Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Se tässä onkin että lukuisia kertoja olen huutanut räkä poskella mutta on nijn paksukallonen akka että ei mene viesti perille! :mad:Huvittavintahan tässä on se, että aina silloin kun poika (syystä tai toisesta) ei ole seurustelu tuulella se on mun syy. Ihan kun mä voisin vaikuttaa millä mielellä hän on milloinkin... Anoppi ei vaan mitenkään sulata sitä että mä olen lapsen äiti ja lapset useimmiten turvautuu ja lohduttautuu äitiin. Huoh, kyllästyttää sen akan ainainen mäkätys ja syyttely.:meh:
 
Heh! Mulla ei kyllä oo vastaavaa ongelmaa, mutta oon aika rento noissaki eli aattelen, ettei se koko päivä siitä vauvalla (eikä itselläkään) pilalle mene, vaikka heräiski, joten tuskin osaisin noin aatella. Ja vaikka meniski rytmit tms. sekaisin niin so what. :) Samoin aikataulut muutenki: mummolassa isovanhempien hoidossa omat säännöt/aikataulu ja herkkujakin saa (ei tietty esim. karkkia, ellei sitä oo vielä oppinu syömään jne.). Meilläki välillä poikkeuksia eli en yritä välttää niitä, jos esim. menot edellyttävät. Esikoinen ei oo muutoksista millänsäkään, eikä vaikuta hällä mihinkään. Temperamentti- mutta myös tottumiskysymys.
Yhdyn tuohon IceQueenin kommenttiin, että anopit vaan ärsyttävät jostain syystä. Monesti on pitänyt peiliin katsoa eli huomaa jostain syystä ottavansa itteensä herkemmim kuin esim. muiden sanomana.
 
DT ihanaa että joku osaa ottaa noin rennosti :) Mie tiiän että oon ite vähän liian tarkka kaikesta ja kaikki ärsyttää, oma tapa on ainoo oikee tapa :D
 
Mulla on kans oikein kivat appivanhemmat. Ollaan jopa miehen kanssa asuttu heidän luonaan useampaan otteeseen, kun kesätyöt oli Helsingissä ja asuttiin opiskeluiden takia eri paikkakunnalla. Varmasti minunkin anoppi välillä sanoo tai tekee jotain mikä ärsyttää, mutta silloin en vaan sit annan mennä toisesta korvasta ulos...
 
Oma tapahan se ainoa oikea on! ;) Mutta totta toinen puoli. Jokainen vanhempi on paras omalle lapselleen eli tuntee oman lapsensa ja miten mikäki häneen vaikuttaa. :)
 
Anoppi soitti ja alkoi kyselemään mitä hoitopaikkaa ollaan pojalle mietitty kun aika koittaa. Vetosi muutoksiin päivähoidoissa ja alkoi tarjoamaan itseään hoitajaksi. Hän jäi tänä vuonna eläkkeelle. Toisaalta oikein mukava ajatus, että hoitopaikka ois mummin luona. Olis lapselle tuttu paikka ja hoitaja takuulla välittäisi hoidettavastaan. Ihan tosissamme harkitsemme häntä. Mutta...

Se mitä olen tämän muutaman vuoden aikana oppinut häntä tuntemaan, niin hän on erittäin miellyttämisen haluinen. Hän on omatkin lapsensa kasvattanut olemalla heille mieliksi. Lapsien ei tarvitse tehdä juuri mitään. Tiskit saa jättää pöydälle, vaatteet saa tippua eteisen lattialle, läksyjen jälkeen kirjoja ei tarvitse itse laittaa takaisin reppuun... Mieheni ei esimerkiksi osannut kotoa pois muuttaessaan tehdä ruokaa, paitsi sen verran mitä koulussa oli opetettu. Tää piirre anopissa harmittaa mua todella paljon. Muuten on oikein ihana ja herttainen nainen.
 
No mut pikkuvauvan hoitamisessahan tuosta ei varmaan ole vielä mitään haittaa, kunhan ei taaperoiässä ala lahjomaan lasta herkuilla.
 
Vielä ei olekaan mitään haittaa. On tällä hetkellä aivan ihana Oliverin kanssa :Heartred ja lyhyitä hetkiä onkin saanut poikaa hoitaa kun olemme miehen kanssa halunneet tehdä jotain kaksin. Mutta jos hänestä päivähoitaja tulee, niin se olisi ajankohtaista vuoden päästä aikaisintaan, jolloin poika on jo pieni taapero... Hemmottelua tulee tapahtumaan muodossa tai toisessa, minun pitää vaan jo nyt alkaa henkisesti valmistautumaan siihen jotta se ei ala liikaa ärsyttämään. Herkuista ollaan jo puhuttu ja ainakin hän kovasti lupailee noudattavansa meidän toiveita. Tässä en itseasiassa edes epäile etteikö hän meitä kuuntelisi, sillä yhtälailla hänelle on tärkeää miellyttää myös meitä. Pyysi jopa meitä tekemään listan sallituista ja kielletyistä ruuista jotta ei tekisi virheitä o_O

