Elokuun turinat

Mut eihän sitä vielä tiedä et millon se syntyy se vauva. Että ei se välttämättä synny just vko 40...et jos se syntyy vaikka siinä vko 37 niin puolivälihän on ollu sit jo joskus 18vko paikkeilla... tai sit jos se synyykin vkolla 42! no joo..

Täällä ei tuo stressi ota lievitäkseen. Hetkeks pääsin jo eroon tuosta kämppäasiasta kun ei oikein tapahtunut mitään mihinkään suuntaan niin ei jotenkin jaksanut edes sitä aatella. Nyt sitten siellä eilen oli kuulemma käynyt kaksi joista toinen meinaa sen sijoitusasunnoksi ostaa ja käy tänään kattomasta toista klo18 et kumpi on parempi..hmm..ei siinä muuten mitään mutta tosissaan kun tuo unelma tuolla ihan kuin oottelis meitä tai sit se just sillon myydään ku saadaan oma myytyä..se tässä lähinnä stressaa koska jos ei saadakaan sitä unelmaa niin ollaan lähtöpisteessä ja pitäisi ostaa joku hirveä rötiskö ja ite rempata se..ja mitenhän sekin onnistuisi muka sitten vauvan kanssa... [>:] siksi niin kauhea streesi ja "kiire"..plus että oishan se ihan kiva jo muuttaa ja laittaa sitä vauvan huonetta jo vähän valmiiksi..pesänrakennus vietti..Sitten voisi ehkä nauttiakkin jostain kun oisi jo asunto missä voisi keskittyä olennaiseen. Tätä yksiötä on tällä henkilö ja elukka määrällä ihan mahdoton pitää millään tavalla siistinä ja sehän tässä ahdistaa myös. Ei ole töissä hyvä mutta ei täällä kotonakaan oikein viihdy kun on niin kaaos. Muuta ei sit oikein jaksakkaan tehdä kun yöt menee miettiessä kaikkia kauhu tarinoita..

Vauva ei hirmusti vieläkään ilmoittele itsestään, just kyllä luin tuolta ylipainoisten kohdasta että liikkeet tuntui tosi myöhään että kai se vaikuttaa sitten se oma makkarakin siihen. Välillä ehkä jotain pientä mutta on tosissaan vieläkin niin pientä että ei edes osaa varmaksi sanoa että se sitä on. Vaikka se varmasti sitä onkin.. Nyt menin (taas..pitäis lopettaa noitten tarinoitten lukeminen..) lukemaan rakenne ultratarinoita ja siellä suurimalla osalla oli mennyt hyvin mutta yhdellä oli sitten sellainen tarina että vauvan raajat ei ollukaan kehittynyt kuin vko 16 asti ja niitten onnellinen odotus päättyi siihen [:(] Sit oli jollain myös että vauvalla oli sydämmessä ollut jotain juttuja ja vissiin muissakin elimissä että sekin jouduttiin kesken laittamaan. [:(] Ekassa tapauksessa oli vissiin joku sukuvika juttu että 2 lasta vissiin jouduttu keskeyttämään tossa vaiheessa mutta toinen oli vissiin ihan vaan rakenne vika ilman syytä. En ole ainakaan kuullut että oisi mitään tuollaista suvussa ollut, mutta silti pelottaa jotenkin ihan kauheesti! On jo niin intona ja kaikki jo tietää ja näkee jne.. Ja muutenkin jos ei olisi muita vaihtoehtoja kuin pistää kesken..ihan hirveetä! Tän takia ei pitäis lukee mitään yhtään mistään vaan keskittyisi tähän omaan tarinaansa..[:(]

En tiedä oikein että onko nää vaan näitä mielialan vaihteluita ja hormooni mylläköitä vai nostaako masennus päätänsä..nehän on kaiketi melko yleisiä raskausaikana kun tapahtuu paljon muutoksia. Pitänee ensi neukkulassa kysellä vähän että oisko apuja tähän mielialojen vaihteluun kun välillä on niin korkeella että ja sit sitä romahtaakin tälläiseen surulliseen stressi masennus ahdinkoon..käy aika raskaaks..yö unet jää melko vähiin jne.. Ei saa vissiin kamomilla teetäkään juoda..Mikälie salaliitto tuokin on kun mitään helpottavaa saa mihinkään vaivaan käyttää..ite kun mielummin noita luontaistuotteita käytän kun noita kemikaaleja[:'(] No joo..jospa keksisin jonkun muun paikan ruikuttaa näitä ongelmiani kun täällä aina [:)]
 
