Endometrioosi ja raskaustoiveet

Miri, Rennosti ei onnistu :grin Mut on sekin hyvä, et tietää yrittäneensä täysillä :)

Täällä sain kahdesti miehen suostumaan seksiin. Taikasanat olikin, et yritetäänkö vauvaa eikä et saako seksiä. Tuntuu, ettei tärpännyt, mut voihan sitä toivoa. En testaillut tms liian stressin välttämiseks, mutta kipujen ja tuntemusten perusteella arvelin.
 
Lisää stressattavaa ilmaantunu ku nyt on hiiva ja/tai bakteerivaginoosi niin eipä talletella. Eilen otin hiivalääkkeen, miehelle myös varmuuden vuoks ku on hänelläkin aiemmin ollu, ja nyt hain voiteen bakteerivaginoosiin. Molemmat mulla on ihan gyne aiemmin diagnosoinu yhtä aikaa. Mut nyt on kp9 ja ovulaatio suunnilleen kp 16 et saa nähä miten vaivat ehtii sitä ennen parantua... Meillä mies on halukas seksiin et ennemmin mulla välillä havaittavissa että on suoritus raskaaksituloa varten. No onneks on viikonlopuks ohjelmaa niin ei ehdi vaan stressata vaivoja. Mut on tää vaan hankalaa kun ei pysty kunnolla yrittämäänkään.

Enni, toivotaan että teillä tärppäis :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Ei tärpännyt ei. No ei oo ihmekään, kaks vuotta vanhat uimarit ei ehkä ollu enää elossa :grin Miri, käy kateeksi jos siellä miestä kiinnostaa. Ois kiva harrastaa seksiä muullonkin, kun lapsia yrittäessä :sad001 ja silloinkin tuntuu olevan työn ja tuskan takana.
 
Enni, kuulostaa tosi raskaalta teidän tilanne. Toivottavasti tilanne seksin suhteen jollain tavalla ratkeaa. Tsemppiä! Mä jännitän ovulaatiota ja yritän arpoa uskaltaako jo kohta harrastaa seksiä ettei olis vaivat taas heti takas. Eilen illalla jomotti munasarjoja mutta nännit ei oo kipeytyny joten toivottavasti ei ollu ovulaatio. Nyt olis sit apua tikuttamisesta...
 
Kiitos tsempeistä Miri. Aika pitkään jatkunu tilanne, et ilmeisesti ei enää muutu ku miehen mielestä tää on hyvä..

Tsemppiä sinne, että plussa tulis. Ajattelin ite tälläkin kertaa aluks olla tikuttamatta, ettei tuu liikaa stressiä. Tosin, en tiiä onks se järkevää, kun seksiä on niin vähän tai ei ollenkaan. Jo se stressaa hiukset päästä, mut en osaa enempää asialle tehdä. Ja mikään oma yrittämäni juttu ei oo vielä toiminut.
 
Enni, ainaki aluks huojensi tikuttaminen ku selvis, että ovuloin ja pystyin ainakin yrittää ajoittaa seksin. Stressasin aluks nimittäin tosi paljo ku vaan 6kk annettu yritysaikaa niin seksi oli vaan lapsen yritystä. Onneks oon onnistunu jo vähän himmaamaan tuosta. Ajattelin, että pitää yrittää hyödyntää ovulaatio mahdollisimman hyvin, koska jokainen "turha" (ei yritystä) hormoniton kuukausi tekee huonoa mun endolle, mahdollisesti vaikeuttaa raskaaksi tuloa ja mahdolliseseti, tai oikeestaan hyvin todennäköisesti, pahentaa mun endoa. Mutta nyt en siis tikuta näitä kahta viimestä kiertoa. Vaivatkin alkaa ehkä olla selätetty niin jos sitä vielä uskaltais yrittää ja toivoa, että ovulaatio ei oo vielä ollu.

Uutukainen, miten teillä menee?
 
Tuntuu siltä että tää kierto tais olla menetetty, huimat kolme yritystä ja todennäköisesti väärään aikaan intiimivaivojen vuoksi ja ovulaatiokin saattoi olla normaalia aikaisemmin. Nyt on kyllä vasta kp 22/29-34 mutta jotenki vaan tuntuu siltä että kp 1 on jo pian. Sit viimeseen luomuyritykseen ja miehen simppatestin tulosten odotteluun jonka jälkeen ivf-jonoon. Jotenkin on vaan luovuttanu olo ettei kuitenkaan onnistu. Tuntuu että herkutteluki oikeen lisääntyny vaikka ei endon kanssa ainakaan edistä raskautumista.
 
