Kiitti tiedosta, hyödyllistä kuulla!!
Yrittääkö toista lasta vai ei - kas, siinäpä pulma
- Ketjun aloittaja Odette
- Aloituspäivämäärä
Ihanan positiivinen viesti, kiitti!
Meillä vasta ensimmäinen lapsi tulossa, mutta jo heti alkuun ohjeistettiin, että uuteen alkionsiirtoon voi ilmoittautua sitten, kun synnytyksestä on kulunut vuosi ja imetys on lopetettu.
Oliko tämä nimenomaan sektion tapauksessa? Neuvolan jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi jotenkin kaarrellen että periaatteessa vuosi sektion jälkeen, mutta että kun on ikää niin riskit odottaa olisi suurempia kuin aikaisempi uusi raskaus. Jäi epäselväksi mistä riskeistä puhuttiin. Käski kysyä klinikalta ohjeita.
Ei määritelty erikseen synnytystapaa. Mulla on lapsen syntyessä ikää 37 joten sitä ei ehkä ole vielä pidetty mitenkään erityisenä syynä aikaisemmalle uudelle yritykselle. Kauheasti ei näitä sääntöjä meille perusteltu.
Mulle lääkäri sanoi sektion jälkeen jälkitarkastuksessa, että vähintään puoli vuotta, mutta mieluummin vuosi. Ei kyllä haluttu uutta vauvaa niin nopeasti, eikä kuukautiskiertokaan käynnistynyt ennen kuin esikoinen oli melkein 2v.
Usvaus
Oman äänensä löytänyt
Täällä yksi saman asian kanssa painiva (42v). Yksi (ainoa) lapsemme on 1-vuotias. Kaipailisin hänelle sisarusta leikkeihin, mökkireissuille, ym. Oma jaksaminen (ehkä iän takia) on ainoa, joka arveluttaa. Miestäni arveluttaa tuo minua enemmän. Mutta näitä teidän tekstejä kun lukee, niin nyt tekee mieli laittaa miehelle töihin heti viestiä: ”Minulla on vauvakuuuuume!!!” 
Mihin suuntaan teillä on asiat/päätökset edenneet? Meillä on alkioita vielä pakkasessa, niiden avulla olisi kai aika hyvät mahdollisuudet... Mies vaan pitäisi saada mukaan tähän kuumeeseen jollain konstilla.
Mihin suuntaan teillä on asiat/päätökset edenneet? Meillä on alkioita vielä pakkasessa, niiden avulla olisi kai aika hyvät mahdollisuudet... Mies vaan pitäisi saada mukaan tähän kuumeeseen jollain konstilla.
Muutos on pelottavaa, joten on ymmärrettävää epäröidäTosin oma kuumeilukin vaihtuu hetkessä epäröinniksi...
hemulix
Näppärä viestien naputtelija
Itse edelleen toivoisin pikkusisarusta pojalle, mutta ei taida enää näin luomusti olla mahdollista ja mihkään hoitoihin ei asian tiimoilta lähdetä. 
Ikää on jo 44v ja viime keväisen km:n jälkeen kaikesta hyvin täsmällisestä tallettelusta huolimatta tässä välissä on ollut vain yksi kemiallinen (viime kierrossa) vuoden aikana, joten olen jo luopunut toivosta. Noh, se on ainakin selvää, ettei mitään ehkäisyä tarvitse enää murehtia, sen verran pienet raskautumismahdollisuudet ovat.
Jos jotain elämässäni kadun, on se, etten aloittanut lasten yrittämistä paaaljon aikaisemmin. Nuorena sitä oli paniikissa, että raskautuu pelkästä ajatuksesta, mutta nyt näin vanhemmiten on oppinut, että se on suoranainen ihme jos se tapahtuu silloin kuin haluaisi.
Olen jo km:n jälkeen tehnyt luopumistyötä toisen lapsen suhteen, mutta vielä on työtä paljon jäljellä. Toivon, ettei minusta tulee katkeraa valittajaa sen vuoksi, ettäoma toive lapsiluvusta ei toteutunut. Aika näyttää kuinka käy.
Ikää on jo 44v ja viime keväisen km:n jälkeen kaikesta hyvin täsmällisestä tallettelusta huolimatta tässä välissä on ollut vain yksi kemiallinen (viime kierrossa) vuoden aikana, joten olen jo luopunut toivosta. Noh, se on ainakin selvää, ettei mitään ehkäisyä tarvitse enää murehtia, sen verran pienet raskautumismahdollisuudet ovat. Jos jotain elämässäni kadun, on se, etten aloittanut lasten yrittämistä paaaljon aikaisemmin. Nuorena sitä oli paniikissa, että raskautuu pelkästä ajatuksesta, mutta nyt näin vanhemmiten on oppinut, että se on suoranainen ihme jos se tapahtuu silloin kuin haluaisi.
Olen jo km:n jälkeen tehnyt luopumistyötä toisen lapsen suhteen, mutta vielä on työtä paljon jäljellä. Toivon, ettei minusta tulee katkeraa valittajaa sen vuoksi, ettäoma toive lapsiluvusta ei toteutunut. Aika näyttää kuinka käy.
Minulla tämä kuopus on syntynyt luomusti, olin 45-vuotias ja kahden vuoden yritysaikana oli kaksi keskenmenoa. Todennäköisyydet eivät ole puolellanne, mutta ei se mahdotontakaan ole.Itse edelleen toivoisin pikkusisarusta pojalle, mutta ei taida enää näin luomusti olla mahdollista ja mihkään hoitoihin ei asian tiimoilta lähdetä.
