Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
tsemppiä kyfi2823530 toivottavast oot oikees ja pikkunen ois tarrautun :)

tääl ootellaa et tuulimuna tulis itestää ulos mikä ei näytä tapahtuvan lähiaikoina, käyty ultras useampaa kertaa jo.
 
Moi. Täällä 32-vuotias yhden lapsen äiti. Toista ollaan yritetty vuosi ja maaliskuussa oli keskenmeno viikolla 10+2. Yritetty ollaan sen jälkeen mutta ei vaan tärppää..yksi valeraskauskin oli.. aivan samat oireet ku raskaana mut ei positiivista testiä :/ su alko menkat ja ajattelin taas et tuskaa ravaa töissä ku vuodan ku seula mut, toisin kävi.. ekana päivänä todella runsaat mutta sit hiljeni.. en tuu paljoo mitää.. onks muilla samaa ollu? Voisink kuitenkin olla raskaana???:oops:
 
^ kannattaa ilman muuta tehdä testi! Mulla kävi vähän samanlailla, luulin oireita pms oireiksi ja menkat alkoi, yhden päivän vuosi ja sitten loppui. Testi pärähti heti plussaksi.
 
Viime kuussa 2/2014 koettu keskeytynyt keskenmeno takana. Pienen kehitys oli siis keskeytynyt jo 9. viikolla, mikä selvisi np-ultrassa. Elimme siis siinä luulossa, että viikkoja olisi jo 12 kasassa, kun vertakaan ei ollut tipan tippaa näkynyt. Mutta eipä se vuotamattomuus näköjään mitään takaa. Tiedon jälkeen yksi päivä meni shokissa, toinen itkiessä, sitten alkoi jo helpottaa ja jopa naurattaa. Raskaus piti keskeyttää lääkinnällisesti, koska alkio ei siis ollut enää hengissä mutta ei tullut omin avuinkaan ulos.

Kohtua valmistelevan esilääkityksen sain jo naisten polilla. Siitä pari päivää ja aloitettiin itse tyhjennys. Sen sai tehdä kotona, koska kehitys oli keskeytynyt ennen yhdeksää täyttä viikkoa. Aamulla emättimeen lääkkeet (eivät juurikaan vaikuttaneet) ja kolmen tunnin kuluttua lääkkeet kielen alle. Kielen alle laitettavien lääkkeiden vaikuttaessa alkoi heti tapahtua. Supistukset alkoivat ensin rauhallisesti, mutta voimistuivat koko ajan (yhteensä neljä Buranaa meni vaikka kipukynnykseni ei ole tietääkseni kauhean matala). Supistuksia kesti noin tunnin ja aloin jo vähän väsähtää. Hyvästelimme miehen kanssa pikkuisen, ponnistin ja samantien tuntui poksahdus kohdussa. Ilmeisesti ruskiaispussi meni rikki? Siitä alkoikin vuotaminen, välillä piti hieman ponnistaa ja välillä valui aivan itsestään. Äitikin tuli lohduttamaan, mikä helpotti oloa. Runsasta vuotoa kesti miltei viitisen tuntia, kunnes olin taas pöntöllä punnertamassa ja tuli jotenkin todella epämukava olo - kuin olisi tulppa ollut emättimen suulla. Ponnistin aivan tosissaan ja tiedän, että siinä se meidän pieni tuli ulos <3 Tämän jälkeen tuli vielä isompaa hyytymää ja vuoto tyssäsi kuin seinään jo samana päivänä.

Tyhjennyksestä on nyt kuusi päivää ja eilen huomasin vuodon muuttuneen jo kokonaan rusehtavaksi, joten ilmeisesti voiton puolella ollaan jo. Hoitajan mukaan vuoto voi kestää useampia viikkoja, mutta itse uskon että omalta kohdaltani se taisi jo loppua tai loppuu lähipäivinä. Onneksi!

Nyt odotellaan kuukautisia saapuviksi. Nimenomaan useampia, vaikka yrittäähän ilmeisesti saisi jo yksien kuukautisten jälkeen. Haluan kuitenkin, että keho ja mieli ehtii toipua kunnolla. Ettei ainakaan hätiköimisen takia tulisi uutta keskenmenoa. Toisaalta vauvatoiveet ja -haaveet ovat suuret, toisaalta taas on vielä suru pinnassa menetetyn pienen takia. Siksi tuntuukin hyvältä ajatukselta jättää "yrittäminen" kesään. Tällä välillä aiomme käyttää siis kondomia ehkäisynä.

