Yli 35 kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Kirbycat
  • Aloituspäivämäärä
K

Kirbycat

Vieras
Hei, en löytänyt vastaavaa ketjua joten ajattelin aloittaa uuden.
:) Olen itse 35v yhden lapsen äiti ja vasta tämän vuoden puolella alkanut ilmeisesti kello tikittää ja ajatukset pyörimään vain vauvahaaveissa.
Onko muita kohtalotovereita?
 
Täällä toinen :greet025

Mulla kans löytyy yks tänäkesänä täysikäinen ”lapsi” :grin, oon 38-vuotias ja vauvakuumetta potenut yli 10 vuotta, mut vasta uuden parisuhteen myötä uskonut että ehkä vielä ehtisin saada toisen lapsen :smiley-ashamed008

Taustalla siis tuoreen miehen kans kaks keskenmenoa, toinen ehti viikoille 5 kunnes tuli spontaani keskenmeno, raskauduin uudestaan heti ilman normikuukautisia mut sitten viikoilla 9 ei löytynyt sydänääniä enää ja jouduin sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen.

Pelko persiissä kokoajan et jos menopaussi alkaakin pian ja lapsentekohaaveet saa haudata siinä samalla :sorry:
 
Mukava kuulla että täältä löytyy muitakin!
Voi kun teitä koetellaan! Jaksamista sinne! ❤️
Minulla ei ole tällä hetkellä edes parisuhdetta mikä hankaloittaa tilannetta
Edellisestä liitosta on kouluikäinen lapsi ja yksi kesken mennyt enkeli.
Samaa pelkoa oma kroppakin nyt alkanut tikittää että viimeisiä hetkiä viedään jos vielä haaveilee perheenlisäyksestä.
 
Täällä myös kohtalontoveri!:greet025

Täytin juuri 35, mies on 3 vuotta nuorempi. Edellisen miehen kanssa tuli ensimmäinen keskenmeno useampi vuosi sitten, nykyisessä suhteessa niitä on ehtiyt tulemaan kaksi. Onnistunutta raskautta ei siis ole meille vielä suotu. Nyt ollaan siirrytty hoitoihin, ensi viikolla inseminaatio todennäköisesti jos kaikki sen suhteen ok:Heartred toivotaan että jo vihdoin loppuisi tämä epäonni tämän asian kanssa..

Tsemppiä myös muille, tunnistan hyvin tuon kellon tikityksen ja sen tuoman paineen:shifty:
 
Hei sinne ja tsemppiä! Älkää menettäkö toivoa. :Heartbigred

Oon 39, mulla on 6 ja 4v lapset ja vielä haluisin yhden. :smiley-angelic001 En tiedä menikö se juna jo. Menkat pärähtää vielä joka kk säännöllisesti. Just täytin 30 ja yhtäkkiä oonki 40. Kello tikittää viimesiä ja patteri varmaan loppuu pian mun biologisesta kellosta.
 
Teille kaikille kannustuksena, että minä hakeuduin hoitoihin vasta 40 täytettyäni ja nyt vieressä tuhisee esikoiseni, maailman ihanin pieni poika, kohta 6 viikkoa. Hedelmöityshoitolääkärit eivät antaneet mitään toivoa, mutta ihmeitä tapahtuu. :love7 Täytän 42 loppukesästä.
 
Onpa kiva että on kohtalotovereita! Sekä positiivinen yllättäjä!
Toivoa on meillä kuumeilijoilla.
Onko muita yksin vauvaa toivovia?
Minä hankin tämän pienen poikani yksin, eli hoidoissa ”itsellisenä”. Tämä pieni perhe sopii minulle tosi hyvin ja tukena myös vielä omaa lähisukua. Niin onnellinen tästä tilanteesta. :):Heartpink
 