Jos jotain elämässäni kadun, on se, etten aloittanut lasten yrittämistä paaaljon aikaisemmin. Nuorena sitä oli paniikissa, että raskautuu pelkästä ajatuksesta, mutta nyt näin vanhemmiten on oppinut, että se on suoranainen ihme jos se tapahtuu silloin kuin haluaisi.
Olen jo km:n jälkeen tehnyt luopumistyötä toisen lapsen suhteen, mutta vielä on työtä paljon jäljellä. Toivon, ettei minusta tulee katkeraa valittajaa sen vuoksi, ettäoma toive lapsiluvusta ei toteutunut. Aika näyttää kuinka käy.
Kyllä ollaan kallistumassa siihen, että yritetään sisarusta suunnilleen kun tämä esikoinen on noin vuoden. Jaksaminen niin henkisesti kuin fyysisestikin arveluttaa, mutta olenpahan saanut nyt kunnon syyn jumpata kroppaa kuntoon. Selkä ja ryhti ovat aika romuna vielä.Täällä yksi saman asian kanssa painiva (42v). Yksi (ainoa) lapsemme on 1-vuotias. Kaipailisin hänelle sisarusta leikkeihin, mökkireissuille, ym. Oma jaksaminen (ehkä iän takia) on ainoa, joka arveluttaa. Miestäni arveluttaa tuo minua enemmän. Mutta näitä teidän tekstejä kun lukee, niin nyt tekee mieli laittaa miehelle töihin heti viestiä: ”Minulla on vauvakuuuuume!!!”
Mihin suuntaan teillä on asiat/päätökset edenneet? Meillä on alkioita vielä pakkasessa, niiden avulla olisi kai aika hyvät mahdollisuudet... Mies vaan pitäisi saada mukaan tähän kuumeeseen jollain konstilla.
Mies ei varmaankaan olisi ehdottanut toista, mutta ei onneksi vastustanut ajatusta pienen pehmittelyn jälkeen
hemulix
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos @Yölento, tämä oli lohduttava tieto.
Jossain vaiheessa oli aivan pakonomainen tarve raskautua, mutta siitä olen onneksi jo päässyt yli. Tiedän, että nauttisin suuresti toisesta lapsesta ja pikkuinen saisi aivan mahtavan isoveljen, mutta toisaalta keskenmeno opetti myös nauttimaan jokaisesta hetkestä tuon pikkuviikarin kanssa ja raukka parkaa hemmotellaan kyllä sydämenkyllyydestä. Jotenkin tuo km konkretisoi sen, kuinka kiitollinen voi olla tuosta yhdestä ihanasta pojasta. 
No tämä! Jos yösyötön aikaan asia pitäisi päättää, niin mielipide ei olisi kyllä uuden vauvan yrityksen kannalla....Tosin oma kuumeilukin vaihtuu hetkessä epäröinniksi. Yksivuotias heräsi päikkäreiltä...
Kettuska
Vasta-alkaja
Hei, itselläni on vauvakuume ja haluaisin sisaruksen pojallemme kun taas mieheni ei ole vielä lämmennyt asialle ensimmäinen raskaus alkoi ekasta yrityksestä ollessani 42v. Raskaus meni todella hyvin ja sain kehuja neuvolassa miten lapsi kasvaa hienosti käyrillä.
Nyt mietin kun ikää on 44v niin käykö yhtä helposti, Ainakin kierto on edelleen päivän tarkka ja sama kun ennen raskautta
Nyt mietin kun ikää on 44v niin käykö yhtä helposti, Ainakin kierto on edelleen päivän tarkka ja sama kun ennen raskautta
Mitäs tämän ketjun kirjoittajille kuuluu? Täällä yksi 42-vuotias, jolla 6 kk esikoinen ja pientä kuumeilua ollut toisesta. IVF:llä tuli esikoinen (tärppäsi lähes heti) ja vielä yksi alkio pakkasessa…. Beating Heart
Täällä yritys on meneillään. Yksi siirto tehty mikä ei tuottanut tulosta, toisesta siirrosta juuri piinailen. Puuuuuuh. Esikoinen on nyt 1v 2kk. Hirvittää ja jännittää. :-D
Finess
Näppärä viestien naputtelija
Voin täysin samaistua
vaikka yösyöttöjä nyt ei ole ollut hmm.. kahdeksaan vuoteen, niin pelkästään yöllä herääminen, valvominen x-syystä, huonosti nukkuminen.. aamulla silmät ristissä vessaan haparoinnin lomassa jos multa tuota kysyttäisi niin vastaus olisi - ei.. Mutta, sitten kun naama on pesty ja kahvi on kupissa - elämä taas näyttää ihan erilaiselta ja se ajatus
olisikin niin oikea.Mitä ihmettä??!! Todella tökeröltä kuulostaa! Tuo on niin jäännä, mikä ikä on vanha ja mikä ei. Tietenkin ymmärrän, että riskit kasvavat iän karttuessa, mutta itselleni lääkäri puolestaan totesi, että kun olen vielä niin nuori, kun ensimmäistä yritimme ja olin 36-vuotias. :D Kyseessä oli toki monen vuoden lapsettomuus ja lapsettomuushoitoihin erikoistunut lääkäri, joten tietenkin siellä 36-vuotiasta pidetään vielä nuorena, mutta eihän 29-vuotias voi ensisynnyttäjänävolla vanha, ei millään mittarilla. Tämän totean ilman mitään lääketieteellistä koulutusta.
