Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla hcg 14 pari päivää vaille kolme viikkoa km:sta. Ed päivänä oli katottu pika hcg (vahingossa pyydetty väärin) ja näytti vielä positiivista. Pika hcg:n raja-arvo on 25, eli jos olisinkin päivää myöhemmin mennyt pika testiin olis näyttänyt jo negatiivista.

On niin rasittavaa, kun se rentous hävis jonnekin! Ennen tärppiä ei ollu hätää raskautumisesta. Toki jokaiset alkavat menkat harmitti ja olin tietoinen tärppipäivistä, mutta pystyi muutakin ajattelemaan. Nyt vaan pyörii mielessä onnistumismahdollisuuksien maksimointi ja mahdolliset la-kuukaudet! Ihan kuin niillä kuukausilla olis väliä... Ehkä tämän stressin myös aiheuttaa se, että raskaudesta olis tarkoitus kertoa vasta nt-ultran jälkeen ja, kun km tuli, kerroin asiasta kuitenkin lähimmille ystävilleni, kun halusin heidän tietävän miksei ajatus ollut ihan kaikessa mukana. No, km:sta kertominenhan oli samalla tietenkin viesti, että yritetään lasta. Yksi ystävistä yrittää olla tsemppaava ja pääsääntöisesti onkin ihan kiva, kun asiasta haluan jutella... Mutta en haluaisi olla joka kuukausi rapoirtoimassa, kun ei "vieläkään" ole tärpänny. Pitäisikö sitä nyt sitten julistaa, että pidetään yrityksessä taukoa... Arvostan kyllä tosi paljon ystäväni tarjoamaa tukea, mutta itse otan niin stressiä!
 
Mä huomasin juuri, että vau.fi lähettää mulle edelleen meilejä "olet nyt 13 viikkoa raskaana" vaikka olen ne perunut. Kiva viikottainen muistutus :sad001
 
Mimmu, voi ei. :sad001 Mullekin tuli tollanen vielä just km:a seuraavana päivänä. Sain ne onneksi peruttua, mutta oli kyllä niin vaikee löytää sinne kohtaan mistä se valinta otetaan pois. Seuraavassa raskaudessa en aio käydä laittaa sitä väkästä sinne.
 
Me osallistuttiin tossa keskenmenneessä raskaudessa sellaseen tutkimukseen. Laitoin meiliä sinne km jälkeen, mut eiköhän sieltä vielä joku tutkija soittanut ja alkanut selostaa miten tutkimus etenee nyt kun tietyt viikot on ohitettu. Kieltämättä repi vanhat haavat auki taas uudelleen.

Mulla kans pyörii vaan mielessä tuleva raskaus. Kaiken pitäs tapahtua nyt ja heti, lasken millanen ikäero lapsille tulis jne. Mielialat vaihtelee. Toissapäivänä paniikki siitä, tuunko pelkäämään koko seuraavan raskauden. Tänään taas taistelumielellä, mähän p*rkele aion nauttia sitten, koska jälkikäteen se kuitenkin harmittaa jos stressaa koko ajan.

Mä oon km jälkeen ajatellut, että ehkä kerrotaan läheisimmille raskaudesta jo ennen nt-ultraa. Aikaisemmissa raskauksissa ootettiin siihen asti, koska "sitä ennen voi sattua jotain". Paljompa seki salailu sit loppuviimeks autto ja toisaalta oisko sitä pystyny olemaan ihan "normaali" ja puhumatta kellekään km jälkeen..
 
Me oltiin kerrottu keskenmenneessä raskaudessa perheenlisäyksestä perheillemme ja muutamalle läheiselle ystävälle. Jos/kun tulen uudelleen raskaaksi, tahtoisin kertoa raskaudesta vasta paljon myöhemmin. Musta tuntui hirveältä silloin ilmoittaa, että maaliskuun vauvaa ei nyt tulekaan. Lisäksi koin, etten saanut sellaista tukea kuin olisin toivonut kuin kahdelta ihmiseltä. En tahtoisi pettyä samalla tavalla uudelleen elämässäni jo oleviin ihmisiin, siksi tahtoisin jatkossa kertoa vasta myöhemmin.

