Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pahoitteluni Darkmimosa ja Esikoinen 2015. :sad001

Olipa unien täyteinen yö! Yksi jäi erityisesti pohdituttamaan... Olin raskaana ja synnytys alkoi. Ilmeisesti vähän ennenaikaisesti. En kuitenkaan päässyt ihan sairaalaan asti, vaan piti jäädä matkalle sellaselle liikenteenjakaja kivetykselle. Tunsin, että vauvan käsi oli jo ulkona ja supistukset loppuivat. Tajusin, että vauva kuolee, koska on jumissa synnytyskanavassa. Rupesin kävelemään ympäri liikenteenjakajaa saadakseni supistukset takas. Se auttoi. Vauva kuitenkin syntyi pää viimeisenä ja olin ihan varma, että se on kuollut. Mutta pään ulos saatuani vauva rupeskin ponnekkaasti itkemään. Poikavauva olikin selvinnyt! Tässä aamun tulkittuani unta, tulin siihen tulokseen, että se oli viesti itselle, ettei pidä luovuttaa. Välillä nuo ajatukset ja pelot siitä, että tuleekohan tätä toivottua vauvaa ollenkaan, nousee pintaan. Myös lannistaa, kun miehen työkuvioista johtuen peittojen heilutus jääny vähäisemmäksi. Pitäis vaan yrittää olla kärsivällinen...
 
Darkmimosa ja esikoinen, voimia molemmille <3 aika parantaa haavat, tai ainakin auttaa niihin.

Minä näin unta että mulla oli jonkun vauva hoidossa, ja en osannut tehdä sen kanssa mitään, pää kolahti aina johonkin jos meinasin sitä pukea tai vaippaa vaihtaa :D toivottavasti en oikeasti ole noin kömpelö äiti joskus :D
 
Isot pahoittelut DarkMimosa ja Esikoinen! <3

Pauveli, et juu luovuta! Pienet asiat tuovat lohdutusta näissä asioissa ja sitten huomaa, kuinka taas jaksaa.

Mä olen saanut ihan huomaamatta isoa tsemppiä mieheltä, kun ollaan suunniteltu talvilomaa. Mies totesi, että nyt olisi hyvä aika lähteä pidemmälle kaukomatkalle, koska ensi talvena mä olen joko raskaana tai meillä on pieni vauva. Ja siihen mäkin nyt uskon. On pakko.
 
Olen pahoillani DarkMimosa ja Esikoinen! Mä näin jotain unta tästä foorumista...tuntuu et ajatukset pyörii koko ajan täällä ja sitten tässä karmivassa piinailussa. Pauveli ja Mimmu älkää luovuttako, kyllä teidät palkitaan. Ja tsemppiä kaikille muillekin, Suvetar ja Anskunen meillä taitaa olla samat jännäyshetket. Kyllä joku meistä varmaan plussaa. Eilen oli jotain tuntemuksia rinnoissa, nyt taas ei. Voi olla että ei oo päässy kiinnnittymään, hedelmöityksen mielestäni tunsin. Mutta limakalvo ehkä ei vielä kunnossa. Mutta tietty, niin kauan kun täti ei ole tullut kylään, toivo elää. Ainoot oireet on pissalla ravaaminen, painon tunne alavatsalla ja nälkä ja vatsan turvotus. Mut se ei kyllä mun tapauksessa vielä riitä.
 
Pahoittelut Dark Mimosa ja Esikoinen 2015 :(

Eilen pärähdin itkemään ihan yllättäen, pahaolo valtasi koko kehon ja kauhea puristava tunne. Itkin miehelleni, että kuinka tässä kävi näin. Koen epäonnistumisen tunnetta, vaikka ei voi syyttää itseään. Kaikki toisten vauvauutiset ja kuvat /videot Facebookissa saa vihan tunteita aikaiseksi, enkä osaa iloita toisten puolesta. Toisten onni ei ole minulta pois, päinvastoin.Mutta on inhottavaa tuntea tällaista mitä yleensä ei tunne .
 
Soma, et oo yksin tunteittesi kanssa.
Itselläni tämän lapsettomuuden myötä tullut samanlainen reaktio, en koe samanlaista onnentunnetta muiden puolesta kuin ennen. Lapsettomuuden tai keskenmenon kokeneille se on mielestäni ihan normaalia, nämä ovat niin suuria ja surullisia asioita ettei ihmisen mieli vaan voi toimia niin empaattisesti kuin ennen :/
 
Ihana kuulla, että en ole ainut noiden tunteiden kanssa. Ja toinen asia mikä on tullut nyt esille, että ihmiset jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa tulevat lohduttamaan ja sanomaan, "että kyllä te vielä kerkiät olette nuoria, ymmärrän kyllä että sinusta tuntuu pahalle, tällä oli varmasti jokin tarkoitus " Ja nämä kaikki kommentit lähimmäisiltä jotka tiesivät raskaudesta. Onneksi olen pitänyt mölyni mahassa, koska en halua loukata ketään.
 
