Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
KasKummaa: Kirjoituksesi kosketti kovasti.  Voin vaan kuvitella millaisen prosessin olette läpi käyneet. Kamalan pitkä aika yrittää ja odottaa. Onko teillä lapsettomuudelle löytynyt matkan varrella mitään selitystä? Toisaalta lohdullista lukea, että joskus mahdollisesti elämä voi jatkua ilman toivottua tulostakin. Mekin olemme puhuneet, että loputtomiin emme voi jatkaa näin - elämä on alkanut kulkemaan kahden viikon sykleissä, joka päivä puhumme jollain tasolla yrityksestä, pettymiksistä ja ties mistä vauva asioista, jotka ovat kaukana todellisuudesta vielä. Jotenkin niin sairasta. Täytän tänä vuonna 27, joka on vielä vähän jossain lapsettomuus klinikalla. Tosi asia on, että elämä lipuu hukkaan jos aijon koko lopun hedelmällisen ikäni pohtia näitä samoja asioita jos sitä plussaa ei kuulukkaan. Tietysti onhan sekin mahdollisuus yrittää nyt kaikkensa ja pistää asialle sitten piste. Sitten kaikki on ainakin tehty. Pelkään vain hirmuisesti kuinka katkeraksi tulen jos jään ilman pikkuista! Toivotaan, että sinnekkin saadaan vielä onnellinen loppu. emoticon

JMH: Tämä yrittäminen ottaa kyllä voimille, voi kun jonain päivänä  tämä olisi yksi muisto vain elämän kamaluudesta! Vaikka välillä synkät ajatukset ottavat otteen on mahtavaa huomata että jaksaa kiivetä sieltä ryteiköstä ylös, onneksi usein miehen tuella. Yksin näiden asioiden kanssa ei onneksi tarvitse olla. Hyvä, että täti lähti. Harmi vaan kun ihme nippailuja masussa. Sellaiset saavat aina hieman huolestumaan. Pakko luottaa, että asiat järjestyvät joskus. Toivotaan, että sieltä flunssa pysyisi kuitenkin poissa, täällä on korkea kuume ja kamala yskä.
 
KasKummaa no voihan :(. Hiljaseks vetää... Paljon voimia sinne <3. Tsemppiä kovasti yhteiseen elämään tästäkin huolimatta. Kyllä se mies sun vierellä pysyy. Ja hei, ihmeitä tapahtuu! Aina on pienen pieni toivonkipinä, jos ei ole ihan sata varmaksi todistettu ettette voisi lasta saada. Kiitos paljon kannustavista sanoistasi, vaikka oma tilanteesi onkin noin kurja :). 

pikkutonttu no kyllä vaan... Mä oon tainnut olla nyt kyllä aika pohjalla. Todella väsynyt ja alamaissa. Miehelläkin paha olla siellä maailmalla, kun mä en voi hyvin. "Maailma on romahtanut" vaan vähän turhan monta kertaa lyhen ajan sisään. Mies lohduttaa ja tukee, mutta varsinkin nyt, kun ei ole läsnä, tuntuu niin pirun vaikeelta. Mutta joo, jos viikonloppuna sais edes nukuttua kunnolla. Viikonloput vaan on pahimpia, jos ei oo menoo eikä pahemmin tekemistäkään. Tulee yksinään märehdittyä näitä juttuja ihan liikaa! Flunssa ei ainakaan vielä oo iskenyt. Parempi olo tänään kun eilen. Pikaista paranemista sulle!
 
Periaatteessa ei pitäisi olla mitään vikaa, mitä nyt ikää rupeaa olemaan (37-vuotta). Auttamattomasti siis myöhässä tähän lapsenteko asiaan. En sitten tiedä kumpi olisi ollut parempi. Se ettei olisi tullut raskaaksi ollenkaan vai se että tuli. Omalla tavalla olin ennen raskautumista jotenkin päässyt siunuiksi koko lapsettomuusasian kanssa. Se ei ollut mielessä enään koko ajan, eikä toisten vauvat ja uutiset vauvoista kolahtaneet enään juurikaan. Sitten puskista tulinkin raskaaksi ja kun ajatukseen tottui, niin sekin vietiin pois. Nyt tämä mokoma asia on taas läsnä ja ehkä olen toiveikkaampi kuin aikoihin, kun kerta onnistuttiin ylipäätään tulemaan raskaaksi, ilman hoitoja 4-vuoden yrittämisen jälkeen. Eli mahdollisuus näköjään on, lopputulosta emme vielä tiedä :). Toiveikkaina siis tähän vuoteen ollaan lähdetty. Katsotaan mitä tämä vuosi meille tuo.
 
