Murkku, voi kun ihanaia uutisia sulla olikaan! Siistiä et torstai on pian! Mulla niin sydän pamppaili kun luin sun tekstiä!
Ok.. hajoominen!
Eilen oltiin miehen veljen luona kylässä ja söin kahvi pöydässä yhden pikkumuffinin ja keksin, joista sain itselleni ihan hullun makeaöveriällötyksen. Joten tietty toiveet plussaan nousi taas entisestään vkoska kyllä mun makea-kestävyys on huomattavasti korkeempi. Illalla sit testit poltteli kaapissa enkä voinut malttaa mieltäni, sain mun cb:hen n. 3 h pidätyksellä haaleaakin haaleamman viivan,(yritin ottaa kuvaa mut eipä tuo siinä näkynyt), eilen siis dpo 11. Päätin sit että teen aamulla uuden ja koko yön nukuin levottomasti sen takia, mutta selkeä ja puhdas nega, mut erityisesti, vaikkakin eilinen testi oli kuiva, niin kun niitä vertasi, haalea haamu näkyi eilisessä testissä.
Mutta tän aamun negasta kuitenkin fiilikset meni niin maahan, mä oon niin tautisen surkeena ja hirveen epätoivon syövereissä että en muista millon osin tässä tilassa ollu. Sit sain psyykattua itteni vielä aamulla ihan hirveeseen ärsytykseen mun työntekijästä, jolle tulee tällä viikolla vuosi täyteen mun palveluksessa ja vielkin pitää sanoa ihan perusjutuista.
tiiän kyllä että viiva voi vahvistua tästä ja kaikki voi muuttua, mutta odotukset oli niin korkeella. Ja sit päässä takoo et" eihän se ole onnistunut ennenkään, et miten sä hiton idiootti voit luulla että se nyt ois yhtään eri tilanne. Sä et tätä onnea koe ja sillä siisti".
Päätin että en nyt testaa keskiviikkona niin kun piti, kun tuhlasin hätäpäissäni noita testejä, katon torstai aamuna mikä on tilanne ja niillä mennään. Eiköhän se viikonloppu mene menkkakivuissa kärvistellen.
Pitäs nyt vielä loppupuolisko työpäivästä jaksaa vaikka tekis mieli mennä kotia itkemään.. niin paskaa paskaa paskaa
anteeksi