Itsekin uskon saavani nuo foolihapot ihan ruuasta, kasvisten käyttö on sen verran runsasta :) Sen varmaan haluaa jotenkin kaiken varalta, kun tietää puutoksen mahdolliset seuraukset. D-vitamiinia taas syön talvisin silloin tällöin ihan itsenikin takia, kun semmosten ruokien käyttö meinaa meillä olla satunnaisempaa.
Minä taisin tuumailla miehelle vauva-asiasta ennen viimeisen rengaspaketin ostoa. Vähän oli järkytystä ilmassa, tyyliin "KOLME kuukautta!"

mutta muuten suhtautui myönteisesti koko asiaan ensijärkytyksen jälkeen. Itse en ole aiemmin oikein tiennyt haluanko niitä lapsia, niin taisi tulla yllätyksenä :)
Vähän samanlainen on tilanne myös tuon muille kertomiseen suhteen, ei olla kerrottu kellekään. Toisaalta tekisi mieli jutella jonkun kanssa, mutta itselleni tää on ehkä liian henkilökohtainen asia, en oikein tiedä kelle tämmöisestä puhuisi ja mitä tästä puhuisi

Ja koiria löytyy tyttöjä kaksinkappalein, isompi aikuinen ja pienempi vielä aika nuori. Mulla on aika hyvä luotto, et nuo oppii olemaan oman perheen vauvan kanssa, kun opettaa positiivisesti siihen. Varsinkin tuon isomman kans, et vauva merkitsee sitä et saa olla siinä paljon mukana, eikä et vauva on vain pois hänen huomiosta. Etukäteenhän sitä ei tietenkään varmaksi tiedä :) Isompi karttaa vieraita riehakkaita taaperoita, enkä niiden seuraan laskekaan, kun reaktiot on arvaamattomia. Tuttavan taapero on antanut vuorotellen koiralle kädestä ruokaa ja nyrkkiä, niin eihän tuo sitä ymmärrä, kun ei ole sellaiseen tottunut.