Keskenmenosta kerroin lisäksi parille ystävälle jälkeenpäin. Tämän myötä he toki saivat tietää yrityksestä. Itse totesin ykskantaan kertovani kyllä sitten, kun jotain kerrottavaa on, juurikin jotta välttyisin joka kuukausi kysymyksiltä "joko joko?". Tuntuisi tyhmältä valehdella, jos olisinkin jo raskaana, kun nyt tuntuu siltä, että en tahtoisi uudesta raskaudesta kertoa kuin vasta sitten, kun on pakko eli kun masu alkaisi pyöristymään.

Keskenmenon jälkeen sen tjottailuasenteen saavuttaminen on ollut työlästä enkä ole kyllä vielä siihen päässyt. Silti nyt kun keskenmenosta on yli 3 kuukautta aikaa, alkaa pikkuhiljaa rennompi asenne löytymään, kun alkuun uusi raskaus oli ihan pakkomielteinen ajatus.
 
Toi muille kertominen oli kyllä ihan kamalaa! Meilläkin raskaus oli jo niin pitkällä, että siitä tiesi perheet, ystävät ja työkaverit. Meidän vanhemmat onneks auttoi sitten kertomalla sisaruksille ym. , ei riittänyt itsellä voimia alkaa soittelemaan koko suvulle. Reilu viikko km toteamisen jälkeen vietettiin esikon 1-v. synttäreitä. Jännitti kamalasti, ettei vaan suru vie huomiota juhlasankarilta, onneks niin ei käynyt. Itseasiassa tuntuu, että perheiden ja ystävien kokoontuminen iloisen asian takia teki hyvää - kaikille. :)

Muuten oon ollut km suhteen tosi avoin. Siitä puhuminen helpottaa aina. Pelkäsin, että "juutun" keskenmeno-ajatukseen, mutta nyt huomaa että asiasta pystyy puhumaan "ohimennen".
 
Me ei oltu kerrottu raskaudesta kellekään mutta silti km:stä tuli kerrottua monelle. Ihan jo senkin takia, että mä koin sen terapeuttisena eikä sitten tarvinnut esittää reipasta, kun en kerta ollut.

Mä jo olen monelle sanonut, että jos joskus olen vielä raskaana niin multa on turha odottaa uutisia ennen np-ultraa, jos sen jälkeenkään. Toisaalta olen myös samalla kertonut ettei tämä ollut ensimmäinen kerta ja viimeistään silloin on porukka ymmärtänyt etten halua jakaa uutta raskautta kovinkaan aikaisin. Moni on kuitenkin sanonut, että haluaisi tietää mutta mun olo vaan on semmonen, että miksi kertoa, kun takuita jatkumisesta ei ole enkä toisaalta halua mitään onnittellujakaan.

Mä en tiedä miten se olo muuttuu, kun päästään taas yrittämään. Noin yleisesti ottaen mulla on tää vauvanteko ottanut aika koville, koska meillä ei ole koskaan raskaus alkanut helpolla ja tää on ollut pitkä projekti.
 
Niin, jospa tässä kun uppoutuu joulukiireisiin, myös saa itsensä etäännytettyä raskautumisen pakosta. Kohta tulee kuukausi km:sta. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus vaikka siihen liittyvät asiat käyvät mielessä päivittäin. Ja, kun annoin luvan herkutella suruuni muutaman päivän, olen tehnyt sitäkin kohta kuukauden! Nyt pitää ottaa itseeni niskasta kiinni.

Aika maltillista on tämä menkkavuoto ollut. Nyt olis siis kp2. Minulla normi menkat hyvinkin runsaat 2-3 ekaa päivää ja pari maltillisemman vuodon päivää päälle. Mietityttää, että pitkittyyköhän vuoto tällä menolla...?
 
Tänään olisi ollut viime raskauden la. Eipä minulla oikeastaan muuta asiaa ollut..

Vaikka on uudestaan raskaana, on ajatus silti jotenkin ankea.
 
Mä toivon olevani raskaana, kun la koittaa. 31.1. on se päivä, tulee varmasti olemaan raskas päivä, olinpa sitten raskaana tai en. Välillä sitä miettii, että kyllä elämä on joskus ihan hemmetin epäreilua.
 
