Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat
- Ketjun aloittaja Satsa
- Aloituspäivämäärä
heppura
Vauhtiin päässyt keskustelija
Junttura, jos Vaasasta olet kotoisin, niin täällä ikäraja hoitoon pääsylle julkisella on 38 v. ja vuoden yrittäminen takana. Mutta kannattaa silti soittaa ajoissa, mä pääsin itse nyt ekalle käynnille tässä kuussa vaikka mun kkm:stä ei ole vuotta, mutta ikä painaa päälle....eli ei ne niin ehdottomia ole 
Jonot julkisella ovat kyllä aikamoiset täällä, joten senkin takia kannattaa olla yhteydessä jo nyt. Tsemppiä!
Jonot julkisella ovat kyllä aikamoiset täällä, joten senkin takia kannattaa olla yhteydessä jo nyt. Tsemppiä!
Tellervo
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitos clomi-infosta. Ei taida olla ihan mun laake, kun pillereiden lopettamisen jalkeen menkat on tosi niukat, niin limakalvot ilmeisesti ohuet. Muutenkin vahan pelottavalta kuulostaa mahdolliset sivuvaikutukset, niin noita ei varmasti turhan paiten kukaan syo. :-) Onko tietoa, milla menetelmilla limakalvoja vois vahvistaa? Raskaaksi 2014 ketjussa monet litkii greippimehua.
Puikkis
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka,
Uusi foorumilla kirjoittelee. :)
En tiedä mihin olisin ängennyt mutta änkesin nyt tänne kun kohta 33 v ikää plakkarissa.
Käytin jadellea n 4 v, se poistettiin huhtikuussa. Tarkoitus varmaan mitä ilmeisin. Ei olla kuitenkaan "himoyritetty", vaan ajateltu että tulee kun tulee...
Noh.
Viime viikolla aloin voimaan pahoin, useampana päivänä. Muitakin pieniä kummallisuuksia tapahtuu jotka on mulle ihan uutta.
Kuukautisten olis pitänyt alkaa perjantaina. Tein testin, onko tämä nyt sitä mitä mä ajattelen, eli plussa?!
Uusi foorumilla kirjoittelee. :)
En tiedä mihin olisin ängennyt mutta änkesin nyt tänne kun kohta 33 v ikää plakkarissa.
Käytin jadellea n 4 v, se poistettiin huhtikuussa. Tarkoitus varmaan mitä ilmeisin. Ei olla kuitenkaan "himoyritetty", vaan ajateltu että tulee kun tulee...
Noh.
Viime viikolla aloin voimaan pahoin, useampana päivänä. Muitakin pieniä kummallisuuksia tapahtuu jotka on mulle ihan uutta.
Kuukautisten olis pitänyt alkaa perjantaina. Tein testin, onko tämä nyt sitä mitä mä ajattelen, eli plussa?!
Liitteet
Puikkis
Silmät suurina ihmettelijä
Elämäni ensimmäinen testi nii ei uskalla innostua! Ja toi toinen viiva on aika haaleakin.
Joten kiitos vertaistuesta!
Mut vähän huolettaa, mulla oli edellisviikolla karmea selkäkramppi johon määrättiin sirdaludia. Sillon ei vielä ollut hajuakaan tästä.
Otin kolmena päivänä 2x2 mg.
Onko toukka vaarassa?
Joten kiitos vertaistuesta!
Mut vähän huolettaa, mulla oli edellisviikolla karmea selkäkramppi johon määrättiin sirdaludia. Sillon ei vielä ollut hajuakaan tästä.
Otin kolmena päivänä 2x2 mg.
Onko toukka vaarassa?
Puikkis
Silmät suurina ihmettelijä
Jaa että tuo selkäkipu voiskin johtua raskaudesta. Enpä tullut edes ajatelleeksi!
Alaselkä oli tosiaan niin kipeä että kävelin kuin mummo enkä saanu itteäni suoraksi.
Mulla on vähän ongelmaa perusterveyden kanssa (mm sjögrenin syndroma) joten täytynee ottaa pikaisesti yhteyttä neuvolaan.
Alaselkä oli tosiaan niin kipeä että kävelin kuin mummo enkä saanu itteäni suoraksi.
Mulla on vähän ongelmaa perusterveyden kanssa (mm sjögrenin syndroma) joten täytynee ottaa pikaisesti yhteyttä neuvolaan.
Jos sita nyt sitten tulisi tanne kuumeilemaan, aikaisemmin kerkesin hetken jo kirjoittelemaan odottajien puolella, mutta km todettiin 10/14. 
Menkkoja ei sen jalkeen ole kuulunut, mutta mulla on PCOS joka omalta osaltaan hankaloittaa asioita. Ennen tuota kesken mennytta raskautta yritettiin, tai tjottailtiin, 1,5 vuotta, nyt oon ihan pakkomielteinen, etta haluan uudelleen raskaaksi HETI.
