Mä sain valita lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan väliltä, kun keskenmeno todettiin. Valitsin lääkkeellisen tyhjennyksen, koska tuli pakottava tarve saada kuollut alkio pois kohdusta mahdollisimman pian. Kaavinta-aikaa olisi joutunut odottamaan. Jos vielä joskus olen samassa tilanteessa, valitsen varmaan kaavinnan. Ne kivut ja se horkka, jossa makasin sängyssä oli jotain hirveää. Ja se kun pieni lopulta tipahti vessanpönttöön. Mä luulin pitkään, että joku tamppaa mattoja meidän taloyhtiön pihalla, kun kuului sellainen pauke ja kun miehelle ihmettelin ääneen, niin hän sanoi, ettei kukaan tamppaa mattoja. Se oli mun oma syke, joka jyskytti korvissa niin kovana. Kaiken kukkuraksihan kohtu ei tyhjentynyt lääkkeillä kokonaan, vaan olin kuitenkin 4 viikon kuluttua tyhjennyksestä naistentautien polin päivystyksessä, jossa kohtu tyhjennettiin loppuun imulla. Olin toimenpiteen ajan valveilla. Se sattui, mutta vielä pahemmalta tuntui maata siinä yksin ja miettiä, ettei kohdun kuuluisi tyhjentyä tällä tavalla. Toivottavasti en ikinä enää joudu valitsemaan, kuinka kohtu tyhjennetään.
Diku, mulla menossa myös tällä hetkellä vaihe, jossa tuntuu, ettei musta ole mihinkään. Musta ei ole äidiksi ja sen vuoksi mun kohdussa ei elä mikään. Pelkään, että seuraavakin raskaus päättyy keskenmenoon. Tiedän, että syytä meidänkään keskenmenoon ei tiedetä, mutta tunnen itseni niin huonoksi ja vialliseksi. Tuntuu siltä, että se johtui minusta, vaikka järjellä ajatellen tiedän, että on turha syytellä itseään.
Katsottiin eilen ohjelmaa, jossa yksi henkilö sai keskenmenon. Se aktivoi jotenkin taas oman kokemuksen aivoissa ja tuli niin ikävä ja paha olla. Kaipasin niin kipeästi meidän pientä ja tuntui taas niin väärältä, että meille kävi näin. Humpsahdin takaisin siihen helvettiin, jota ensimmäiset päivät oli ja huusin ja itkin mytyssä lattialla. Tuntui tosi pelottavalta, miten se tuska yht'äkkiä vyöryi niin voimakkaana takaisin, kun olen kuitenkin pystynyt jo jonkin aikaa ajattelemaan asiaa itkemättä ja on tuntunut siltä, että olen hyväksynyt sen, että meille nyt vain kävi näin. Kaduttaa, etten pystynyt hallitsemaan itseäni paremmin, koska aiheutan tuollaisella käytöksellä miehelle huolta. Tiedän hänen jo nyt miettivän, kuinka mä selviän, jos seuraavakin raskaus menee kesken.
Toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin!
Pitkiä piinaavia päiviä odotella...