Pikkutonttu: Kiitos, lomaviikko alkaa lähetä loppuaan, täällä ollaan koiran kanssa lenkkeilty ja sohvaa kulutettu leffoja katsellen, todella rentouttavaa! :D  Ihanaa, olet käynyt Lapissa, muutamia kertoja itsekin olen käynyt siellä vaeltamassa, tosin kesäisin, joten talvi-Lapista ei ole vielä kokemusta.


Huomiseksi on tiedossa vähän iltamenoa, pitäisikö sittenkin testata varmuuden vuoksi aamulla näyttääkö viivoja vai ei, vaikka kp 26/27 vasta olisikin, ellei nyt yöllä satu menkat alkamaan.. Naama kyllä kukkii siihen malliin että menkat voi alkaakin, muita oireita ei olekaan. En kyllä jaksa uskoa että kahta viivaa huomenna näkisin, ei ole yhtään semmonen fiilis, silloin tammikuussa tiesin jo testatessani mikä on tulos.. oli vaan semmonen tunne. Jos huominen negaa näyttää, voin ihan muutaman hörpyn a-juomaa ottaa eikä tarvitse selitellä mitään muille seuralaisille.. Äh, ja niin vannoin etten heti testaile kun päivät täyttyy... :P
 
JMH: Tunne tuntuu liiankin tutulta, kuinka maailma välillä romahtaa. Minun miehenikin tekee reissutyötä ja eripuolella Suomea voi mennä viikkoja, tietysti vkonlopuiksi tulee aina kotiin. Sillä tavalla eri asia, kuin sinulla kun ei vkonloputkaan katkaise erossa oloa. Huomaan itsekkin kuinka tympeitä juuri omat vapaat ovat kun mies on reissussa, minulla kun on vuorotyö ja voin olla juuri sitten ristiin töissä ne päivät kun mies kotona. :/ Tätä asiaa ei tämä erillään olo ainakaan helpota. Silloin epätoivokin iskee helpommin, kun on aikaa ajatella liikaa. :( On se toisen tuki vaan näiden tunteiden kanssa niin hirvittävän tärkeä.
Täällä saatiin diagnoosiksi: influenssa. :/ Varmaan vastustuskykykin alentunut, kun kokoajan olen kipeänä. :/ Onneksi ei kuitenkaan sinne löytänyt tietä. Kun tämän taudin selätän nousen entistä vahvempana taistoon..:D Tsemppiä sinnekkin vkonlopulle voimien keräämiseen. Ei anneta tilanteemme nujertaa meitä.

KasKummaa: Toivotaan, että se luonto saa teidät vielä uudelleen yllättymään positiivisesti. :) Sanojasi lainaten "mahdollisuus on olemassa niin kauan kun joku toisin todistaa". Ja niinhän se on, ei lannistuta.

Jade84: Täällä loma jatkuu ikävästi sairaslomalla. Ensi viikolla vasta töihin. On mennyt kyllä loppuloma ihan pipariksi, kun rentouttavan Lappiviikon jälkeen onnistuin saamaan influenssa. :/ Miehen perheellä on Lapissa mökki ja mies tykkää kovasti laskettelusta niin tapaamme kerran talvessa siellä käydä. Hienoa, että siellä on rentouduttu. Toivotaan, että testi kuitenkin toisi mukavan yllätyksen ja jos ei niin uuteen kiertoon sitten lomasta virkistyneenä.

Ei mitään uutta täällä, tätiä odottelen huomenna alkavaksi.
 
Pikkutonttu: vai influenssa iskenyt, voi kääk! Ei kuulosta yhtään hyvältä.. itsekin otin ekaa kertaa influenssarokotuksen tänä vuonna (töiden puolesta saa ilmaiseksi), muina vuosina luottanut vaan onneeen.. Toivottavasti paranet pian!!

No tänä aamuna testasin vahvan negan kuten ennustelinkin, odotellaan nyt menkkoja alkavaksi... Nyt sitten pari kiertoa taukoa, saadaan kroppa ja ajatukset pois tästä yrittämisestä. Jotenkin vaan koko ajan vituttaa..
 
Jade84: Pahoittelut negasta, parempaa onnea uuteen kiertoon. Juu meilläkin töissä suositellaan kyseinen rokeite ottamaan ja myös tietysti tarjotaan työntekijöille, mutta arvaappa otinko? Nyt harmittaa, olen hieman kaikkia ylimäärisiä rokotteita vastaan.. :( No itseppä sain nyt kärsiä seuraukset, vaikka onhan se niinkin ettei se rokote estä 100% tautia sairastamatta. Mutta myönnän nyt harmittaa. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella tämänkin asian suhteen. :D

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! :)
 
KasKummaa se on kyllä totta, kun on kerran raskautunut, niin tietää sen olevan mahdollista... Oon ite kanssa miettinyt, että olisko helpompaa yrittää tuloksetta, kun tulla raskaaksi, kokea se onnentunne ja sitten menettää se kamalalla tavalla... Itelle kun on käynyt niin jo kolme kertaa. Mä täytän ens kuussa 34 ja yritystä tulee ens kuussa 1,5 vuotta. Saapa nähdä tuleeko meilläkin ikä vastaan :(. Pidän kovasti peukkuja teille!

pikkutonttu kyllä tuntu joulunaikaan kurjalta, kun mies lähti töihin ja itellä oli vapaata. Nyt pelkään, että joudun viettään hiihtolomanikin yksin... miehelle on tarjottu uutta työtä yhtiöstä, josta just viime kuussa lähti. Toisaalta olis hyvä, koska silloin on pois vaan 2 viikkoa putkeen. Sekin on varmaa, että puolet kesälomasta tulen olemaan yksin :/. Ja juu ei anneta tilanteen nujertaa, vaikka se kovasti niin yrittää tehdäkin. Yhdessä ollaan vahvempia :).

Jade84 no voihan harmi!

Hyvää viikonloppua kaikille täältäkin!

 

Kyllä vetää hiljaiseksi teidän tosi pitkään yrittäneiden ja monesti pettyneiden tarinat... Paljon voimia ja luottoa tulevaan Pikkutonttu, KasKummaa ja JMH!!! Toivottavasti JMH sun miehen työkuviot järkkääntyis parhain päin ja hän voisi olla enemmän kotona ja sun tukena.

Jomael: no voi hemmetti mikä sitä ukkoa riivaa!!! Näin tärkeässä asiassa ei tuuliviireillä!

Jade84 kirjoitti: "Nyt sitten pari kiertoa taukoa, saadaan kroppa ja ajatukset pois tästä yrittämisestä. Jotenkin vaan koko ajan vituttaa.." Täsmälleen samat fiilikset täällä. Pahoittelut tietysti negasta. Musta tuntuu, että taidan tarvita jonkinlaisen uuden vauhdin oton tähän yrittämiseen... Vieläpä niin, että unohtaisin hetkeksi sen, että aika kuluu ja ikää karttuu (mitenköhän sekin muka onnistuu kun ensviikolla on 37-vuotissynttärit!). Kunpa pystyisin ottamaan sellaisen henkisen aikalisän ja jotenkin nollaamaan tilanteen ja sitten kun siltä tuntuu aloittaisi ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Vaikeaahan se on ennustaa miten keskenmenoon reagoi... Mulla taitaa tulla jotenkin viiveellä kaikenlaista funtsattavaa... Luulin ensin, että paras keino keskenmenosta yli pääsemiseen on vaan jatkaa äkkiä yrittämistä. Meitä vaan on niin moneksi ja pitäisi aina muistaa kuunnella itseään... Tää viikko oli meillä puuhailuviikko ja osuttiin kai suunnilleen oikeisiin päiviin (en oo harrastanu tikuttelua). Jotenkin tiedän jo valmiiksi että tästä kierrosta ei tärpännyt. Päätin, että seuraavalla kerralla kun yritetään, en edes mainitse miehelle että nyt on tärppipäivät. Kyllä meikäläisillä "pakkoseksi" on aika tehokas tunnelmantappaja. Muutenkin olen huomannut, että mitä vähemmän yrityksestä puhutaan, sitä paremmat on fiilikset. 

