Raskaana 40v. molemmin puolin

Ihanaa, meidän sukuun tulee toinenkin vauva :dummy1: ja vauvan äiti on muutaman vuoden mua vanhempi. :) Heillä on ennestäänkin lapsia joten ei mikään ensisynnyttäjä enää. Oli tosi ihana saada jutella tämän äidin kanssa pitkästä aikaa ja koska hänenkin la on kuukauden sisällä, meillä on sitten yhteisiä asioita joista jutella jatkossakin. Hyviä vinkkejä sain sairaalaan ja synnytykseen. Lapsuudessa oltiin paljon tekemisissä mutta niin se yhteys vaan on vuosien mittaan katkennut. Harmi että kilometrejä on välillä satoja mutta onneksi on nää koneet ja puhelimet. :)

Kävin tänään kampaajalla ja hän sanoi ettei mene enää kauaa kun vauva syntyy, ylähuuli on siihen malliin turvoksissa. :wink Saas nähdä kuinka pitää paikkansa hänen ennustus. Eipä tässä muita merkkejä olekaan vielä ilmassa. Mies oli nähnyt unta että syntyy hänen aamuvuorollaan, se olis sitten tää viikko tai viikko 10. :Heartred:Heartpink:Heartblue En tiedä toivonko vai pelkäänkö enemmän että synnytys olisi jo tällä viikolla. :dummy::dummy1: Eipähän se siitä miettimällä sen kummemmaksi enää tulee, pitäs vaan rentona koettaa vetää, kuulemma. Ja ottaa kaikki lääkitykset mitä saa. :) Olin ajatellut että jättäisin epiduraalin ja vastaavat väliin mutta eipähän sitä oikein voi etukäteenkään päättää. Jos on tosi kovat kivut eikä homma etene ilmankaan niin kyllähän mä otan mitä vaan. Ilokaasua kokeilen ainakin ja jos vain pääsen ammeeseen niin sinne sitten. Toivottavasti meidänkin sairaalassa on tens -laite ja vielä saatavilla, onhan siellä varmaan muitakin synnyttäjiä samaan aikaan.

Tämmösillä mietteillä tänään. :grin
rv 38+5
 
Mä kans ajattelin, etten haluaisi epiduraalia, jottei vaan supistukset lopu ja synnytys sen vuoksi pitene...muttamutta...kun mikään muu ei kipuihin mitään auttanut, halusin sen sitten synnytyssalissa ihan ehdottomasti heti, kun olin tuskaisesti ja KAUAN avautunut siihen 3-4 senttiin!!
Tosin ponnistusvaiheessa seurasin sitten monitorista ponnistamisen aloittamista, kun ei sellaista todellista supistuksen voimaa pystynyt hyödyntämään. Mutta epiduraali tuli kyllä niin tarpeeseen!
Olin tänään jo jälkitarkastuksessa, vaikka synnytyksestä on tuo vajaat 3,5 viikkoa. Lääkäri sanoi, että olen palautunut synnytyksestä niin hyvin, ettei ilman eppariarpea huomaisi mun edes synnyttäneen:wideyed:
Olen siis toipunut tosi hyvin ja ne synnytyksen jälkeiset vaivat(joiden kanssa meinasin menettää uskoni paranemisen suhteen) ovat jo parantuneet:grin
Nyt saa nauttia lapsesta ja äitiydestä:) vaikkakin ikäviä ovat nuo vauvan vattavaivat:sad001
 
Hyvä uutinen varmasti tuo nopea toipuminen. :) Vaikuttaako siihen hyvä fyysinen kunto esimerkiksi vai onko vain yksilöllinen juttu?

Viime yönä oli menkkakipua, otin panadolin ja nukuin taas. :)
 
Avoimilla mielin vaan Pioni synnyttämään, yleensä kätilöt on sen verran taitavia että osaavat kyllä ehdottaa tarvittaessa sopivia puudutteita. Voi myös etukäteen puhua sen oman tukihenkilön kanssa näistä mietteistä, tilanteessa kun ei välttämättä oikeen kykene rationaalisesti harkitsemaan tarvetta.. itsellä ainakin aina se tilanne ollut, kun supistus on ohi ja pitäisi miettiä sitä mahd puudutetta, niin on vaan niin helpottunut hetken paussista ettei seuraavaa kipua vielä näe:shy:.
Itse sain kans epiduraalin esikoisen kohdalla, kun homma venyi sinne toiselle vuorokaudelle ja järki jo sumeni väsymyksestä. Sellaisessa tilanteessa se voi tosiaan olla mahtava apu! Mutta jos homma etenee yhtään vauhdikkaammin ja oma voima riittää, niin es kohdunkaulan puudute tai jokin muu lievempi piikki voi olla just riittävä kivunlievennys siinä viimeisten kipeimpien 5+senttien avautumisessa-ellei sitten halua mennä kokonaan ilman.

