On kyllä raskasta ollut, masennusta, avioero ajatuksia, isariakin on suunniteltu... 7 vuotta ekasta keskenmenosta lapseen. Yhteensä 9 v yritetty kunnes tuli meidän pieni aurinko. Mutta on se sen arvosta. Se olisi hyvä jos tutkittais,mutta minun kohdalla siitä ei ollut apua. Mitään vika ei löydetty. Ei vaan ollut minun aika. Mutta, jossain vaihessa luin sellaisen sanonnan, että älä itke ja sure jos sinulta viedään jotain todella tärkeä, Jumala ottaa sinulta hopea antakseen kultaa. Toivottavasti saatte selvä siitä, mitä tarkoitin. Mutta, tytöt, tiedän teidän kivun ja surun, älkä vaan miettikö koko ajan siitä km-a, ettei elimisto programoisi itseä seutavaan km-non. ja parempi lähtee lomalle ja jättä vähän ne vauva-ajatukset taakse. Ja sitten muistinvielä jotain. Pari kuukautta ennen kun aloitin odottaa vauvaa, rupesin syödä aamuisin mustan kuminan siemenia. Murskasin ne vaan kahvimyllyssä ja nielin hunajan keraa. Siitä siemenestä vielä profetta Muhammad mainitsi, että se parantaa kaikki sairaaudet paitsi kuoleman. Sellasta. No, toivon teille mahdollisimman pian vauvoja, paljon sellaisia, kauniita, pitkään odotettuja. Ja jaksamista! <3 (halaus)