Tähän ketjuun ei olekaan vähään aikaan kukaan kirjoitellut. Onko samoilla taajuuksilla muita viime aikoina keskenmenon saaneita kuumeilijoita? Mukavaa olisi kuulla teidän tarinoitanne ja vaihtaa kuulumisia! Elämän on kuitenkin jatkuttava, vaikka pahalta välillä tuntuukin... :)
 
eriika pahoittelut keskenmenosta, itellä oli tuossa syksyllä 5. peräkkäinen km. mulla menny kroppa sekas parii otteesee keskenmenon jälkeen, nyt sit on taidettu plussata taasen.
 
Gatusa: Kiitos samoin, olen todella pahoillani sinun puolestasi. Noin monta menetystä lyhyen ajan sisään... Mutta periksi ei anneta ennen ku sydänkäyrä on suora - jos silloinkaan :wink Onnittelut plussasta! Ootko pitkäänkin ollut jo plussan puolella vai onko aivan tuore tapaus? :)
 
tuore tapaus ja oon miettin et oliko se varmasti viiva vai viivanpaikka ku oli niin haalea. täällä missä asun ei tunneta clearblue digital testejä ni piti pyytää kaveria tanskasta laittaan mulle että saan varmistuksen, tosin jos ei 6pvä päästäkää vuoda ni sit voi jo hymyillä että ollaa varmaa viikolla 5+ tai 6+. onha noita vastoinkäymisiä ollu jo aika monta mutta ei pidä antaa niiden masentaa. tuossa kesäkuussa 2012 oli kyl kkm sellai että oli koitua kohtaloksiki ku lääkärit ei ottan vastaa sairaalassa, sit rv 12+ ku mentii yöllä ni lääkäri totes mikset tullu aiemmin ni huusin kyllähä mä aiemmin tääl oon ollu mut työ heititte mut pihalle. tuo oli kesä-heinäkuu, elokuussa kaavinta ilman nukutusta ja meni päin mäntyä, vuosin sinne marraskuulle ja olin sit lähellä sen verimäärän takia jo heittää henkeni. no sit siitä vähä aikaa ku oli toivuttu ni tuliki jo plussa ja rv 7-8+ mentii kaavintaa pari viikkoo sydänäänten kuulemisen jälkee. että sellasta, muuten on ollu sit suht helppoa noitten keskenmenojen kans. syyskuus todetii taas tosin sillä kertaa tuulimuna ja se tuli ekan kolmanneksen lopulla sit itestää onneks.
 
Pahoitteluni Eriika :sad001

Jaksat olla esimerkillisen positiivinen kirjoituksessasi ottaen huomioon koettelemuksesi. Ottakaamme kaikki mallia tästä. Takana 1,5 v. yritystä ja saaliina km 3/13 ja kohdunulkoinen 5/13. Molemmat alkoivat vuotamaan spontaanisti ja loppuivat ilman medikkalisaatiota tai muita toimenpiteitä. Kohdunulkoinen vuoti enemmän tai vähemmän 2 kk ja toinen 2 kk meni kierron tasoittumiseen. Nyt kierto esimerkillinen, mutta ei plussaa... Kokemukset tulevat edelleenkin mieleen ja vetävät mielen matalalaksi.

Mutta kuten Eriika kirjoitti " periksi ei anneta ennen kuin sydänkäyrä näyttää suoraa" :wink
 
Gatusa: Missä maassa asut? Ei kieltämättä ole mistään kotoisin, jos näin vaikeita asioita meneillään eikä hoitokaan edes toimi. Itse oon todella tyytyväinen saamaani hoitoon... lääkärit olivat asiallisia ja hoitajat empaattisia, kuten kuuluukin :)

Jemmyliini: Kiitos mukavista sanoista ja pahoittelut sullekin kokemastasi! Vaikka keskenmeno on omalta osaltani hyvin tuore, niin olen ottanut sen asenteen, että tämä surraan nyt pois ja jatketaan elämää samalla (hyvin on onnistunut!). Huutoitkut vetäsen välllä kotona, sit voi mennäkin hyvillä mielin töihin, kouluun ja minne milloinkin...

