Kopioin nyt tähän melko suoraan saman, mitä toiseen ketjuun kirjoitin. Niin pitkä tarina, ettei jaksa toiste näpytellä.
Niinhän siinä sitten kävi, että mun endometrioosi paljastu leikkauksessa paljon laajemmaksi ja vaikeammaksi ku lääkärit magneettikuvien perusteella arvioi.
Luomuraskaus ei ole enää mahdollinen, koska munanjohtimet poistettiin ja toinen munasarja lähti melkein kokonaan sen endometriooman mukana. Toinen munasarja on sitten kiinnittynyt suolen ja umpisuolen kans ihan liian ylös, siksi on ollut ultralla mahdoton löytää, kun ei ole kukaan osannut niin oudosta paikasta etsiä. Tämän lisäksi endoa laajasti vatsakalvolla ja palleassa ja jopa suolistossa.
Lääkäri totesi, että tosi korkea kipukynnys mulla, ku oon pysyny tolkuissani. Saas nähä jatkuuko kylkikivut kun leikkauksen jälkeiset kivut helpottaa, kun tosiaan sieltä eivät nyt poistaneet mitään. Käytän nyt seuraavat 3kk endoa sammuttavia ja vaihdevuodet aiheuttavia Procren pistoksia ja sitten uusi ivf. Näytti olevan jo määrätty reseptillä joku mulle uus tuttavuus Pergoveris stimuksi. Pakkausselostetta kun kurkkasin, niin taitaa olla just tämmösille toivottomille tapauksille kunnon munasarjojen buustausta varten.. Mahikset ilmeisesti kuitenki aika huonot, mutta kaikki kortit on katsottava ja kaikki 3 julkisen hoitoa kokeiltava, jos edes niin monta saadaan.
Ja jotta ei ongelmat lyhyeen loppus, niin tuli liuta verikokeita otettavaksi ja aika ylävatsan ultraääneen, koska maksan pinta näyttää osin fibroottiselta
En oo edes tohtinu vielä googlettaa, mistä se voi johtua ja mitä siitä seuraa... Ja silti jotenki tämä valitus ja stressi tuntuu jopa itestäni hieman ylidramaattiselta ja siltä, ettei pitäs edes valittaa kun ei ole hengenvaarallinen sairaus kyseessä.
Nyt samalla ku kirjotan tätä, niin tutusti alko sattumaan oikeelle kylkikaareen ja kylkeen. Kyllä itku pääsee, vaikka tiedossahan tää oli ku siihen palleaan ei koskettu :arghh: