Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Alkuun tunsin syyllisyyttä,mietin kaiken mitä olen voinut tehdä väärin.Vieläkin on vaikea uskoa että mitään,ei yhtään mitään syytä välttämättä ole.Tiedän että omilla toimillani en aiheuttanut keskenmenoja mutta jos se onkin omasta kropasta,omista hormoneista tai siis niiden vajaatoiminnasta kiinni.Ketä voi syyttää?

Ensimmäinen keskenmeno oli shokki.Miehelle se ehkä oli vielä kovempi isku,koska eihän meille niin voi käydä..

Uskalsimme yrittää uudelleen koska eihän nyt niin voi meillä käydä että toinenkin menisi kesken..
Sitä yötä ja seuraavaa päivää sairaalassa en halua edes ajatella enään,ne hetket olen sulkenut jonnekin hyvin syvälle mieleeni.Se tuska ja tyhjyys jota koin saivat minut ensimmäistä kertaa elämässäni miettimään onko tässä mitään järkeä.Katselin sairaalan ikkunasta ulos kuinka aurinko nousi ja ihmiset aloittelivat päiväänsä.Tuntui niin väärältä,epäreilulta ja musertavalta kuinka kaikki muut jatkavat elämäänsä täysin normaalisti vaikka itseltä on juuri vedetty matto jalkojen alta.Myönnän,ellen olisi tiennyt että mieheni tulee hetkenä minä hyvänä takaisin(koirat oli pakko käydä käyttämässä lenkillä) en välttämättä istuisi tässä kirjoittamassa.

Kolmanteen keskenmenoon aloin varautumaan jo tuhruvuodon alettua.Mies vakuutteli ettei meille nyt kolmatta kertaa voi eikä saa samaa käydä..Niin..

Kyllä,osa minusta kuoli jokaisen menetyksen myötä ja kyllä,meiltä kuoli vauva joka kerta.
Ilman mieheni tukea en pystyisi jatkamaan yritystä,uskomaan ja toivomaan että meillekin vielä vauva suodaan.Jos näistä jotain hyvää haluaa hakea,itse yritän joka asiasta löytää hyvätkin puolet,niin ainakin suhteemme on en entistä vahvempi.Emme keksi asiaa joka meidät voisi erottaa.Me suremme,toivumme,selviämme ja taistelemme yhdessä.

Yksi mikä minusta on ollut hirveintä näissä menetyksissä on se ettei ole mitään konkreettista muistoa.Kun ei edes ehdi nähdä lastaan,miten surusta voi päästä yli.Kun joku kuolee,on hautajaiset,voi sanoa jäähyväiset,on paikka jossa käydä muistelemassa.
Me istutimme eilen puun,sinisateen,pihallamme olevalle kukkulalle.Se on molempien mielestä kaunein paikka ja tuntui sopivalle paikalle.Puun alle hautasin kauniissa rasiassa jokaisesta kolmesta raskaudesta muiston;bolakorun ensimmäisestä,neuvolakortin toisesta ja ultrakuvan tästä viimeisimmästä.Ette usko miten terapeuttista olikaan,nyt on paikka jossa käydä muistelemassa ja puu kasvaessaan muistuttaa elämän jatkumisesta :Heartred Nyt pystyn lopulta päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin.
 
Satsa, tuo on niin totta, mitä kirjoitit. Kun ei ole mitään konkreettista, mitä surra.. Ja mikä pahinta, ei ole muille mitään, mitä olisimme menettäneet. Ikään kuin meillä ei olisi oikeutta suruun. Tuo on niin kaunis asia, jonka olette päässeet tekemään. Toivon, että puun helmaan ei enää ketään haudata ja seuraavan yrityksen kanssa voisitte yhdessä katsella puun kasvua. Tarinasi on kokonaisuudessaan koskettava, hauras ja surullinen. En tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta haluan silti myötäelää surussanne. Ei tuollaiseen ole edes sanoja.. Toivotan tulevaisuuteen paljon voimia!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitos elaffy,tällä kertaa miä itken :Heartred
En tiedä johtuuko siitä ettei keskenmenoista pahemmin puhuta vai mikä tekee juurikin tuon ettei meillä muiden mielestä ole tavallaan oikeutta suruun.Monellekaan en ole raskauksista kertonut,mutta ne jotka tietävät on pahoittelut olleet näitä "tehän olette vielä nuoria,kyllä te ehditte.Kyllä luonto hoitaa pois sellaiset joissa olisi jotain vialla,Ole onnellinen että edes tulet raskaaksi"jne..
Kuitenkin se rakkaus siihen lapseen alkaa jo siitä plussasta.
Suru on kuitenkin onneksi siitä armollinen että se muuttaa muotoaan.Eihän se koskaan häviä mutta pahin kipu hellittää.Haavat arpeutuvat.
Ja samoin,vaikka emme tunnekaan henkilökohtaisesti haluan myös myötäelää surussanne :Heartred