On mulla kyllä ehkä ollut pieni "etu" tässä tilanteessa, kun olen käynyt (~3v) ja käyn siis vieläkin terapiassa, joten on ulkopuolinenkin jolle avautua - tästäkin aiheesta. Toki miehenkin kanssa jutellaan asiasta ja surraan yhdessä, mutta se on erilaista (mutta toki tärkeää) kun "pitää" toista lohduttaa samalla. Mies otti aika raskaasti kans tämän, kun oli ehtinyt samalla lailla suunnitella kuin minäkin kaikkea, esim. asunto-, auto- ja raha-asioita, ja toki muutenki ehtinyt haaveilla pienestä vaavista. Mies, terapeutti, äiti ja ehkä yllättäen työkaveritkin ovat olleet mulle kyllä todella tärkeä tuki nyt. Kaikille voi käydä avautumassa, jos siltä alkaa tuntua. Tuntuu hyvältä, kun tietää ettei ole yksin. Muutkin elävät niin hengessä mukana ja toivovat, että vielä onnistumme.

Kuka (tai ketkä) teillä on ollut se tärkein tuki tässä tilanteessa?

Joskus sitten tosiaan kokeillaan uudestaan, kun ei mieltä enää paina tämä koettelemus. Tokihan km varmasti mieleen tulee sitten ku alkaa taas yrittämään, mutta ehkä ne haavat ois jo vähän parantuneet ja uskaltais luottaa, että kaikki menee hyvin... niin kuin ekallakin kerralla pääasiassa uskoin, vaikka merkit (vähentyneet raskausoireet ja vatsakivut) ehkä viittasikin aivan muuhun.
 
mä asun tunisiassa, täällä saa kyl oikeest tapella lääkärien kans ni mä oon se potilas jota kukaa ei haluais nähä ( on tullu uhattuu potkuilla, nolattua johtava lääkäri kandien ees jne...)
 
Muokattu viimeksi:
Gatusa tuttu tuolta toisesta ketjusta mutta muillekin hei :Heartred

Keskenmenoni varmistui tasan kaksi viikkoa sitten, aamulla töihin, totesin myös pientä vuotoa ja kipuja. Soitin hoitajalleni joka otti sisään kuunnellakseen sydänäänet jotta minun ei tarvitsisi stressata, ei ääniä vko11+0. Meillä on paikkakunnalla hieman heikkotilanne ultraavien lääkäreiden kanssa mutta hoitaja löysi kuin löysikin minulle henkilön joka osaa ultrata, siellä se sitten varmistui lopulta kun toinenkin ultraaja säntäsi paikalle. Minut lähetettiin kotiin mutta yrittäjähän ei aina kotiin pääsekään noin vain eli työpäivän pungersin itku kurkussa loppuun ja sitten kotiin odottamaan kaiken päättymistä, kipua ja vuotoa pari päivää mutta mitään suurempaa ei tullut, kivut kovenivat päivä päivältä. Sunnuntai aamupäivänä alkoi kunnon supistukset, jalat lakosi alta eikä mikään kipulääke tehonnut ja lopulta oli soitettava ambulanssi, jouduin sairaalaan ja sain suoraan suoneen kivunlievitystä. Kun kivut saatiin hallintaan minut lähetettiin ambulanssilla isompaan sairaalaan parin sadan kilometrin päähän. Onneksi tässä vaiheessa olin saanut jo käsiteltyä keskenmenon, samat fiilikset kuin Eriikalla, ensin shokki, sitten itkua jne. Tutkimuksia liuta ja verikokeita ottivat minusta yömyöhään asti, tehtiin lääkkeellinen tyhjennys lopulta, yhtä kovat supistukset alkoivat taas mutta onnekseni yöhoitaja lääkitsi aina pyydettäessä. Kipuni olivat kuulemma siksi niin kovat koska yksinkertaisesti paikat eivät auenneet yhtään jotta raskausmateriaali tulisi ulos. Seuraavana päivänä minut ultrattiin taas ja avitettiin materiaalin poistumisessa, sain luvan lähteä kotiin ja jatkaa yrittämistä heti kun vuoto loppuu. 5 viikon päästä verikokeisiin katsomaan joko on negatiivinen vai uusi positiivinen.

Me olimme juuri rohkaistuneet ja kertoneen tuleville isovanhemmille, ilouutinen piti tietenkin sitten perua muutaman päivän päästä. Oma mies on tietenkin ollut se korvaamattomin tuki ja turva, tämä koettelemus myös vahvisti meidän suhdetta vähän erillätavalla ja rakkaus mieheen tuntuu vain kasvaneen parin viikon aikana.