täällä tais jotai olla noista kivuista ja oireista ym. turistu. Itsellä alkanu jomottaa oikealle puolen ylävatsaan heti alimman kylkiluun alapuolelle... säteilee selkään. En tiedä johtuuko se siitä kun istun ja selkä hieman jumissa on... mutta rakenne ultrassa täytyy kysyä mistä voisi johtua... Oi oi kun ihanaa nähdä hänet taas... toivon kovasti hänen olevan täydellinen pakkaus.. Ajattelin aloittaa joogan jos vaikka noita selkä kipuja saisin hieman hallintaan ja muutenkin mukavan rentouttava vastapaino mun työlle olisi tuo... Onko kellään hatha joogasta kokemusta?
Mieski pääsee häntä katsomaan nyt ensimmäistä kertaa ultraan. Kyllä olen joutunut häntäkin opettamaan isyyteen valmistautumiseen kun ei meinaa millään olla mukana näissä jutuissa. Pakotin lukemaan vauva kirjaa isälle kuuluvia juttuja, meinasi hän ettei viitsi edes kysyä pääsisikö töistä lähtemään aikaisemmin jotta voisi rakenne ultraan tulla mukaan..  :D  

Basura: Minä myös jotenkin eksyin noille sivuille ja siellä kerrottiin rakenne ultrassa kaiken näköistä löytyneen. Kyllä minut sai osat tekstit kauhistumaan... ihmettelen vain että miksi niitä piti mennä lukemaan.. mutta lohdutuksekseni vaavi potki illalla ennen kuin nukahdin ja ajattelin että terve hän on kun minulle tahtoo ilmoittaa olemassa olostaan...
 
Meillä oli rakenneultra viime viikolla, ja kaverilla oli liian iso pää, kontrolliultraus lääkärin toimesta on ens viikolla, joten odotellaan rauhassa siihen ja sitten ihmetellään lisää.. toisin sanoen se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään, tai sitten voi tarkoittaa.. mut niistä sitten tarkemmin ens viikon jälkeen.. En edes halua lukea mitään sikiö+iso pää meiningeistä.. Toki huolestuttaa tuo asia mutta kun se ultra oli rv 20+0 sikiön koko vastasi jo 21+3, siinä ei ole kuulemma ihmeellistä eikä laskettua aikaa muuteta enää.. mut sitten pää vastasi jo 22+1, eli hieman pääkoppa on iso.. mut aivot +aivokammiot normaalit, ei turvotuksia mikä viittaisi sitten vesipää juttuihin. eli oikeastaan jos koon mukaan mennään niin vauva syntyis jo varmaan joulukuun puolella ja jos esikoiseen yhtään tulee niin etyuajassa parisen viikkoa..noh, kohta kerron taas lisää uutisia..
 
Hei mussukat!
Kauniin aurinkoinen päivä kylmässä pohjolassa, häätyy topata vaatetta päälle ja lähteä haistelemaan syksyistä kemijokea viimeisinä lomapäivinä ennen koulun alkua. Linnut touhuaa tiutiu-chanelilla, eri maanosien höyheniset edustajat, austraalilainen undu, afrikkalainen rakkauskaija ja intialainen kauluskaija, välillä kinastellen papukaijan kielellä. Hassua että moiset tropiikin eläimet ovat löytyneet tänne napapiirille!

Tulinpa pohtineeksi, näin ennakoiden huomista rakenneultraa, että rakkaus masuasukkia kohtaan taas konkretisoituu kun hänet näkee. Välillä koko vauvan meinaa unohtaa!
Sitten sitä muistaa miten kovasti halusi lasta ja yritti ja tässä ajatus joka minua aina kosketti, ja koskettaa edelleen:

Sinun lapsesi on sen kaukaisimman tähden valo, joka on ollut koko elämäsi ajan matkalla luoksesi, mutta päivä jolloin näet sen, voi olla vasta huomenna.
Se on kuitenkin olemassa, tulossa.
Kaikki valonnopeudella matkaavat omat universuminsa, joista et vielä tiennyt.
Ja se valo tulee olemaan sinun rakastettusi.
Ja se tulee rakastamaan sinua.
 