Menkkoja ei sen jalkeen ole kuulunut, mutta mulla on PCOS joka omalta osaltaan hankaloittaa asioita. Ennen tuota kesken mennytta raskautta yritettiin, tai tjottailtiin, 1,5 vuotta, nyt oon ihan pakkomielteinen, etta haluan uudelleen raskaaksi HETI.
mä oon tätä ketjua seuraillut jo jokusen viikon, mutta koska kuumeilut tulee hoidettua tuolla Raskaaksi 2014:ssa niin en ole kirjoitellut mitään :) Kuitenkin, ikää 30+ ja ekaa kuumeilemassa niin onhan tää mun ryhmä. Kun täällä on paljon plusanneita, jotka tulee vaan käväisemään ketjussa, niin ajattelin tehdä taikoja, josko se plussa napsahtaa kun alan aktiivisemmaksi täällä suunnalla 
Huomenta kaikille! Lueskelin näitä ketjuja täällä foorumilla ja tämä nyt tuntuu omimmalta, vaikka hiljaista tuntuu tällä hetkellä olevankin (tosi monet plussanneet tässä ketjussa, niin jospa minäkin )
Laitetaan alkuun vähän taustoista: Olen 31 vuotias ja ensimmäinen lapsi olisi toiveissa. Taustalla lapsettomuutta 27-vuotiaasta lähtien. Yritys alkoi ex mieheni kanssa heti häiden jälkeen. Tästä tuloksena reilu vuoden yrittämisen jälkeen kolme keskenmenoa (kkm rv 11+ ja kaksi sponttaania rv 6+ ja rv 8+) vuoden sisään, minkä jälkeen lopulta pääsimme tutkimuksiin (mitään ei löytynyt kummastakaan). Se liitto ei sitten kuitenkaan kestänyt kaikkia vastoinkäymisiä ja nyt olen ollut nykyisen avomieheni kanssa yhdessä 1,5vuotta.
Nykyisen mieheni kanssa aloimme keskustella lapsen hankinnasta viime kesänä ja nyt takana muutama kuukausi aktiivisempaa yrittämistä. Meillä on tausta hieman normaalista poikkeava, sillä itse olin vakavan sairauden takia kovissa lääkehoidoissa koko viime kevään ja talven (minkä takia oli raskautumiskielto elokuuhun asti) ja miehellä on ollut vuosikausia testosteronin korvaushoito (vaikuttaa negatiivisesti omaan siittiötuotantoon). Tämän takia varasimme ajan heti elokuussa yksityiselle, sillä miehen testosteronilääkityksen takia luonnollinen raskautuminen olisi ollut erittäin epätodennäköistä.
Mieheltä tutkittiin hormoniarvot ja siittiötuotanto ja kaikeksi onneksi siittiöitä löytyi jonkin verran (n.1/20 normaalista) ja 80% erittäin hyväkuntoisia. Tämä oli ihan älyttömän hyvä uutinen, sillä omaa siittiötuotantoa pystytään vahvistamaan clomifen lääkityksellä ja luomuraskaus sitä kautta mahdollinen. Nyt mies on syönyt clomifenia 3kk annoksella 1tbl joka toinen päivä ja uuden vuoden jälkeen olisi tarkoitus mennä uusiin verikokeisiin ja siemennesteanalyysiin, mistä sitten nähdään kuinka hyvin on lääkitys lähtenyt puremaan.
Mutta siis muutama kierto tässä jo jännäilty oisko käynyt ihme (no ei ole
) ja tässä kierrossa on jo paremmat mahdollisuudet, niin toiveet on korkealla. Nyt mulla menossa kp 21/27-33 ja oviksen bongasin viime keskiviikkona (tikku+kivut). Eli viimeinen viikko jännäilyä juuri käynnistynyt.
Mitenköhän sitä saisi pidettyä itsensä rauhallisena, eikä vahtisi koko ajan omaa kroppaa ja tuntemuksia. Oisko kellään vinkkejä? Mä nimittäin olen just pahimmanlainen "raskausoireiden" seuraaja. Vaikka takana on monta vaikeaa lapsettomuusvuotta ja keskenmenoja niin silti nyt kun taas ajatukset on siirtyneet lasten hankintaan, sitä alkaa jokaisen oviksen jälkeen kuullostella itseään ihan hysteerisenä että josko ois napannut. Vaikka järki sanoo, että luultavimmin mitään ei vielä ole tulossa, silti sitä aina tulee toivottua ja sitten petyttyä kun menkat alkaakin. Nyt parhaillaan kuulostelen, että josko jotain kiinnittymiskipuja olisi menossa ja vahdin joka vessakäynnillä paperia, että olisiko kiinnittymisvuotoa. No eipä ole vielä näkynyt
Toivottavasti saataisiin tänne ketjuun uusia yli 30-vuotiaita kuumeilijoita ja tietysti myös mahdollisimman nopeasti sitten plussat kaikille.