“IT’S IMPOSSIBLE,” SAID PRIDE.
“IT’S RISKY,” SAID EXPERIENCE.
“IT’S POINTLESS,” SAID REASON.
“GIVE IT A TRY,” WHISPERED THE HEART"

Suuret halaukset teille ja paljon voimia :Heartbigred
 
Ihan niin. Ei tätä ymmärrä kukaan muu kuin saman läpi käynyt. Äidilleni puhuin, että mökillä on surullista olla, kun viimeksi olin vielä raskaana tällä ollessani. Äiti vastasi, että niin.. Onhan se vähän erilaista. Ai vähän? Erilaista? Musertavaa sanoisin. On tuskallista löytää elämästään sellaisia asioita, jotka kivuliaasti muistuttavat tapahtuneesta.

Keskenmenoja on tapahtunut koko maailman sivun. Eihän niistä ole tiedetty mitään ennen raskaustestien kehitystä, mutta ei niistä senkään jälkeen ole mitään puhuttu. Eikä kaikilla tietenkään ole edes kokemusta niistä.. Sitä jää niin kovin yksin asian kanssa. On lohdullista löytää kohtalotovereita, vaikka keskenmenoa ei kenellekään koskaan ikinä toivo.

Surusta pääsee varmasti yli. Aikaa se vie ja vaatii monet itkut vielä..

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Niin hassu se on se mieli, että vaikka me kaikki tiedetään ihan oikeasti että näin tapahtui meistä riippumattomista syistä niin silti me vähän syyllistetään itseämme. Ihania asioita kirjoititte, suoraan sydämestä ja rakkaudella. Ehkä Elaffy sinäkin voisit jotenkin konkretisoida menetyksen, esimerkiksi kirjoittamalla siitä ja niistä ihanista tunteista mitä kävit raskaana ollessa ja sitten ne tunteet mitä suru toi mukanaan, siten se voisi päästä lepoon ja rauhaan se muisto. En tiedä, tuo Satsan konkreettinen hautaaminen tuntuu aika hyvältä ajatuksena :Heartred

Viimeksi tänään kävellessäni mökkipolkua pitkin tulvi ne ajatukset mieleen, kävelin sen päivittäin kun olin raskaana, hengästyinkin muka, siihen raskauteen oli jo kerennyt liittämään niin monia asioita, tuoksuja, ruokia, jopa kellonaikoja ja nyt niillä ei enää olekaan suurempaa merkitystä.

Eikä kukaan koe niinkuin itse kokee, sekin on totta eikä kukaan koskaan voi täysin ymmärtää mutta voi tukea ja myötäelää. Oli menetys miten pieni tahansa tai miten suuri tahansa me koetaan ne aina eritavalla ja eri vahvuudella.
Ja ihanasti sanottu että suru muuttaa muotoaan se on totta ja se on ihana asia, suru on aina eheyttävää ja parantavaa, Jenni Vartiaisen siinä suru on kunniavieras-laulussa on jotenkin niin syvälle juurtuvat sanat ja ne kuroutuu todella syvälle, sen kanssa tulee aina itkettyä ja sen jälkeen on taas helpompi hengittää.

Mulle on hirveän tärkeää olla ehjä tässä ja nyt. Hmm... tarkoitan sitä että kun olen hetkessä, tässä niin kaikki on hyvin ja pyrin pitämään siitä kiinni aika kovasti. En halua ajatella että ilman lasta olisin jotenkin vähemmän minä, tai menetyksen kautta olisin vähemmän minä. Uskon kuitenkin siihen että meidän on löydettävä itsestämme se rauha ja tasapaino jotta pääsee rauhaan ja tasapainoon myös ulkoisten asioiden kanssa, kaiken kanssa.

