Raskaana 40v. molemmin puolin

Sapiisakki:Heartbigred!
Varmaan sitä vielä pitää yllä jotain toivon kipinääkin. Hirmuisesti voimaa teidän perheelle!
 
Sapiisakki, en tiedä mitä sanoa... Kovasti toivon vielä positiivista ihmettä teidän kohdalle. Paljon voimia tilanteen selkeytymistä odotellessa. :Heartred
 
Sapiisakki, olen myös tosi pahoillani teidän puolesta [emoji20] kovasti voimia sinne koettelemukseen
 
Voi, miten kamalia uutisia, Sapiisakki!!! Muistan, miten tärisin ihan hullun lailla matkalla rakenneultraan, kun aloin ihan tolkuttomasti pelätä, että jos rakenteissa onkin jotain vialla. Olen todella pahoillani saamastasi kamalasta tiedosta:sad010ei tähän osaa sanoa mitään. Tuntuu vaan niin tosi pahalta puolestasi.....:crybaby2
 
Sapiisakille lämpimät halaukset rankkaan tilanteeseen.
Heart_red.jpg

Olemme viettäneet kaksi viikkoa sitten siskoni vauvan hautajaisia. Sai elää 3,5 viikkoa.
Nämä on suruista niitä suurimpia. Tuntuu ettei elämä palaa koskaan enään samanlaiseksi.
Muistot on kauniit, mutta yksi pala puuttuu.

Lambille ja Pionille paljon Onnea! :Heartred
 
Kiitos kauniista sanoistanne. Todennäköisesti päädymme raskauden keskeytykseen. Olen yrittänyt järkeillä, että parempi tehdä se nyt kuin synnyttää vauva, joka joutuisi kärsimään koko lyhyen elämänsä. Silloin tuntuisi vielä pahemmalta...

Ei tällaista uskoisi omalle kohdalle tapahtuvan, mutta ei tätä elämää ole liian helpoksi tehty muillekaan. Toivottavasti teillä muilla menee kaikki hyvin ja minä olisin ainoa, joka poistuu tästä ryhmästä tällaisen takia. Ehkä joskus vielä saamme sen terveen lapsenkin vielä. Ainakin mieheni uskaltaa jo sanoa sen ääneen. Minä en voi vielä ajatella sellaista.

Pahinta on, kun tuntee nuo pienet potkut mahassaan ja tietää, että kohta niitä ei enää tunnu... Hyvästi pieni enkelini!
 
Ihan järkyttävän surullista Sapiisakki. Vaikea ratkaisu, mutta itse uskoisin päätyväni samaan, jos tuohon tilanteeseen joutuisin.

Halaukset ja paljon voimia teille koko perheelle! :Heartred
 
Tekisin saman ratkaisun, muu olisi kai vain väistämättömän siirtämistä. Heti ei ehkä jaksa ajatella uutta yritystä ja hyvä sekin, että tuleva vauva tulee sitten kun olet siihen valmis eikä vielä vanhempien surun keskelle. Osanottoni!
 
Heipähei
Nyt on niin että minä poistun ikävä kyllä joukosta [emoji22] Kävin ultrassa ja niinhän se oli että syke loppunut pieneltä.Kaikkea hyvää muille.
 
Hei, Olen uusi täällä. Ikää 40 v, ja ehdin täyttää 41 ennen kuin neitonen syntyy. Olen uusperheen äiti, minulla on kaksi isoa teini-ikäistä ennestään ja miehelläni kolme lasta. Vauvan hoito ei jännitä, mutta muuten on kiva jakaa ajatuksia muiden vähän vanhempien äitien kanssa.
 
Sapiisakkille: voimia. Ja kyllä itse päätyisin samaan ratkaisuun. Elämä jatkuu, vaikka eipä se aina vaikeuksien keskellä todellakaan tunnu siltä. Anna aikaa itsellesi ja surulle, jota on oikeus ja lupa tuntea niin voimakkaasti kuin se itsestä tuntuu. Ja niin pitkään kuin tuntuu. Olet vahva.
 
mama40 sanoi:
Tervetuloa Mohana ja onnea hyvin menneestä raskaudesta!

Huomasin hiljattain, että sosiaalinen piiri tosiaan muuttuu aika tavalla tällaisen elämänmuutoksen myötä.
Mulla on teinipojat edellisestä liitosta joiden raskaus-ja vauva-aikana monella ystävällä oli sama tilanne ja seuraa löytyi aina sekä lapsille että äidille.
Eron jälkeen vietin sinkkuelämää monta vuotta ihan eri kavereiden kanssa joihin olin työn kautta ja muiden sosiaalisten verkostojen kautta tutustunut.
Nyt olen huomannut että nuo sinkkuelämää viettävät eivät enää kauheasti pidä yhteyttä eivätkä luonnollisesti kutsu laskettelu yms. reissuilleen mukaan. Tavallaan ihan ymmärrettävää koska heidän puheenaiheensa ja kiinnostuksen kohteet ovat nyt ihan erilaiset kuin mulla jonka arki pyörii raskauden, kahden teinin, talon rakennuksen ja parisuhteen ympärillä.

Tämän ikäisenä on aika harvassa tuttavapiirissä ne joilla elämäntilanne yhdistäisi. Hieman ahdistavaa.. [emoji53]

Olen koittanut ajatella että liityn joihinkin mothers in business-kaltaisiin verkostoihin ja harrastan sitten vauvan kanssa jotain jossa voisi arjessa sosialisoitua muiden vauvaperheen arkea elävien kanssa.

Miten teillä muilla? Oletteko miettineet tällaisia tai huomanneet samaa?

Ja vielä edit: Ikää 41-v vaikka nimimerkki muuta väittää [emoji23] ja viikkoja 27+5
Click to expand...


Moi! Tunnistan itseni tästä kirjoituksesta. Ihan samanlaiset fiilikset.. Meillä vaan lapsia ennestään jo yhteensä 5! Minulla kaksi ja miehellä 3. Kuulostaa hurjalta, mutta lapset ovat osan aikaan toisen vanhempansa luona. Olen ajatellut tuota samaa Mothers in business-verkostoa. Oletko jo liittynyt?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top