Kokemuksen jälkeen olen hyvin huojentunut siitä että aikoinaan aloitin matkan itseeni, aitoon itseeni ja "työrupeaman" avulla sain hyvin tämänkin asian pohdittua ja hyväksyttyä, tottakai se mieleen palaa mutta olen sinut asian kanssa.

"Voit antaa surun lintujen lentää pääsi yli, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi :Heartred"

Joten uusi yritys meneillään, vuodon jälkeen pariin otteeseen on peittoja jo heiluteltu, toiveena tietenkin raskautua mahdollisimman pian mutta turhia stressaamatta, koska sehän tulee kun on oikea aika. Nautin kovasti raskausajasta ja kieltämättä ikävä on sitä tunnetta. Hetken mielijohteesta tilasin myös ovulaatiotestejä joten selkkaan niidenkin kanssa. Esikoinen toiveissa joulukuusta 2013 eli raskauduin suht nopeasti kun jätimme ehkäisyn pois. Kuumeilen myös raskaaksi 2014 topicissa :hello
 
täällä tuli torstaina plussattua ja maanantaina oli jo käytännös identtiset viivat, nyt sit ilon ja pelonsekaisin tuntein ootan ensi viikkoa ja ekaa lääkäriä.

toivottavasti kaikki saatte plussan mahdollisimman pian ja oman pikku nyytin syliin :)
 
Hei, kiva että tästä ketjusta löytyy tuoreempaakin kirjoittelua. Sain keskenmenon 2 vkoa sitten rv 7+. Epäsäännöllinen kierto ollut aina ja ultraan ei ikinä päästyn kun tuli jo ulos ja siksi tuo kesto hiukan epämääräinen. Toki on voinut keskeytyä jo aiemmin, mutta vuoto alkoi tuolloin vasta. Nyt kova kuume uuteen odotukseen, vaikka keskenmennyt raskaus olikin suunnittelematon ja todellinen yllätys.
 
eriika mulla on nyt menossa rv 5+4 tänää käytii lääkärissä ja ultrassa näky noita viikkoi vastaava sikiöpussi ja ruskuaispussi. ens perjantaina uus ultra ja mulla on koko eka kolmannes vuodelepoa ja koko raskauden ajaksi tuli sit keltarauhashormoni, hyytymistäestävä lääkitys, mini aspiriini ja foolihappo.
 
Hei,

Koin ensimmäisen raskautumiseni tänä keväänä pitkähkön yrittämisen jälkeen. Olimme onnemme kukkuloilla, lapsi olisi ollut niin toivottu ja rakastettu, mutta aina elämä ei mene niin kuin haluamme. Minulle tuli keskenmeno 13.5.2014 ja kohtu jouduttiin tyhjentämään lääkkeellisesti. Viikkoja ehti olla 8+4. Keskenmenoaamuna olimme käyneet ylimääräisessä alkuraskauden ultrassa, jossa alkio oli oikein kiinnittynyt, sillä oli vahva syke ja kaikki näytti muutenkin normaalilta raskaudelta. Illalla alkoi massiivinen verenvuoto, josta päädyin sairaalaan päivystykseen ja todettiin keskeytynyt keskenmeno. Laskettu aika olisi ollut joulukuussa ja ehdinkin joulukuisissa käydä jo hehkuttamassa ja iloitsemassa moneen kertaan odotettua raskauttani. Nyt, jos sopii tulla tänne joukkoon toivomaan ja odottamaan uutta..

Minullahan on siis vasta muutama päivä keskenmenon jälkeen takana ja tyhjennyksestä on nyt kaksi päivää. Jälkitarkastus on vasta kesäkuun alussa, joten toivon todella, että kaikki materiaali on tullut ulos. Muuten kokonaisvalatiasesti vuoto oli melko niukkaa verrattuna siihen, että ajattelin kaikkien ohjeistusten ja lukemieni kokemusten perusteella vuotavani kuin vesiputous. Polilla oltiin sitä mieltä, että seuraillaan viikon verran tilannetta ja jos esim. raskausoireet jatkuvat vielä sen jälkeen tai yleiskunto heikkenee huomattavasti (tai voimakas verenvuoto alkaa uudestaan), ultrataan ja tarkistetaan tilanne. Nyt päälimmäinen toiveeni onkin, että raskausoireet loppuisivat kokonaan, sillä ne muistuttavat kaikista kipeimmin tällä hetkellä siitä, mitä minulla oli ja mikä minulta otettiin pois. Ovat oireet toki huomattavasti lieventyneet, mutta esim. rinnat ovat edelleen samanlaiset kuin raskaana ollessa.