heipsulivei [:)]

Pilvinen ja viileä päivä näköjään.. melkeen jo pitäisi haalaria kaivella esiin ja jättää sitten sen alta vaatetta vähemmäksi.. tämä kerrospukeutuminen alkaa ahistaa ja sitten kun tulee rempatessaja siivotessa lämmin jää osa (suurin osa lopulta) vaatekerroista jonnekin matkan varrelle talliin.. ja takas ulos mennessä on taas kylmä ja ihmettelee että mistä kaikki puserot sun muut taas löytää päällensä [8|]

Pojantytär sai nimensä lauantaina, hänestä tuli Iida Karoliina [:)] takaisin tullessa ostettiin Forssan kirjatorilta (vai onko se kirjapörssi siinä peukkupaarissa [8|] ?) Muumien kirja isovanhemmille. Se viedään sitten mun vanhemmille rakenneultran jälkeen jos masussa on kaik hyvin. Rakenne ultraan aikaa vielä pari viikkoa...

Eilen oli kolmas neuvola. Siitä turinoin enemmän tuone omaan pinoonsa kunhan taas muistan ottaa kortin matkaan autosta. Lyhyesti kaikki oli hyvin, kaveri majailee (siis kaiketi kohtu lähinnä) 45 asteen kulmassa navan alta kohden oikeaa kainaloa [:D] sitä olen hihitellyt jo tässä useampana ehtoona nukkumaan mennessä.. ei tahdo olla mikään keskitien (vatsan) kulkija [:D] [:D] moinen kumpu pysyy vielä helposti jemmassa löysien puseroiden alla.. katsotaan onko jemmassa sillon synttäreitteni aikaan vielä [8|] jotain satunnaisia liikkeitäkin jo (vissiinkin??) tuntunut.. neuvolatäti mielestään tunsi potkun jo päällekin päin sydänääniä kuunnellessaan...

Jaaha, jos taas vasaran kanssa talliin..
 
Sain tänä aamuna tietää pari viikkoa sitten otetun lapsivesinäytteen tuloksen...

Ensin en tajunnut oikein mitä se kätilö sielä selitti, piti vielä varmistaa, että hyvääkö se sitten tarkoittaa, niin hymyili ja sanoi että kyllä... Normaali löydökset [:)]

Ja sukupuolikin saatiin samalla selville [;)]

Lupasin että nyt alan uskoa että ehkä se pikkuinen sieltä tulee, mutta nyt jännitän sitten sitä 16.9. olevaa rakenneultraa [:D]

Mutta ehkä se kuitenkin sieltä on tulossa, onhan se jo niin usein syystä jos toisesta tutkittu :)
 
Basura kyllä sä voit kamomillateetä juoda, jos se on joku perustee eikä mikään moniyrttisekoitus. HUS (Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri) sivuillaan sanoo:

Tee. Luotettavien valmistajien tuotteita, joita myydään ruokakaupassa, voi nauttia kohtuudella raskaus- ja imetysaikana (myös vihreä- ja kamomillatee), kofeiinin määrä huomioon ottaen. Tee sisältää keskimäärin kofeiinia n. puolet kahvin sisältämästä kofeiinista.

Luontaistuotteeksi luokiteltavan yrttiteen käyttöä ei suositella raskaus- eikä imetysaikana. Ne voivat sisältää haitallisia aineita, eikä turvallisuudesta ole useinkaan luotettavaa tutkittua tietoa.


...ja pidän tätä luotettavana lähteenä, HUS nykyään ylläpitää teratologista tietopalveluakin, jossa Suomen kattavin tietämys raskauden ja imetyksen aikaisesta lääkkeiden ja kemikaalien käytöstä....

***

Täällä on kans masennus asuntoasioihin liittyen. Mehän siis asutaan eri asunnoissa vauvan isän kanssa, molemmilla pienenpienet kämpät ja lapsia on jo ennen vauvaa yhteensä viisi (joista neljä on mun kumppanin lapsia ex-liitosta ja on hänellä puolet viikosta). Kauhea ahtaus hänen yksiössä ja meidän kaksioon ei voi tulla ollenkaan niin ison lapsilauman kanssa koska täällä ei ole mitään erillisiä huoneita oikeasti, samaa tilaa kaikki (asutaan Suomenlinnassa Helsingissä ja täällä on nää asunnot vähän erikoisia, vanhoihin rakennuksiin kun on tehty....).