Huh, kyllä nämä on aikamoisia asioita vaikka tosiaan elaffykin sanoi että keskenmenoja on tapahtunut aina, niin se on totta. Työkaverini kertoi että ennen viimeisintä lasta hän sai peräjälkeen kaksi keskenmenoa ja seuraavana aamuna töihin koska kuulemma ei sitä viittiny kotiinkaan jäädä kun eihän se ole mikään syy, minulle se ainakin oli syy lähteä kotiin heti kuin mahdollista ja olla vielä lisäpäiviä pois, en jotenkin silloin pysynyt yhtään kasassa. Myös oma mummini on saanut pari keskenmenoa, hän kertoi niistä minulle kun oli saanut tietää minun, en tiennyt niistä aiemmin, vanha kansa kertoi silloin että jos vauva pyrkii ulos niin päivittäin piti kuulemma rommia ottaa, mietin jo että alakaskohan rommilinjalle seuraavaksi.
 
Etsijä, aion päästä tästä kaikesta yli, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tie tulee olemaan pitkä ja kivinen, tulen kaatumaan monesti, mutta yhtä usein nousen vielä pystyyn. Ja mies tukee ja pitää kädestä kiinni koko sen matkan, tiedän sen. Hänenkin vuoksi minun on päästävä tästä yli ja elämänleivän kantaan kiinni. Jos haluaa päästä korkealle, on oltava valmis kävelemään kauas.

Heikkoja hetkiä tulee vielä monta. Olen selvinnyt elämässäni jo paljosta. Sairaus ja masennus eivät ole minua pysäyttäneet. Joskus sitä tietysti miettii, paljonko jaksaa kantaa.. Uskon kuitenkin, että jokainen saa taakan, jonka kanssa selviää. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.

Olen lukenut paljon faktajuttuja keskenmenosta. Konkreettiset asiat, syyt, todennäköisyydet jne ovat jollain tavalla lohduttaneet. Suomessa tapahtuu joka vuosi noin 18000 keskenmenoa. Miksi minä en selviäisi omastani?

Ei tämä helppoa silti ole. Jossain vaiheessa suru helpottaa ja siitä tulee ikävä. Odotan sitä päivää.


Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Etsijä tuo rommilinja vois ollakin hyvä idea :grin
Tänään luulin saaneeni "parhaan" kaverini tajuamaan ehkä hieman näitä menetyksiä..On tehnyt todella kipeää kun ihminen jonka olen tuntenut 20vuotta ei osoita oikeastaan minkäänlaista sympatiaa.Muistan kun tästä viimeisimmästä raskaudesta laitoin hänelle viestiä paniikissa kun tuhruvuoto alkoi niin kommenttina tuli että minulla on vaan tapana hysterisoida..
En tiedä miksi edes vaivaudun enää yrittämään,jos ihminen ei halua ymmärtää että keskenmeno ei ole mikään pikku juttu niin enhän minä sille mitään voi.Tämä ihminen jos kuka antaa hyvin ilmi sen ettei minulla ole oikeutta suruuni hänen mielestään..
Huh,huomenna labra ja kokeet edessä,alkaa todella konkretisoitumaan uuden yrityksen lähestyminen.Jännittää mutta hyvällä tavalla :)
 
Mulla ois nyt keskenmenosta laskien kiertopäivä 31. Jos ei kuulu menkkoja niin täytyy kipasta alkuviikosta apteekkiin ;)
Normaalisti siis mulla on se 28 kierto, mut en mä nyt tiiä miten tuo lasketaan. Vattaa on melki viikon jo nippaillu ja ala selkä kipee. Toivossa on hyvä elää :D
 
Tällä on ollut samat tuntemukset. Tänään kp 25/25-27. Ylihuomenna olisi jälkitarkastus ja hyvä niin. Olen alkanut jo pelätä kohtutulehdusta, kun koko lähes neljä viikkoa on sattunut mahaan jollain tavalla. Tänään todella paljon.. Minulle polilla sanottiin, että kuukautiset alkavat 4-6vkon kuluttua normaalisti. Itse ainakin epäilen, että oma kiertoni venyy. Toki toiveita täälläkin (etenkin miehellä) on kyllä ilmoille heitelty uudesta raskaudesta. Realisti sisälläni kuitenkin odottaa kuukautisia saapuviksi. Tämä odottaminen on sieltä ja syvältä, kun ei tiedä yhtään, missä mennään.