:nailbiting:Täällä juuri 36 täyttänyt kuumeilija:greet025 Itsellä 2 kouluikäistä lasta, miehellä ei omia lapsia. Mies kuumeili 3-4v takaperin, mutta itse ajattelin että onhan tässä vielä aikaa myöhemminkin. Nyt sitten kun oma kello rupesi huutamaan, niin mies ei enää ollutkaan samoilla linjoilla... Oli ajatellut että ei nyt sitten enää kun vuodet vieri ja suorastaan järkyttyi mun vauvakuumeesta:banghead: Aluksi todella jyrkkä ei, mutta nyt puolisen vuotta myöhemmin kun asiaa tässä olen kipuillut, niin olisi valmis tjottailulla menemään. Tajusi sen realiteetin, että nyt on vielä pieni mahis, jota ehkä myöhemmin ei enää ole ja ymmärsi miten tärkeää ois mulle edes kokeilla. Mies ei kuitenkaan halua yrittämällä yrittää, vaan saa tulla jos on tullakseen... Toki tästäkin mahdollisuudesta olen onnellinen, kun ottaa aiemman ”jyrkkä ei” tilanteen huomioon. Silti itsellä pelko että jos onkin jo liian myöhäistä tai miten tjottailulla mitään saa aikaiseksi:shifty: Itsehän tietysti pystyn oviksia seuraamaan, mutta stressaan jo nyt etukäteen että kaikki hedelmälliset päivät menee joka kk ohi, enkä ehkä saa juuri silloin miestä petipuuhiin vokoteltua:nailbiting: Ajattelin nyt kuitenkin turhia paineita/painostusta välttääkseni antaa miehen tjottailla vaikka itse rupeankin heti aktiivisemmin yrittämään... Ensimmäinen yk siis käsillä nyt:nailbiting:
 
Muokattu viimeksi:
Ei ole kulunut raskautta ja yritystä on joku puol vuotta oviksen aikoihin. Ikää on 39 ja lapsia kaksi. Kumpikin lähti muutamasta kierrosta, kun ikää oli vähemmän. Ei oo tiedossa keskenmenoja. Kierto on säännöllinen ja ovikset saan tikutettua.

Mietin, että onko nyt aika soittaa johonkin ja pyytää apua, jos olis vielä se kolmas haaveissa. Sisko on kehottanut pyytämään letroja / clomeja avuksi kaverinsa kokemuksella asiasta, mutta en oikein tiedä, mitä tehdä.

Oon lukenut, että kunnallisessa raja on kahdessa lapsessa saman puolison kanssa hoitojen osalta. Mieheni ei muutenkaan halua sellaista hoitoprosessia. Enemmän menee ajatuksella "tulee, jos on tullakseen". Mitä, jos ei tuu ja vois sitä jotenkin edesauttaa? :confused005 Jos teillä on kokemusta asiasta, olen kiinnostunut.
 
Täällä yksi hennosti toivova :love017 pian 37v yhden 5v lapsen äiti. Tuntuu että vasta selvitty hengissä edellisestä, niin alkanut herätä toiveet, että entä jos... pieniä vaatteita ei voi kuvata myytäväksi ilman kyynelten nieleksimistä, että eihän näistä raaski luopua, juurikin sillä ajatuksella että entä jos. Miehen kanssa kun juttelin taannoin, niin oli sitä mieltä, että olisi varsin tyytyväinen jo tähän tilanteeseen. :dontknow
 
Moi!
Täällä 40-v hennosti toivova kahden koululaisen äiti. Exän kanssa '10 ja '12 syntyneet. Nyt uudessa parisuhteessa ja pieni toive noussut mieleen. Maaliskuussa jätin ehkäisyn pois ja nyt huhtikuusta asti säännöllinen kierto. Mulla on aika paljon ylipainoa, eli kovin suuret odotukset ei kyllä oikeastaan ole. Mutta pikkuhiljaa tässä myös painonpudotusta aloittanut. Itsellä toive vauvasta noussut kun ympärillä paljon odottajia ja nyt olisi mahdollisuus nauttia yhdestä lapsesta kerralla (edellisillä siis alle kaksi vuotta ikäeroa) ja taloudellinen tilanne mahdollistaisi myös kotona pidempään olemisen. Eli tämmöisellä tosi pienellä liekillä pidän toivoa yllä, että josko vielä yksi....
 