Me alettiin kesän lopussa toiveikkaana hakea asumisoikeusasuntoja, haaveena 5 h + k rivitalosta, mutta kun sijainnin suhteen on lasten koulunkäynnin yms kannalta niin paljon rajoituksia niin näyttää tosi tosi huonolta. Ei olla edes viiden kärjessä missään mitä ollaan haettu. Ja Helsingin kaupungilla on kilometrin pituinen jono isoihin asuntoihin. Muutama vuosi sitten niitä oli pajon tarjolla, mutta nyt on niin paljon suuria mamuperheitä.... ei-oota vaan tulee.

Kyllä on tosi kurja juttu jos ei päästä muuttamaan yhteen ennen vauvan syntymää. Varsinkin mun kumppani ottaa sen raskaasti, miehen kun on muutenkin vaikeampi päästä siihen vauva-aikaan mukaan täysillä (kun äiti on kuitenkin se iholla pitäjä ja imettävä) niin entä jos pitää olla osa öistä eri paikoissa. Itkettäisi semmonen.

***

Ja sitten kun yksi asia alkaa masentaa, niin kaikki muukin tuntuu huonolta. Keskenmenopelot nostaa päätään. Töistäkin katoaa innostus ja tuntuu että ei mulla ole siellä mitään annettavaa (kun taas yleensä olen aika innoissani uudesta ammatistani ja tulevista töistä). Esimurrosikäiseni kanssa tuntuu että ei ole ollenkaan yhteistä säveltä. Huoh ja huoh.

Kämppäkin on niiiin sekaisin. Ei ole tullut siivousvirettä kukausiin, kuinka tulisikaan kun koko ajan ravataan kahden kämpän väliä, tuntuu että kummassakaan ei ehdi tehdä mitään pitkäjänteistä. Tänään täytyy vähän raivata, koska huomenna tulee kumppanin kavereita auttamaan nostamaan mun runkopatjani parvelta alas.... täytyy tunkea se johonkin tänne peruskerrokseen, on alkanut hirvittää tulla noita portaita alas kolmekin kertaa yössä pissalle aivan unenpöpperössä (täällä on tosi korkeat huoneet, neljä metriä, joten parvenportaillakin pituutta). Ja jos tässä joutuu asumaan niin kauan että mahalla alkaa olla muhkeat mitat niin kiipeäminen voi käydä vaikeaksi "selvinpäinkin".
 
No hyvä etten ole ainut joka ei vaan nauti tästä tilanteesta. Kyllä se olisi varmasti helppo nauttia jos olisi jo hyvä asuntoja tuntisi liikkeet jne.. jäisi ylimääräiset stressit pois. Onneksi Torstai on jo kohta niin saa varmuutta edes johonkin..ainakin toivottavasti. Ottaa vaan niin koville tämä joka päiväinen odottelu että millon puhelin soi ja saisi asunto kaupat etenemään ja aina jotuu pettymään.. Eikä asunto ole vielä edes ollut myynnissä kuin sen jonkun 3-4 vko.. Tiedän vain kuika paljon harmittaa jos sitä toista asuntoa ei saakkaan.. *huokaus*

Mutta tänään oli taas semmonen ihan semi mukava päivä! Lähinnä oon oottanu tällästä syksyistä viileää sade keliä jo jonkun aikaa ja kun olikin +10 niin rupesin kaivelemaan noita paksumpia huppareita yms päälleni ja totesin että eihän niistä mitkään mahdu enää päälle [:D] Aamulla sitten kauheella kiireellä yrtitin löytää miehen paitoja, mutta en niitäkään löytänyt kuin yhden jonka eilen pesin ja se oli vielä ihan märkä...ajattelin sitten että ei se tuolla sateessa ainakaan kuivu. Nyt on kerrankin pakko lähteä shoppailemaan..harmi vaan että en kauheesti tuosta shoppailusta välitä ja rahaakin on vähän sillei hankalasti jäljellä..
 