Toivotaan, että sinulla Viiki jäisivät kuukautiset tulemattakin.. ;)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulle lääkäri sanoi ultratessa että näyttää siltä että pariviikkoo menis niin menkat alkaa. No nyt on menny pidempään. Haen huomenna testin niin ainakin on testattu ;)
 
Viiki, hyvältä kuulostaa! Tsemppiä todella paljon ja sormet ja vapaat ristissä toivotaan plussaa!

Minä tein tänään positiivisen raskaustestin, enkä ole nyt yhtään varma, onko kyse vanhasta vai mahdollisesti uudesta raskaudesta. Olen saanut tässä välissä negatiivisen tuloksen, mutta sain sen eri merkkisellä testillä.. Huomenna onneksi jälkitarkastus ja saan varmaan lähetteen verikokeisiin. Toivon ainakin, sillä itse en nyt enää tiedä, missä mennään.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä kidutan itteeni ja haen sen testin vasta huomenna, kun ei vaan jaksanu tänään. No varmempi testi jos venyttää muutaman päivän ;)
 
Mulla on nyt jotenkin usko loppumassa koko hommaan..Ehkä se vaikuttaa kun tajusin että jos eka raskaus ei olis menny kesken niin kohta meillä olis vuoden ikäinen vauva..Tai jos toinen ei olis menny kesken niin kohta olis jo la.
Tupakkaakin menee taas,tuntuu että mitä väliä silläkään on kun ei tästä kuitenkaan mitään tule..
 
Voi Satsa, et uskokaan, miten komppaan ajatuksiasi. Tuo raskaaksi 2014 ketjun avautumiseni varmasti kertoo kaiken oleellisen tämän hetken fiiliksistä.. Miksi edes yrittää, kun ei tästä mitään kuitenkaan tule..?

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Samoja mietteitä pyöritellään..Meilläkin lääkäri antoi ymmärtää ettei seuraava ja sitä seuraavat raskaudet tule helppoja olemaan.Ilman lääkitystä ei ainakaan tule yksikään raskaus jatkumaan loppuun asti.

Just kattelin noita lähetteitä tutkimuksiin mitä vielä voitas tehdä ja niihin sais uppoon vielä n.1800e,sen lisäks mitä nyt on menny kaikkineen jo n.tonni.+vielä lääkkeet päälle,mitä ne sitten tekeekään.Rupee tuntuun onko tässä mitään järkee kun niillekin rahoille olis miljoona muutakin kohdetta.Ei kyllä näistäkään selvittäis ilman rakkaan anopin apua :Heartred Vaikka kyllähän sitä pistäis vaikka kuinka paljon rahaa meneen jos vois olla varma että auttas..

En tiedä miten kestän taas sitä epävarmuutta raskauden kulusta,saati sitten neljättä keskenmenoo mikäli sellainen taas kohtais.Henkisesti rupee oleen takki ihan tyhjä.
Ehkä pitäis antaa itelleen aikaa toipua mutta aikakaan ei ole meidän puolella tässä asiassa,mulla on ikää syksyllä jo 34 ja mahdollisuudet edes raskautua huonenee jatkuvasti.

Yhtään ei helpota sekään että mikäli raskautuisin niin luokitellaan riskiraskaudeks.Positiivista se että seuranta on tiiviimpää mutta kauhulla ajattelen myös jokaisen ns.ylimääräisen ultran tuomaa pelkoa ja stressiä.
 
Tänään sit plussasin :love7. Tosin rupesin miettiin voiko olla viä raskaushormoonia kehossa ja siksi plussa tuli. 2.7 selviää ultrassa viimestään. Oireet on kyllä palannut, mutta negatestiä en ole tehnyt joten jännitystä elämään ;)
 
Onnea tuhannesti Viiki :Heartred Paljon tarrasukkia matkaan!Meinaatko tehdä digiä?Siitähän näkyis viikotkin.
 
Mä meen näillä perinteisillä testeillä :D. Ehkä maltan vielä sen reilu pariviikkoo odottaa niin pääsee ultrassa viikot toteen ;)
 
Millä viikoilla sinulla Viiki meni kesken?

Onnea todella paljon!

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top