Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huh kuulostaa siltä kyllä että itse olisin aivan hiilenä moisista kommenteista. Ja anoppini on kyllä joutunutkin tuntemaan mun suorapuheisuuteni mitä tulee mun lapsiini ja meidän kasvatus käytäntöihin. Meillä anopin kanssa kun ne on aika erilaiset..siitä huolimatta ollaan pärjätty ihan ok, varmaan juuri siksi että oon alusta asti tehnyt selväksi että lapset ja niiden kasvatus on mun..Hän olkoon mummo :)
 
Voi ei minkälaisia isovanhempia! Katoaako toisilta jonkinlainen suhteellisuudentaju saatuaan lapsenlapsia? Muistelen äitini olleen todella innokas aikoinaan esikoisen synnyttyä, olihan esikko vanhemmilleni se ensimmäinen lapsenlapsi, mutta mitään omimista tai pätemistä en muista... Toki välillä väännettiin kättä säännöistä, mutta sekin tuli kuvioihin vasta taaperoiässä. Äitini ei mm. kestä lapsen kiukuttelua ja tekee heti askareet lapsen puolesta, jolloin esikoinen oppi erittäin hyvin kiukuttelun voiman äitini kanssa jos eteen tuli vaikea tehtävä, esim. nakkien pilkkominen... :mad: Noh, kotona sillä keinolla ei päässyt "pinteestä", vaan tämä hirviöäiti pakotti lapsensa rauhoittumaan ja harjoittelemaan itse. Taisi esikko olla tämän esimerkin aikoihin esikoulussa. Saapi nähdä tuleeko sama vääntö taas...
 
Oma äitini ja isäni on aivan mahtavat. Antavat tilaa kun sitä tarvitaan ja myös apua aina kun tarvetta. Hoitoon en osaa lapsiani paljoa jättää mutta mun vanhemmat on ainoat ketkä esikkoa on hoitanut ja nekin aina meillä kotona. Esikko ei siis vielä nyt 2,5v oo ollu kodin ulkopuolella hoidossa eikä varmaan vielä hetkeen tule olemaankaan. Porukat meinasin pyytää hoitamaan tyttöjä heinäkuussa kun meillä ois tapahtuma mihin tahdottas kokeilla mennä kävääseen..saa nyt sitte käytännössä nähdä raahinko kuopusta sitten jo jättää hoitoon..
 
Me ollaan ainakin kysytty, että voiko katsoa jonkun aikaa, ja että onko ok :) Ja tosta kesä yökyläilystä ollaan jo pitkään puhuttu, että miten hoituu, lähinnä vaan käy nukkumassa mammalla, eli viedään illalla ja haetaan aamulla :)
 
Meillä harmittaa, ettei ole kuin tuo omien vanhempien yökyläily mahdollisuus.. Miehen äidin luona pitää melkeinpä olla koko perheen kun asuvat niin kaukana eikä paria tuntia suuntaansa viitsi ajaa yhtenään..

Toivottavasti nuo omat vanhemmat tuosta kiinnostuu enemmän ottamaan hoitoon kunhan tyttö kasvaa ja helpottuu.. Olisi niin mahtavan helppoa viedä tuosta ohimennen vaikka juuri vaan nukkumaan vaunuissa heille ja päästäisiin miehen kanssa vähän keskenään jonnekin.. Ihan vielä en kyllä jättäisi hoitoon, vaikka tyttö olisi kunnossakin.. Ehkä kuukauden-parin päästä siksi muutamaksi tunniksi..
 
Ai kamala :nailbiting: Satuin juuri menemään parvekkeelle ja näin kun lastenrattaat menivät yksinään lujaa vauhtia kävelytiellä kohti parkkipaikkaa jossa on kohtia mistä rattaat voisivat mennä nurin tai puskan takaa tulla auto näkemättä niitä.. Kuvittelin, että joku vanhempi antanut lapselle vähän vauhtia ja että se on siinä vieressä ja koitin katsoa muttei näkynyt.. Toinen pieni ihminen kyllä näkyi.. Ja säikähtänyt isoäiti, joka lähti roskiksen luota juoksemaan rattaita kiinni kun tajusi, että vanhempi lapsista lykkäsi ne menemään :confused:
 
Mä en vielä neitiä haluaisi pidempään hoitoon isovanhempien luo, mutta anoppi on eläkkeellä ja asuu muutaman kilometrin päässä niin voisi joskus edes lähteä neidin kanssa vaunuilemaan, mutta ei. Jos se vaikka itkee! Käytiin anopin kanssa tuossa taannoin kaupassa ilman neitiä (oli isin kanssa kotona ) ja sanoi että oli kiva käydä kaupassa niin kuin ennen vanhaan kun neiti ei ollut mukana, kun silloin ei voi olla rennosti, jos se vaikka itkee.
Mitä hittoa :eek:
Neidin kanssa kaksin ja isi mukana liikutaan paljon, eikä oo meille mikään ongelma.
 