Moikka! Täälä tänään 20+0 täynnä !! Teoreettinen puolivälinpysäkki [:)]

Voi että, kunpa saisitte nuo asuntojutut kuntoon! [:-] ymmärrän miten moinen lisää stressiä.
Minä oon ihan kiittänyt onneamme, kun juuri pari kk ennen plussausta saatiin tämä ihana talo jossa tilaa riittää ainakin 2-3 lapselle hyvästi, eli ei tarvi miettiä seuraavaa muuton ajankohtaa. Kun jätettiin ehkäsy pois niin asuttiin vielä rivarikaksiossa missä olisi jo tullut vähän ahdasta vauvan kanssa. Ja sitten toisaalta sekin olisi ollut jo luksusta niille jotka nyt asuvat yksiössä... [:-] Tsemppiä asunnon metsästykseen!!!

Onnea Snowlle hyvistä uutisista punktiosta! Haluatteko pitää tulokkaan sukupuolen salassa? [;)]

Tsemppiä Tiituliinulle, toivon sydämestä että tuo havaittu juttu ei ole mitään vakavaa! Ja voihan noita "löydöksiä" tulla vaikka eivät mitään tarkoitakaan. Minunkin eräällä tuttavalla oli rakenneultrassa löytynyt jotain vähän poikkeavaa päästä, mutta sitten sairaalan kontrolliultrassa kaiken oli todettu olevan ihan kunnossa.
 
Hei joo, pitää muistaa, että nämä vakio ultraäänitutkimukset ovat seuloja, joissa tutkitaan ihan tiettyjä juttuja ja seulaan jää aina useampi "kiinni" kuin kenellä oikeasti olisi aihetta. Eli jatkotutkimuksiin lähettäminen ei vielä vältätmättä tarkoita yhtään mitään huolestuttavaa.

Mutta onhan sekin totta, että raskaus on tavallaan elämän riskaabeleinta aikaa. Moni asia voi mennä vikaan tai olla vialla alusta asti. Muistuttaa meitä niin sanotusti kuolevaisuudestamme ja hauraudestamme.... on tavallaan hienoa elää koko ajan näin isojen kysymysten ja asioiden lähellä, mutta kukaan ei haluaisi että mitään dramaattista sattuisi juuri itselle, omalle vauvalle, tai läheisille.

Olen kohdannut jonkun verran vammaisten lasten vanhempia, vaikeastikin vammaisten, ja tuttavapiiriin on sattunut jo useampi lapsen vakava sairaus (kuten syöpä), ja olen nähnyt että ihmiset ovat kuitenkin kumman kestäviä ja sopeutuvia eikä elämästä onni ja ihme lopu vaikka tulisi jotain vaikeampaakin. Ehkä lapsen kuolema on asia josta ei toivu koskaan, kaiken muun kanssa oppii elämään ja löytää jopa hyviä puoliakin vaikeistakin elämäntilanteista. Tiedän, että näin tulisi olemaan itselläkin jos nyt vaikka sitten meille sattuisi se vauva jolla ei ole kromosomit ihan kohdallaan.
 
Hyvin kirjoitettu, Kressida. Kromosomipoikkeavuus-löydöksessä lienee olennaista myös vanhempien asenteen löydös itsestään, sillä se tulee olemaan ainoa voimavara arjessa erilaisen lapsen kanssa.
Oma veljeni on autistinen (asperger) ja mieheni pojalla on asperger touretten oireilla. Jos nuo geenit on periytyneet samoista pooleista joita meillä on miehen kanssa, niin todennäköisyys saada sammakkomies on suurentunut..
Ikäni aspergikon kanssa eläneenä en voi kuitenkaan kuin todeta, että tieto ei lisää tuskaa, vaan rohkea tiedonhankinta lisää ymmärrystä, kuten myös diagnoosin myöntäminen, että meijän petteri on erilainen.
Jos saisin valita, niin mieluummin soisin lapselleni tuollaisen sosiaalis-neurologisen poikkeavuuden kuten aspergerin, kuin vaikka elimellisen sairauden. Autismin kirjosta meidän parissamme elävät lapsemme, sisaruksemme jne. ovat ehkä täällä muistuttamassa meidän "normaalien" normien paikkaansapitämättömyydestä, raljallisuudesta. He voivat kasvaa itsellisiksi, onnellisiksi ihmisiksi.
Se kuinka me tuemme heitä matkalla on olennaista...
 
