Kiitos vastauksista. Kyllä mulla alkaa teidän viestejä lukiessa vain vahvistumaan tunne siitä, että heti lähdetään yrittämään. Clomit sitten seuraavaan kiertoon käyttöön, mikäli ekasta ei tärppää, mutta haluan yrittää kuitenkin, että josko minun kroppani toimisi tällä tavalla. Tuulimunaraskauden jälkeenkin kuitenkin raskauduin heti 1. yrityskierrosta, kun kehotusten mukaan (eri lääkäri) odotettiin ne yhdet kuukautiset ensin.
Tämä lapsettomuuslääkäri on käsittääkseni ainoa, joka meidän polilla on, joten vaihtoon häntä ei sen vuoksi voi laittaa. Soitin kuitenkin tänään polille ja jätin soittopyyntöä minut operoineelle gynelle. Samalle, joka ultrasi ja totesi kkm:n. Hän on todella sympaattinen ja ihana ihminen. Kävi juttelemassa myös ennen kaavintaa ja pahoittelemassa vielä uudelleen tilannetta ja sitä, ettei tyhjennys ole sujunut toiveiden mukaan. Kysyn hänen mielipidettään vielä asiaan ja yritän samalla saada jälkitarkastusaikaa aikaistettua. Toiveissa olisi saada se ennen ovulaatiota, jotta sitten voisi yrittää heti, jos vain kohdun tilanne näyttäisi hyvältä.
Kummallisinta ehkä tässä yhtälössä olikin se, että tämä lapsettomuuslääkäri sanoi nämä suunnitelmansa jo siinä vaiheessa, kun tyhjennys oli vasta aloitettu. Lisäksi hän vain totesi, että "Nyt yritetään lääkkeillä ensin, mutta kukas näistä tietää kuinka etenevät, sitten mennään imuun tai kaavintaan jos huonolta näyttää." Jotenkin se tapa, miten tämä ihminen puhuu, saa mut puistatuksen partaalle: ei minkäänlaisia osanottoja tai uskoa tulevaan. Kun asiat voi esittää kuitenkin niin monella tavalla, niin luulisi, että tässä on nimenomaan sellainen paikka, jolloin kannattaisi hieman punnita miten ja millä sanoilla asiat esittää. Tämän jälkeen kertoi tuon, että nyt odotetaan kahdet kuukautiset, eikä mitään perusteluita asialle. Olin niin pihalla ja tyrmistynyt koko tilanteessa ja lääketokkurassa, etten osannut tuossa tilanteessa lainkaan kyseenalaistaa koko ideaa.
Kaavinnassa ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Operoinut lääkäri oli sanonut (en nähnyt häntä enää..hän otti minun toimenpiteen jonkin kokouksensa aikana ylimääräisenä, kun itkin sitä, että olisi pitänyt lähteä sieltä vielä kotiin ja vasta loppuviikosta tulla toimenpiteeseen, kun silloin olisi ollut aikoja), että kaikki meni hyvin ja koska olin jo lääkkeiden ansiosta vuotanut niin paljon, niin tuskin suurempaa vuotoakaan enää toimenpiteen jälkeen tulee. Hän soittelee minulle huomenna. Katsotaan, mitä hän sanoo. Toisaalta luulen, ettei hän uskalla sanoa muuta kuin mitä tämä lapsettomuuslääkäri on sanonut.
Oli muuten ihanaa löytää tämä keskustelu. Ystävien kanssa asiasta puhuminen on tosiaan vähän tyhjän kanssa, kun he haluaisivat lohduttaa, mutta eivät tiedä miten. Ainoa ystävä, jonka kanssa puhumisesta on saanut jotain, on ystäväni, joka on itse myös kokenut keskenmenon ja on kivisen tien kautta saanut itse lapsen. Yritin viritellä myös tuolla omassa odotusajan salaisessa ryhmässä keskustelua aiheesta, mutta koska suurin osa vauvan alkunsa menettäneistä on jo poistunut tuolta, niin keskustelua ei sen kummemmin siellä saanut aikaan.
Mietin jo, että pitäisikö taas kuopata koko foorumi ja palailla sitten, kun lykästää, mutta uskon, että saan voimaa teistä paljon
, vaikka tämä kkm tulikin. Nyt tämä lääkäri kävi osastolla ollessani luonani juttelemassa ja sanoi, että suunnitelma on nyt sitten se, että nyt odotatte kahdet kk ja vasta sen jälkeen yritätte. Anteeks mitä...en yhtään ymmärrä mikä järki on odottaa KAHDET kk. Yhdet vielä voisin ymmärtää. Mutta siis mitä ohjeistuksia te olette saaneet?
