Raskaana 40v. molemmin puolin

Hellu:Heartred ihanaa :Heartred onnea.

Onko sulla ollu erityisiä oireita tai oletko aavistellut mitään?? :)
 
Kyllä mä aavistelin, koska sain plussan niin aikaisin (ja digitestiin tuli viikot tosi vauhdikkaasti) ja mulla on ollut niin järkyttävät raskausoireet.
 
Moi! Tunnistan itseni tästä kirjoituksesta. Ihan samanlaiset fiilikset.. Meillä vaan lapsia ennestään jo yhteensä 5! Minulla kaksi ja miehellä 3. Kuulostaa hurjalta, mutta lapset ovat osan aikaan toisen vanhempansa luona. Olen ajatellut tuota samaa Mothers in business-verkostoa. Oletko jo liittynyt?

Heips Oldmama! tervetuloa tänne ja onnea raskaudesta! :)

Liityin jo MIB-verkostoon ja sieltä pukkaa uutiskirjettä ja tapahtumakutsuja aika tiiviisti. Olen ollut jäsenenä vasta vähän aikaa mutta yllätyin positiivisesti siitä kuinka paljon siellä tapahtumia on.
Ovat kovin erilaisia ja monipuolisista aiheista - lastenhoito-vaihtoehdoista Elisan palvelumuotoiluun.
Nyt en vielä päiväsaikaan pääse kun työt haittaa tätä verkostoitumista [emoji41] mutta aion mennä heti tokana mammalomapäivänä uusien jäsenten aamukahvitilaisuuteen.
Mukaan vaan! Olen mä joskus turhempaankin sijoittanut 30 euroa [emoji23]
 
Muokattu viimeksi:
Voi Hellu! vähänkös jännää! Hurjasti onnea kaksosuutisesta! Oliko sulla lapsia ennestään kotona?
 
^jotenkin aika täydellinen tilanne että myöhään aloittaessa saisi heti kaksi lasta kerrallaan:happy:!
Mä oon aina haaveillut kaksosista, mutta on noita onneksi siunaantunut ihan yksi kerrallaankin:shy:.
Oliko teillä suvussa kaksosia vai ihanko puskista tuli tämä?
 
Heips Oldmama! tervetuloa tänne ja onnea raskaudesta! :)

Liityin jo MIB-verkostoon ja sieltä pukkaa uutiskirjettä ja tapahtumakutsuja aika tiiviisti. Olen ollut jäsenenä vasta vähän aikaa mutta yllätyin positiivisesti siitä kuinka paljon siellä tapahtumia on.
Ovat kovin erilaisia ja monipuolisista aiheista - lastenhoito-vaihtoehdoista Elisan palvelumuotoiluun.
Nyt en vielä päiväsaikaan pääse kun työt haittaa tätä verkostoitumista [emoji41] mutta aion mennä heti tokana mammalomapäivänä uusien jäsenten aamukahvitilaisuuteen.
Mukaan vaan! Olen mä joskus turhempaankin sijoittanut 30 euroa [emoji23]

En ole aiemmin tiennytkään tällaisesta verkostosta ja sehän kuulostaa kiinnostavalta. Täytyy käydä tutkimassa tarkemmin, löytyykö paikkakunnalta tätä toimintaa, voisin hyvin kuvitella liittyväni. Kiitti vinkistä!
 
Heips Oldmama! tervetuloa tänne ja onnea raskaudesta! :)

Liityin jo MIB-verkostoon ja sieltä pukkaa uutiskirjettä ja tapahtumakutsuja aika tiiviisti. Olen ollut jäsenenä vasta vähän aikaa mutta yllätyin positiivisesti siitä kuinka paljon siellä tapahtumia on.
Ovat kovin erilaisia ja monipuolisista aiheista - lastenhoito-vaihtoehdoista Elisan palvelumuotoiluun.
Nyt en vielä päiväsaikaan pääse kun työt haittaa tätä verkostoitumista [emoji41] mutta aion mennä heti tokana mammalomapäivänä uusien jäsenten aamukahvitilaisuuteen.
Mukaan vaan! Olen mä joskus turhempaankin sijoittanut 30 euroa [emoji23]


Moi mama 40 ja muut!