Kyllä se isoäiti rattaat kiinni sai.. Mutta varmasti pelästyi kun itsekin säikähti parvekkeella kun näki.. Hurjan näköinen tilanne..

Itsellä ei ole sitä toista pientä, mutta kyllä silti maalailee jo kauhukuvia kaatuvista vaunuista yms epähuomiossa tapahtuvista asioista sitten jos ja kun hoitoon saa.. Ja näköjään nopeasti tapahtuu..
 
Meillä ei äiti sentään kaupassa käydessä ole huolehtinut ettei tyttö vaan ala huutamaan.. Mies sen sijaan tekee kauppareissun hyvinkin liukkaasti jos tytöllä silmät avautuu kesken reissun :D
 
Anoppini on aikoinaan lykännyt omat lapsensa nopeasti ja pitkiksi aikaa omille vanhemmilleen, eikä varmaan siksi ole oppinut mikä itkun on mitäkin. Mieheni on kertonut kuinka oli siskonsa kanssa usein mummolassa yötä ihan viikollakin ja kesäisin mummon ja papan mökillä jopa kuukauden ilman vanhempiaan. Nyt sitten kuvittelee että aijomme toimia samoin. Joka kerta kun nähdään niin höpöttää pojalle kuinka äiti ja isi PASSITETAAN jonnekkin ja sitten menee sinne hoitoon. Särähti tuo sana ikävästi korvaan, minuahan ei passiteta minnekkään lapseni luota. :mad:
 
Meillä ei keretä edes kysyä ottaisiko anoppi hoitoon tai tulisiko kahville kun se kerkeää aina kysyä ensin. Eli siis joka viikonloppu että voiko ottaa tytön päivähoitoon! Anoppi asuu vielä parin kilsan päässä ja ollaan ns matkan varrella. Huoh.. asuisimmepa kauempana! Ja eilen se jo alko puhua et pitää hommata kiikku jos vaikka tulee lisää lapsen lapsia!!!! :O Sit se on puhunu työkaverilleenkin et on ollu pettyny kun ei oo saanu ottaa tyttöä yökylään?!?! Siis se työkaveri puhui minulle tätä asiaa! HALOO!!! Ei voi ymmärtää..... Muutenkin ihminen joka ei edes kuuntele kun puhutaan ja alkaa aina puhua päälle. Heillä pitäisi käydä jatkuvasti kylässä ja käytiin vasta eka kerran mun isän luona tällä viikolla. Ei tajua et meillä on oma arki ja ona elämä eikä aikaa jää vierailla niinkuin heillä joka toinen päivä!
 
Kamalia isovanhempia meillä! :D
Meillä oma äitini ottaa mieluusti esikoista hoitoon että saadaan tammikuisen kanssa olla rauhassa kotosalla. Ja ottaa pienempää myös päivähoitoon että päästään isomman kanssa käymään jossain omilla menoilla.
Mutta tuolla noista konttailuista sun muista. Oma äitini konttaa ja pöljäilee kaikkea lapsien kanssa, kuten jostain oudosta syystä myös isäni (aivan uusi puoli hänessä) mutta anoppi ei laskeudu niinkään lapsen tasolle vaan leikkii jäykemmin mielestäni. Appiukosta puhumattakaan joka vain istuu ja seuraa mitä toinen tekee.
 
"Kiva" kuulla että en oo ainoo jonka miehelle tulee kiire kaupasta pois kun lapsi alkaa heräilee :D suostuu harvoin mukaan kauppaan kun "mitä jos se alkaa itkee" :D Oma äitini taas on vaan kerran ollu mukana kaupassa (asuvat kaukana) ja sillonkii kanniskeli mielellään poikaa kun vähän alko kitisemään :)
 
Mun pitää myöntää, etten tunnista itkusta, milloin on nälkä ja milloin väsynyt. Toki itkuja on erilaisia, mutta joskus itkun syy selviää vain kokeilemalla. Hankalinta on, jos pääsee yliväsyneeksi mutta on myös vähän nälkäinen, ei välttämättä halua ottaa maitoa, mutta hetken päästä syökin ison annoksen,

Mus harmittaa se, että appivanhemmat asuvat niin kaukana. Haluavat nähdä poikaa, niin aina pitää olla yökylässä puolin ja toisin, mieluummin vaikka kerran viikossa kaksi tuntia..
 