Moi!
Täällä 40-v hennosti toivova kahden koululaisen äiti. Exän kanssa '10 ja '12 syntyneet. Nyt uudessa parisuhteessa ja pieni toive noussut mieleen. Maaliskuussa jätin ehkäisyn pois ja nyt huhtikuusta asti säännöllinen kierto. Mulla on aika paljon ylipainoa, eli kovin suuret odotukset ei kyllä oikeastaan ole. Mutta pikkuhiljaa tässä myös painonpudotusta aloittanut. Itsellä toive vauvasta noussut kun ympärillä paljon odottajia ja nyt olisi mahdollisuus nauttia yhdestä lapsesta kerralla (edellisillä siis alle kaksi vuotta ikäeroa) ja taloudellinen tilanne mahdollistaisi myös kotona pidempään olemisen. Eli tämmöisellä tosi pienellä liekillä pidän toivoa yllä, että josko vielä yksi....
Tässä meidän ikäisten sivut

https://forum.vau.fi/forums/nelikymppisten-ja-sitä-iäkkäämpien-nurkka.1249/
 
Moi! Täällä 39v kahden kouluikäisen äiti ja nyt uudessa parisuhteessa pölähti vauvahaaveet ilmaan. Vasta otettu kierukka pois joten saa nähdä mitä tässä tapahtuu? Tekemällä ei tehdä eli yritetään luonnollisesti vaan ”tulee jos on tulossa” :D Molemmilla on jo lapsia joten ei väkisin ole tarve. Vahva tunne kyllä että joku on tulossa :wink
 
Täällä kanssa sen just yli 35v ja kuumeileva. Alkuvuonna alkoi ja vielä on yritys päällä.

Ei ole ollut ehkäisyä pillereinä kymmeneen vuoteen, joten kierto oli jo valmiiksi tasainen.
 
Heippa! 35v tuli täyteen ennen kesää, 3 vuotta ollaan yritetty miehen kanssa joka on minua 3 vuotta vanhempi, hänellä on poika entisestä suhteesta joka asuu meillä vuoroviikoin. Huhtikuussa yksityisellä lapsettomuuslääkärillä käyty ja todettu alhainen AMH, toinen munajohdin luultavasti kiinni ja pieni (mutta ei poisteta) polyyppi kohdussa. Lisäksi painoa oli liikaa tottakai! Hänen suositus oli, että laihdutan ja sitten kun olen saavuttanut hänen suosima paino aloitamme hoitokeinot, koeputkihedelmöitys oli ehdotus. Laihdutusta aloitin toki heti, ja hän sanoi ettei meidän tarvitse lopettaa yrittämiset mutta ikä tulee vastaan ja kun ollaan jo harmaalla alueella niin pitäisi ehkä ottaa varman päälle ja suunnitella mitä vuoden sisällä pitäisi tapahtua. Olen noin 15 kiloa pudottanut, muuttanut elämäntapojani ja vaikka paino ei mene yhtä vauhdilla alas enää, niin tyytyväinen olen jo tähän saavutukseen. Oli tarkoitus vielä pudottaa 15 lisää mutta nyt näyttää siltä että ehkä en saakaan....
Tänään on Kp29/27 meneillään ja tosiaan ei ole kuukautisia näkynyt eikä tuntunut oikeastaan. Huomenna lupasin testailla, mutta pelko on suuri. Ei vaan sitä että mitä jos olen raskaana vaan myös se, että mitä jos en ole? Mikä mua sitten vaivaa?
 
Zemppiä kaikille kuumeilijoille:Heartred Itsellä kävi niin onnekkaasti, että kun lopetimme keskeytetyn raskauduin ekasta kierrosta. Nyt rv 15+2 ja kaikki toistaiseksi hyvin. Toivotaan että kaikki menee hyvin myös loppuun asti:Heartred Mieskin ihan täysillä mukana, vaikka aluksi ”järkyttyikin” että kävi näin nopeasti:hilarious:
 
Moro! Miten tämän ketjun tulevilla äideillä sujuu? Minulla nyt kierrossa menossa päivä 19 joten seuraavan viikon loppupuolelle pitäisi malttaa että tietää ehkä lisää. Tunne on että jotain on kropassa jo tapahtunut mutta hmm? :) :eek: :p Kiinnittymisen mahdollisia merkkejä tässä tutkien että tuleeko mitään..........
 
Takaisin
Top