Kuulostaa itse asiassa kivalta. Taidan ilmoittautua mukaan. Jään äitisylomalle pääsiäisen jälkeen, joten sitten olisi aikaa osallistua tuohon. En jaksa uskoa, että nuorten äitien perhekerhot yms. niin innostavat, vaikka mistä sen tietää.. Sitä saattaa löytää itsensä vaikka mistä! :D
 
Yleisesti kysymys: miten olette voineet? Etenkin te, joilla on ennestään lapsia, osaatte kenties verrata raskauksia. Onko ollut vaikeampaa/helpompaa kuin nuorempana?

Itse ole kokenut, että ennestään sairastamani refluksitauti ei ole raskaudesta juuri pitänyt. Ja tuntuu, että kremppoja, kolotuksia, särkyjä on enemmän kuin nuorempana. Anemiaa oli joka kerta, kuten nytkin. Uutena on sokeriarvojen kohoaminen, vaikka ei ole ylipainoa eikä ennestään ole moista vaivaa ollut. Kaipa se on tämä ikä, stressi ja itseäni kovasti vaivaava uupumus.

Mutta päivä kerrallaan mennään! :) Töissä koetan sinnitellä mahdollisimman pitkään, vaikka saikulle varmaan pääsisin runsaan "vaivalistan" ja pahan väsyn perusteella, mutta kun on monta syytä, miksi vielä pitäisi oikeastaan jaksaa töissä. Mutta katselen päivän kerrallaan, rauhassa.
 
onko teillä ollu väsymystä??
musta tuntuu etten pysy hereillä enää yhtään yli yhdeksää.... ja päivisin väsyttää sikana. Nyt vasta siis joku 4+1, mut silti.
auttaako siihen mikään?? en muista onko muilta ollu näin totaalista, vai kultaako aika muistot :wink ja toki ikää nyt enemmän.....

Heissan Mimmy,

Juu, väsyä on ollut ihan koko ajan. Ei edes keskiraskaus, joka nyt kääntymässä viimeiselle kolmannekselle, tuonut itselleni mitään helpotusta. Melkein ihan toisinpäin. Aina väsyttää, aamusta iltaan. Mutta mulla on kova uupumustausta, on ollut tosi rankkoja juttuja ja kestäneet vuosia. Että osa kyllä johtuu siitä painolastista, ei yksin raskaudesta.

Mutta alkuraskauden kauhea pahoinvointi on kyllä väistynyt. Sen sijaan närästää rutkasti, jos erehtyy syömään liikaa tai vääränlaista ruokaa. :)
 
Heissan vielä,

Piti käydä laskemassa, että miten ne raskausviikot nyt menikään.. Kun en tahdo ehtiä niitä seurailemaan. :) Mun laskettu aika on ikävä kyllä vain arvio, sillä mulla on ollut hormonaalisia ongelmia, joiden vuoksi ennen raskautta tuli "kuukautiset", eli vuotoa viikon tai kahden välein. Niiden perusteella ei sitten voitu mitään laskeskella. Arvio perustuu mittoihin.

Eka arvio oli 18.5., mutta sitä on siirretty 1.6. saakka. Olen sitä nyt pitänyt laskettuna aikana.

Eli tuon perusteella olisi siis 27+0 tänään.
 
Ja vielä tuli mieleeni kysymys vielä raskaana oleville. Pelottaako synnytys?

Itseäni kyllä. Kaksi on takana, ja on se hurjaa puuhaa. Hurjinta, mitä minä tiedän. Ensimmäisestä sain aikoinaan traumat, luulin, että kuolen ja toivoinkin sitä. Ponnistusvaihe venyi järkyttävän pitkäksi ja vauvakaan ei paljon pisteitä saanut. Trauma oli niin paha, että sain psykoosin ja siitä selvittyäni masennuksen. Pahan. Toinen lapsi syntyi helpommin, mutta kamalaahan se oli silti. Ponnistusvaiheessa tuntui, että halkean kahtia. Nyt kun on ikää ja vaivoja ja haluaisin lisäksi steriloinnin, olen ajatellut pyytää sektiota. Mutta sellaisen saaminen on vaikeaa Suomessa parin alatiesynnytyksen jälkeen..

Mitäs kokemuksia teillä on?
 
Yleisesti kysymys: miten olette voineet? Etenkin te, joilla on ennestään lapsia, osaatte kenties verrata raskauksia. Onko ollut vaikeampaa/helpompaa kuin nuorempana?

Itse ole kokenut, että ennestään sairastamani refluksitauti ei ole raskaudesta juuri pitänyt. Ja tuntuu, että kremppoja, kolotuksia, särkyjä on enemmän kuin nuorempana. Anemiaa oli joka kerta, kuten nytkin. Uutena on sokeriarvojen kohoaminen, vaikka ei ole ylipainoa eikä ennestään ole moista vaivaa ollut. Kaipa se on tämä ikä, stressi ja itseäni kovasti vaivaava uupumus.