)Laitetaan alkuun vähän taustoista: Olen 31 vuotias ja ensimmäinen lapsi olisi toiveissa. Taustalla lapsettomuutta 27-vuotiaasta lähtien. Yritys alkoi ex mieheni kanssa heti häiden jälkeen. Tästä tuloksena reilu vuoden yrittämisen jälkeen kolme keskenmenoa (kkm rv 11+ ja kaksi sponttaania rv 6+ ja rv 8+) vuoden sisään, minkä jälkeen lopulta pääsimme tutkimuksiin (mitään ei löytynyt kummastakaan). Se liitto ei sitten kuitenkaan kestänyt kaikkia vastoinkäymisiä ja nyt olen ollut nykyisen avomieheni kanssa yhdessä 1,5vuotta.
Nykyisen mieheni kanssa aloimme keskustella lapsen hankinnasta viime kesänä ja nyt takana muutama kuukausi aktiivisempaa yrittämistä. Meillä on tausta hieman normaalista poikkeava, sillä itse olin vakavan sairauden takia kovissa lääkehoidoissa koko viime kevään ja talven (minkä takia oli raskautumiskielto elokuuhun asti) ja miehellä on ollut vuosikausia testosteronin korvaushoito (vaikuttaa negatiivisesti omaan siittiötuotantoon). Tämän takia varasimme ajan heti elokuussa yksityiselle, sillä miehen testosteronilääkityksen takia luonnollinen raskautuminen olisi ollut erittäin epätodennäköistä.
Mieheltä tutkittiin hormoniarvot ja siittiötuotanto ja kaikeksi onneksi siittiöitä löytyi jonkin verran (n.1/20 normaalista) ja 80% erittäin hyväkuntoisia. Tämä oli ihan älyttömän hyvä uutinen, sillä omaa siittiötuotantoa pystytään vahvistamaan clomifen lääkityksellä ja luomuraskaus sitä kautta mahdollinen. Nyt mies on syönyt clomifenia 3kk annoksella 1tbl joka toinen päivä ja uuden vuoden jälkeen olisi tarkoitus mennä uusiin verikokeisiin ja siemennesteanalyysiin, mistä sitten nähdään kuinka hyvin on lääkitys lähtenyt puremaan.
Mutta siis muutama kierto tässä jo jännäilty oisko käynyt ihme (no ei ole
) ja tässä kierrossa on jo paremmat mahdollisuudet, niin toiveet on korkealla. Nyt mulla menossa kp 21/27-33 ja oviksen bongasin viime keskiviikkona (tikku+kivut). Eli viimeinen viikko jännäilyä juuri käynnistynyt.Mitenköhän sitä saisi pidettyä itsensä rauhallisena, eikä vahtisi koko ajan omaa kroppaa ja tuntemuksia. Oisko kellään vinkkejä? Mä nimittäin olen just pahimmanlainen "raskausoireiden" seuraaja. Vaikka takana on monta vaikeaa lapsettomuusvuotta ja keskenmenoja niin silti nyt kun taas ajatukset on siirtyneet lasten hankintaan, sitä alkaa jokaisen oviksen jälkeen kuullostella itseään ihan hysteerisenä että josko ois napannut. Vaikka järki sanoo, että luultavimmin mitään ei vielä ole tulossa, silti sitä aina tulee toivottua ja sitten petyttyä kun menkat alkaakin. Nyt parhaillaan kuulostelen, että josko jotain kiinnittymiskipuja olisi menossa ja vahdin joka vessakäynnillä paperia, että olisiko kiinnittymisvuotoa. No eipä ole vielä näkynyt
Toivottavasti saataisiin tänne ketjuun uusia yli 30-vuotiaita kuumeilijoita ja tietysti myös mahdollisimman nopeasti sitten plussat kaikille.
Tervetuloa Venla!
Sulla on aika rankka tarina, toivottavasti saadaan sille pian onnellinen loppu! Oireiden kyttäämisen välttämiseen en tiedä muita konsteja kuin pitää elämä niin kiireisenä, ettei ehdi miettimään mitään (ei onnistu mulla nyt...). Tässä kun jatkuvasti lukee asiasta ja laskee päiviä, alkaa kiinnittämään huomiota jokaiseen vatsanväänteesen ja aivastukseen
ei hyvä...
Sulla on aika rankka tarina, toivottavasti saadaan sille pian onnellinen loppu! Oireiden kyttäämisen välttämiseen en tiedä muita konsteja kuin pitää elämä niin kiireisenä, ettei ehdi miettimään mitään (ei onnistu mulla nyt...). Tässä kun jatkuvasti lukee asiasta ja laskee päiviä, alkaa kiinnittämään huomiota jokaiseen vatsanväänteesen ja aivastukseen
ei hyvä...