Itse olen pohdiskellut tuota miten jännä oma suhtautuminen toisten raskausuutisiin on; niiden, joiden raskaudesta tiesin ennen omaa km:a, raskaus on minustakin ilahduttava asia. Mutta ne raskausuutiset, mitä kuulen nyt km:n jälkeen, pännii ihan suunnattomasti (lukuunottamatta tätä foorumia). Ja aina käy sitten mielessä missä mentäis nyt, jos raskaus ei olisi mennyt kesken... Jotenkin hirmu voimaa vievää. :sad001
 
Soma tiedän ton tunteen kans paremmin kun hyvin. Pelkästään raskaana olevan naisen näkeminen sai mut suuren vihan valtaan. Joita muuten tuntu olevan joka toinen liikenteessä ollut. Tunteet meni laidasta laitaan, vihan, turhautumisen, pettymysten, surun siivittämänä. Mutta mä pääsin ajan myötä niistä yli. Osaan jo olla iloinen muiden puolesta vaikka aina miettii että koska mulle onni suodaan ja suodaanko ikinä! Toivottavasti säkin pääsisit yli noista tunteista. Ne on aika raskas taakka kantaa. Mutta ota oma aikasi. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla sanomaan koska sun täytyy päästä yli, sinä päätät itse! Jaksamisia vaikeisiin hetkiin :Heartred
 
Kyllä tuo tunteiden kirjo on tässä meidän tilanteessa ihan normaali reaktio sanoisin!

Musta on tullut niin skeptinen noiden raskausuutisten suhteen, että mietin vaan tyylin "odottakaa vaan mitä tapahtuu, eihän sitä koskaan tiedä" :( Aika surullista.
 
Nuihin ihmisten kommentteihin, ku meidän poika menehtyi ja edelleenkin tulee kuultua näitä fiksuja kommentteja että ootte vielä nuoria ja kyllä se seuraava onnistuu, monet on ääneen jopa ihmetelly mulle että miten tästä voi selvitä, no niinpä senku tietäisin... jotkut on jopa puhunu tyyliin että ei oikein ymmärrä tätä surun määrää ku eihän vauva kerenny olla hengissä maailmassa.. no ei kerenny ei mut se oli 2kk vajaa täysaikanen mutta oli oikeinki eläväinen ja poika teki meistä äitin ja isän.. toistaseks oon pystyny kuuntelee suurimman osan tyynenä mut ootan sitä hetkee ku tosissaa räjähdän ja kerron mielipiteeni ihmisille kommenteista..
Mut kaikki tunteet on sallittuja ja jopa toivottuja, ne täytyy käydä läpi jotta voi surussa päästä eteenpäin :)
 
Mimmu! Oon ihan samanlainen! Se on ihan kamalaa miettiä noin mutta kyllä mä vähän katkera akka olen kun mulle ei onnea suoda :grin

Sit jos mulle plussa suodaan niin julistan sen kovaan ääneen juhlien kun se tuskin kumminkaan kestää 12 viikkoa kauempaa. No tää oli taas tätä mun rankempaa huumoria :)

Tottakai mä oikeesti toivon että jokainen meistä täällä ryhmässä olevista vielä raskautuu ja että se tarrautuu niin pysyvästi ettei meinaa millään tulla ulos edes 40 rv jälkeen!
 
Esikoiselle piti vielä laittaa että vaikka mullakin näitä menetyksiä on ollut niin tuo kohtukuolema on jotain sellaista mitä pelkään vieläkin enemmän. Täytyy sanoa että oot vahva nainen. Kaikenlaista oot varmasti joutunut kestämään enkä minäkään oikein osaa mitään fiksua lohdutuksen sanaa sanoa. Paljon voimia! Sulle haluan kaikkea hyvää! :Heartred
 
Kauanko teilla vuoto kesti? Me aateltiin yrittaa uudestaa heti ku vuoto loppuu. Ultran mukaan kohtu tyhja eika laakari ainakaa sanonu mitaan etta pitas odottaa.

Aika nopeesti taman hyvaksyy, tyhjahan se olo yha on mutta nyt jo ajattelen asiaa silta kantilta etta joku vika varmasti oli. Parempi etta meni kesken nyt ku etta syntys mahdollisesti vaikeestikki vammasena.

Tsempit teille kaikille ja plussia.
 
DarkMimosa, mulla myös spontaanisti tyhjenty. Mulla oli sellanen selkee raskausmateriaalin poistuminen ja siitä viikon verran vuosi.
 
Takaisin
Top