoksia sun muuta =D Juuri eilen juteltiin varmaan tunti puhelimessa ja päädyttiin siihen että meille ei tarvi ostaa mitään joululahjoja vaan eiköhän ne nyt aika pitkälti ole lapsen tarvikkeita ja hankintoja. Yritän kyllä toppuutella äitiä ja sanoa että annetaan tämän nyt vielä mennä eteenpäin eikä ennen joulua hirveästi tehtäisi hankintoja, en maalaa piruja seinille mutta kun koskaan ei tiedä.
En pystynyt olla siksikään kertomatta koska meidän perheellä on läheiset välit ja siskoni oli ensimmäinen jolle kerroin.
En pystynyt olla siksikään kertomatta koska meidän perheellä on läheiset välit ja siskoni oli ensimmäinen jolle kerroin.
AprilB: kyllä, samoja pohdintoja täälläkin! Onhan tämä elämä niin helppoa nyt, kun voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. On varmaan aika orpo olo lähteä vauvan kanssa sitten kotiin! Elämä muuttuu ihan varmasti. Toisaalta lapset ovat pieniä niin vähän aikaa. Kohta sitä voi mennä taas vapaammin ja lapsikin menee omatoimisesti niin, että vauva-aikaa tulee ikävä Mulla ei kauheasti ole kokemuksia lapsista, mutta ystävän perheen kautta on saanut kurkistaa siihen arkeen. Hermoja kiristävää paikoin kyllä, mutta toisaalta on niiden lasten kanssa mukava lukea kirjaa kun pojat ovat molemmissa kainaloissa. Mä olen aina suhtautunut jotenkin skeptisesti/realistisesti lapsiperhearkeen, mutta huomaan nyt kummasti miettiväni niitä hyviä juttuja... Hormoonit ovat taineet tehdä tehtävänsä 
Carex: totta, täysin sopivaa hetkeä tuskin tulee koskaan olemaan. Toisilla on kauhea vauvakuume jo nuorena, mulla ei koskaan ole ollut erityistä halua saada lapsia... Nykyisen miehen kanssa tuli kuitenkin olo, että hänen kanssaan vanhemmuus tuntuu turvalliselta ja hyvältä ja kun se 35 vuoden ikärajakin pilkottaa jo horisontissa, niin alkoi jo pelottaa, onko hetki mennytkin jo ohi. Toivotaan nyt parasta!
Intopiukeena: sama huoli lapsen terveysdestä täälläkin. Toisaalta tietoa keskenmenojen yleisyydestä helpottaa, mutta myös huolestuttaa. Jotenkin sitä nuorempana oletti, että tietenkin raskaus menee hyvin. En tiennyt ketään, kenellä olisi mennyt kesken, eihän niistä oikein keskustella. Huoli on ihan ok, antaa sen tulla ja mennä. Yritän ajatella niin, että teen parhaani siinä määrin missä voin, mutta vauvan kehitys on niin älyttömän monimutkainen prosessi, ettei itse pysty vaikuttamaan kaikkeen.
Mulla ei kauheasti ole kokemuksia lapsista, mutta ystävän perheen kautta on saanut kurkistaa siihen arkeen. Hermoja kiristävää paikoin kyllä, mutta toisaalta on niiden lasten kanssa mukava lukea kirjaa kun pojat ovat molemmissa kainaloissa. Mä olen aina suhtautunut jotenkin skeptisesti/realistisesti lapsiperhearkeen, mutta huomaan nyt kummasti miettiväni niitä hyviä juttuja... Hormoonit ovat taineet tehdä tehtävänsä Carex: totta, täysin sopivaa hetkeä tuskin tulee koskaan olemaan. Toisilla on kauhea vauvakuume jo nuorena, mulla ei koskaan ole ollut erityistä halua saada lapsia... Nykyisen miehen kanssa tuli kuitenkin olo, että hänen kanssaan vanhemmuus tuntuu turvalliselta ja hyvältä ja kun se 35 vuoden ikärajakin pilkottaa jo horisontissa, niin alkoi jo pelottaa, onko hetki mennytkin jo ohi. Toivotaan nyt parasta!
Intopiukeena: sama huoli lapsen terveysdestä täälläkin. Toisaalta tietoa keskenmenojen yleisyydestä helpottaa, mutta myös huolestuttaa. Jotenkin sitä nuorempana oletti, että tietenkin raskaus menee hyvin. En tiennyt ketään, kenellä olisi mennyt kesken, eihän niistä oikein keskustella. Huoli on ihan ok, antaa sen tulla ja mennä. Yritän ajatella niin, että teen parhaani siinä määrin missä voin, mutta vauvan kehitys on niin älyttömän monimutkainen prosessi, ettei itse pysty vaikuttamaan kaikkeen.
intopiukeena
Vasta-alkaja
Joo täälläkin jo polttelee kertominen kovasti, soitellaan äitin kanssa monta kertaa viikossa ja puhutaan aina kaikesta, joten kertomatta oleminen on supervaikeaa! Haluaisin kuitenkin kertoa kasvotusten, mutta asutaan eri paikkakunnilla, joten siihen voisi mennä liian kauan aikaa
Toisaalta pelottaa, että jinxaan kaiken jos nyt alan jo kailottelemaan :D
intopiukeena
Vasta-alkaja
Eilen se pahin pelkoni sitten toteutui. Raskaus meni kesken. Toivottavasti teillä muilla on parempi onni, itse siirryn takaisin haaveilijoiden joukkoon.