Munkin mielestä oli ihanaa kun miehelle sanoin että en ottanut niitä kromosomipoikkeavuus seulontoja ollenkaan että mä en pelkää vammaisuutta ja kysyin että ilmeisesti mieskään ei pelkää vammaisuutta niin se vaan vastasi että hän ei pelkää kuin asennevammaa <3 Että meillä molemmilla on aika sama ajatusmaailma ihmisten, luonnon, eläinten ja läheisten kunnioittamista kohtaan niin olis se aika kauheeta jos me saatais sit kasvatettua joku uus hitleri joka rakentaa kymmenen ydinvoimalaa kaiken muun kauheuden ohella [&:]Eikai kasvatuskaan kaikkea voi kitkeä pois mutta meillä tämä "hippeys" ainakin tuntuu suvussa kulkevan niin jos se nytkin olisi mukana edes vähän [:)]

Ja mikäänhän ei ole koskaan niin varmaa kuin epävarma. Että vaikka ei olisi mitään poikkeavuuksia niin se ei tarkoita tervettä elämää..aina saa olla huolissaan. Näitä kauhutarinoita ei pitäis kyllä miettiä mutta esim. kaverin siskonmiehen lapsi kuoli 4v aivokasvaimeen. Vuoden verran sitä yritettiin rankoin hoidoin hoitaa mutta ilman tulosta. Jotenkin se vaan tuntuu niin väärältä että miten tuon ikäinen voi "ansaita" tuollaisen kohtalon [:(] Vaikka en itse tuntenutkaan miestä kauheen hyvin saatika sitten lasta niin kyllä se kosketti todella kovasti. Täytyy vain toivoa että ei omalle kohdalle osuisi... Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen eläin että turha sitä nyt on odotustaan pilata sillä että mitä kaikkea voikaan sattua että asioita kerkeää sitten miettimään jos jotain tulee vastaan. Mutta onkai se (mun mielestä ainakin) hyvä ajatella myös välillä niinkin että jos kaikki ei menkkään ihan niinkuin piti. Eikai sitä koskaan voi olla varautunut mihinkään mutta on kai se hyvä ajatella että miten sitten pärjään jos onkin sairaus tai vamma..

Nyt on ollut taas ihan hyvä kutina tuosta torstain ultrasta.. ehkä siellä onkin kaikki hyvin. Tosi lievää kuplintaa on ollut, en oikein ees tiedä että mistä se tulee suoni vai suoli vai vauva mutta jotenkin kuitenkin sellainen kutina että ehkä se se vauva kuitenkin sit olisi. Jos pirpanalla on miehen geenit ja on semmoinen pieni luinen niin eika se nyt tässä kehossa voi vielä tuntuakkaan, itse oon aina ollut iso luinen [:D] Äitikin monesti sanonut kun menee tosi pienen oloisia lapsia että ette te koskaan noin pieniä ole olleet...Koululaisilla samankokoinen perperi kuin mulla vastasyntyneenä [:D] Mut hui! huomenna! Mennään sit ostamaan varmaan se kanto koppa ja vaunuja kattelemaan yms jos kaikki on hyvin. Kantokoppa ei vie paljon tilaa mutta onpahan ees jotain valmiina.
 
Palailen jotekunten taas elävien kirjoihin... Oon ollut armottomassa räkätaudissa jo toista viikkoo ja töissä hirvee kiire ja paine päällä... Onneks tauti rupee jo pikkuhiljalleen häviämään, jumalaton yskä vain jälellä, kukaan ei saa varmaan meijän talossa nukuttua kun minä röhin [:)] varmaan tuon taudinkin takia on muutama kilo lähtenyt painoo pois, olin ensin hirveen ylpee tulleista raskauskiloistani, mut nyt ne rupee karisemaan pois, ei oo reilua [:D] ( kiroan noita tulleita kiloja sit kyllä myöhemmin)

Muksu potkii jo hirveen kovaa, välillä ihan sattuu! Aamulla mulla oli puhelin mahan päällä kun pikkunen potki, se sai sen tiputettua monta kertaa poikkeen siitä [:)]

Huomenna olis rakenneultra, jänskättää hirveesti, harmittaa vaan et ukko ei pääse mukaan ku se on taas vaihteeks töissä [:(]

Meilläkin keittiöremontti nyt sit siirty jonkun sähköjutun takia, ens kuun alussa uus yritys...