Vaikeintahan tässä tilanteessa on siis se, että anoppini on niin herkkä, suorastaan heikko luonteeltaan. Itse olen tosi vahvatahtoinen ja uskallan sanoa mielipiteeni. Tässä yhtälössä on kamalan suuri riski sille, että anoppini tuntee itsensä huonoksi ja minä itseni tyranniksi. Samoin lasten tahto voi jyrätä hänen ehdotuksensa siitä mitä tehdään tai syödään tms...
 
DT, tottahan se on että rutiinien rikkominen ei ole vaarallista, mutta minusta pitää mennä lapsen mukaan vielä tässä iässä. Silloin kun nukuttaa niin antaa nukkua, kun on nälkä niin syödään jne... Poikkeusena tietysti viralliset menot kuten neuvola. Anoppi vaan ei tajua ajatella asioita lapsen kannalta, vaan ainoastaan tekee omien halujensa mukaan. Kuten sai huomata että kesken unien herätetty poika ei ollut pirteimmästä päästä.
 
Mä olen myös tarkka rutiineista. Välillä ehkä turhankin mutta kun olen huomannut sen meillä toimivan niin miksi muuttaa :D kylässä jos ollaan niin ei ole kuitenkaan maailmanloppu jos ruoka tai päiväunet viivästyy esim. tunnilla jos poika kuitenkin viihtyy. Mutta.. Kyllä olis mullakin hermo pinnassa jos poika revittäis unilta ylös. Äitihän se on silloin se joka lohduttaa ja ne lapsen väsykiukut kuuntelee (ainakin meillä kun ei auta kuin tissi jos sekään). Mä nukutan pojan lähestulkoon aina ja toisinaan on vaikeaakin, kyllä suututtaisi leijonaemomaisesti jos joku ei antais lapseni nukkua. Tsemppiä torakka!
 
Komppaan torakkaa ja kotimamaa, täällä suututtaisi myös..ihan jo vauvan itsensäkin puolesta, ei ole yhtään mukavaa kun revitään kesken unien ylös tai olo on aivan yliväsynyt. Muutoinkaan en ymmärrä miksi niin aikuisten tarpeiden takia tarvisi tehdä?
 
Tottakai sellainen käytös ärsyttäis, mutta en minä pelihousujani repis eli aattelen hieman eri tavalla, kun kyse kuiteski poikkeustapauksesta. Saattaisin toki huomauttaa, mitä sängystä repiminen kesken unien aiheutti ja voivotella, jos olettaisin sen vaikuttavan koko loppupäivään. Tähän mennessä kaikki osanneet käydä katsomassa nukkuvaa lasta ihan hiljaa tai kylässä antaneet nukkua kaukalossa rauhassa, kunnes herää itse. :)
 
Meillä viimeksi anoppilassa ei anoppi tarkoituksella herättänyt, mutta oli se tapaus kun on sitä mieltä, että pitää nukkua vaikka millaisessa metelissä eikä heillä saa tytön sänkyä kuin keittiöön ja vaunuja on vaikea saada mukaan mahtumaan, että nukkuisi niissä.. Eivätkä ne kyllä sisälle mahtuisi nekään (edes pelkkä koppa) muutakuin sinne keittiöön kun olohuoneessa on tähän saakka ollut niin tuskastuttavan kuuma kun heillä tapana laittaa takka lämpenemään juuri ennenkuin mennään niin vaikka mahtuisi olohuoneeseen niin tuon kuumuuden takia ei voi laittaa..

Joten silloin sain tytön nukkumaan niin anoppi päätti samantien alkaa laittaa ruokaa ja kolistelemaan vieressä ja heräsihän se tyttö siihen.. Toisen ja kolmannenkin kerran sain vielä nukkumaan ja aina heräsi kolinaan kunnes sitten ei enää nukahtanut vaan heräsi "virkeänä" ja tuosta hetken päästä alkoikin sitten kierre, huutoa, kitinää, mihinkään ei jäädä, ei syödä kun väsyttää, ei nukuta kun on nälkä ja lisää huutoa... Ärsytti kun niin harvoin heille päästään ja sitten sen pitkän menomatkan ja autossa istumisen jälkeen saa taistella väsyneen ja nälkäisen ipanan kanssa sillä välin kun muut syövät ja sitten saa itse syödä kun joku ehtii tyttöä pitämään.. Ja sitten tuosta heillä olosta uupuneena pitkä automatka takaisin kotiin..