Mutta päivä kerrallaan mennään! :) Töissä koetan sinnitellä mahdollisimman pitkään, vaikka saikulle varmaan pääsisin runsaan "vaivalistan" ja pahan väsyn perusteella, mutta kun on monta syytä, miksi vielä pitäisi oikeastaan jaksaa töissä. Mutta katselen päivän kerrallaan, rauhassa.

Mulla on tämä raskaus mennyt aika saman kaavan mukaan kuin aiemmat (pojat siis 14- ja 17-v). Fundusmitta samoilla käyrillä/ vointi/ krempat tunnistan edellisistä.
Sokeriarvoja piti nyt seurailla (aiemmin ei tutkittu näin tarkkaan), koska rasituksessa paastoarvo oli rajalla. Mittauksissa ei kuitenkaan ole ollut mitään poikkeavaa joten neuvolasta sanottiin että ei tarvitse kauheasti enää seurailla.

Pinna oli kyllä alussa ja vielä tänne saakka (nyt rv 31+2) todella tiukalla ja itku herkässä. En muista oliko viimeksi, mutta ex-mies oli sitä mieltä että oli [emoji23]
 
Ja vielä tuli mieleeni kysymys vielä raskaana oleville. Pelottaako synnytys?

Itseäni kyllä. Kaksi on takana, ja on se hurjaa puuhaa. Hurjinta, mitä minä tiedän. Ensimmäisestä sain aikoinaan traumat, luulin, että kuolen ja toivoinkin sitä. Ponnistusvaihe venyi järkyttävän pitkäksi ja vauvakaan ei paljon pisteitä saanut. Trauma oli niin paha, että sain psykoosin ja siitä selvittyäni masennuksen. Pahan. Toinen lapsi syntyi helpommin, mutta kamalaahan se oli silti. Ponnistusvaiheessa tuntui, että halkean kahtia. Nyt kun on ikää ja vaivoja ja haluaisin lisäksi steriloinnin, olen ajatellut pyytää sektiota. Mutta sellaisen saaminen on vaikeaa Suomessa parin alatiesynnytyksen jälkeen..

Mitäs kokemuksia teillä on?

Mulla on kans kaksi synnytystä takana. Molemmat meni tosi nopeasti, olikohan jotain 7 ja 5 tuntia kokonaiskestot ja ponnistusvaihe aika lyhyt. Vedet meni vasta synnytyshuoneessa ja luin jostain että silloin tuo avautuminen meneekin nopeammin. En ole saanut mitään puudutuksia tai kivunlievityksiä aiemmin koska ei ole ehtinyt laittaa.
Muistikuva on että sattui ihan hemmetisti mutta että se suurin kipu kesti aika vähän aikaa. Enemmän pelkään synnytyksen jälkeistä aikaa, mulla repesi molemmissa paikat niin että olin tosi turvoksissa alapäästä ja siksi aika kipeä. "Sain" myös pukamat joiden kanssa eläminen on tosi kurjaa.

Nyt mulla on yhden plussan streptokokki, joten lisähaaste tähän synnytykseen, lähinnähän se on vauvalle riski. Hoito on että antibiootti-tipassa kun synnytys alkaa mutta ei kauheasti ehdi kyllä vaikuttaa jos tämä synnytys menee yhtä nopeasti kuin edelliset [emoji53]
Tosin streptokokin tilanne voi vaihdella viikoittain eli kukaan ei pysyy ennustamaan että onko sitä synnytyksen aikana vai ei. Kuulemma ottavat näytteen sairaalassa kun menen synnytysvastaanottoon. Tämän vuoksi päätettiin yrittää mahtua Naistenklinikalle, siellä kun on se vastasyntyneiden teho ja paremmat ongelmatilanteiden hoidon mahdollisuudet kuin Kättärillä.
 
Hyvä ,kun löytyi tälläinen vähän vanhempienkin ketju :D Ei oo niin yksinäinen olo :wink
Täällä ilmoittautuu 41v odottaja.
Lapsia vuosilta -94, -99, -03, -09, -12 sekä nuorimmainen 7/2016 ja uutta tulokasta odotetaan marraskuulle, eli aika alkuvaiheissa vielä mennään.
Huomenna nla lääkäri, jossa katsovat, että kaveri on oikeesti matkassa mukana :)
 
Takaisin
Top