Kobe, millonkaan ei ole hyvä :) Liian lähellä tai liian kaukana, liikaa lapsen kans tai liian vähän. Olis kyllä kiva jos ois semmonen anoppi minkä kans vois vaikka puhua puolisosta jos joskus mättää joku asia. Tämmöisiäkin anoppi miniä suhteita on olemassa ja sehän ois hienoa. Ei vaan onnistu mun anopin kanssa tommonen varmaan koskaan.. En tiedä muuttuuko tilanteet kun tutustutaan enemmän, mut epäilen. On oltu n. 3,5 vuotta miehen kans yhdessä ja en oikein tunne edes näitä appi vanhempia.. vaikka tekemisissä ollaankin niin jotenkin liian erilaisia että voia juttu luistaa.
 
Meilläkin vaikea erottaa enää itkuja toisistaan (kaikki samanlaista pää punaisena kyynelet silmissä suoraa huutoa).. Oli aika joskus jolloin ne oli helppo erottaa, nälkä oli selvä "ähä ähä" ja väsykiukku selvästi erotettavissa ja kun halusi syliin niin oli selvästi sellainen kun sitä sosiaalista itkua kuvattiin.. (enää en muista edes miten se meni -.-) Nykyään katsotaan kellosta mikä voisi olla syynä, jos on pari tuntia mennyt - nälkä, jos taas heräämisestä tunti-puolitoista niin väsy.. Sitten on vielä tuo kimeä kipuitku, joka saattaa iskeä kesken leikin ja naurun..

Meillä oli vanhemmat jonkin aikaa kaukana mökillä ja vaikka välillä ärsyttää se kun tuntuu, ettei tyttö kiinnosta ja joskus taas sitä innostusta joidenkin asioiden suhteen löytyy liikaakin niin oli orpo olo kun ei ollut päivisin ketään tarpeen tullen auttamassa tai edes henkisenä tukena jos mies oli töissä ja tyttö kotona mahdoton.. Eilen tulivat takaisin ja tänään katsomaan tyttöä ja saivat heti tytöltä kunnon hymyt jo ovella ja kuulivat ensimmäisen kerran ääneen nauramisen hekin.. Ja kyllä taas oma olo helpottui kun tietää, että taas voi soittaa jos tuntuu, ettei tyttö rauhoitu eikä itse saa mtään tehtyä tai muuten vaan kaipailee seuraa kauppaan tai kävelylle..

Jos jommankumman vanhempien pitää kaukana asua niin olen kyllä ihan tyytyväinen, että se on miehen äiti.. Hän on kyllä tosi samanhenkinen kuin itsekin ja tullaan ihan hyvin juttuun, mutta kun ei sitä juttua silti oikein riitä.. :grin Nähdään niin harvoin, että anoppi ja tämän mies on vielä niin vieraita, vaikkakin tosi mukavia.. Mutta en miellä kovin läheisiksi itselleni.. Tytöstäkin kun puhuvat enemmän miehen kanssa puhelimessa niin en sitäkään kautta pääse juttuihin edes niistä asioista..
 
Mä en oikeen jaksa kysyä anopilta mitään kun jos siltä kysyy vaikka et millon mun mies sai ensimmäisen hampaan niin saan seuraavat 20min kuunnella mun miehen, sen siskon ja veljen ja niiden lasten (joita on MONTA) hampaiden puhkeamiset ja maitohampaiden lähtemiset ja saataa siihen samaan tarinaan liittyä hänen vanhempienkin hammas tarina... Joo, joskus on ihan kiva kuunnella historiaa mutta kun sama kaava toistuu yleensä aina joka kysymyksen kohdalla!

Mä antaisin mitä vain et mun vanhemmat asuis lähellä, vaikka edes 200km päässä. Niille voisin lapset antaa hoitoon milloin vaan ja ne ottaiskin mielellään. Tiedän et ne ei tungettelis ja nykyäänkin äiti tietää mun äänen sävystä jos mulla on menossa hermo esim neuvoihin. Ne on samanlaisia hömpötteliöitä kuin me ja pöhköilevät lattialla lasten kanssa niinkuin mekin. Onneks on tuki kuitenkin puh päässä ainakin! Nyt vaan ei oikeen viitti niillekään kertoo täyttä totuutta väsymyksen tilasta kun äidillä on syöpähoidot meneillään niin etten kuormita niitä enempää! Murehtisivat vaan turhaan kun just nyt ei asialle voi tehdä mitään.
 
Pipanat, joo sama täällä jos jotain kysyy anopilta niin alkaa kauheet stoorit. Tai ilman kysymyksiäkin se alkaa selittää aina samoja asioita uudestaan ja uudestaan kuinka niiden uuni hajos diipadaapadaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top