Mä sanoisin noista toipumisista että yleensä noi "synnytysvaivat" paranee kyllä nopeeta kaikilla!
 
Hei, kaikille :Heartred

ajattelinpas minäkin uskaltautua tänne....:)
Olen siis pohjanmaalla asuva uusperheen äiti. Kesällä taitaa tulla 40 mittariin, apuva. :p:joyful:
No meillä siis yksi yhteinen 2v3kk tyttö ja yritetty hetki toista. Keskenmeno kesäkuussa, sekä marraskuussa. Nyt varovaisen toiveikkaasti raskaustesti plussaa.. mutta kovasti jänskättää miten kaikki menee tällä kertaa. Muut lapset ovat isompia koululaisia jo ja tämä nuorimmainen kaipaa kovasti kaveria. Ja meillä toki haaveena se toinen yhteinen vielä, mutta saa nähdä miten nyt käy. Ehkä se kolmas kerta toden sanoo. :wink

Olen nopsaa lueskellut teidän tekstejä ja oli ihana löytää tämmönen ketju. :Heartred

Pioni77: kyselit jossainkohtaa levottomista jaloista, voi olla jo aikaakin... mutta mulla ainut mikä auttoi oli ehdottomasti se, että huiluttelin jääkylmällä vedellä jalkoja suihkussa ennen nukkumaanmenoa. se todellakin tehos, mikään muu ei.
 
Tervetuloa turisemaan mimmy!
(rannikko-)pohjanmaalta minäkin.

Kovasti onnea tämän uuden ihmistaimen kanssa, toivotaan että on pysyvää sorttia:Heartred!
Onko teillä molemmilla kouluikäisiäkin omia lapsia? Entä onko vastaanotto heiltä ollut hyvä vauvauutisille?
Meillä noi isommat oli odotuksen alkuun skeptisiä vauvalle, mutta nyt toki ovat aivan myytyjä uudelle veljelle:happy:!
 
Kiitos lambi:Heartred toivotaan todellakin :angelic: On nuo keskenmenotkin ollu raskaita ja molemmissa joutunut sairaalaan ja vielä siihen imukaavintaan. Etten enää halua....kukapa niitä toivois. mutta pidetään nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä että hyvin menis :Heartred

Mulla itellä 3 lasta ja miehellä yksi kun löydettiin toisemme :) Että yhtäkkiä se perhe kasvoi ja sitten vielä meidän oma prinessa ilmoitti tulostaan :Heartred lapset asuu vuoroviikoin meillä jotenka joka toinen viikko on hurjempaa menoa isommalla porukalla ja jokatoinen viikko vain tämä 2v. Isoveljet ja siskot tykkää ihan hulluna tästä pikku neidistä... varsinkin nyt kun se on 2v ja ymmärtää jo asioita. Hirvee ikävä aina kun ovat viikon pois. Ja kyllä tää pienempikin on mielissään noista isoista...oottaa kovasti aina että tulevat :wink
 
onko teillä ollu väsymystä??
musta tuntuu etten pysy hereillä enää yhtään yli yhdeksää.... ja päivisin väsyttää sikana. Nyt vasta siis joku 4+1, mut silti.
auttaako siihen mikään?? en muista onko muilta ollu näin totaalista, vai kultaako aika muistot :wink ja toki ikää nyt enemmän.....
 
Olihan se eka kolmannes ihan yhtä väsymystä, pää ihan seis ja sekasin, täysi työviikko oli mahdoton, mutta sen jälkeen helpotti.
 
Mä en tässä raskaudessa kärsinyt väsymyksestä oikeastaan ollenkaan. Edellinen raskaus, joka siis meni kesken, oli erilainen; väsymys ehti vaivata jo ensimmäisten 9viikon aikana...
Pahoinvointia mulla oli parin viikon ajan joskus siinä kymppiviikon tienoilla.
Alkuraskaudessa mulla selkein "oire" on ollut turvotus; kuin heti alkuun jo tulisi raskauskiloja.
 
Onnea jensan kihlauksen johdosta!

Nijajelle paljon tsemppiä, toivottavasti vuotelut loppuu ja saat alkaa nauttimaan raskaudesta.