Mä luin tänään, että uuden keskenmenon todennäköisyys kahden km:n jälkeen on 20-40%. Hirvittävä määrä :(
 
Mimmu, toisin päin käännettynä pari voi saada lapsen vielä 60-80% todennäköisyydellä, kun ilman keskenmenoja se on 80%. Eli ihan hyvälle tuo vielä näyttää. :) tsemppiä!
 
Noni, kontrollikäynti takana. Kohtu näyttää hyvälle, ei jälkiä kaavinnasta tai raskaudesta. Tylsä uutinen on, että munasarjoissa ei tapahdu mitään eli ei ovista tulossa eikä menkkoja. Limakalvo oli vielä aika heikko eli menkkojekin tulo kestää. Lääkäri meinasi, että ota rauhallisesti, kyllä se uusi kierto sieltä vielä tulee. Mutta sanoi myös suoraan, että nyt vaan seksiä ilman ehkäisyä. Siitä tosin mikään ilo ole, kun ovisiskaan ei ole tulossa.
 
Mimmu, pystyikö lääkäri kuitenkin päättelemään, että tälle tyhjennyskierrolle ovulaatio olis jo ollut (niiden sun tuntemusten aikoihin)? Ihmeellisyyksiähän tapahtuu, miksei siis ainakin harjoitus mielessä seksiä ilman ehkäisyä. :wink Ja voisko siemennesteen hormonit yms tehdä jotain...?

Täällä kp 5 ja vuoto runsastui kp4, kun normaalisti siis olisi loppumassa. Mitenkähän vaikuttaa tähän kiertoon; ovulaatioon ja limakalvoihin yms...? Miten teillä muilla km:n jälkeinen ensimmäinen normikierto, pitkittyikö se mielestänne? Oliko menkat normaalia pidemmät, vai laskitteko alkutuhrut tyhjennyskiertoon? Minulla heti vuoto kuitenkin sen verran runsasta, etten tuhruiluksi voi sanoa. Ovuloitteko myöhemmin, jos vuoto pitkittyi? Mietin, että kerkiikö limakalvo kehittymään ovulaatioon mennessä tällä menolla.
 
Ei ole ollut ovista. Muniksissa näytti täysin hiljaiselta ja lääkäri meinasi ettei ole edes kypsymässä mitään. Sen lisäksi siis limakalvo tosi ohut. Meinasi, että on vähän niinkun lepotilassa ja varmaan heräilee sitten joskus. Ja se mua nyt oikeastaan vituttaa ihan sumeena, kun ei päästä yrittämään eikä raskaus ole mitenkään mahdollinen. Että ei riitä, että menee kaikki pieleen vaan sitten sataa myös paskaa niskaan kaiken päälle. Mä kyllä luin jo aikaisemmin, että suurin osa tyhjennyskierroista on ovuloimattomia ja alkava vuoto on hormonaalinen eikä normaali. Oli siis odotettavissa.
 
Voi harmi, Mimmu. :sad001 Antoiko lääkäri mitään takarajaa? Joillakin on taidettu herätellä elimistö lääkkein...? Jännä miten lääkäri erikseen "määräsi" olemaan ilman ehkäisyä. Mutta toivottavasti elimistösi heräis nyt pikavauhtia! Onneksi muuten kohdun tilanne hyvä, eikä sinällään ole estettä yrittämisen jatkamiselle.
 
Ei antanut takarajaa mutta mä ajattelin, että jos ei ala tapahtumaan tammikuuhun mennessä niin aloitan keltarauhashormoonit ihan itse niin ainakin saa menkat alkamaan. Kaikenkaikkiaan paska tilanne :(

Sanoi muuten myös, että mun eka km oli niin aikainen (4+5) ettei sitä lasketa tilastoihin eli pitää olla vielä kaksi km:a, että tutkitaan. Suurin syy kuitenkin on mun ikä.
 
Voi Mimmu., paljon tsemppiä!

Pauveli, mulla eka normikierto oli normaalin pitunen. Menkkojen molemmin puolin tais olla tuhruttelua. Oviksesta mulla ei oo muistikuvaa, koska siinä kierrossa ei vielä raskautta toivottu, kun olin menosa leikkaukseen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top