Mä olen luonteeltani sellainen, että epäonnistumisen ja menettämisen pelko estää mua edes yrittämästä. Tämä koskee siis muutakin kun lapsentekoa. Arvelisin, että tässä tämän hetkisessä v-tutuksessa ja tympääntymisessä on kyse just siitä. Tällä viikolla kun "yritettiin", ei ollut jälkeäkään siitä toiveikkaasta ja onnensekaisesta fiilistelystä, jota oli silloin ennen keskenmenoa. Tää oli siis eka yritys km:n jälkeen. Voi piru, kyllä se jälkensä jättää...

Ei hitto, tää teksti taitaa olla ihan päätöntä ja ajatukset katkonaisia, sorry. Olen kolmatta päivää aivan järkyttävän repivän yskän kourissa ja kuume on korkeimmillaan ollut 39 - näköjään pää ihan pumpulia. Huah, onpahan loman aloitus tämäkin... Esimies totesi, että nythän sulla on hyvää aikaa sairastaa - mikä mulkvisti! 

Jotain merkillistä tapahtuu tässä tekstikoollekin kokoajan, joten toivottavasti tää sekava sepustus ei lävähdä kissankorkuisena ketjuun... 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 
Metris Kiitos! Sitä todella toivon minäkin ja mies myös. Ollaan nyt molemmat jo tosi romuna tän erossa olon takia. Kun on totuttu siihen kahteen viikkoon ja nyt on menty jo sen yli. Ei voi kun toivoa, että joku hakemus nyt ottais tuulta alleen ja sais maista töitä.
Mulle kanssa tullut monta kertaa sellanen olo, että ei uskalla enää edes yrittää. Että kaikki menee pieleen kuitenkin... Mies on mut aina puhunut ylös siitä suosta. Ja todellakin, kyllä se jälkensä jättää! Se on varma :/.
Toivottavasti tauti hellittää pian! Yskiminen on tosi rankkaa, jos sitä joutuu tekeen pitkään ja jatkuvasti.

Täällä ei sen kummempaa. Kova ikävä ja ilmeisesti oviskin alkaa puskeen päälle jo ihan just. Ei muuten yhtään nosta mielialaa, kun tietää ettei sitä voi yrittää hyödyntää. Mutta toisaalta lääkkeetön ja yrittämisen suhteen stressitön kuukausi tekee varmasti kropalle (ja vähän päällekin) hyvää! 
 
Heips kaikille :)
Milläs sitä sais tätä alavireistä tunnelmaa oikein pois...sitä on itsellä ilmassa, sekä teillä täällä . Miehistä ainakin, että ihanaa kun teillä on sellaset miehet, jotka tukevat ja ovat mukana tässä kaikessa. Mun mies on kyllä paikalla koko ajan, mutta ei mukana eikä tukemassa. Juteltiin eilen vähän, ja ehkä siitä oli apua, toivon niin ainakin. Hänellä on kaikenlaisia pelkoja liittyen rahatilanteeseen, hänen menoihinsa ym. Pelkää siis, että lapsi rajoittaisi liikaa. En voi sanoa muuta, kuin että oma vikanihan se on, kun otin itseäni niin monta vuotta nuoremman miehen, kypsymättömyyttä tuo osin on, tosin on noita samoja ennakkoluuloja kyllä vanhemmillakin esiintynyt :)
Niin ja sitten ikä, jota itsellänikin on jo se 38v. Tiedän melko läheisesti perheen, jossa saatiin kaksoset ja naisella ikää 47 vuotta. Huh, itse en kyllä välttämättä jaksaisi enää tuossa iässä, ja kaksoset ovat vielä tosi vilkkaita tapauksia mitä sitä juttua on kuunnellut :D Mutta joo, mikäs tässä se pointti nyt olikaan, heh :D Niin että iloitaan läheisistämme, koitetaan vapautua stressistä ja alakulosta, eikä mietitä tota ikäkysymystä, mehän ollaan nuoria vielä, ja koska vain voi tärpätä <3
 