Jippiii!!!!! Yli puolen välin muuten jo mennään [:D] kyllä aika rientää sit pirun nopeeta
 
Heti kun saa jotain aikaan, on kaikin puolin parempi mieli! Eilen tyhjensin kokonaan yhden suuren vaatekaapin ja heitin pois tai laitoin kierrätyspussiin suurimman osan vaatteistani (ihan tosi, jätesäkkejä tuli kaksi täpötäyttä ja kierrätyssäkki on melkein täynnä myös). Sain myös raivattua olohuoneen sotkuja niin että tänään kumppanini ja hänen työkaverinsa (jäntevä joogipoika, joka saikin tehdä kaiken raskaan työn kun kumppanini on selkä- ja käsivaivainen ja itse olen tämmöinen.... raskaana oleva huonokuntoinen keski-ikäinen :-)) ja minä saimme parvelta runkopatjan alas. Ei enää öisiä tikapuu-urheiluja!

Huonolta näyttää kyllä vaatetilanne mahan pyöristymisen kannalta: enää kahdet housut mahtuu ja niistäkin toiset vain juuri ja juuri. Odottamassa on sentään yhdet 12 vuotta vanhat äitiyshousut, jotka on ihan siistit vielä, ja niissä tilaa vaikka 9. kuukauden kaksosraskautetulle! Haluaisin kyllä äitiysfarkut ostaa, jos vain löydän jostain (muualta kuin HM:ltä joka on meillä boikotissa) kohtuuhintaiset ja mukavat. Trikoopaitoja on pilvin pimein, mutta kun olen aina ollut tiukasti istuvien ystävä, niin voi olla etteivät nuo loppuun asti yletä vatsan ylle :-o
 
Kressida, OrigO, basura: Hyviä ajatuksia kaikki, ja olen ihan samaa mieltä! Elämä on suurimmaksi osaksi ihmisen omista asenteista kiinni.

Me kans päätettiin ettei osallistuttu siihen veriseulaan ollenkaan, ensiksikin koska se antaa liikaa virheellisiä tuloksia, toiseksi mikään "varmakaan" tieto ei raskauden edetessä ole varmaa, ja kolmanneksi me puhuimme miehen kanssa että otetaan vastaan se mitä tulee. Jos saamme vammaisen lapsen, niin hänen kanssaan sitten opimme elämään ja on varmasti meille yhtä rakas ja täydellinen kuin tervekin lapsi. Ainoa vaan, että jos on kovin vaativia fyysisiä vammoja, niin ihan simppeli arkielämä pienen ja kasvavan lapsen kanssa voi olla melkoisen haasteellista... Mutta esim. Downin syndroomaa en pitäisi edes kovin vakavana juttuna, siitäkin tosin lienee eri asteita. Ja kuinka monta tieteen ja taiteen neroa on ollut eri asteen autisteja!
 
JEE hyvä kressida! Miten voisit tartuttaa ton aikaansaamisen muhunkin? Nyt ois kyllä hyvä hetki heittää kaikki pienet vaatteet mäkeen..vähän tuntuu etten ihan hetkeen tuu niihin mahtumaan vaikka kovasti zumbakuurin meinaankin vauvan kanssa sitten aloittaa... Ois se sit vähän kyllä masentavaa jos vaatekaapissa ei ole enää kuin yhdet housut ja pari paitaa. [:D]

Hyvä kuulla ettet sadepilvi säkään lähtenyt niihin seulontoihin..rupesin jo miettimään että oisko pitänyt kun tuntuu kaikki muutkin sen ottaneen.. [:)] Meillä onkin sit huomenna se jännä päivä ja viimein se rakenneultra. hihi.. oispa sillä elimet paikallaan ja kunnossa ja raajatkin suunnilleen ees kohdillansa..