Mitäs kaikille kuuluu? :)

Mä en oo nyt kesällä hirveesti käyny enkä kirjotellu täällä, jos nyt vähä ryhdistäytyis :angelic: Kahden viikon päästä vihdoin ja viimein se leikkaus ja lääkäri suunnitellut, että siitä 1-2kk kuluttua tehtäis ivf pitkällä kaavalla. Tosi kipeä oon ollu koko kesän ja vain pari täysin vuodotonta päivää ollu, joten ei taida tämä Yasmin+Letrozol yhdistelmä olla paras hormonihoito mulle. Kunpa kivut loppuis siihen leikkaukseen :arghh:
 
Täällä ei ollenkaan seksiä. En aio enää ruinata enkä anoa. Muutenkin mielessä ollut enemmänkin ero. En taida haluta ton miehen kanssa mitään yhteistä enää.
 
Triana, peukut pystyssä että leikkauksen myötä kivut vähenee! Jännityksellä tuun seuraamaan pitkän kaavan ivf:ää jos siitä kirjottelet ja toivon että onnistaa:happy:

Enni, oon tosi pahoillani teidän tilanteesta. Tuli vielä mieleen että voisiko miehesi olla masentunu. Mulla on valitettavasti kokemusta lääkityksen sivuvaikutuksena tulleesta keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta ja sillon ei kyllä yhtään tehny mieli ku oli vaan niin paha olla. Tsemppiä raskaaseen tilanteeseen!

Oikeassa olin ja yk 6 alkoi tänään. Kierto oli vähä lyhyempi 27/29-34 ja epäilen etten välttämättä edes ovuloinu. Josko sitä onnistuis tällä kertaa yrittäminenki mut ei vaan usko oo kovin korkeella ku ei oo tähänkään mennessä onnistunu. Ivf-jonoon käy tie jos ei nyt tärppää ja pitkästä kaavasta on alkuvuodesta puhuttu mut sepä selviää ensikäynnillä ku nähään miten endometriooma voi...
 
Miri, Oon kysynyt, ei kuulemma oo masentunut vaan kaikki on hyvin. Eikä käytä mitään lääkkeitä. Ja tää on jatkunut useita vuosia, totta kai ois eri asia, jos ois joku kausi.
 
miri, kyllä varmaan kirjottelen tänne sitten kuinka hoito etenee :) Voi vaan olla, että tuo kaava vielä muuttuu, kun mulla on amh niin surkea, että yleensä kai tollasella tuloksella tehdään lyhyellä. Onneksi teillä ei tarvi enää kauan itsekseen yrittää, vaan on jo apua tiedossa! Siis endon kannalta, se kun saattaa nopeastikin ärhäköityä.
 
Triana, mikä on sun amh, jos saa kysyä? Mä oon 30 ja mulla oli tammikuussa 1,02. Käsittääkseni ikäisekseni matalahko mutta lääkäri ei ottanu kantaa vielä sillon alkuvuodesta.
Mulla on valitettavasti kokemusta endon nopeasta ärhäköitymisestä parin vuoden takaa. Sinällään hankala ku kivut ei mun kohdalla välttämättä anna mitään viitteitä siitä mitä sisällä tapahtuu. Sain ylläridiagnoosin ja oon 2-4 Miranaxia vaan syöny aina menkkojen aikaan. Nyt yritysaikana on riittäny 1 Miranax ekana vuotopäivänä ja supistus kipuja ei oo ollu ollenkaan. Turvotus on kyllä yleistyny ja välillä on suolisto-oireita. Vähän pelottaa kyllä että mikä on tilanne ensikäynnillä jos sinne asti joudutaan.
Mietin myös miten voimakas oma hormonikierto on. Viime viikolla masensi ja ku menkat alkoi niin mieliala parani taas. Näin ollu nyt yritysaikana.
 
Uutukainen, miten teillä menee?
Yk7 menossa ja kp 20. Viime kierto piteni kahdella viikolla. Kahdella erittäin piinallisella viikolla. Liekö helle sekoittanut hormonitasapainon...
Nyt on talleteltu ahkerasti ja tiuhaan tahtiin, ettei siitä ainakaan pitäis olla kiinni. :D
Silti takaraivossa on koko ajan pelko etten tule raskaaksi mitenkään...

Tänään on ollu ihan ihme turvottelua aamusta saakka, mitä ei oo ollu aikaisemmin... hmmm....
Täällä ei ollenkaan seksiä. En aio enää ruinata enkä anoa. Muutenkin mielessä ollut enemmänkin ero. En taida haluta ton miehen kanssa mitään yhteistä enää.
voi ei, Enni :sad001
 
Miri, Oon kysynyt, ei kuulemma oo masentunut vaan kaikki on hyvin.

Huikkaan ulkopuolelta että masentunut ei aina välttämättä tajua itse olevansa masentunut tai myönnä vaikka tajuaisi. Tai myönnä itsellensä... Mutta eipä se mitään muuta, ei toiselta kaikkea tarvitse sietää vaikka ehkä olisikin masentunut.
 
miri, mun amh on 0,36. Toki syön kyllä hormoneja nyt, mutta ei ne sitä niin oleellisesti laske, että nousis luomuna paljoo. Ja oon 29v. Mullaki kai melko ärhäkkä endo, lääkärit oli ihan ihmeissään miten munasarjan endometriooma kasvoi noin puolessa vuodessa 1,5-2cm kokoisesta 7x10cm kokoiseksi :sour: Kivut päivittäisiä tällä hetkellä ja suolistovaivoja paljon. Pelottaa kans et miten vakavaksi tilanne paljastuu leikkauksessa.
 