Niin ja JMH, siinä olet varmasti aivan oikeassa, että tekee hyvää kropalle ja mielelle tuo pieni, vaikkakin pakollinen tauko ja lepo :) Ja se on vain yksi kierto, sen jälkeen taas entistä vahvempana eteenpäin ;)
Ja Metris, paranemisia sinne, voimahaleja <3 (täys törppö esimies btw)
 
Täällä ilmottautuu yksi kovasti kuumeileva mukaan joukkoon. Yksi keskenmeno siis takana, joka oli aivan mahdottoman suuri pettymys. :/ Tammikuun alussa rv 9+3 alkoi verenvuoto ja ultrassa löydettiin 5-6 viikkoja vastaava alkio, mutta ei elonmerkkejä. Ensin yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä, mutta parin päivän odottelun ja vähäisen vuodon jälkeen näkyi kohdussa vieläkin raskausmateriaalia niin jouduin sit vielä kaavintaan. Vuodot loppui viikon sisään ja seuraava ovis tuli 3 viikon jälkeen.. Vielä ei tärpännyt sillä kertaa mut nyt siis uus ovis tuloillaan. Ihan valtava jännitys et tärppääkö vai ei, tää eka raskautuminen tapahtui jo toisesta kierrosta ehkäisyn jättämisestä.

Hirvittävän kamala vauvankaipuu, mies yrittää jarrutella etten ressais asialla. Vieläkin itkettää, et miks noin piti käydä. Kovasti haluais olla uudestaan raskaana, mut sit taas toisaalta miettii et mitä jos saan uuden keskenmenon, et miten sieltä noustaan, kun tääkin otti jo niin koville. :( Saas nähdä miten seuraavasta raskaudesta osaa nauttia, kun pelko uudesta keskenmenosta on niin suuri.
 
Voi surku pilvi-, osanottoni! Tervetuloa purkamaan ajatuksia saman kokeneiden kanssa. Mulle tää on ollut ainakin tosi tärkee juttu.
Mä kanssa toivoin uutta raskautta kovasti. Sitten kun se toteutui, niin tottakai olin innoissani. Taka-alalla oli kuitenkin koko ajan huoli, jota ekassa raskaudessa ei ollut. Mullekin eka keskenmeno oli todella rankka. No, se raskaus ei päässyt pitkälle, joten en osaa sanoa olisiko kurjat tuntemukset muuttuneet muunlaisiksi ajan kanssa. Varmaankin olisi, kun "pahin" vaihe olisi ohitettu. Kolmas meni kesken jo niin varhain, etten ehtinyt asiaa kunnolla vielä edes tajuamaan :/. Kunpa se päivä vielä koittaisi, että testiin saan plussan ja raskaus saa jatkua ongelmitta loppuun asti... Sitä toivon tietysti myös kaikille muille täällä!!!

Jomael hyvä että ootte saaneet puhuttua. Varmasti suurella osalla miehistä on just noita huolia. Kaikki ei vaan tuo niitä ilmi... Mun miehenikin sanoi ennen kun alettiin yrittää, että pitäis saada rahaa säästöön jne jne. Menohaluja sillä ei enää pahemmin ole. On elänyt sen verran kuluttavan nuoruuden (reilu kolmekymppiseksi asti). On ollut poikansa elämässä mukana koko ajan mahdollisuuksien mukaan. Vaikka erosi pojan äidistä pojan ollessa reilun vuoden, on silti tehnyt kaikkensa hoitaakseen lapsensa ja kuuluakseen hänen elämäänsä. Hyvin on onnistunut. Mies oli 25 kun poika syntyi ja menohalut melkoiset. Lisäksi vielä työ merellä... No, tänä päivänä poika palvoo isäänsä, eli mies on tehnyt varmasti monta asiaa oikein :). Tuon poikasen kohdalla ei mies ja pojan äiti tehneet mitään suunnitelmia, se kun oli vahinko ja tajuttiin aika myöhään. Mitään paineita mies ei siis ottanut kyllä tuolloinkaan, kuulemma. No, silloin tilanne oli erilainen, koska realiteetti oli se, että suhde ei tule kestämään. Nyt on kaikki toisin :). No tulihan vuodatus :D.
Kyllä se sunkin miehes siitä tokenee. Panikoi nyt vaan.
Ja kiitos kannustavista sanoista! Tiedän, että viimeistään kahden viikon päästä mä olen onneni kukkuloilla, kun mies on ollut pari päivää kotona :).
 