Ostin tänään puolivahingossa jo imetysliivit tai meinasin vaan jotkut hyvät ostaa mutta sit sain lindexiltä halvalla ja ne oli hyvät päällä niin aattelin et samakai se on et ostaako ne nyt vai myöhemmin..nuokin kuitenkin venyy ja paukkuu aika isoks..Sit myös jo paketin biohajoavia vaippoja hätävaravaipoiks kun oli hirmu ale niillä..onpahan lisää roinaa kaapeissa pyörimässä ettei vaan oo liikaa tilaa [:D] Ja kirppikseltä löysin taas kivoja vaatteita.
 
Hiphei!!
 
Nyt on lomat lomailtu! Poroja oli pohjoisessa huisin paljon liikenteessä [:D]
Uimaan en päässyt oli niin kylmää vettä!! Jostain olen lukenut, että raskaana ei suositella hirveästi lämpimästä todella äkkikylmään veteen menoa! En tiedä pitääkö ollenkaan paikkaansa? Mutta en sitten mennyt, oli se sen verran kylmää, että ilman mahaakin olisi varmaan jäänyt menemättä [;)]
 
Nyt sitten vaan odotus jatkuu! Menin lomalla ihan sekaisin siitä, että monennella viikolla olinkaan raskaana! Piti ihan tarkistaa tuosta Lilypien tickeristä [8D]
Olikin ihan kiva, että tämä raskaus oli hieman sivummassa loman aikana mielessä kun tämä odottavan aika on tosiaan PITKÄ! Nyt saan taas jatkaa odottelua [:)]
 
Ensi viikolla rakenneultraan Torstaina, iiik!! Tulis jo!!
 
Eilen käytii ultrassa kattelees millain pienokainen on nyt [:)] Kyl se rakkaus sitä pientä ihmistä kohtaa kasvaa suuresti ku sen näkee. Kaikki oli hyvin. Tuli ihan outo fiilis ku kätilö täti sano että seuraavan kerran ku tuut (jos kaikki menee jatkossa hyvin) niin tulet synnyttämää. Siinä tajus että ei se enää pitkän matkan päässä ole se reissu. Ja kohtahan meit on kolme täällä kotona palloilemassa. Vastahan se tikku oli kädessä ja ihmettelin et voiko se olla totta et olen raskaana!! Ja nyt on viikkoja 21+0 [:D]
 
LauraT: Mullekkin kätilö sanoi rakenneultran jälkeen samalla lailla [:D] Niin tuli kyllä aika outo olo!

Aika menee NIIn nopeesti. Enää olis 3 kuukautta töitä jälellä... Onneksi töissä on rauhottunut kesän jälkeen, ei oo enää niin kauhee kiire. Seuraava sesonki onkin pikkujoulukausi mutta ite pääsen sitä karkuun ku marraskuun lopuilla alkaa äippäloma [:)]

Tänään huomasin että pitääkin jättää fillaroinnit tältä vuodelta kun ei enää tunnu mukavalle. Ylämäissä varsinkin tuntu semmonen tosi inhottava paineen tunne alamahassa ja välillä pisteli, sitten jos tuli tiessä pienikin myökky niin tuntu aika pahalle masussa. Aamulla ei ollut mitään ongelmia ku meni töihin. Varmaan vaikutti ku päivän tehnyt töitä ja sitten lähtee polkemaan.
Onko muille tullut samatyyppisiä tuntemuksia? Basurahan ainakin fillaroi.
 
Meilläkin oli tänään "ens kerran sitten synnyttämään jos hyvin menee" <3 Oli aika siistii... :)  Ja kaikki kohillaan mut siitä enempi tuonne toisaalle.

Joo kyllähän toi pyöräily vielä onnistuu..vähän on joutunu jalkoja levittelemään kun polkee kun maha meinaa tulla vastaan.. Vähän meinaa tosissaan välillä pistää tai semmonen hassu tunne, mutta en oo kyllä sitä vielä ainakaan kokenut mitenkään pahaksi. Ja voi olla että vaikka muuttuukin niin polen silti ainakin siihen asti kun joutuisin kahdella bussilla töihin menemään..ei kiitos.. Musta kuitenkin noissa on neukku papereissa lukenu et parhaita liikuntamuotoja on uinti ja pyöräily.. Jos sit vaikka loppu ajan vetäis kokonaan seisaaltaan jos ei muuta kykene [:)] Oman voinnin mukaan sit tietysti mut näin mä kovasti tätä ainakin suunnittelin [:D]
 
Takaisin
Top