Joten jos joku aivan herättämällä herättäisi tytön, jotta saa syliinsä niin kyllä hermo menisi ja pahasti.. Jollei sitten ole valmis tätä hoitamaankin tuon parin tunnin kiukuttelun ajan..
 
Onneks meidän tytön mummit ja kummit jne. on sen verran fiksuja ettei niille tulis mieleenkään mennä herättämään nukkuvaa vauvaa vain koska haluisivat hänet syliin, joten sinänsä on vaikee ajatella miten itse tuohon reagoisin...
 
Tytti Marjaana, minä ottaisin kiljuen tuollaisen tarjouksen vastaan kaikests huolimatta! :)
 
Meillä päiväunet on niin lyhyet, että niiltä saa herättää, mutta yöunilla en tykkäis jos kävis joku noukkimassa lapsen, vaikka silmät oliskin auki. Nukahtaa ihan hyvin ja katsomaan saa mennä, silittelemäänkin.

Kahteen ikävuoteen asti varmaan haluaisin että olis mummilla hoidossa jos mahdollista, sitten voisi hyötyäkin ikäisistäni seurasta ja runsaasta ulkoilusta, mitä esim. oma äitini ei varmaan jaksaisi tehdä samalla tapaa.
 
Minun mielestäni tossa isovanhemmat hoitopaikkana on sellasiakin miinus puolia isovanhemman näkökannasta, joita he eivät välttämättä tule heti ajatelleeksi, että kun on tekemisissä lapsen lapsensa kanssa päivittäin ja joutuu asettamaan paljon rajoja niin ainakin minusta tuntuisi että siinä katoaisi ne isovanhemmuuden parhaat puolet, se että saa olla se vieraileva tähti ja hemmotella mummin mussukan piloille..kun jokapäiväsessä arjessa hoitopaikassa on pakko pitää rajat ym. tai muutoin se on jatkuvaa taistelua sitten vanhemmilla kotona päivän päätteeksi. Ja siinä kyllä on suhteet hyvin alttiina tulehtua koska kuitenkin päivähoito on iso osa lapsen sosiaalista kehitystä ja ihan arjen sujumistakin ym. niin jos näkemykset kovasti eriävät on helposti sanaharkka päällä.

Hetkittäin tietenkin hoitopaikkana jopa paraskin mutta kokoaikasesti en kyllä itse veisi.
 
Kiitos MarinaMelina, tuossa tulikin paljon samoja asioita joita oon itsekin murehtinut ja vähän jopa enemmänkin. En ollutkaan ottanut huomioon sitä, ettei anoppi välttämättä itse tule yhtään ajatelleeksi mitä kaikkea joka päiväisestä hoitamisesta seuraisi. Hän vain haluaa olla avuksi. Ja ne näkemykset kasvatuksesta meillä todellakin eriävät monessa asiassa.

Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia vaihtoehtoja ja keskustella anopin kanssa.
 
Paljon perhepäivähoitajat hoitavat myös omia lastenlapsiaan ja isovanhemmat ylipäänsä, etenki aivan pikkulapsivaiheessa. Minä tosiaan jättäisin taaperot kotiin ilomielin äitini tai jopa isäni hoiviin, mutta ovat vielä työelämässä. Pienellä lapsella paras paikka kotona. Ymmärrän kyllä, että osa haluaa pitää mummolan mummolana ja isovanhemmat isovanhempina, mutta en osaa ajatella, että syntyisi suurempia ongelmia pienten lasten kohdalla. Etenkin jos isovanhempi hoitaisi esim. lasten kotona niin aika helppo selittääkin, että kotona mummi hoitaja ja kodin säännöt, kun taas mummolassa mummi on mummi ja pappa pappa ja siellä mummolan säännöt.
Yhtenä näkökulmana myös se, että isovanhemmat ehkä ottavat paremmin huomioon kodin säännöt ja vanhempien toiveet, kun taas päivähoidossa mennään hoitajan/hoitajien ja hoitopaikan ehdoilla. :)
Mutta tämä tosiaan vain minun mielipiteeni, ymmärrän toisenkin näkökulman. :)
 
itselleni perhepäivähoitaja oli aina rakas, vaikka säännöistä pidettiin kiinni ja joskus itkin lattialla kun äidin piti mennä töihin. Perhepäivähoitaja oli minulle läheisempi kuin omat isovanhempani.

Jos isovanhempi jää etäiseksi, niin esim. lepsummat säännöt eivät asiaa korjaa. Toisaalta kaikki isovanhemmat eivät osaa luoda mutkatonta auktoriteettisuhdetta lapsenlapseen. Olla luonnollisesti hellä ja jämäkkä.

En usko, että oma äitinikään tajuaa, millaista olisi hoitaa lasta (myöhemmin lapsia) 5 päivänä viikossa koko ajan. Toiset ovat varmaan parempia siinä kuin toiset.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top