Pilvi, tervetuloa jakamaan tuntemuksia tänne meidän joukkoomme, toivottavasti ei tarvitse olla pitkään vaan pääset vaihtamaan odottajien klubeihin! :)
Metris, tänään alkoi menkat, joten tosiaan parin kk:n tauko alkakoon.. Jospa sinulle kävisi nyt kuitenkin onnellisesti kerta peuhasittekin oikeaan aikaan, parin viikon päästähän se selviää! :) Pidetään toivo yllä!
JMH, voiton puolella olette jo, kyllä tämä loppuaikakin kuluu, teet kaikki kotityöt jo valmiiksi pois alta niin voitte nauttia toisistanne täysin voimin ilman että tarvitsee miettiä mälsiä kotitöitä... ;)

Juu, eli tänään alkoi ne menkat mitä jo odottelinkin perjantaisen negan jälkeen. Kp 30/27 eli ei ihan hirveästi km muuttanut tuota kiertoa ainakaan tällä kertaa. Taidan jättäytyä enemmän taustailemaan pariksi kuukaudeksi, katsotaan sitten onnistuisiko paremmin tulevaisuudessa ja tirppiäinen pysyisi kunnolla matkassa kiinni. Muutaman kuukauden päästä on jo kevät paremmin mallillaan, josko se toisi samalla toivotun tuloksen! Kaikille onnea yrityksiin ja parempaa mieltä!!
 
Jade84 No juu, voit olla varma, että kaikki kotityöt on tehty, kun mies kotiin tulee ja ruokakin lämmittämistä vaille valmis seuraavalle päivälle :D. Tulee lauantaiyönä, joten sunnuntai nautitaan vaan toisistamme <3.
Hyvä, että menkat alko, vaikka tietty olis ollut kivempi, jos olisit ollut heti uudestaan raskaana. Ei muuta kun uutta yritystä sitten, kun sen aika on :).

Mulla on ollu tänään huonohuonohuono päivä! Ihan töistä johtuvaa :(. Mies laittaa ihania ja kannustavia viestejä tulemaan, kun ei muuta voi. Ihana rakas <3.
 
moikka kaikille! oon tossa taustalla ollu vaan ja lukenu teidän juttuja! ja ajattelin koittaa piristää teitä hiukan... toivoa oikeesti on :) itse oon keskenmenon kokenu ja luulin jo ettei tuu päivää että se plussa sieltä napsahtaa(elämä pisti muutenkin hanttiin kaikin puolin). en kyllä edelleenkään uskalla luottaa että niitä tarrasukkia tarpeeksi olisi mutta plussan sain helmikuun alussa ja oltiin jo miehen kanssa jätetty vauvan hankkiminen myöhemmäksi kunnes saadaan elämä muuten oikeille raiteilleen :) tänään ollaan 6+6 :) vieä en uskalla ilmottautua tonne odottavien listalle... jotenki tunnen tämän vaan olevan se tämän hetkinen paikka :)) eli siis kaikille oikein aurinkoista kevään alkua ja oikein hirmu paljon plussatuulia <3 jatkan kyllä edelleen teidän tarkkailua mut toivon ettei mun tarvi tänne enää ilmottaa mitään huonoa :))
 
kiitos Jomael :) kaippa siitä odotuksesta pääsee sitten iloitsemaan kun päästään noin 6 vikkoo eteenpäin.... siis jos vaan päästään niin pitkälle... kaippa se pelko tulee olee mukan kuitenki suurimman osan aikaa... no sen näkee ajan kanssa :)
 
Just eilen sitä mietin, miten erilaista tulee olemaan odotusaika, jos nyt raskaudun, kuin silloin parikymppisenä kun odotin poikaani. Silloin ei osannut olla huolissaan yhtään mistään , otti vain kaiken vastaan luottavaisena, varmoin tuntein siitä, että kaikki menee hyvin. Nyt on niin eri tavalla... tieto lisää tuskaa, saa taas todeta. Mutta kyllä sitä alkaa varmasti nauttimaan enemmän kun viikot kuluu eteenpäin, ja saamaan sitä varmuutta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top