Täällä alkanu ihan hurjasti mietityttämään miten muut reagoi uutiseen. Kerrotaan vasta ultran jälkeen jolloin viikkoja jo rv14. Pelottaa jos joku heittää puoli vitsilläkään jotain yhtään loukkaavaa. Oon ollu niin herkillä et loukkaannun varmaan niiiin kovin.
Mulla vähän sama juttu. Tai oikeastaan ongelmana (tai "ongelma ja ongelma") on mun vanhemmat ja lähinnä se, ettei niille kelpaa mikään. Lähinnä kaikki mitä olen peruskoulun jälkeen tehnyt, on ollut jotenkin väärin tai väärään aikaan tai väärällä tavalla suoritettu. Olen siis kaikki kouluni käynyt ja täysillä työelämässä. Olen muuttanut pois kotoa ja mieskin löytyy. Jatkuvasti vaan saa kuulla vihjailuja, että:
- asutte yhdessä mutta ette ole edes kihloissa
- koska menette naimisiin
- miksi asutte vain kerrostalossa, kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo omakotitalo
- kyllä silloin kun oltiin teidän ikäisiä, niin meillä oli jo lapset ja talo ja sitä ja tätä ja tota, koskas te?
No, lastenlastahan ne on odottanu jo malttamattomana aika kauankin. Seuraava kysymys on varmaan: kai se lapsi syntyy sitten avioliittoon?
Mä olen jo tottunut tuohon, mutta mun mies ottaa vähän henkilökohtaisesti noi suorasanaiset vihjailut.
Saas nähdä kuinka tämän vauvauutisen kanssa käy.