AprilB
Oman äänensä löytänyt
Voi ei intopiukeena, suuret pahoittelut ja voimia
Mun on pakko tulla nyt tänne kertoo mun mielipide tohon valmistautumiseen :D mun mielestä ei koskaan voi olla valmis vanhemmaksi vaan siihen kasvaa matkan varrella :) ja mitä noihin hankintoihin tulee niin itse koin tarpeelliseksi suolatipat ja d vitamiini tipat pitää alottaa 2viikon ikäisenä joten nekin mahdollisesti voi valmiiksi ostaa ja niistä kannattaa ottaa sellasta missä maitohappobakteerit mukana esim gefilus. Hoitolaukku yms. Ihan ehdottoman tärkeä että saa kaiken pakattua :D harsoja ja pehmeitä pikku pyyhleitä pyllyn kuivaamiseen, myös harsot käy hyvin, vaatteita ei kannata kauheasti.ostaa ainakaan 52-56 meillä pojalle ei mahtunut ollenkaan 52 vaatteet ja 56 meni noin viikon :D sit toi hoitotaso toiset tykkää toiset ei aika paljon.myös lapsi kohtasta esikoisen kanssa käytin harvoin pikku neidille en sen takia hommannut ainoastaan sen alustan mutta laitoin sen pesukoneen päälle ja sitä tuli käytettyä usein ja siihen yläpuolelle ripustin sellasen roikkuvan lokerikko zydeemin mihin sain kaikki "hoitotavarat " kätevästi esille, myös desifiointi aine, pumpulipuikot ja hoitovoide oli tosi tärkeät tytön kanssa myös sinkki voiden koska kaulapoimuihin jäi aina nestettä ja meni punaseks ja neuvola kehotti sinkki voidetta laittamaan :)
Voimia intopiukeena
Voimia intopiukeena
Pakko oli liittyä ja kirjottaa tänne kans :)
Eli täällä myös ensimmäinen raskaus menossa! Viikoilla 7+3 mennää ja huhtikuun alussa ois laskurin mukaan laskettuaika.
Kauheet vatsakivut alkanu pari päivää sitten ja varasinkin varhaisultraan ajan keskiviikolle.. toivottavasti kaikki olis hyvin, vähän jännittää. Ekaks meinattii että oltas odotettu neuvolan antamaan ultraan, mutta nää kivut iski ni pakko saada selvyys..
Ei olla viä hankittu mitään ku ei tosiaan tiiä miten tässä käy, ja joululahjaks sit saa varmasti tarpeellisia juttuja mummoilta ja muilta :D
mut kauheen epäilevä fiilis iskeny et onks kaikki kunnossa, täytyy vaan yrittää ajatella positiivisesti ja kohtahan se selviää.. :)
Eli täällä myös ensimmäinen raskaus menossa! Viikoilla 7+3 mennää ja huhtikuun alussa ois laskurin mukaan laskettuaika.
Kauheet vatsakivut alkanu pari päivää sitten ja varasinkin varhaisultraan ajan keskiviikolle.. toivottavasti kaikki olis hyvin, vähän jännittää. Ekaks meinattii että oltas odotettu neuvolan antamaan ultraan, mutta nää kivut iski ni pakko saada selvyys..
Ei olla viä hankittu mitään ku ei tosiaan tiiä miten tässä käy, ja joululahjaks sit saa varmasti tarpeellisia juttuja mummoilta ja muilta :D
mut kauheen epäilevä fiilis iskeny et onks kaikki kunnossa, täytyy vaan yrittää ajatella positiivisesti ja kohtahan se selviää.. :)
AprilB
Oman äänensä löytänyt
Tervetuloa
toivottavasti pikkuisella kaikki hyvin!Itsellä ollut niin vähäoireinen raskaus tähän asti että vähän meinaa huolestuttaa, mut yritän pysyä positiivisella mielellä
Mäkin odotin niitä "kunnon oireita" kuin kuuta nousevaa ja nyt kun on viikon imeskellyt pakastemarjoja ja maannut sängyssä tuijottaen kattoa, niin ihan joka hetki ei osaa olla oireistaan iloinen.
Että oikeasti, iloitkaa hyvästä voinnista ja toimintakyvystänne, vielä ehtii kärvistelemään
Että oikeasti, iloitkaa hyvästä voinnista ja toimintakyvystänne, vielä ehtii kärvistelemään