Jälkivuotoa on. Ei kovin runsasta, mutta edelleen kirkasta. Myös alavatsalla on edelleen jonkin verran kipuja. Toivon näiden oireiden poistuvan pian ja vuodon muuttuvan tuhruksi, jotta voisi alkaa henkisesti ajatella uutta yritystä. Läkäri antoi luvan yrittää, kun hcg laskee normaaliksi ja jälkitarkastuksessa kaikki on ok. Ei tarvita siis mitään yhden kierron odotteluita tai muita käsittääkseni. Olen vuotanut jo koko alkuraskauden, joten jälkivuodon toivon todella olevan niukkaa ja lyhytkestoista. Kuuden viikon kestomenkat tähän perään eivät ole missään nimessä mukava asia.

Uskon, että raskaus onnistuu uudestaan. Olenhan jo kerran tullut raskaaksi! Yritystä ensimmäiseen tosin tarvittiin vuoden verran ja nyt pahimpana pelkonani onkin, että uusi yritys vie yhtä kauan tai vielä kauemmin. Parasta terapiaa tällä hetkellä kyllä olisi nopea uusi raskautuminen. Eikä paljoa lohduta, että kaikki sanovat meidän olevan vielä niin nuoria (26+29). Minä olisin lapseni halunnut vieläkin nuorempana kuin mitä minulla nyt on enää mahdollista saada. On lohduttavaa (ja samalla surullista) lukea, miten moni muukin on joutunut saman käymään läpi, enkä ole tämän asiani kanssa yksin. Kiitos siis oman tarinasi jakamisesta! :Heartred
 
elaffy inshaAllah kaikki materiaali poistuu pian ja vuoto lakkaa että pääset taas kartoittamaan tilannetta miten kierto käyttäytyy. minäki täällä oon aiemmin kirjotellu välillä ku useampi keskenmeno takana. inshaAllah saat plussan kun oot valmis taas yrittään ja pikkunen pysyis matkas täysiaikaseksi asti. vuodosta sen verra et jos sulla nyt kunnon vuotoa ollu ja kipui ni voi olla et jälkivuoto hyväl tuuril kestää viikon tai 2. mulla vaihellu reilust aiemmin tosin mulle tehty kaavinta ku lääkkeit ei haluttu antaa. itestää pois tulleis kestän viikon tai 2, onnistuneen kaavinnan jälkee joitai päiviä mut epäonnistuneen kaavinnan jälkee oli 3kk häränkurkkua ja hengenlähtö lähellä ku puhast verta tuli lakkaamatta ja vahvin side välil ei pitän ees minuuttia pidempään, kerran olin vaatteet veres samantien ku olin vaihtan siteen. nyt jännätään miten ky tällä kertaa.
 
Kiitos Gatusa! Vuotoa oli eniten silloin, kun keskenmeno todettiin. Aloin siis spontaanisti vuotamaan runsaasti, mutta kivuttomasti. Lääkkeiden jälkeen supistuksia oli paljon ja olivat hyvin hyvin kipeitä (vaikka oli melko kova lääkitys kipuihin ja oma kipukynnykseni on kohtalaisen korkea). Vuoto oli kuitenkin niukempaa kuin keskenmenon toteamisen yhteydessä. Suurin ongelma oli varmasti täysin kiinni oleva kohdunkaula, joka esti materiaalin poistumisen. Lääkkeillä sekin saatiin onneksi pehmenemään. Raskausmateriaalia tuli oman arvioni mukaan se "nyrkillinen", jonka verran kuulemma tässä vaiheessa pitäisi tullakin. Alkio ainakin poistui, mutta istukasta en ole varma, onko tullut kokonaan, kun oli vaikea arvioida sen kokoa. Nyt vuoto muistuttaa kuukautisten alkuvuotoa, eli on veristä limaa lähinnä. Toivon todella, että en joudu kokemaan samanlaisia kokemuksia kuin sinulla on ollut. Pelkkä ajatuskin jo ahdistaa.