Mimmylle onnea plussasta! Toivotaan, että tällä kertaa on onni myötä ja pieni pysyy matkassa. Mulla on kaksi kouluikäistä lasta ja viime vuosilta takana kolme keskeytynyttä keskenmenoa, joiden tyhjennykset on kanssa olleet aikamoisia koettelemuksia imukaavintoineen / kaavintoineen. Tässä raskaudessa on käytössä Klexane ja toistaiseksi kaikki mennyt hyvin. Väsymyksestä kyselit; kyllä oli mullakin ihan järkkyä väsymystä ekalla kolmanneksella. Illat meni sohvalla nuokkuessa.

Pioni kyseli onko ollut samankaltaisuuksia synnytyksessä äidin kanssa. Minä en muista äidin synnytyksistä tiedä, mutta mua synnyttäessä synnytys oli todella nopea ja äiti oli sairaalassa vasta tuntia ennen kuin synnyin.

Mulla esikoisen synnytys oli ihan samanlainen kuin äidillä oli mun synnytys. Luonnollisesti käynnistyi, todella nopea ja sairaalassa oltiin tunti ennen tytön syntymää. Toka synnytys mulla käynnistettiin täysin epäkypsästä tilanteesta, niin ei voi oikein verrata mihinkään...

Rv 21+6
 
Kiitos :Heartred

Hei miten tuo klexane? oon kuullu jotain mutta jaksatko kertoa siitä enemmän Verde :Heartred Mietinkin että olis kamalaa jos keskenmenoihin olis aina joku sama syy esim tukos... ja alkio menehtyis sen takia. Mutta niitähän ei tutkita ennnen kuin on 3 perättäistä km. Tutkiittiinko sulla mitenkään niitä? Saitko tuon klexanen ihan sen takia?
 
Totta kai jaksan kertoa. :) Mulle tehtiin keskenmenojen syiden tutkimukset jo tokan keskenmenon jälkeen, koska oli ns. myöhäinen keskenmeno (todettiin 16+6, sikiö oli menehtynyt muutamaa päivää aiemmin). Mitään syytä ei selvinnyt. Meitä jäi kyllä harmittamaan se, että ensin meille sanottiin, että ei olla oikeutettuja tutkimuksiin ja sen takia sikiö meni tuhkattavaksi eikä patologin tutkimusta tehty. Koska mitään selkeää syytä ei löytynyt, julkiselta ei mitään apuja tarjottu keskenmenojen estämiseen.

Vaikka tukostaipumusta ei löytynyt, mun yksityinen lapsettomuuteen ja keskenmenoihin erikoistunut gyne oli sitä mieltä, että mulla on todennäköisesti ongelmia istukan kiinnittymisessä ja/tai toiminnassa. Istukka jouduttiin irrottamaan käsin painelemalla jo esikoisen synnytyksen jälkeen. Nuoremman synnytyksessä ei jostakin syystä ongelmia ollut, mutta keskenmenoissa istukka jäi kerta kerralta pahemmin kiinni. Lääkäri kertoi, että heillä on hyviä kokemuksia Klexanen käytöstä tämäntyyppisissä tilanteissa ja me oltiin ilman muuta valmiita kokeilemaan. Tämä on nyt eka raskaus jossa Klexane on käytössä ja oireet (mm. pahoinvointi) on ollut ihan eri luokkaa noihin aiemmin keskenmenneisiin verrattuna. Ehkä sen takia mulla on ollut melko luottavainen olo tän raskauden ajan, koska tämä muistuttaa hyvin paljon mun kahta onnistunutta raskautta.
 
Meille osui se kamalin pommi tälläkertaa... Käytiin aamulla rakenneultrassa. Kolme asiaa jäi mieleen niistä pahimmista; sydän on oikealla eikä vasemmalla, jonne se kuuluisi, koska vatsalaukku on pallean yläpuolella (kuuluisi alapuolelle), palleassa on reikä ja kolmantena aivolohkoissa on paljon selkäydinnestettä. Näistä asioista seuraa, että aivot eivät pääse kehittymään kunnolla eikä myöskään keuhkot, koska niillä ei ole tilaa. Ennuste on huono... Otettiin lapsivesipunktio. Tulokset tulee joskus ensi viikolla. Mä vaan ootan, että joku herättäisi mut tästä saatanan painajaisesta!

Sikiö oli virkeä ja vilkuttikin meille...
 
Sapiisakki: Olen pahoillani, ei tähän ole sanoja. Suosittelen liittymään enkelinkoskettamiin (nettiyhteisö juuri näiden elämän pahimpien asioiden kohtaamiseen). Liityin itse sinne kun omalla mahassa kasvavalla lapsellani todettiin kromosomipoikkeama. Sain yhteisöstä valtavasti apua ja tukea ja siellä on vain ihmisiä, jotka on kokeneet saman. Voimia, olet ajatuksissani :Heartred
 
Takaisin
Top