Huikkaan ulkopuolelta että masentunut ei aina välttämättä tajua itse olevansa masentunut tai myönnä vaikka tajuaisi. Tai myönnä itsellensä... Mutta eipä se mitään muuta, ei toiselta kaikkea tarvitse sietää vaikka ehkä olisikin masentunut.


Joo tiedän. Tarkoitin, et en voi enempää tehdä kuin kysyä, yrittää auttaa ja ohjata lääkäriin. Jos ei halua apua, niin en voi väkisin viedä.
 
Uutukainen, jännittää sun puolesta miten käy:happy:

Triana, peukut pystyssä että lähestyvä leikkaus auttaa :happy:

Enni, tunnistan vähän itseäni tuosta että ei suostu hakemaan apua. Jotenki vaan ajattelin että pitää vaan yrittää jaksaa ja pärjätä vaikka olis ollu paljo helpompi talvi jos oisin apua hakenu.

Kävin tänään varmuuden vuoks yksityisellä gynellä maksamassa itseni kipeäksi ku ollu vielä vähän kutinaa. Ei oo mitään tulehdusta mutta kohdun limakalvo on turhan ohut ja satunnainen kutina johtuu todennäköisesti vähän kuivista limakalvoista. Siihen gyne ohjeisti tänään ja huomenna Pausanolia joka sisältää hyvin vähän estrogeenia. Follikkeli (olikohan oikea termi) on n 12mm ja ovulaatio 3-4 päivän päästä. Positiivista on että ovuloin. Endometriooma on n 4,5cm ja oli muistaakseni vähän pienempi tammikuussa mutta oli odotettavissa että kasvaa. Kävin myös varaamassa ajan vyöhyketerapiaan. En tiedä uskonko siihen mutta ajattelin kokeilla. Ei tähän ovulaatioon ehdi mutta haluan ainakin yhden kierron olla ilman hormooneja ivf-jonossa niin katotaan auttaako ku varmaan useamman kuukauden on jono.
 
Kopioin nyt tähän melko suoraan saman, mitä toiseen ketjuun kirjoitin. Niin pitkä tarina, ettei jaksa toiste näpytellä.

Niinhän siinä sitten kävi, että mun endometrioosi paljastu leikkauksessa paljon laajemmaksi ja vaikeammaksi ku lääkärit magneettikuvien perusteella arvioi.

Luomuraskaus ei ole enää mahdollinen, koska munanjohtimet poistettiin ja toinen munasarja lähti melkein kokonaan sen endometriooman mukana. Toinen munasarja on sitten kiinnittynyt suolen ja umpisuolen kans ihan liian ylös, siksi on ollut ultralla mahdoton löytää, kun ei ole kukaan osannut niin oudosta paikasta etsiä. Tämän lisäksi endoa laajasti vatsakalvolla ja palleassa ja jopa suolistossa.

Lääkäri totesi, että tosi korkea kipukynnys mulla, ku oon pysyny tolkuissani. Saas nähä jatkuuko kylkikivut kun leikkauksen jälkeiset kivut helpottaa, kun tosiaan sieltä eivät nyt poistaneet mitään. Käytän nyt seuraavat 3kk endoa sammuttavia ja vaihdevuodet aiheuttavia Procren pistoksia ja sitten uusi ivf. Näytti olevan jo määrätty reseptillä joku mulle uus tuttavuus Pergoveris stimuksi. Pakkausselostetta kun kurkkasin, niin taitaa olla just tämmösille toivottomille tapauksille kunnon munasarjojen buustausta varten.. Mahikset ilmeisesti kuitenki aika huonot, mutta kaikki kortit on katsottava ja kaikki 3 julkisen hoitoa kokeiltava, jos edes niin monta saadaan.

Ja jotta ei ongelmat lyhyeen loppus, niin tuli liuta verikokeita otettavaksi ja aika ylävatsan ultraääneen, koska maksan pinta näyttää osin fibroottiselta :wideyed: En oo edes tohtinu vielä googlettaa, mistä se voi johtua ja mitä siitä seuraa... Ja silti jotenki tämä valitus ja stressi tuntuu jopa itestäni hieman ylidramaattiselta ja siltä, ettei pitäs edes valittaa kun ei ole hengenvaarallinen sairaus kyseessä.

Nyt samalla ku kirjotan tätä, niin tutusti alko sattumaan oikeelle kylkikaareen ja kylkeen. Kyllä itku pääsee, vaikka tiedossahan tää oli ku siihen palleaan ei koskettu :arghh:
 
Takaisin
Top