Ystävälläni vuoto oli kestänyt spontaanin km jälkeen kolme päivää. Ihan samaan ehkä en pääse, mutta toivottavasti edes tuohon 1-2 viikon vuotoon maksimissaan. En ole siteitä käyttänyt varmaan yli kymmeneen vuoteen, kun teini-iästä asti on ollut kuukuppi käytössä. Nythän sitä ei voi käyttää ja joutuu kulkemaan vaipat housuissa. Muistan erittäin hyvin, miksi aikanaan halusin siteiden käytön lopettaa. :rolleyes:

Ihana kuulla, että sinun raskautesi etenee kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ilmeisesti hyvin. Toivottavasti saat pysytellä mukana joulukuisten ryhmässä! :Heartred
 
juu kyllähä ainaki olosta päätellen ku tänää iha hirvee olo hyvä ettei oksennus ol tullu ku juonu tai syöny eli tänää rankempi päivä, inshaAllah kaikki on kunnossa tällä kertaa pikku ninjalla :) mä toivon täydestä sydämestä että seuraavan kerran ku plussaat kaikki menee hyvin sulla ja saat sen pienokaisen syliin, mulla rankimmat kokemukset (2004 vuotta lukuunottamatta on tapahtun täällä ulkomailla asuessa). meinhä ei pitän lääkärin mukaa ees pystyy saada luomust lasta tai ees raskautta alkuun mut samassa kierrossa ku tuo uutinen tuli ni tuli myös tämä plussa mikä nyt menossa.
 
Heippa, meidän pieni jäi myös matkalla, kun ultrassa todettiin sykkeen kadonneen ja kehityksen jääneen kolmen viikon taakse. On se kova paikka, vaikka keskenmeno tapahtuikin alkuraskaudessa viikolla 10. Itselläni myös tyhjennys lääkkeillä, ja vuoto ollut suhteellisen vähäistä niidenkin kanssa. Ihmettelen, että voiko oikeasti olla ns. näin helppo kaikkien niiden pelotteluiden jälkeen...
Raskaus oli iloinen, odotettu yllätys. Plussa tärähti heti kun ehkäisy oli jätetty pois, eikä seuraavia menkkoja näkynyt. Kyllä sitä mietti että voiko olla mahdollista ja näin nopeasti! Mutta tässä nyt ollaan, odotellaan vuodon lakkaamista ja pääsyä tarkastukseen, että kaikki on tullut varmasti ulos.

Miten elaffy, joko vuoto on loppunut? Toivotaan pikaista raskautumista sinne suunnalle :)
 
Pahoitteluni h-an! *halaus*

Kävin ylimääräisessä ultrassa viikko tyhjennyksen jälkeen ja siellä todettiin kaiken olevan kunnossa. Minulla jatkui supistelut tyhjennyksen jälkeen vielä useana päivänä, eivätkä raskausoireet tuntuneet lähtevän hälvenemään mihinkään. Minulla myös vuoto oli hyvinkin niukkaa verrattuna siihen, miten minua polilla ohjeistettiin ja mitä kauhukokemuksia olin lukenut ja kuullut. Tämän takia pelkäsin tyhjennyksen epäonnistuneen. Onneksi ottivat vastaan neuvolaan ja sain myös henkistä tukea sieltä paljon. Vuoto loppui jo viime perjantaina ja oli loppuun ihan tiputtelua vain. Yhteensä vuotoa oli siis noin viikon verran, josta runsaampaa oli kolme neljä päivää. Myös raskausoireet lakkasivat, kun vuoto loppui. En ole vielä tehnyt raskaustestiä, josko näyttäisi jo negatiivista.

Nyt odottelen kierron tasautumista. Yritysluvan saimme heti ylimääräisessä ultrassa, kunhan vuoto ensin loppui. Yritän löytää ovulaation ja toivon sormet ristissä, että kierto jatkuisi mahdollisimman normaalina tästä eteen päin. Itse olen saanut paljon tukea hyvältä ystävältäni, jonka ensimmäinen raskaus on myös mennyt kesken. Nyt hän odottaa jo toista lastaan. Se tuo paljon lohtua ja toivoa. Keskenmenostakin pääsee varmasti yli, vaikka mieleen se jää ikuisesti. Olen yrittänyt opetella antamaan itselleni luvan itkeä ja surra sen verran kuin tarvitsee. Eteenpäin on kuitenkin koko ajan suunta.

Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista elämän vaikean asian äärellä! Nämä asiat eivät ole valitettavasti meidän käsissämme. Toivon todella, että teillekin tulee vielä lapsi ihan syliin asti!
 
Takaisin
Top